Aihearkisto: Yleinen

Tutkijavaihto Southamptonissa

Lähdin tutkijavaihtoon syyskuussa 2018 Southamptonin yliopistoon Englantiin ja palaan parin viikon päästä takaisin Suomeen. Kuusi kuukautta työskentelyä toisessa tutkimusryhmässä osoitti miten samalla tavalla tutkimustyötä tehdään maasta riippumatta, mikä on tietysti hyvä asia esimerkiksi tutkimustuloksien vertailua ajatellen. Tutkimuksen tekemisen lisäksi työn tekeminen itsessään täällä yliopistossa on samanlaista kuin Suomessa – ollaan tunnollisia ja ahkeria.

Täällä pääsin osaksi isoa tutkimusryhmää, jota vetää professori Philip Calder. Calder on tunnettu tutkimuksesta ravitsemuksen muun muassa rasvojen vaikutuksesta ihmisen immuuni- eli puolustusjärjestelmään. Kokeneempien tutkijoiden lisäksi ryhmään kuuluu iso joukko nuoria tutkijoita, väitöskirjatutkijoita, joilta sain paljon vertaistukea töissä, mutta vietimme paljon aikaa myös vapaa-ajalla. Väitöskirjan tekeminen täällä eroaa hieman Suomessa tehtävästä: muun muassa täällä väitöskirjan voi aloittaa jo alemman korkeakoulututkinnon jälkeen ja kun taas Suomessa vaaditaan myös ylempi korkeakoulututkinto; täällä väitöstilaisuus on suljettu, paikalla on vain tentaattorit ja väitöskirjatutkija itse kun taas Suomessa väitöstilaisuus on julkinen.

Kuuden kuukauden aikana olen perehtynyt rasvahappoanalytiikkaan Calderin korkeatasoisessa laboratoriossa, joka on varusteltu tarkoituksen mukaisesti. Erityisen kiinnostavia ovat pitkäketjuiset monityydyttämättömät rasvahapot, joita ihminen saa esimerkiksi kalasta ja kalaöljystä. Nämä rasvahapot ovat tärkeitä terveydelle ja vaikuttavat muun muassa sikiön kasvuun ja kehitykseen.

Aika on vierähtänyt todella nopeasti. Muistan, kun juuri hyvästelin työkaverit Turussa, mutta nyt on tullut aika hyvästellä kollegat täällä Southamptonissa. Ikävä tulee, mutta yhteistyö jatkuu Suomeen palaamiseni jälkeen.

Noora Houttu

Äidin lihavuus voi vaikeuttaa imetystä

Olimme viime marraskuussa Suomen Lihavuustutkijat ry:n syysseminaarissa kuuntelemassa uusinta tietoa lihavuuden moninaisista terveysvaikutuksista ennen raskautta, raskauden aikana ja sen jälkeen. Tutkimusryhmämme johtajan dosentti Kirsi Laitisen esityksessä yllätyin lihavuuden moninaisista vaikutuksista imetykseen. Voiko painolla todella olla vaikutusta myös imetyksen onnistumiseen?

Tutkimusten mukaan voi olla. Lihavan äidin maidoneritys voi alkaa myöhemmin, täysimetys voi kestää vähemmän aikaa ja imetys ylipäänsä loppuu aikaisemmin verrattuna normaalipainoiseen äitiin. Monenlaiset biologiset, fysiologiset, käyttäytymiselliset sekä kulttuuriset tekijät voivat tuoda omat haasteensa imetyksen onnistumiseen. Liikapaino voi muun muassa vähentää maidontuotannon käynnistävän hormonin, prolaktiinin, tuotantoa, ja lisäksi esimerkiksi rintojen suuri koko saattaa vaikeuttaa imetystä.

