”TERVEYTTÄ JA ILOA RUOASTA – varhaiskasvatuksen ruokailusuositus”

Mitä tänään syötäisiin?

Olemme blogissamme tähän mennessä käsitelleet varhaiskasvattajien tärkeää tehtävää luoda suotuisat oppimisolosuhteet lasten ruokailukäyttäytymiselle. Lisäksi kerroimme lasten eri kehitysvaiheiden merkityksestä ruokailussa sekä tutustuimme ruokailuun liittyviin määräyksiin ja suosituksiin. Tässä blogissa tarkastellaan miten varhaiskasvatuspaikan ruokalistat syntyvät, mitkä asiat siihen vaikuttavat ja miten ruokailua ohjataan.

Ruokapalvelujen tuottaminen ja ruokalistasuunnittelu

Varhaiskasvatuspaikan ruokapalvelu voi olla talon sisäinen tai erillinen palvelu, mikä on mahdollista kilpailuttaa. Varhaiskasvatuspaikka on lailla velvoitettu ohjaamaan ja seuraamaan ruokapalvelun toimivuutta ja vastaa yhdessä ruokapalvelun tuottajan kanssa ravitsemussuositusten mukaisesta ruokalistasta. Ruokalistaa suunnitellaan kalenterivuosi sesonkeineen eteenpäin ja listakierron tulee olla vähintään viisi viikkoa. Listakierto tuo vaihtelevuutta ja monipuolisuutta, mutta samalla antaa riittävästi aikaa tottua eri raaka-aineisiin. Omalle alueelle vuodenaikaan tyypilliset raaka-aineet näkyvät ruokalistassa keittojen, pääruokakastikkeiden, vuokaruokien sekä pata- ja kappaleruokien muodoissa. Juureksilla ja hedelmillä edistetään muiden terveysvaikutusten ohella myös suun terveyttä. Pureskelua vaativilla raaka-aineilla parannetaan syljen eritystä ja ruoan sulatusta, kuten myös suun motoriikan aktivoitumisen kautta puhetaitoja.

Ruokalistojen malliateriat ja niiden energia- ja ravintosisältö

Kokoaikaisessa varhaiskasvatuksessa oleva lapsi saa kaksi kolmannesta ja osa-aikainen kolmanneksen päivän energia- ja ravintoainetarpeesta hoitopaikassa. Viitteellinen energiantarve on tytöille ja pojille sama ennen viittä ikävuotta. Energiaravintoaineiden ja suolan osuutta ruokavaliossa tarkastellaan viikkotasolla, sillä päiväkohtainen ruokakäyttäytyminen voi vaihdella paljonkin. Suolaa ja jodia on elintarvikkeissa jo valmiina, joten suolaa ei lisätä ruokiin, liiallinen suola kun altistaa verenpaineen kohoamiselle jo varhaislapsuudessa. Rasvoista tyydyttymättömät, rasvaliukoisia vitamiineja sisältävät, rasvahapot tukevat kasvua sekä hermoston, sydämen ja verisuoniston terveyttä. Tyydyttyneiden rasvojen ja sokerin osuus puolestaan ei saisi ylittää 10% päivän kokonaisenergiasta. Luontaista sokeria, kuten marjojen, hedelmien, kasvisten ja maidon sokeria ei tosin tarvitse välttää.

Raaka-aineiden suunnittelussa apuna toimii lasten ruokavalion kehittämistä koskevat suositukset. Salaatin eri komponentit suositellaan tarjoamaan erikseen ja suurempina paloina paremman menekin turvaamiseksi. Leivässä puolestaan tulisi huomioida runsas kuitu ja vähäinen suola, kun taas maitovalmisteissa tulee olla D-vitamiinia ja enintään 1% rasvaa (pl. juusto 17%). Rasvoista leivälle tulee valita kasvirasvalevite, ruoanvalmistukseen kasviöljyä ja aterialisukkeina voi tarjota vaihdellen pieniä määriä pähkinöitä ja siemeniä. Proteiinin lähteinä tulisi suosia palkokasveja, kalaa ja valkoista lihaa ja rajoitetusti muita lihatuotteita.

Syömään oppiminen ja makumieltymykset ovat yksilöllisiä ja syömisen itsesäätelyn kehittymisessä on tärkeää antaa lapsen itse koota annoksensa. Ruokakeskustelujen tukena ja hahmotusvälineenä toimivat malliateriakuvat. Suosituksessa esitetään malliaterioiden koostamiskriteerit sekä toteutusvinkkejä ja kannustetaan käyttämään oman yksikön annoskuvia. Malliaterioiden ruokien suhde eri-ikäisille pysyy samana annoskoon muuttuessa. Malliannosten rinnalle voikin keksiä hauskoja ohje- ja muistisääntöjä, kuten ”syö 5-6 kourallista kasviksia päivässä”. Koura on aina saatavilla ja kasvaa lapsen mukana pitäen saannin sopivana kasvuun nähden.

