Normaalipainon saavuttaminen ennen murrosikää vähentää tyypin 2 diabetesriskiä

Elintapatutkimukset aikuisilla ovat osoittaneet painonpudotuksen pienentävän riskiä sairastua 2 tyypin diabetekseen. Tutkimukset lapsilla puolestaan ovat osoittaneet painoindeksin (BMI) nousun suurentavan sairastumisriskiä aikuisena. Uudessa tutkimuksessa haluttiin selvittää kasvavan lapsen ja nuoren painon muutosten vaikutuksia 2 tyypin diabetesriskiin myöhemmällä iällä. Tutkimuksen tärkeyttä ei voi liikaa korostaa, sillä enemmän kuin 23% maailman lapsista on ylipainosia tai lihavia.

Bjerregaardin ja työtovereiden tutkimus on laaja pitkittäistutkimus. Tutkimuksessa käytettiin 62 565 tanskalaisen miehen terveystietoja. Miesten pituus- ja painotiedot, sekä terveystiedot kerättiin 7 ja 13, sekä 17-26 vuotiaina kouluikäisille ja asevelvollisille tehdyistä terveystietorekistereistä. 2 tyypin diabetekseen sairastuneiden tiedot puolestaan saatiin tanskalaisesta kansallisesta potilasrekisteristä.

Keskeistä tutkimustuloksissa oli se, että 13 vuotiaina normaalipainon saavuttaneet ylipainoiset lapset ovat verrattavissa normaalipainoisiin lapsiin arvioitaessa 2 tyypin diabeteksen sairastumisriskiä. Normaalipainoisilla lapsilla BMI:n nousu varhaisaikuisuuteen mennessä puolestaan nostaa sairastumisriskiä. Murrosikä näyttäisi olevan vedenjakaja, sillä murrosiän jälkeen BMI:n pudotuksella ei enää näyttäisi olevan samanlaista vaikutusta myöhemmän iän sairastumisriskiin, mitä BMI:n pudotuksella ennen murrosikää. Tosin painonpudotus vielä murrosiän jälkeenkin kannattaa, sillä sairastumisriski on kuitenkin matalampi mitä jatkuvasti ylipainoisilla.

Tutkimuksen vahvuutena ovat suuri tutkittavien määrä, tietojen keräystapa, sekä tutkimuksen kesto. Lisätutkimuksissa olisi syytä huomioida painonmuutosten aiheuttajat, kehonkoostumus BMI:n sijaan, sekä murrosiän tarkempi alkamisajankohta. Sosioekonominen status pitäisi myös ottaa huomioon, sillä se korreloi käänteisesti lapsuusajan lihavuuden ja 2 tyypin diabeteksen kehityksen kanssa. Lisätutkimuksia tarvitaan myös, jotta voitaisiin verrata sukupuolten välisiä eroja.

Tutkimus julkaistiin The New England Journal of Medicine- lehdessä.

TERVEYTTÄ JA ILOA RUOASTA – varhaiskasvatuksen ruokailusuositus

Ruokailu osana lakisääteistä varhaiskasvatusta on ollut vailla erillistä suosituskirjaa. Tätä vajetta varten Valtion ravitsemusneuvottelukunta (VRN) valitsi marraskuussa 2016 laajan työryhmän asiantuntijoita tavoitteena laatia maamme ensimmäinen erillinen sekä varhaiskasvatuksen ruokailua, että ruokakasvatusta ohjaava suositus. Suositusluonnos oli julkisesti kommentoitavana ennen kuin VRN hyväksyi asiakirjan kansallisiksi varhaiskasvatuksen ruokailusuosituksiksi 19.12.2017.

Suosituksen lähtökohdat

Asiantuntijatyöryhmä teki kattavaa yhteistyötä lasten varhaiskasvatukseen eri tavoin kytköksissä olevien tahojen kanssa. Työryhmä sai ensikädentietoa lasten ravitsemuksen nykytilanteesta, ravitsemukseen liittyvistä haasteista ja kehitystarpeista lasten ravitsemuksen asiantuntijoilta, ruokakasvatuksen ja ruokapalvelujen ammattilaisilta, eri hallinnonalojen viranomaisilta, sekä alan tutkijoilta.  Lähdemateriaalina käytettiin myös aiemmin julkaistua materiaalia, kuten ’Terveyttä ruoasta – suomalaiset ravitsemussuositukset (2014)’ ja ’Syödään yhdessä – ruokasuositukset lapsiperheille (2016)’.