Oli mielenkiintoista kuulla, että tutkimusten mukaan lihavat äidit myös aikovat imettää normaalipainoisia äitejä harvemmin ja lyhyemmän aikaa. Tämä voi johtua esimerkiksi epämukavalta tai haastavalta tuntuvasta imettämisestä tai maidon tulon vähäisyydestä jo raskauden alussa. On tutkimusnäyttöä siitä, että lapsen ruokintaa koskevia päätöksiä saatetaan tehdä jo jopa ennen raskautta, ja erään tutkimuksen mukaan juuri synnyttäneen äidin aikomus imettää tai olla imettämättä myös todennäköisesti toteutui käytännössä. Koska imettämisellä tiedetään olevan huimia terveyshyötyjä sekä äidille että lapselle, on imettämisen tukeminen ja siihen kannustaminen jo varhain raskauden alussa hyvin tärkeää – parhaassa tapauksessa lapsi saa suositusten mukaista ravintoa jo elämänsä alkumetreiltä asti!

Tutkimuksellemme näkyvyyttä seminaarissa

Tutkimuksestamme tehty ensimmäinen väitöskirja oli esillä Lihavuustutkijoiden syysseminaarissa Helsingissä 28.11. Esitys oli osa Lihavuustutkijoiden järjestämää väitöskirjakilpailua, johon osallistui kolme muuta tutkijaa. Voittoa eli tällä kertaa tullut mutta kuulijat saivat uutta tietoa sekä väitöksen tuloksista että tutkimuksestamme.

Kati Mokkala kertoi väitöskirjassa tehdyistä havainnoista liittyen raskaudenaikaisen suoliston läpäisevyyteen ja siihen liittyviin tekijöihin. Äidin ravitsemuksella ja suoliston mikrobistolla oli tutkimuksen mukaan yhteys suoliston läpäisevyyteen raskauden alkuvaiheessa. Lisäksi tutkimuksissa todettiin että äidin alkuraskauden suoliston läpäisevyys liittyi äidin aineenvaihduntaan. Nämä havainnot ruokavalion ja mikrobiston osuudesta suoliston läpäisevyydessä voivat liittyä toisiinsa: monipuolinen ja terveyttä edistävä ruokavalio voi vaikuttaa mikrobiston koostumukseen ja siten kumpikin toimia yhdessä tärkeinä läpäisevyyden säätelijänä. Tarkempia tuloksia aiheesta löytyy aiemmasta blogistamme.

Kesä harjoittelijana

Opiskelen tällä hetkellä neljättä vuotta biolääketieteen koulutusohjelmassa. Aloitin kolmen kuukauden harjoitteluni viime toukokuun lopussa, jolloin myös kolmas vuoteni biolääketieteen opinnoissa päättyi. Biolääketiede on pääaineena ensimmäiset kolme vuotta, minkä jälkeen siirryttäessä englanninkieliseen maisterivaiheeseen pääaineeksi muuttuu lääkekehitystiede (drug discovery and development). Meillä ei biolääketieteen koulutusohjelmaan sisälly ”pakollista” harjoittelua, mutta toki harjoittelun saa suorittaa, jos sopivan ja kiinnostavan paikan löytää. Olinkin itse jo aikasin talvella liikkeellä kyselemässä mahdollisuutta kesäharjoitteluun, ja onneksi pääsin tekemään sen Kirsi Laitisen Varhainen ravitsemus ja terveys -ryhmään.

Muistan jännittäneeni ensimmäistä päivää paljon, mutta näin jälkikäteen ajateltuna se oli turhaa. Ensimmäinen päivä alkoi alkupalaverilla, jossa käytiin läpi harjoittelijoiden työtehtäviä, minun lisäkseni harjoittelijoita oli kaksi muutakin. Alku kesä meni erilaisten datan tallennustöiden parissa, joita jatkoin koko kesän aina kun niihin oli sopivasti aikaa. Tallennettavat lomakkeet olivat tutkimukseen osallistuvien äitien täyttämiä, joissa kyseltiin muun muassa lapsen sairastelusta, käytetyistä lääkkeistä ja näkemyksiä lapsen ruokinnasta. Pääsin myös auttamaan Nooraa tutkimusnäytteiden järjestelyssä, mikä olikin hyvää vaihtelua tietokoneella istumiselle. Omana projektina minulla oli kesän aikana raskauden aikaisiin ravintolisä suosituksiin tutustumista.

