Turun kansankomissariaatti antoi huhtikuun alussa 1918 määräyksen pakkomobilisoinnista Turussa. Tätä määräystä alettiin toteuttaa nopeasti ja erikoisen näyttävällä tavalla. Punakaarti teki Turun keskustassa ison joukkopidätyksen sunnuntaina 7. huhtikuuta noin kello 18. Linnankadun ja Kauppatorin välinen alue saarrettiin ja kaikki alueella olleet miespuoliset henkilöt pidätettiin. Myös ohi ajanut raitiovaunu pysäytettiin ja kyydissä olleet miehet pidätettiin. Myöhemmin pidätyksiä tehtiin myös teatterissa, kahviloissa ja rukoushuoneissa.
Pidätetyt kuljetettiin Sirkkalan kasarmeihin Kaivokadulle, jossa oli venäläisten jäljiltä tyhjää tilaa. Pidätettyjä kuulusteltiin ja heiltä otettiin henkilötietoja, mutta oikeastaan kukaan ei osannut kertoa vangituille, miksi heidät oli pidätetty. Ilmeisesti tilanne alkoi Turussakin olla varsin sekava ja ilmapiiri entistäkin hermostuneempi. Vangittujen parissa levisi huhuja siitä, mitä heille tehtäisiin. Yhden huhun mukaan punaisten tarkoitus oli yöllä jättää kaupunki ja räjäyttää kasarmi vankeineen ilmaan.
Joukkopidätys herätti vastustusta myös punaisten keskuudessa. Yksi punaisten johtajista Nils Robert af Ursin (1854–1936) vaati vankien vapauttamista tiistaina 9. huhtikuuta 1918 Sosialistissa ilmestyneessä kirjoituksessaan. Ursin totesi:
”Koska tietooni on tullut, että eilen suuri joukko rauhallisia kansalaisia olisi kaduilta viety vankeuteen, josta ne sitten muka siirrettäisiin joko rintamalle tai johonkin pakkotyöhön katson velvollisuudekseni omantuntoni pakoittamana yksilönä panna vakavimman vastalauseeni tämmöistä toimenpidettä vastaan. Vaikka lienee totta, että samanlaisiin toimiin olisi ryhdytty toisellakin puolella sotarajan, ei se oikeuta köyhälistön puolustajia tekemään samalla tavalla. Voi olla [että] sodan aikana on pakko toimia tavallisuudesta poikkeavalla tavalla, mutta epäviisaita ja epäinhimillisiä tekoja ei silti tarvitse harjoittaa. Tämmöisellä toimenpiteellä ensiksi herätämme vihaa ajamaamme asiaa vastaan, kun vangittujen joukossa on paljon semmoisia – tiedän sen erityisesti – jotka eivät ole köyhälistölle vihamielisiä.”
Ursinin mielestä myöskään pakko-otetuilla sotilailla ei tee mitään: ”[N]iistä kun vain kasvatamme pettureita ja pakollinen sotaväen otto on punaisen puolueen äsken julistamia periaatteita vastaan. (…) Kosto ei tuota elämää vaan kuolemaa kostajille ja niitten asialle ennemmin tai myöhemmin.”
Tiistai-iltaan 9. huhtikuuta 1918 mennessä kaikki vangitut ja pakkovärvätyksi aiotut miehet oli vapautettu.
Tapio Onnela
Lähteet:
N. R. af Ursin, ”Porvarien wangitsemiset”, Sosialisti 9.4.1918.
Kirjoitus on aiemmin julkaistu blogissa Elämää Turussa 1917–1918, https://blogit.utu.fi/elamaaturussa/2018/04/07/joukkopidatys-kauppatorilla/
