Elintapatutkimukset aikuisilla ovat osoittaneet painonpudotuksen pienentävän riskiä sairastua 2 tyypin diabetekseen. Tutkimukset lapsilla puolestaan ovat osoittaneet painoindeksin (BMI) nousun suurentavan sairastumisriskiä aikuisena. Uudessa tutkimuksessa haluttiin selvittää kasvavan lapsen ja nuoren painon muutosten vaikutuksia 2 tyypin diabetesriskiin myöhemmällä iällä. Tutkimuksen tärkeyttä ei voi liikaa korostaa, sillä enemmän kuin 23% maailman lapsista on ylipainosia tai lihavia.
Bjerregaardin ja työtovereiden tutkimus on laaja pitkittäistutkimus. Tutkimuksessa käytettiin 62 565 tanskalaisen miehen terveystietoja. Miesten pituus- ja painotiedot, sekä terveystiedot kerättiin 7 ja 13, sekä 17-26 vuotiaina kouluikäisille ja asevelvollisille tehdyistä terveystietorekistereistä. 2 tyypin diabetekseen sairastuneiden tiedot puolestaan saatiin tanskalaisesta kansallisesta potilasrekisteristä.
Keskeistä tutkimustuloksissa oli se, että 13 vuotiaina normaalipainon saavuttaneet ylipainoiset lapset ovat verrattavissa normaalipainoisiin lapsiin arvioitaessa 2 tyypin diabeteksen sairastumisriskiä. Normaalipainoisilla lapsilla BMI:n nousu varhaisaikuisuuteen mennessä puolestaan nostaa sairastumisriskiä. Murrosikä näyttäisi olevan vedenjakaja, sillä murrosiän jälkeen BMI:n pudotuksella ei enää näyttäisi olevan samanlaista vaikutusta myöhemmän iän sairastumisriskiin, mitä BMI:n pudotuksella ennen murrosikää. Tosin painonpudotus vielä murrosiän jälkeenkin kannattaa, sillä sairastumisriski on kuitenkin matalampi mitä jatkuvasti ylipainoisilla.
Tutkimuksen vahvuutena ovat suuri tutkittavien määrä, tietojen keräystapa, sekä tutkimuksen kesto. Lisätutkimuksissa olisi syytä huomioida painonmuutosten aiheuttajat, kehonkoostumus BMI:n sijaan, sekä murrosiän tarkempi alkamisajankohta. Sosioekonominen status pitäisi myös ottaa huomioon, sillä se korreloi käänteisesti lapsuusajan lihavuuden ja 2 tyypin diabeteksen kehityksen kanssa. Lisätutkimuksia tarvitaan myös, jotta voitaisiin verrata sukupuolten välisiä eroja.
Tutkimus julkaistiin The New England Journal of Medicine- lehdessä.