Kesän aikana opin paljon uutta ja ennen kaikkea sain edes pienen kuvan siitä, millaista tutkimusryhmässä työskentely on. Pääsin tekemään monipuolisesti erilaisia tehtäviä, joiden kautta tutustuin eri projekteihin, joita tutkimusryhmällä on menossa. Oli myös kiinnostavaa kuulla Ellalta ja Nooralta millaista väitöskirjan tekeminen on. Tutustuin kesän aikana mahtaviin ihmisiin ja kaikki olivat aina valmiita auttamaan pyydettäessä. Työ oli itsenäistä, mutta koin, että se sopi minulle hyvin ja epäselvistä asioista pystyi aina kysymään joltakin. Kesän aikana valmistuin myös luonnontieteiden kandidaatiksi, joten syksyllä alkaneiden maisteriopintojen takia gradu-aihe tuli myös ajankohtaiseksi. Olikin kiva kuulla, että myös gradun tekeminen tähän ryhmään onnistuu!

 

Lotta Pajunen

Raskaudenaikaisella elintapaneuvonnalla hyödyllisiä pitkäkestoisia vaikutuksia

Lääketieteen lisensiaatti Emilia Huvinen (Helsingin yliopisto) tutki väitöskirjassaan raskaudenaikaisen ja synnytyksen jälkeisen elintapaneuvonnan vaikutusta äitien terveyteen. Suomessa raskausdiabetesta todetaan 18% raskaana olevista naisista. Raskausdiabetes vaikuttaa raskausajan lisäksi myös mm. äidin tulevaan diabetesriskiin synnytyksen jälkeen.

RADIEL-tutkimuksessa oli mukana korkean raskausdiabetesriskin naisia (painoindeksi yli 30 tai aiemmin todettu raskausdiabetes). Osalle naisista annettiin ruoka- ja liikuntaneuvontaa raskauden aikana sekä synnytyksen jälkeen ja osa naisista oli verrokkiryhmässä. Huvinen havaitsi, että elintapaneuvonta vähensi merkittävästi sokeriaineenvaihdunnan häiriöitä: 13.3% kontrolliryhmässä ja 2.7% neuvontaryhmässä todettiin poikkeava sokeriaineenvaihdunta ensimmäisen synnytyksen jälkeisen vuoden aikana.

Tutkimuksessa selvisi myös että 15% tutkittavilla naisilla oli poikkeava sokeriaineenvaihdunta ja 4% tyypin 2 diabetes viisi vuotta synnytyksen jälkeen. Myös normaalipainoiset,  raskausdiabetekseen sairastuneet naiset olivat alttiita sokeriaineenvaihdunnan häiriöille tai metaboliseen oireyhtymään. Näistä naisista lähes 60% oli kehon rasvaprosentti poikkeavan korkea.

Väitöksestä lisää.

Ruokavalion merkityksestä raskausdiabeteksen hoidossa uutta tietoa

Äidin ylipainon ja raskaudenaikaisen painonousun terveysriskit ovat jo hyvin tunnettuja, näistä yksi merkittävimmistä on raskausdiabeteksen kohonnut riski. Kansainvälinen tutkimusryhmä, jossa olivat mukana myös tutkimusryhmämme vastaava tutkija, dosentti Kirsi Laitinen ja toimialajohtaja, professori Seppo Heinonen Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiristä, totesi että ruokavalio-ohjaus vaikuttaa hyödyllisesti raskausdiabeetikkojen hoitoon. Tutkimuksessa hyödynnettiin aiempia raskausajan ruokavalio-ohjausta koskevia tutkimusta, ja näiden perusteella todettiin, että niillä naisilla, jotka saivat ruokavalio-ohjausta, oli matalammat paastosokeri ja aterianjälkeiset sokeritasot kuin verrokeilla. Tutkimuksesta lisää tietoa Turun yliopiston sivustolta.

