Olemme hiljattain julkaisseet tuloksia liittyen kalaöljyn ja probioottien vaikutuksista C-reaktiiviseen proteiinin (CRP) sekä lisäksi kolmeen muuhuun seerumista mitattuun aineenvaihdunnalliseen markkeriin, phIGFBP-1:een, IGFBP-1:een sekä MMP-8:aan, raskaana olevilla naisilla Biomolecules nimisessä lehdessä (linkki julkaisuun jutun alla). Maltillisesti kohonnutta CRP:tä on tunnetusti käytetty kuvaamaan kehossa vallitsevaa matala-asteista tulehdusta. Matala-asteinen tulehdus on siis kehossa kytevä nimensä mukaisesti matala tulehdus, joka on liitetty moneen lihavuudesta johtuvaan aineenvaihdunnalliseen sairauteen, kuten raskausdiabetekseen. phIGFBP-1, IGFBP-1, ja MMP-8 on käytetty ennenaikaisen synnytyksen ja kohdunsisäisen tulehduksen markkereina, mutta myöhemmin myös liitetty lihavuuteen, matala-asteiseen tulehdukseen ja raskausdiabetekseen. Valitettavasti kalaöljy- ja/tai probiootti-interventio ei vaikuttavat näiden markkereiden tasoihin tutkimuksessamme. Tarkennuksena vielä lukijoille, että tutkimukseemme siis kuului neljä ryhmää; raskaana olevia lihavia ja ylipainoisia naisia, jotka saivat 1) kalaöljyä+plaseboa, 2) probiootteja+plaseboa, 3) kalaöljyä+probiootteja tai pelkkää 4) plaseboa. Havaitsimme kuitenkin, että raskaana olevien naisten painoindeksillä (eli sillä onko raskaana oleva ylipainoinen BMI≥25 kg/m2 tai lihava BMI≥30 kg/m2) ja raskausdiabeteksellä voi olla vaikutus intervention tehoon; MMP-8 laski ja IGFBP-1 nousi enemmän lihavilla kuin ylipanoisilla kalaöljyä+probioottia saaneilla naisilla kun taas MMP-8 laski lihavilla naisilla ja nousi ylipainoisilla naisilla probiootteja saaneilla naisilla. Lisäksi loppuraskaudessa mitattu phIGFBP-1 oli korkeampi naisilla, joille kehittyi raskausdiabetes keskiraskaudessa kalaöljyä+probioottia saaneilla naisilla verrattuna pelkkää kalaöljyä saaneisiin naisiin. Lisäksi tutkimme, voisiko nämä markkerit olla yhteydessä raskausdiabeteksen syntymiseen, ja havaitsimme, että phIGFBP-1 ja IGFBP-1 seerumin tasot olivat matalampia alkuraskaudessa niillä naisilla, joille kehittyi raskausdiabetes keskiraskaudessa verrattuna niihin naisiin, jotka pysyivät terveinä. Tuloksiemme perusteella voimme päätellä, että lihavuus ja raskausdiabetes voi muokata ravintointervention vaikutusta phIGFBP-1, IGFBP-1 ja MMP-8 tasoihin seerumissa, mutta tämä vaatii vielä lisää tutkimuksia. Lisäksi IGFBP:llä voi olla vaikutus raskausdiabeteksen syntyyn.

Linkki julkaisuun

Noora H.

Ylipaino tai lihavuus lisäävät riskiä sairastua aineenvaihduntahäiriöihin raskauden aikana, kuten raskausdiabetes. Olemme tutkineet odottavien äitien aineenvaihduntaa alku- ja loppuraskaudessa. Tutkimuksissa analysoimme seeruminäytteistä useita aineenvaihduntatuotteita metabolomiikka-analyysillä, jolloin seeruminäytteistä saadaan tietoa useista yli 200 rasva-ja sokeri-aineenvaihduntaan liittyvistä tekijöistä. Havaitsimme, että aineenvaihdunta poikkeaa jo alkuraskaudessa niillä naisilla, joille kehittyi raskausdiabetes. Myös loppuraskaudessa raskausdiabeetikoiden aineenvaihdunta erosi terveistä- raskausdiabeetikoilla havaittiin korkeampia arvoja erityisesti rasva-aineenvaihduntaan liittyvissä aineenvaihduntatuotteissa. Arvot olivat vielä poikkeavampia niillä naisilla, joilla oli raskausdiabeteksen lääkitys verrattuna niihin naisiin, joiden raskausdiabetesta hoidetaan ruokavaliolla.