Suosituskirja on suunnattu niin kunnallisen puolen, kuin myös yksityisen sektorin tahoille jotka ovat lasten varhaiskasvatuksessa mukana. Tarkoituksena on antaa yleiset ravitsemukselliset suuntaviivat mm. terveydenhuollon ammattilaisille, terveydenhoitoalan opiskelijoille, esikouluihin ja koteihin edistämään lasten ravitsemusta. Asiakirja toimii myös työkaluna lasten ruokailun seurantatyössä ja arvioinnissa.

Terveyttä edistävät ateriat ja ateriointikäyttäytymiset edistävät lasten hyvinvointia sillä hetkellä ja lisäksi jopa koko eliniän ajan. Asiakirja antaa ruoka- ja ravintoainekohtaisten suositusten lisäksi ohjeita ruokailuiden ajoittamisesta ja itse ruokailukäyttäytymisestä, kuin myös ympäristökasvatuksesta. Raaka-aineina ohjeistetaan suosimaan kotimaisia, mikä puolestaan tukee työllisyyttä ja luo ruokaturvaa. Näin ollen asiakirja tukee kestävää kehitystä ja toimii osana maamme hyvinvointistrategiaa.

VRN pitää erittäin tärkeänä suositusten ottamista käyttöön. Me kerromme suosituksen pääpiirteitä blogisarjassa. Ensimmäinen blogimme käsittelee ravitsemuksen merkitystä lasten terveyden ja kasvun tukemisessa.

Lasten ruokailusta vastuussa olemme me aikuiset

Ruokatottumusten huomioiminen varhaiskasvatuksessa on ensiarvoisen tärkeää. Lapsena omaksutut makumieltymykset ja ruokatavat ovat pitkälti samat aikuisenakin. Lapsi oppii seuraamalla aikuisten ruokavalintoja ja tapoja syödä, kuten myös omaksuu heidän ruoka-asenteet ja –uskomukset. Ruokailuympäristön tulee olla sosiaaliselta kanssakäymiseltään vuorovaikutteinen aikuisen ja lapsen välillä, vaikka aikuinen vastaakin ruokailuun liittyvistä säännöistä. Lapsen yksilöllisyyden huomioiva ohjaustapa pyrkii kannustamaan lasta tekemään terveellisiä ruokavalintoja myös tilanteissa kun aikuinen ei ohjaa tapahtumaa. Sen minkä lapsena oppii, vanhempana taitaa.

 Alle kouluikäisten lasten tämänhetkinen ravitsemus

Valtaosalla suomalaisista lapsiperheistä ruokavalion laatu on parantunut viime vuosikymmenien aikana ja perheet voivat hyvin. Perheiden tuloerojen vaikutus lasten ravitsemustilaan tasoittuu kodin ulkopuolella tapahtuvan varhaiskasvatuksen myötä. Näin ollen lasten ruokavalio on arkisin ravitsemussuositusten mukainen myös alempituloisten perheiden lapsilla. Kattavat kansalliset lasten ravitsemuksen seurantatutkimukset puuttuvat, mutta yksittäisten tutkimusten perusteella lapset syövät enemmän kasviksia ja hedelmiä, kun taas tyydyttyneen rasvan osuus ruokavaliossa on pienentynyt. Tosin suositeltuun viiteen kasvis-, hedelmä- ja marja-annokseen päivässä ei ylletä, vaan se jää keskimäärin puoleen suositellusta. D-vitamiinin saanti on riittävä ravintolisien ja D-vitamiinilla täydennettyjen elintarvikkeiden käytön ansioista. Käännekohtana lapsen ruokavalion laadun heikkenemisessä pidetään siirtymistä toiselle ikävuodelle. Huolta aiheuttavat liiallinen sokeri, suola, eläinproteiini, sekä tyydyttynyt rasva. Liian niukalle saannille puolestaan saattavat jäädä monityydyttymättömät rasvahapot ja kuitu, sekä rauta ja E-vitamiini. Lopuksi mainittakoon vielä yksilöllisten tarpeiden tuomat lisähaasteet ruokavalioita suunnitteleville. Näitä ovat mm. terveydelliset, eettiset ja vakaumukselliset syyt.