Työharjoittelu biolääketieteen laitoksella

Tutkimusavustajana ravitsemustutkimuksen parissa

Ihan se tuntuu viime viikkoiselta asialta, kun jännitin ensimmäistä työharjoittelupäivääni ja nyt käsillä on puolen vuoden jaksosta enää viimeiset tunnit. Aika kuluu siivillä mielenkiintoisen työn parissa. Olen saanut toimia tutkimusavustajana Dosentti Kirsi Laitisen varhainen ravitsemus ja terveys –tutkimusryhmässä.  Työtehtävinäni ovat olleet muun muassa tietolomakkeiden tallennustyö, datan käsittely Excel-ohjelmalla, blogien kirjoittaminen varhaiskasvatuksen ravitsemussuosituksista sekä muista tutkimusaiheeseen liittyvistä aiheista. Lisäksi olen päässyt osallistumaan laboratorionäytteiden käsittelyyn ja tulosten tallennustyöhön sekä tieteellisten julkaisujen hakemiseen ja niiden esittelyyn. Omana projektina minulla oli aliraportoinnin laskeminen tutkimusaineistosta. Kaikkea muutakin mielenkiintoista työtehtävää olisi ollut tarjolla, kuten opetusvideon päivitystä, jos vain aika olisi riittänyt. Tutkimusryhmän tuki on ollut aina saatavilla, vaikka itse työ on ollut hyvin itsenäistä.

Opiskelu- ja työtaustaa

Olen valmistunut biotieteiden kandiksi, ravitsemus pääaineena, Westminsterin yliopistosta, Lontoosta vuonna 2010. Aiemmin olen suorittanut yliopiston terveystieteiden perusopinnoista aloitusvuoden Michiganissa, USA:ssa sekä liikuntalääketieteen appron Kuopion yliopistossa. Ihmisen anatomia ja fysiologia on tullut käytännön tasollakin tutuksi urheiluhieroja taustan vuoksi. Viihdyin yliopistomaailmassa ja olin innostunut tutkimaan metaboliseen oireyhtymään linkittyviä aihealueita. Kandin työni käsitteli kroonisen stressin ja energiaravintoaineiden vaikutusta keskivartalolihavuuteen. Kandin työni ohella julkaisuun meni myös tutkimusaiheeni trans-rasvoista. Suunnitelmani oli aloittaa elämä Lontoossa, mutta perhesyistä palasin Suomeen. Valmistumisen jälkeen olen toiminut ravitsemusasiantuntijana erilaisissa työtehtävissä yhteistyössä muiden yritysten kanssa sekä antanut ravitsemuskonsultaatiota yksityisvastaanottoa pitäen. Työ on ollut monipuolista, haastavaa, mielenkiintoista ja sitä on ollut riittävästi.

Työharjoittelun tavoite

Palo tutkimustyön pariin ei yrittäjävuosien aikana sammunut. Ajan tullessa kypsäksi, laitoin yrityksen pöytälaatikkoon ja yhteydenotto Laitiseen poiki tutkimusavustajan töitä. Työharjoittelun tavoitteena on ollut tutustua Laitisen tutkimusryhmään, kartoittaa jatko-opintomahdollisuuksia sekä löytää ihmisen ravitsemukseen liittyvää tutkimustyötä. Tavoitteeseen päästiin. Laitisen tutkimusryhmä on tullut tutuksi ja olen saanut tehdä töitä osaavien ja mielenkiintoisten ihmisten kanssa. Jatko-opiskelusuunnitelma on tehty ja tutkimustöitäkin löysin yritysmaailmasta.