Ruokakulttuurien moninaisuus, erityisruokavaliot ja muut erityistarpeet

Ruokailu on vahvasti kulttuuri- ja identiteettisidonnainen. Raaka-aineet ja ruokatavat kodin ja hoitopaikan välillä voivat poiketa hyvinkin paljon toisistaan. Poikkeava ei toki tarkoita epäterveellistä, vaan parhaimmillaan rikkautta. Hoitopaikassa voidaan järjestää esimerkiksi etnisten ruokien teemapäiviä. Yhteistyö perheen kanssa sekä lapsiryhmän tuen tarve kuitenkin korostuu, jotta lapsi uskaltautuu maistamaan suomalaisia perinneruokia ja kokeilemaan kotoa poikkeavia tapoja.

Erityisruokavalion perusteina voivat olla terveydelliset tai vakaumukselliset syyt. Eritysruokavaliot vaativat oman selvityksensä ja ilmoitusmenettelyn kunkin kunnan käytännön mukaisesti. Näin tarpeettomat erityisruokavaliot pysyvät vähäisenä. Terveydelliset syyt edellyttävät lääkärin lausunnon, mahdollisesti ravitsemusterapeutin apua ruokavalion suunnittelussa sekä vastuuhenkilön määräämistä erityisruokavalioiden noudattamiselle varhaiskasvatuspaikassa. Erityistarpeet, kuten ruoka-allergian aiheuttajat ja niiden välttämistarkkuus tulee käydä läpi yhdessä huoltajien, kasvatushenkilöiden, ruoanvalmistajien sekä ryhmän muiden lasten kanssa. Erityisruokavaliota noudattavaa lasta ei tulisi kuitenkaan tuoda asian kanssa valokeilaan, vaan tarjota mahdollisuuksien mukaan ryhmään verraten samankaltaista ruokaa. Tämä on tärkeää etenkin sosiaalisista syistä. Tavallisimmat lasten ruoka-allergiat aiheutuvat maidosta, viljasta ja kananmunasta, tosin moni lapsi pääsee allergiasta eroon ennen kouluikää. Keliakia tulee huomioida huolellisesti ruokailua järjestettäessä, kuten varata ruoille omat annosteluvälineet sekä leivälle oma levite. Diabetes puolestaan ei edellytä muista poikkeavaa ruokavaliota, mutta retkillä tulee olla hiilihydraattipitoista evästä äkillisen verensokerin laskun varalta. Keittiötyöntekijöillä tulee olla aina tieto kaikista ruokaan käytetyistä raaka-aineista ja hengenvaarallisissa allergioissa on turvallisempaa varata lapselle omat annokset nimellä.

Vakaumuksellisista syistä perusruokalistasta poikkeava syöminen linjataan kuntakohtaisesti tai varhaiskasvatuksen järjestäjän mukaisesti. Kasvisruokavaihtoehdot soveltuvat pääsääntöisesti vakaumusperusteisiin erityisruokavalioihin. Vegaaniruokavalioita puolestaan on tutkittu vähän, eikä niiden terveysvaikutuksia lapsiin voida tieteellisesti todeta. Ruokavaliota tulee tukea ravintolisillä ja täydennetyillä elintarvikkeilla riittävän energian ja ravintoaineiden saannin vuoksi (D-vitamiini, B12-vitamiini ja jodi). Kasvisproteiineja tulisi myös käyttää monipuolisesti.

Erityisruokavalioon liittyvät tavoitteet kirjataan lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaan. Ruokailusta tulee keskustella vuosittain perheen kanssa ja tarkistaa huoltajien tietoisuus ruokailun toteutumisesta varhaiskasvatuksessa. Tavoitteena on erityistarpeista huolimatta ruokailon säilyminen ja ruokapelon välttäminen.

Hyvin suunniteltu ja ohjattu ruokailu luo turvallisuutta, rentoutta, iloa, terveyttä ja yhteenkuuluvuutta sekä tukee oman identiteetin kehittymistä.

Viite:

JULKARI

Valtion ravitsemusneuvottelukunta

”Terveyttä ja iloa ruoasta – varhaiskasvatuksen ruokailusuositus”

https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/135907/URN_ISBN_978-952-302-992-7.pdf?sequence=1

5-osaisen blogisarjamme ensimmäisessä osiossa refereoimme Valtion ravitsemusneuvottelukunnan (VRN) laatimaa lasten varhaiskasvatuksen ruokailusuositus-asiakirjan ensimmäistä osiota; ravitsemus tukee lasten terveyttä ja kasvua. Käsittelimme varhaiskasvattajien tärkeää roolia luoda suotuisat olosuhteet lasten ruokailuun liittyvän käyttäytymisen oppimisessa. Lisäksi tiivistimme lasten kehitysvaiheiden merkityksen ruokailussa, sekä mistä lasten ruokavalion perusta muodostuu.  Tässä blogisarjamme toisessa osassa puolestaan olemme tiivistäneet artikkelin osiota, joka käsittelee ruokailua ohjaavia säädöksiä, määräyksiä ja suosituksia.