Lasten ravitsemukseen liittyvät terveyshaasteet

Ensisijaiset ongelmat huonosta ravinnosta ja ruokatottumuksista ovat ylipaino ja lihavuus, jotka nostavat alttiutta aineenvaihduntasairauksille, sekä sydän- ja verisuonitaudeille. Tärkeää on kuitenkin olla keskittämättä lasten ajatuksia painoon tai liitännäissairauksiin, vaan keskittää lasten ohjaus terveisiin ruokailutottumuksiin. Ohjauksen teemana ’terveellinen ruoka voi olla maistuvaa, syöminen mukavaa ja siitä tulee hyvä olo-ajatuksella’. Ravitsemussuosituksilla pyritään myös minimoimaan allergioita ja hammaskariesta. Allergeeneja ei tulisi kuitenkaan eliminoida ympäristöstä ja ravinnosta perusteettomasti, koska se voi johtaa ruokavalion turhaan kapenemiseen.

Syömiseen liittyvät taidot opitaan

Lapsen tulisi saada vaikuttaa ruokavalintoihinsa, jotta hänestä kasvaisi itsenäisesti terveitä valintoja tekevä yksilö. Aikuinen toki luo ruokailun raamit ja opastaa ruokavalinnoissa. Ruoan tulee olla terveellistä, mutta myös maistuvaa ja sitä tulee olla tarjolla riittävästi. Ruokailuympäristön puolestaan tulisi olla sosiaalisesti kannustava ja tukeva, jossa lapsi kokee ja oppii terveitä ruokatottumuksia. Loppusilauksen lapsen ruokavalintoihin ja ruokailutapoihin tekevät lapsen ikä, temperamentti, sekä yksilölliset aistikokemukset. Lapsen tulisi saada katsella, kuunnella, koskea, haistaa, sekä maistaa ruokaa.

Täysipainoinen lapsen ateria

Lasten kasvua, kehitystä ja terveyttä edistävän ruokavalion perustan luovat juurekset, vihannekset, hedelmät ja marjat, peruna ja täysjyvävilja, sekä kasviöljy. Täysipainoiseksi ruokavalion tekevät vähärasvaiset maitovalmisteet, palkokasvit, kala ja liha. Lisäksi ruokavalion tulisi olla vähäsuolainen.

Syömisen kehitysvaiheet lapsilla

Varhaiskasvattajan lapselle antaman ravitsemuksellisen ohjauksen tulisi ottaa lapsen syömiseen liittyvät kehitysvaiheet huomioon, aina imeväisikäisestä esikouluikäiseen. Imetyksestä ruokapöydän ääreen siirryttäessä (n.4-6kk) lapsi harjoittelee karkea- ja hienomotoriset ruokailuun liittyvät toiminnot, saa ruokia kaikista ruoka-aineryhmistä, sekä oppii nimeämään ruokia. Osittainen imetys voi hyvin jatkua vuoden ikään tai pitempään. Lapsen ollessa 2 vuotta, uusien ruokien pelko vaatii varhaiskasvattajalta enemmän luovuutta tutustuttaakseen uusia ruokia ruokavalioon. Tässä apuna toimivat esim. pienet ruokatehtävät ja useammat maistelukerrat. Kolmannelle ikävuodelle siirryttäessä lapsen oma tahto tuo omat haasteensa. Lapsi itsenäistyy, ruokasanasto laajenee, ruokailuvälineiden määrä harjoittelussa lisääntyy ja lapsi on kiinnostunut ruoan valmistuksesta. Lapsi kykenee annostelemaan itselleen määrällisesti sopivan annoksen 4-vuotiaana. Tällöin lapsi omaa jo omat ruokailumieltymykset ja ruokapuheesta käy ilmi rikastunut sanavarasto, uteliaisuus, sekä ihmetys. 5-vuotias ruokailee jo itsenäisesti, siististi ja rauhallisesti, sekä osaa perustella ruoka-aistimuksiaan ja mieltymyksiään.