Tulevaisuuden näkymä

Luonto, ihminen ja terveys ovat innoittaneet minua läpi elämän ja luonteeni sopii tutkimustyöhön. Olen itsenäinen ja oma-aloitteinen, kuten myös utelias, kriittinen sekä analyyttinen luonne. Avaraan kansainväliseen ajatteluun ovat puolestaan muovanneet vuodet ulkomailla opiskelujen, töiden ja urheilun parissa. Vuosien varrella mielenkiinto on suuntautunut ihmisen ja ravinnon väliseen vuorovaikutukseen ja etenkin nutrigenomiikkaan. Nutrigenomiikka on tieteenala, joka tutkii ravinto- ja perintötekijöiden vuorovaikutuksia. Nutrigenomiikan pidemmän tähtäimen tavoitteena on yksilölliset ravitsemussuositukset, sillä samalla ravintoaineella voi olla eri vaikutuksia geeniperimästämme riippuen. Kulunut puolen vuoden työharjoittelujakso Laitisen ryhmässä oli kaikkea mitä odotin ja enemmänkin. Tästä jatkan turvallisten ja terveellisten elintarvikkeiden tutkimus- ja kehitystyötä Raisio konsernilla. Jatko-opintoja pyrin suorittamaan töiden ohella ja vuosien päästä toivottavasti teen tutkimustyötä nutrigenomiikan parissa. Vastapainoa työelämälle tuovat perhe-elämä, eläimet, urheilu, pienviljely, metsästys ja kalastus. Tie ei aina ole ollut mutkaton ja kuopaton, mutta olen saanut elää oman näköistä elämää.

Veera Nurmi, 29.8.2018

Biolääketieteen laitos, Medisiina

Kiinamyllynkatu 10, 20520 Turku

”TERVEYTTÄ JA ILOA RUOASTA – varhaiskasvatuksen ruokailusuositus”

Ruokailun ja ruokakasvatuksen seuranta ja arviointi

Varhaiskasvatus on herkkää oivaltamisen ja oppimisen aikaa. Varhaiskasvatuksen ruokailu, ruokakasvatus mukaan lukien, voivat vaikuttaa opitun kautta lapseen jopa pitkälle tulevaisuuteen. Tästä syystä on tärkeää, että varhaiskasvatuksen ruokailua seurataan ja arvioidaan suunnitelmallisesti ja säännöllisesti. Blogisarjamme viimeinen osio käsittelee näitä seurannan ja arvioinnin käytäntöjä ja tavoitteita.

Seurannan tahot, kohteet ja tavoitteet

Varhaiskasvatuslain mukaan varhaiskasvatuksen ruokailua tulee seurata ja arvioida kansallisella tasolla, kuntakohtaisesti sekä paikallisesti toimintayksiköissä. Ravitsemuksellisten vaatimusten ja ohjeistusten ohella arvioidaan moniammatillista sekä kodin kanssa tapahtuvaa yhteistyötä. Arviointi lapsiin kohdistuvista vaikutuksista edellyttää tutkimustietoa, kuten ruokailutottumusten kehittymisestä, lasten omista ruokailukokemuksista ja – mieltymyksistä, ruoan menekistä ja ravintoaineiden saannista, lasten kasvusta sekä kansantautien vaaratekijöiden esiintymisestä. Arvioinnin avulla kehitysalueet tunnistetaan ja niihin päästään vaikuttamaan. Erityisesti väestötason seurantatutkimuksen kiinnostuksen kohteina tulisi olla eri väestöryhmät ja eri-ikäiset lapset, kuten myös varhaiskasvatuksessa olevan lapsen erot ravitsemuksessa kotona oleviin lapsiin. Kansallisen seurannan ja arvioinnin työkaluiksi terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen moduuliin ovat kehitteillä varhaiskasvatuksen ruokailun järjestämistä kuvaavat indikaattorit ja niiden mittarit. Tieto lasten ravitsemuksesta kuntien ja maakuntien päättäjille saadaan sisällyttämällä lasten ravitsemuksen seuranta osaksi väestön ravitsemus- ja terveysseurantaa.

