Arkistot kuukauden mukaan: kesäkuu 2016

Raskausdiabetes ja Ravinto- tutkimuksen osallistujien ravinnonsaanti

Kerron tässä blogi-kirjoituksessa Pro gradu –tutkielmastani, jossa selvitetään naisten raskaudenaikaista ravinnonsaantia. Tutkimuksen lopulliset tulokset tulevat toki vielä tarkentumaan tutkimuksen edetessä, kunhan saamme kerättyä kasaan koko aineiston. Laskin 99 tutkimukseen osallistuneen äidin ruokapäiväkirjoista energian ja ravintoaineiden saannin alku- ja loppuraskaudessa. Tavoitteenani oli selvittää, onko tutkimukseen osallistuneiden naisten raskaudenaikainen ravinnonsaanti suomalaisten ravitsemussuositusten mukaista.

Tulokset osoittivat, että naisten ravinnonsaanti oli pääosin kunnossa raskauden aikana muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Ravinnonsaannissa oli suomalaisille tyypillisiä ongelmakohtia: rasvan laatua tulisi parantaa ja kuitua saada enemmän. Tyydyttyneen eli kovan rasvan saanti oli liiallista, mikä onkin hyvin yleinen ongelma myös ei-raskaana olevilla suomalaisilla. Liiallinen tyydyttyneen rasvan saanti voi lisätä esimerkiksi raskausdiabeteksen riskiä. Tyydyttyneitä rasvoja saadaan esimerkiksi rasvaisista liha- ja maitotuotteista sekä leivonnaisista. Kokonaisrasvan saanti oli kuitenkin hienosti suositusten rajoissa alku- ja loppuraskaudessa.

Hiilihydraatteja raskaana olevat naiset puolestaan saivat hieman suosituksia niukemmin loppuraskaudesta. Hiilihydraattien riittävä saanti tukee solujen kasvua, sekä elinten ja hermoston toimintaa, joten niitä ei kannata vältellä raskauden aikana. Lisäksi kuidun saanti jäi selkeästi alle suosituksen, mikä voi johtaa esimerkiksi ummetukseen ja vaikeuksiin painonhallinnassa. Positiivista on, että tutkimukseemme osallistuneiden naisten sokerin saanti oli keskimäärin suositusten mukaista raskauden aikana, vaikka useiden suomalaisten tutkimusten mukaan sokeria saadaan liikaa raskauden aikana.

Raskaudenaikainen vitamiinien ja kivennäisaineiden saanti ravinnosta oli monelta osin kunnossa, mutta myös siinä oli joitakin puutteita: erityisesti D-vitamiinin ja foolihapon saanti ravinnosta oli suosituksia vähäisempää, foolihappoa saatiin vain noin puolet suositellusta määrästä. Foolihapolla on tärkeä rooli lapsen keskushermoston kehityksessä, joten sen riittävä saanti ravinnosta on tarpeellista. D-vitamiinia tarvitaan puolestaan kalsiumin imeytymiseen ja siten luuston vahvistumiseen. D-vitamiinia ja foolihappoa suositellaankin käytettäväksi ravintolisänä koko raskausaikana ja foolihappoa jo ennen raskautta.

Tulee kuitenkin muistaa, että yksilöiden välillä voi olla huomattavia eroja ravinnonsaannissa. Sen vuoksi tutkimukseemme osallistuneiden naisten kannattaakin tarkastella ruokapäiväkirjasta saamaansa palautetta, josta saa tietoa henkilökohtaisesta ravintoaineiden tarpeesta!

Terkuin Ella

Lopuksi oikein hyvää juhannusta kaikille lukijoille!kesäkuva1

Lapsen kehitystestit 2-vuotiaana

Äidin ja lapsen viimeinen käynti Raskausdiabetes ja Ravinto-tutkimuksessa on lapsen täyttäessä 2 vuotta. Tällöin lapsella on mahdollisuus osallistua neurologisiin ja motorisiin kehitystesteihin, jotka kertovat esimerkiksi hänen kielellisestä ja fyysisestä kehityksestään verrattuna taapero2muihin saman ikäisiin lapsiin. Testit tekevät fysioterapeutti ja psykologi. Äiti tai isä voi olla mukana, kun testit tehdään. Ja lapsi voi istua äidin tai isän sylissä, jos se tuntuu kaikkein mukavimmalta lapsesta!

Neurologisessa testissä tutkitaan lapsen kielellistä kehitystä ja esim. hienomotorisia taitoja kuten sorminäppäryyttä, sekä leikkitaitoja. Motorisessa testissä arvioidaan mm. lapsen liikkumista, nivelten liikkuvuutta sekä hieman myös kontaktia, ja esim. käsien käyttöä. Tämä tapahtuu leikin avulla. Kumpikin testi kestää noin tunnin ja perhe saa palautteen testeistä käynnin aikana.

Ruoka raskausaikana


image6

Raskauden aikana tarvitaan vain vähän lisäenergiaa, mutta monien ravintoaineiden tarve kasvaa. Ravintoaineita tarvitaan sikiön kudosten kasvuun sekä istukan, kohdun tms. kasvuun. Äidille kertyy myös rasvavarastoja, joilla valmistaudutaan synnytyksen jälkeiseen aikaan ja vauvan ruokintaan rintamaidolla. Koska energiaa tarvitaan vain hivenen enemmän ja lähinnä vasta loppuraskaudessa, turvataan lisääntynyt vitamiinien ja kivennäisaineiden tarve ruokavalion ravintoainetiheyttä nostamalla. Tällä tarkoitetaan sitä, että syödään sellaisia elintarvikkeita, joista saa runsaasti suojaravintoaineita, kuten kasviksia, marjoja ja hedelmiä tai vähärasvaisia maitovalmisteita sekä täysjyväviljavalmisteita ja syödään vain harvoin ja pienissä määrin energiapommeja, kuten leivonnaisia, suklaata tai vaikkapa kermaperunoita. Sopivaa painonnousua raskauden aikana seurataan säännöllisesti neuvolassa, joten sen mukaan voi säätää syödyn ruuan määrää. Ravinnon laatuasiat on hyvä laittaa kuntoon mielellään jo ennen raskautta, mutta viimeistään raskauden alkuvaiheessa.