Varhaiskasvattajat roolimallina

Ruokailu ja ruokakasvatus ovat tärkeä osa lasten kokonaisvaltaista hyvinvointioppimista. Varhaiskasvattajien tulisi luoda ruokailuoppimiseen suotuisat puitteet, mutta mikä tärkeintä, toimia itse oppinsa esimerkkinä. Hyvinvoivat aikuiset kasvattavat terveitä lapsia, jotka siirtävät oppimansa omaan aikuisuuteensa ja jälleen seuraaville sukupolville. Suosituskirja antaa tähän hyvät eväät. Seuraavassa blogissamme käsittelemme ruokailua ohjaavia säädöksiä, määräyksiä ja suosituksia.

Lähteet:

JULKARI, Valtion ravitsemusneuvottelukunta, ”Terveyttä ja iloa ruoasta – varhaiskasvatuksen ruokailusuositus” https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/135907/URN_ISBN_978-952-302-992-7.pdf?sequence=1

Paras ikäero lapsille?

”Sisarusten ikäeron tulisi olla vähintään 2,5 vuotta”, sanoo Väestöliiton tutkimusprofessori Anna Rotkirch HS:n artikkelissa 23.1.2018. ”Liian lyhyet synnytysvälit lisäävät sekä lapsen että äidin terveysriskejä”, hän kertoo.

Jos seuraava raskaus alkaa pian edellisen jälkeen, äidin keho ei ehkä ole ehtinyt toipua riittävästi. Sillä on havaittu yhteys muun muassa ennenaikaiseen syntymään, matalaan syntymäpainoon ja lapsen pienikokoisuuteen raskausaikaan nähden.

Moni ajattelee, että kun lapsilla on mahdollisimman pieni ikäero, he leikkivät keskenään ja vanhempien taakka pienenee. ”Niin voi käydä, mutta tutkimukset kertovat, että yhtä todennäköistä on se, että pieni ikäero lisää lasten riitelyä. Sitä ei voi tietää etukäteen”, Rotkirch sanoo artikkelissa.

Rotkirch muistuttaa, että tutkimuksissa lasten pienien ikäerojen on havaittu myös nostavan vanhempien riskiä erota.

Myös Maailman terveysjärjestö WHO suosittelee, että vanhemmat odottaisivat vähintään kaksi vuotta, ennen kuin he ryhtyvät yrittämään sisarusta lapselleen.

”Raja hyvän ja haasteellisen ikäeron välillä kulkee suunnilleen siinä, kun ensimmäinen lapsi on täyttänyt kaksi vuotta ja kolme kuukautta”, Rotkirch sanoo. Tosin tämä suositus koskee hänen mukaansa vain niitä vanhempia, jotka ovat terveitä ja hedelmällisiä ja voivat vaikuttaa lastensa syntymän ajankohtaan. ”Esimerkiksi raskaaksitulovaikeuksista kärsivät tai iäkkäät vanhemmat eivät voi samalla lailla tietoisesti ajoittaa lapsiaan”, Rotkirch lisää.

Artikkelissa on laskuri, jossa voit valita ikäeron, mikä on omasta mielestäsi paras. Voit verrata valintaasi Väestöliiton teettämän Perhebarometrin 2015 vastauksiin. Näet myös, millaisia riskejä valitsemasi ikäero aiheuttaa äidille ja lapselle.

Linkki alkuperäiseen artikkeliin.

Rintaruokinnan hyödyistä

THL:n blogissa on kirjoitus imetyksen huikeista hyödyistä liittyen lapsen ja äidin terveyteen, mutta mainitaan että imetyksellä on myös taloudellisia ja ekologisia hyötyjä.

Rintamaito vähentää imeväisten sairastuvuutta sekä kehittyneissä että kehittyvissä maissa ja siten myös suojaa äitiä mm. myöhemmältä rintasyövältä, munasarjasyövältä ja tyypin 2 diabetekselta. Blogin mukaan imetyksen avulla estetään vuositasolla noin 20 000 rintasyöpä kuolemaa maailmanlaajuisesti.

Blogissa kerrotaan myös imetyksen käynnistymisestä ja kiinteän ruoan aloituksesta. Lue hyödyistä lisää THL:n blogista.

TYKSin Naistenklinikalla kiinnitetään huomiota varhaiseen ihokontaktiin

TYKSissä vanhemmat saavat rauhassa tutustua uuteen perheen jäseneen heti synnytyksen jälkeen. Kun aiemmin alatiesynnytyksessä syntynyt vauva annettiin äidille saamaan ihokosketusta hetkeksi ennen vauvan mittaamista, kylvetystä ja pukemista, nyt perhettä ei eroteta, vaan vauva siirtyy vuodeosastolle vanhempansa, joko äidin tai isän ihokontaktissa ja saa olla näin vielä useiden tuntien ajan synnytysvuodeosastolla. Kun kyseessä on sektio, on nykysin mahdollista saada vauva ihokontaktiin jo leikkaussalissa, mikäli äidin ja vauvan vointi sallivat.