Vastuutahot lasten ravitsemustason edistämisessä

Kunta on vastuussa lasten ravitsemuksen edistämisestä osana laaja-alaista terveyden- ja hyvinvoinnin edistämistä, missä puolestaan varhaiskasvatuksen järjestäjä arvioi varhaiskasvatussuunnitelmia ja niiden toteutumista. Hoitopaikassa tapahtuva esimiehen ja kasvatushenkilöstön työn kehittäminen itsearvioinnin kautta sisältää aihealueina muun muassa ruokailutilanteiden ilmapiirin, monipuolisen syömisen, ruokalistan toimivuuden sekä lasten kanssa yhdessä syömisen. Itse ravitsemuslaadusta vastaa ruokapalvelun tuottaja, jonka tehtävänä on seurata energia- ja ravintoaineiden sekä kuidun ja suolan saantia viikkotasolla.

Vuorovaikuttamisen merkitys ja ympäristövaikuttaminen

Konkreettiset parannukset varhaiskasvatuksen ruokailussa tapahtuvat, kun saavutetaan hyvä keskusteluyhteys lasten, huoltajien ja kasvattajien välillä. Lapsille on tärkeää antaa mielipideviestintään työkaluja, kuten tunnetilaa kuvaavia ympyränaamoja, malliateriakuvia tai vaikka järjestämällä makuraati ruokalistan ruokalajeista. Uusien makuelämysten tutustumisessa auttaa osallistuminen aterian valmistamiseen. Ensisijaisesti on tärkeää saada lapsi syömään riittävästi ja monipuolisesti, mutta myös ruokamenekin ja -hävikin seuranta kuuluu olennaisena osana varhaiskasvatuksen ruokailun suunnittelua ja kehittämistä. Lapset tulee ottaa mukaan jo pienestä saakka lautashävikin seurantaan. Näin lapsi oppii oman toiminnan seurauksia ympäristöön sekä arvostamaan ruokaa.

Onnistuneesta ruokailun järjestämisestä annettava diplomi, tuotevalintoja ohjaavat logot sekä hygieniaraportit

Varhaiskasvatuksen kannustamiseksi ja tukemiseksi ravitsemussuositusten mukaisesta ruokailun toteutumisesta on kehitelty Makuaakkoset-diplomi. Tunnustuksen tarkoituksena on edistää varhaiskasvatuspaikkojen pyrkimystä ravitsemuksellisen ruoan rinnalla myös kasvatukselliseen, ekologisesti kestävään sekä moniammatillista yhteistyötä tukevaan ruokailuun. Ruokalan elintarvikkeiden turvallisuudesta ja hygieniasta puolestaan raportoi Eviran Oiva-hymiö, missä Sydänmerkki-logolla merkityt tuotteet helpottavat hyvän ravitsemuslaadun tunnistamista.

Maamme ensimmäinen erillinen ravitsemussuositus varhaiskasvatukseen – ainutlaatuinen ja tarpeellinen

Tässä viisiosaisessa blogisarjassamme olemme käsitelleet niin varhaiskasvattajien tärkeää tehtävää lasten ruokailukäyttäytymisen oppimisen tukemisessa, kertoneet lasten eri kehitysvaiheiden merkityksestä ruokailussa sekä tutustuneet ruokailuun liittyviin määräyksiin ja suosituksiin. Lisäksi olemme tarkastelleet varhaiskasvatuspaikan ruokalistojen suunnitteluun liittyviä tekijöitä ja näin lopuksi tarkasteltiin varhaiskasvatuksen ruokailun seurantaa ja arviointia. Ruokailu osana varhaiskasvatusta edistää lasten hyvinvointia ja terveyttä jopa elinikäisesti. Ruokailu ja ruokakasvatus tulisi nähdä kunnissa sijoituksena lapsiin. Valtion ravitsemusneuvottelukunnan julkaisema ”Terveyttä ja Iloa Ruoasta – varhaiskasvatuksen ruokailusuositus” löytyy osoitteesta:https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/135907/URN_ISBN_978-952-302-992-7.pdf?sequence=1