Kuolinpesäkamreerina tunnettu Johan Fredrik Heldt (1780–1854) oli kuvausten perusteella “vilkas, laiha ja siro vanhus, joka pukeutui vanhanaikaisen elegantisti” ja käveli ylenpalttisesti ”ympäriinsä espanjalainen keppi kädessään ja kultarenkaat korvissaan”.  Heldtin hahmo jää mieleen Tor Carpelanin Åbo donatorer -teoksen (1910) lyhyestä esittelystä, sillä 1800-luvun Turussa ei ollut montaa hänen kaltaistaan lahjoittajaa, joka olisi esiintynyt yhtä näyttävästi julkisuudessa. 

Carpelanin teos kirjoitti suomalaista rinnakkaishistoriaa: samaan aikaan, kun suuriruhtinaskunnan valtiolliset rakenteet vahvistuivat, lahjoittajien pienoiselämäkerrat korostivat yksityisten henkilöiden merkitystä Turun kaupungin vaiheissa. Monet heistä olivat tunnustettuja yhteisön avainhahmoja, mutta Heldtin tarina on hieman toisenlainen. Hän syntyi aviottomana lapsena kauppiassukuun. 

Turkulaiset tunsivat Heldtin kuolinpesäkamreerina. Hän auttoi testamenttien kirjoittamisessa ja vainajan omaisuuden hoidossa pitäen huolta siitä, että sai itse tarpeeksi suuren palkkion avustaan. Kuolinpesissä liikkui paljon rahaa ja testamentit kanavoivat niitä sopiviin suuntiin. Useissa testamenteissa Heldt sai osan pesän varoista, osa suunnattiin hyväntekeväisyyteen ja loput jäivät vainajan sukulaisille. 

Heldt oli tutustunut johtaviin turkulaisiin talouselämän hahmoihin. Hän esiintyi Englannista vaikutteita saaneen John Julinin sihteerinä ja saattoi kiinnostua juuri tämän takia hyväntekeväisyydestä. Julinin mukana Heldt oli perustamassa 1820-luvulla sekä Turun säästöpankkia että Bell-Lancaster-koulua. Myöhemmin Heldt tuki ennen kaikkea tyttöjen koulutusta. 

Turun palo aloitti Heldtin liiketoimien kukoistuskauden. Hän lainasi rahaa maaomaisuutta vastaan ja myi sitten tulen tuhoamia tontteja. Voittoja kanavoitiin muun ohessa Turun kaupungin jälleenrakennukseen ja sen historian ylläpitoon. Heldt rahoitti tuomiokirkon uudet urut ja alkoi kerätä Kaarina Maununtyttäreen liittyviä esineitä.

Kun Heldt kuoli elokuussa 1854, hänen oma testamenttinsa oli kunnossa.  Tunnettu kuolinpesien järjestelijä oli määrännyt sen julkaistavaksi ja pian J. W. Lilljan kirjapainosta ilmestyikin 40 sivun mittainen kirjanen. Heldt listaa sivukaupalla tuttaviaan, joille hän lahjoitti erilaisia arvoesineitä, mutta hän ei ollut unohtanut hyväntekeväisyyttä. Irtaimiston huutokaupan avulla kerättiin rahaa 111 köyhälle naiselle sekä muille Turun köyhille. Pesän omaisuutta piti sijoittaa niin, että siitä voitiin maksaa vuotuista korkoa kaupungin virkamiehille. Lisäksi perustettiin erikseen nimetyille henkilöille eläkerahasto.

Kuolinpesäkamreeri vaikuttaa edelleen. Eläkerahastosta kehittyi vuosien myötä oikeustieteen opintoja tukeva Heldtin stipendirahastosäätiö. Lisäksi antiikkiliikkeissä voi tulla vastaan yksittäisiä hopealusikoita, joiden jakamisesta Heldtin testamentti myös sääti tarkasti. 

Janne Tunturi

Lähteet:

Carpelan, Tor. Åbo Donatorer Intill år 1909: Biografiska Anteckningar. Åbo: Åbo stads historiska museum, 1910.
Korpiola, Mia. Johan Fredrik Heldt (1780–1854) – eksentrinen turkulainen mesenaatti ja ”kuolinpesäkamreeri”. https://blogit.utu.fi/oikeudellinentietotaito/2021/02/08/johan-fredrik-heldt-1780-1854-eksentrinen-turkulainen-mesenaatti-ja-kuolinpesakamreeri/
Tunturi, Janne. Kuolinpesäkamreeri ja suurlahjoittaja: Johan Fredrik Heldtiä jäljittämässä. Turku: Heldtin stipendirahastosäätiö sr., 2021.