Tutkimusten mukaan ihokontakti on suositeltavaa, etenkin keskosten hoidossa kenguruhoidolla on todettu olevan myönteinen vaikutus.

Lue mielenkiintoinen kirjoitus TYKSin tiedotteesta.

Turun yliopistolle ja tutkimusryhmällemme rahoitusta Päivikki ja Sakari Sohlbergin säätiöltä

Päivikki ja Sakari Sohlbergin säätiö on perustettu vuonna 1998 ja säätiö jakaa apurahoja mm. lääketieteen ja terveydenhoitoalan tutkijoille. Säätiön tarkoituksena on edistää lasten ja vanhusten henkistä ja ruumiillista hyvinvointia ja tutkijoista he pyrkivät tukemaan erityisesti nuoria post-doc-tutkijoita.  Vuodelle 2018 säätiö jakoi apurahoja kaiken kaikkiaan yli kahdella miljoonalla eurolla, tästä summasta Turun yliopiston tutkijat ja opiskelijat saivat yhteensä yli 300 000 euroa. Myös Raskausdiabetes ja ravinto-tutkimus sai apurahoja 20 000 euroa.

Lue lisää säätiöstä ja apurahojen saajista linkistä.

Raskaudenaikainen ravitsemus ja rasvan laatu ovat tärkeitä lapsen terveydelle ja kehitykselle

Lääketieteen lisensiaatti Ulla Hautero selvitti väitöskirjassaan (väitös 25.11.2017) äidin raskaudenaikaista n-3 rasvahappojen saantia ja ravitsemuksen vaikutusta lapsen kehittymiseen.

Hautero totesi, että ravitsemusohjauksella on mahdollista lisätä äitien n-3 rasvahappojen osuutta raskauden loppuvaiheessa. Kalan syömisellä oli selkeä yhteys äitien ja heidän lastensa seerumin n-3 rasvahappojen määrään. Hauteron tutkimuksessa havaittiin myös että D-vitamiinin määrä korreloi lapsen korkeampiin kokonaiskehityksen pisteisiin vuoden iässä.

Tutkimuksessa selvitettiin myös raskauspahoinvoinnin vaikutusta ravintotottumuksiin. Raskauspahoinvointi johti mm. lihan käytön vähentymiseen ja sen myötä alentuneeseen proteiinin saantiin. Lisäksi sakkaroosin käyttö lisääntyi ja siten myös hiilihydraattien saanti oli suurempi. Tutkimuksessa yli 70% raskaana olevista oli kärsinyt lievästä tai kohtalaisesta raskauspahoinvoinnista, mutta tällä ei ollut vaikutusta lapsen kasvuun kohdussa tai imeväisillä.

Väitöksen lehdistötiedote

Tutkimuksesta ensimmäinen väitös: Suoliston läpäisevyys on yhteydessä ravitsemukseen ja aineenvaihdunnan riskitekijöihin raskauden aikana

Tutkimusryhmämme tutkija, filosofian maisteri Kati Mokkala väitteli 10.11.2017 aiheesta    ” Suoliston läpäisevyys raskauden aikana: ruokavalion ja mikrobiston vaikutukset sekä aineenvaihdunnalliset seuraukset”. Vastaväittäjänä toimi professori Seppo Heinonen (HYKS) ja kustoksena professori Jaana Vuopio (Turun yliopisto).

Väitöstutkimuksessa todettiin että äidin ravitsemus ja suoliston mikrobisto vaikuttavat suoliston läpäisevyyteen, jolla taas on yhteys äidin tulehdustekijöihin ja aineenvaihduntaan. Tulokset tarjoavat tärkeää lisätietoa äidin ja kehittyvän lapsen terveyteen liittyvistä kysymyksistä.

Suolistolla ja sen toiminnalla on tärkeä tehtävä terveyden ylläpidossa. Suoliston seinämä päästää läpi tarvitsemamme ravintoaineet, mutta pitää suolessa olevat elimistölle haitalliset komponentit, kuten mikrobit, suoliston sisällä.

