Avainsana-arkisto: sisällissota

Joukkopidätys Kauppatorilla

Turun kansankomissariaatti antoi huhtikuun alussa 1918 määräyksen pakkomobilisoinnista Turussa. Tätä määräystä alettiin toteuttaa nopeasti ja erikoisen näyttävällä tavalla. Punakaarti teki Turun keskustassa ison joukkopidätyksen sunnuntaina 7. huhtikuuta noin kello 18. Linnankadun ja Kauppatorin välinen alue saarrettiin ja kaikki alueella olleet miespuoliset henkilöt pidätettiin. Myös ohi ajanut raitiovaunu pysäytettiin ja kyydissä olleet miehet pidätettiin. Myöhemmin pidätyksiä tehtiin myös teatterissa, kahviloissa ja rukoushuoneissa.

Pidätetyt kuljetettiin Sirkkalan kasarmeihin Kaivokadulle, jossa oli venäläisten jäljiltä tyhjää tilaa. Pidätettyjä kuulusteltiin ja heiltä otettiin henkilötietoja, mutta oikeastaan kukaan ei osannut kertoa vangituille, miksi heidät oli pidätetty. Ilmeisesti tilanne alkoi Turussakin olla varsin sekava ja ilmapiiri entistäkin hermostuneempi. Vangittujen parissa levisi huhuja siitä, mitä heille tehtäisiin. Yhden huhun mukaan punaisten tarkoitus oli yöllä jättää kaupunki ja räjäyttää kasarmi vankeineen ilmaan.

Nils Robert af Ursin (1854–1936) oli kansanedustaja ja Suomen Työväenpuolueen ensimmäinen puheenjohtaja. Kuva: Wikimedia Commons.

Joukkopidätys herätti vastustusta myös punaisten keskuudessa. Yksi punaisten johtajista Nils Robert af Ursin (1854–1936) vaati vankien vapauttamista tiistaina 9. huhtikuuta 1918 Sosialistissa ilmestyneessä kirjoituksessaan. Ursin totesi:

”Koska tietooni on tullut, että eilen suuri joukko rauhallisia kansalaisia olisi kaduilta viety vankeuteen, josta ne sitten muka siirrettäisiin joko rintamalle tai johonkin pakkotyöhön katson velvollisuudekseni omantuntoni pakoittamana yksilönä panna vakavimman vastalauseeni tämmöistä toimenpidettä vastaan. Vaikka lienee totta, että samanlaisiin toimiin olisi ryhdytty toisellakin puolella sotarajan, ei se oikeuta köyhälistön puolustajia tekemään samalla tavalla. Voi olla [että] sodan aikana on pakko toimia tavallisuudesta poikkeavalla tavalla, mutta epäviisaita ja epäinhimillisiä tekoja ei silti tarvitse harjoittaa. Tämmöisellä toimenpiteellä ensiksi herätämme vihaa ajamaamme asiaa vastaan, kun vangittujen joukossa on paljon semmoisia – tiedän sen erityisesti – jotka eivät ole köyhälistölle vihamielisiä.”

Ursinin mielestä myöskään pakko-otetuilla sotilailla ei tee mitään: ”[N]iistä kun vain kasvatamme pettureita ja pakollinen sotaväen otto on punaisen puolueen äsken julistamia periaatteita vastaan. (…) Kosto ei tuota elämää vaan kuolemaa kostajille ja niitten asialle ennemmin tai myöhemmin.”

Tiistai-iltaan 9. huhtikuuta 1918 mennessä kaikki vangitut ja pakkovärvätyksi aiotut miehet oli vapautettu.

Tapio Onnela

Lähteet:

N. R. af Ursin, ”Porvarien wangitsemiset”, Sosialisti 9.4.1918.

Kirjoitus on aiemmin julkaistu blogissa Elämää Turussa 1917–1918, https://blogit.utu.fi/elamaaturussa/2018/04/07/joukkopidatys-kauppatorilla/

Sirkkalan kasarmin ammutut punavangit

Sisällissodan (27.1.–15.5.1918) aikana ja sen päätyttyä valkoiset perustivat eri puolille Suomea lukuisia vankileirejä, joissa pidettiin kymmeniä tuhansia hävinneen osapuolen edustajia eli punaisia vankeina. Teloitusten lisäksi nälkä ja sairaudet surmasivat tuhansia vankeja. Osa leireistä sai erityisen julman maineen, kuten Lahden Hennala tai Tammisaari. 