Raskauden aikana tästäkin blogista jo tutuksi tullut ruokavalio riittää pitkälle. Odottava äiti ja sikiö saavat tyydytettyä ravintoaineiden tarpeensa, kun äiti syö monipuolista ruokavaliota. Foolihappolisä tulisi olla käytössä jo ennen raskautta ja raskausaikana otetaan käyttöön vielä D-vitamiinilisä. Suositeltava määrä D-vitamiinia ravintolisänä on 10 mg per päivä. Tämä on sopiva määrä raskauden ajan tarpeeseen ja valmisteen rinnalla saadaan D-vitamiinia ravinnosta mm. kalasta, kananmunasta ja D-vitamiinilla täydennetyistä nestemäisistä maitovalmisteista ja levitteistä. Odottava äiti saattaa tarvita myös kalsium- tai rautalisän, mutta näiden käytöstä ravintolisänä on hyvä keskustella neuvolassa. Rautalisä aloitetaan vasta hemoglobiinimääritysten perusteella. Raskauden aikana hemoglobiini laskee veren tilavuuden kasvun seurauksena. Rautalisä on tarpeen vasta, jos alkuraskaudessa hemoglobiinitaso laskee alle 110 g/l ja myöhemmin raskaudessa alle 100 g/l. Ruuasta rautaa saa hyvin lihasta, mutta myös ruisleivästä, pavuista, herneistä ja tummanvihreistä kasviksista. Kasvikunnasta saatavan raudan imeytymistä tehostaa C-vitamiinipitoisen ruuan nauttiminen samaan aikaan.

Dvitamiini

Kirjallisuus: Syödään yhdessä -ruokasuositukset lapsiperheille. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos ja Valtion ravitsemusneuvottelukunta 2016.

 

Ruokavalio kuntoon jo ennen raskautta

15800083686_2605d81878_n Raskausaikana sikiö turvautuu äitiin saadakseen tarvitsemansa ravintoaineet. Tulevan äidin onkin hyvä varustautua raskauteen jo hyvissä ajoin ennen hedelmöittymisen h-hetkeä. Viimeistään tässä kohtaa on hyvä ottaa runsaaseen käyttöön kasvikset, marjat ja hedelmät ja muutkin suositeltavan ruokavalion perustat. Monipuolinen, vaihteleva ja riittävä ravitsemus turvaavat äidin hyvän ravitsemustilan, josta voi olla hyötyä raskaaksi tulemisessakin. Äidin hyvä ravitsemustila turvaa myös sikiön riittävän ravinnonsaannin ja edesauttaa raskauden normaalia sujumista.

Monipuolinen ruokavalio on raskautta suunniteltaessa ja myös raskauden aikana edelleenkin keskeistä hyvässä terveyttä edistävässä ruokavaliossa. Alkion kehityksessä tunnetaan muutaman ravintoaineen riittävän saannin osalta erityisiä tehtäviä. Keskeisin on foolihappo. Suomessa foolihapon saanti ravinnosta on yleisesti niukahkoa ja siksi riittävä saanti raskauden aikana tulee turvata ravintolisällä. Foolihappolisän käytön aloittamista (400 mg/pvä) suositellaan raskautta suunniteltaessa noin kaksi kuukautta ennen ehkäisyn poisjättämistä. Foolihappolisän käyttöä tulisi jatkaa alkuraskaudessa 12. raskausviikon loppuun saakka. Tämän ajan jälkeen foolihapon saannin kannalta kriittiset vaiheet lapsen keskushermoston kehityksessä ovat ohi. Toki rinnalla kannattaa pitää edelleen ravinnon hyvät folaatin lähteet, kuten kasvikset ja täysjyvävilja.

Ruokavalioon ja liikuntatottumuksiin liittyen, on normaalipainon saavuttamisesta hyötyä jo ennen raskautta. Ylipainoisen laihtuminen voi edistää hedelmöittymistä. Ylipainon myötä raskausaikana voi tulla monia ongelmia kuten sokeriaineenvaihdunnan häiriö, joten laihtuminen ja varsinkin normaalin painon saavuttaminen ennen raskautta on monella tapaa hyödyllistä.

Tulevan äidin ja koko perheen ruokatottumusten remontti (jos tarpeen) on tärkeää, kun perheeseen odotetaan vauvaa. Uusi perheenjäsen oppii jo pienestä pitäen matkimalla vanhemmiltaan ja sisaruksiltaan. Myös ruokatottumusten syntymisessä on mallivaikutus tärkeä. Jos äiti ja isä syövät värikkäitä ja rapeita kasviksia ja valitsevat lautaselleen ennakkoluulottomasti vaikkapa violetin parsakaalin, seuraa lapsi esimerkkiä ja tottuu samanlaiseen ruokavalioon kuin muukin perhe. Samalla tavalla käy mallivaikutuksen kanssa tietysti, jos äidin ja isän lautaselta löytyy usein vaikkapa makkaraa ja ranskalaisia eikä lainkaan kasviksia…

 

Lähde: Syödään yhdessä -ruokasuositukset lapsiperheille. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos ja Valtion ravitsemusneuvottelukunta 2016.