‒ Jotta tämä tasapaino säilyy, on suoliston seinämän läpäisevyyttä säädeltävä tarkasti. Mikäli suoliston läpäisevyys kasvaa ja suolistosta pääsee ”vuotamaan” pieniä suoliston mikrobien osasia elimistön puolelle, voi elimistö reagoida näihin ylimääräisiin osasiin muodostamalla tulehdusreaktion, joka pitkittyessään voi lievänäkin johtaa aineenvaihdunnallisiin häiriöihin, taustoittaa Kati Mokkala, joka tarkasteli lääketieteellisen mikrobiologian ja immunologian alaan kuuluvassa väitöstutkimuksessaan suoliston seinämän läpäisevyyden yhteyttä äidin aineenvaihdunnan riskitekijöihin raskauden alkuvaiheessa.

Mokkala selvitti tutkimuksessaan, onko raskaana olevien ylipainoisten naisten ravinnolla ja suoliston mikrobiston koostumuksella vaikutusta suolen läpäisevyyteen. Lisäksi tutkittiin suoliston läpäisevyyden ja äidin tulehdustekijöiden ja aineenvaihdunnan riskitekijöiden välistä yhteyttä. Tässä tutkimuksessa läpäisevyyttä määritettiin verinäytteistä tarkastelemalla zonuliinipitoisuutta.

Terveellinen ruokavalio tärkeää suoliston seinämän kunnon säätelyssä

Tutkimuksessa rikkaampi suolistomikrobisto ja suurempi Faecalibacterium prausnitzii -bakteerin osuus, suurempi kuidun, monityydyttymättömien rasvahappojen ja useiden vitamiinien ja kivennäisaineiden päivittäinen saanti liittyi pienempään seerumin zonuliinipitoisuuteen eli matalampaan suoliston läpäisevyyteen. Näistä tuloksista voidaan myös päätellä, että terveellinen ruokavalio on tärkeä suoliston seinämän kunnon säätelyssä.

Tutkimuksessa selvisi myös, että seerumin zonuliinipitoisuudella oli yhteys äidin tulehdustekijöihin ja sokeriaineenvaihduntaa kuvaavien tekijöiden kanssa raskauden alkuvaiheessa. Tämä tulos osoittaa, että suoliston läpäisevyydellä saattaa olla tärkeä rooli äidin aineenvaihdunnan säätelyssä.

Tulokset edistävät raskausdiabeteksen riskeihin vaikuttamista

Mokkalan väitöstutkimus on osa Turun yliopiston biolääketieteen laitoksen raskausdiabetes ja ravinto -tutkimusta, jossa selvitetään voidaanko probiooteilla ja kalaöljyllä vaikuttaa raskaana olevan äidin ja hänen lapsensa terveyteen.

Raskausdiabeteksen esiintyvyys on kasvamassa, tällä hetkellä esiintyvyyden arvioidaan olevan noin 15 prosenttia. Raskausdiabetes ja ravinto -tutkimuksen tavoitteena on tunnistaa uusia keinoja, joilla voidaan vaikuttaa raskausdiabeteksen riskiin.

‒ Tutkimukseni tunnistaa uuden mekanismin, jolla ravinto vaikuttaa ihmisen terveyteen. Erilliset havainnot ruokavalion ja mikrobiston osuudesta suoliston läpäisevyydessä voivat liittyä toisiinsa: ruokavalio voi vaikuttaa mikrobiston koostumukseen ja siten kumpikin toimia yhdessä tärkeinä läpäisevyyden säätelijänä. Suoliston läpäisevyyden osuus raskausdiabeteksen riskitekijänä on yksi tutkimuksemme kohde, ja tutkimustyö tämän osalta jatkuu, Mokkala toteaa.

Kiitos kaikille tutkimukseen osallistuneille!

Äiti nyt ja 100 vuotta sitten

Helsingin sanomat kertoo äitiyden eroista nyt ja 100 vuotta sitten. Kun ennen synnytykseen kuoli satoja naisia vuodessa, on äitiys Suomessa turvallisempaa nyt kuin koskaan. Sata vuotta sitten synnytys saattoi kestää päiväkausia, eikä pienillä keskosilla ollut mahdollisuuksia selvitä. Nykyisin Suomessa pienten keskosten selviytyminen on maailman huippua. Myös äitikuolleisuus on maailman vähäisintä, 0-5 vuosittain.