Joissakin vankileireissä taas kuolleisuus ja julmuudet olivat harvinaisia, ja yksi näistä oli Turun Sirkkalan kasarmeille huhtikuussa 1918 perustettu Turun Sotavankileiri. Ennen tätä kasarmit olivat Venäjän armeijan käytössä. Leirin hyvämaineisuus johtui pääasiassa siitä, että vartijat olivat Kakolan ammattimaisia vanginvartijoita, ja leirin komentaja Albert Arhenius oli aidosti kiinnostunut vankien hyvinvoinnista. Kuolleisuudessa suurin piikki syntyi, kun Hämeenlinnasta siirrettiin lakkautetun leirin heikkokuntoisia vankeja Sirkkalaan.

Sirkkalan kasarmeilla surmatuista punavangeista liikkuu erilaisia kertomuksia. Erään tarinan mukaan punaisten murhaaman miehen kaksospojat tulivat Sirkkalan leirille ja nylkivät sekä paloittelivat isänsä surmaajan Sirkkalan kellareissa. Tyypillisten kauhutarinoiden lisäksi on paljon kertomuksia siitä, että Sirkkalassa olisi ammuttu yhdestä kolmeen vankia. Virallisesti varmaa tietoa on kahdesta tapauksesta, joissa vartijat ampuivat vankeja. Valtiopäiville jätettiin vuonna 1919 ilmoitus, jonka mukaan leiristä karannut vanki olisi saanut ”asianmukaisen tuomion toisille varoitukseksi”, mutta tavanomainen rangaistus pakoyrityksestä Turussa oli eristysselli, ei teloitus.

Turun Sotavankileirillä 30.5.1918 ammuttu punavanki Kaarlo Vihma. Virallisten raporttien  mukaan Vihma herjasi ikkunasta kierroksella ollutta vartijaa, joka ampui tämän varoitusten jälkeen. Kuva: Itä ja länsi: työväen kuvalehti 5-6/1929.

Ensimmäisessä varmassa tapauksessa mynämäkeläinen mäkitupalainen Kaarlo Vihma (1894–1918) oli kertoman mukaan herjannut 30.5.1918 ikkunasta vanginvartija Asplundia, joka seisoi kadulla vartioimassa. Kun Vihma ei Asplundin kehotuksista huolimatta suostunut poistumaan ikkunan äärestä, ampui vartija Vihman. Demokraatissa julkaistun kuolinilmoituksen mukaan Vihma ”ammuttiin 30.5.1918 Turun vankileirillä”.

Toisessa tapauksessa vangit olivat ryhtyneet varastamaan ruokaa vankilarakennuksen alakerrassa sijaitsevasta varastohuoneesta ikkunoiden kautta. Vanginvartija oli ampunut 8.8.1918 varoituslaukauksen, jolloin raportin mukaan ”luoti vahingossa sattui lentämään ulos ikkunasta, sattuen Tuusulasta kotoisin olevan, tänne Hämeenlinnasta tuodun kuritushuonevangin Jalmari Frantsilan vatsaan.” Frantsila ei kuollut heti vammoihin, vaan vasta 16.9.1918 sairaalassa. On epäselvää, olivatko syynä haavat vai sairaus, koska hänen kerrottiin olevan toipumassa vammoista. Tiedoissa on tässä kohtaa pieni hämäävä yksityiskohta: Turun Sotavankileiri oli 15.9.1918 eli juuri edellisenä päivänä muuttunut nimeltään Turun pakkotyölaitokseksi, joten Frantsilaa ammuttiin Sotavankileirin vankina, mutta hän menehtyi pakkotyölaitoksen alaisuudessa. Ilmeisesti tämä sekaannus leirin terminologiassa on saanut aikaiseksi väitteen kolmesta leirillä ammutusta vangista.

Riku Kauhanen

Lähteet:

Demokraatti 18.10.1919, s. 2.

Itä ja länsi: työväen kuvalehti 5-6/1929.

Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot. Pöytäkirjat/Valtiopäivät, 1.4.1919, nro I istunnot 1-53, s. 280.

Turun yliopisto, Folkloristiikan oppiaine. Sirkkala 1918–2018: Vankileiristä muistin paikaksi ja kulttuuriperintökohteeksi -hankkeen aineistot