HS:n jutussa nostetaan esiin kuitenkin nykyajan huoli, eli äitien kasvava ylipaino. THL:n tuoreen tilaston mukaan jo yli kolmannes äideistä on ylipainoisia. Ylipainon yleistyessä myös raskausdiabetes lisääntyy ja tällä hetkellä raskausdiabetes todetaan jo lähes joka viidennellä synnyttäjällä.

Lue mielenkiintoinen juttu HS:n sivuilta.

Vauvauinti

Suosiotaan kasvattanut vauvauinti on koko perheen hauska yhteinen harrastus, joka tarjoaa virikkeitä lapsen kehittyville aivoille! Vauvauinnissa lapsi ja vanhempi pääsevät leikkimään yhdessä uudessa ympäristössä, mikä kehittää sosiaalisten vuorovaikutussuhteiden kehittymistä heidän välilleen. Vauvauinnin tavoitteena on tutustuttaa lapsi veteen ja esimerkiksi vähentää lapsen vesipelkoa. On huomattu, että vauvauinti myös tukee lapsen uimataidon kehittymistä myöhemmällä iällä.

Vauvoilla on syntyessään sukellusrefleksi, jonka ansiosta vauvan hengitystiet sulkeutuvat automaattisesti vauvan painautuessa veden alle. Tätä refleksiä hyödynnetään vauvauinnissa. Refleksi alkaa usein heikentyä puolen vuoden iässä pikkuhiljaa ja vuoden ikään mennessä se on yleensä hävinnyt kokonaan. Vauvauinnissa vauva oppii sulkemaan hengitystiensä tahdonalaisesti, eikä tämä taito katoa koskaan!

Ihanteellinen vauvauinnin aloittamisikä on 3-6 kuukautta. Lapsen tulee olla vähintään 3 kuukauden ikäinen, jotta hän jaksaa liikkua enemmän ja on tarpeeksi paljon valveilla vuorokauden aikana.
6 kuukauden iässä puolestaan sukellusrefleksi ei ole vielä poistunut, mikä helpottaa sukeltamisen oppimista. Lisäksi lapsen tulee painaa vähintään 5 kg, jotta hän pysyy tarpeeksi lämpimänä uintihetken ajan.

Vauvauinti kehittää motoriikkaa ja oman kehon hahmottamista; uidessa lapsen tasapaino-,
kosketus-, lihas- ja nivelaistimukset yhdistyvät näköaistimusten kanssa. Vauvauintia harrastava lapsi voikin olla motorisesti edellä ikätovereitaan. Lisäksi vauva nauttii, kun häntä heijataan, hyppäytetään ja kuljetetaan vedessä. Vauvauinti voi myös tukea erityislapsen kuntoutusta!

Vauvauinti aloitetaan hiljalleen vauvan tuntemuksia kuunnellen. Vauva saa tottua vesielementtiin rauhassa ja vanhemmat voivat harjoitella lapsen käsittelyä vedessä. Tärkeintä on keskittyä lapselle mieluisiin harjoitteisiin ja edetä lapsen taitojen mukaan. Sukellusharjoitukset aloitetaan sitten, kun lapselle sopii. Tavoitteena on pyrkiä mahdollisimman varhain sukelluksiin, joissa aloitteentekijä on lapsi itse, sillä se osoittaa, että lapsi nauttii! Sukellustilanteen välttely puolestaan kertoo, ettei sukelluskokemus ollut lapselle mukava.

Kiinnostuitko vauvauinnista? Uimahalleista saat lisätietoa vauvauinti-kursseista!

 

Lähteet:

https://www.kaksplus.fi/vauva/vauvan-kehitys/vauvauinti-kehittaa-vauvan-motoriikkaa-ja-sosiaalisia-taitoja/. 16.11.2017.

http://www.vau.fi/Meilla-on-lapsi/Kasvu-ja-kehitys/Lapsi-0-1-v/vauvauinti/. 16.11.2017.

http://www.onnenkimpale.fi/kuntoutus-allas/vesiliikunta/vauvauinti. 16.11.2017.


Suomalainen vesiliikuntainstituutti.
http://vesiliikunta.siirrot.neutech.fi/index.php?page=230. 16.11.2017