Varhaiskasvatuslaki painottaa pedagogiikkaa

Varhaiskasvatuslaki säätelee kunnan, kuntayhtymän ja muun palveluntuottajan järjestämää varhaiskasvatusta. Laissa varhaiskasvatus on määritelty kasvatuksen, opetuksen ja hoidon kokonaisuudeksi. Tämä kokonaisuus on suunnitelmallista ja tavoitteellista. Varhaiskasvatuksen tulisi lain mukaan ottaa huomioon lapsen ikä ja kehitysvaihe ja tukea hänen yksilökohtaista kokonaisvaltaista hyvinvointia ja kehitystä. Varhaiskasvatus tulisi tapahtua yhteishengessä hoitopaikan, huoltajien ja lapsen kanssa. Laki turvaa lapselle ravitsemuksellisesti riittävän ravinnon, sekä ohjatun ja tarkoituksenmukaisesti järjestetyn ruokailun. Hallituksen esityksessä asiaa vielä tarkennetaan, että ravinnon tulee laadultaan täyttää yleiset terveys- ja ravitsemusvaatimukset ja ravintoa pitää tarjota tarpeeksi usein ja riittävästi. Kunta puolestaan on vastuussa asetettujen vaatimusten täyttymisestä.

Ruokailua koskevat säännökset käytännössä

Riittävän energian ja ravinteiden saanti tulee suhteuttaa päivän aktiviteetteihin ja lapsen iän mukaisiin tarpeisiin. Ateriamäärien puolestaan tulee vastata hoitopäivän pituutta. Ruokailujen säännöllisyys ja niihin varattu riittävä aika tarjoavat lapselle turvallisuutta, rytmiä ja pitävät ateriat sopivan kokoisina. Samalla aterioiden säännöllisyys ehkäisee verensokerin laskusta johtuvaa oireilua; levottomuutta ja huonotuulisuutta. Ruokailun ohjaus tulee olla positiivista, kannustavaa, esimerkillistä ja lasta huomioivaa. Lasta tulisi kunnioittaa nälän ja kylläisyyden, kuten myös makumieltymysten suhteen. Näin lapsi rohkenee maistamaan uusia makuja ja koostumuksia, turvallisesti ja omasta halustaan.

Ruokailu ja ruokakasvatus varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa

Opetushallitus on laatinut Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet. Näihin perusteisiin pohjautuvat varhaiskasvatuspalveluiden tuottajien paikkakohtaiset varhaiskasvatussuunnitelmat. Suunnitelman tulee ottaa huomioon lapsen oikeudet, yhdenvertaisuus, tasa-arvo ja moninaisuus. Lapsi tulisi nähdä aktiivisena vuorovaikuttajana ympäristöönsä, onnistumisen kokemuksia unohtamatta. Varhaiskasvatuksen tavoite on, että lapsi omaksuu terveyttä ja hyvinvointia arvostavan elämäntavan. Tähän päästäkseen, lasta tulee ohjata ruokailutaitojen kehittymisessä, keskustella terveyttä edistävän ravinnon merkityksestä, sekä opettaa yksilöllisiä eroavaisuuksia ja niiden kunnioittamista. Ruokaperinteitä- ja tapoja tulisi myös pohtia yhdessä. Ympäristökasvatuksessa tulisi herättää keskustelua ruokien alkuperästä, sekä omien tekojen vaikutuksesta energian säästämiseen ja ruokahävikin vähentämiseen.

Ruokailu ja ruokakasvatus osana toimintakulttuuria

Yhteisön arvot ja periaatteet, kuten myös ympäristö ja työtavat muodostavat yhdessä toimintakulttuurin. Tärkeintä varhaiskasvattajille on ymmärtää, että toimintakulttuuri kopioituu lapselle. Toimintakulttuuria tulee arvioida ja kehittää vastaamaan lapsen etua. Lapsen ruokailu tulee toteuttaa varhaiskasvatuksen toimintakulttuurin periaatteiden puitteissa, leikkimielisyyttä unohtamatta. Parhaimmillaan pedagogisessa lähestymistavassa lapsi ja kasvattaja oppivat yhdessä ruokatottumuksia.

Lapsen varhaiskasvatussuunnitelma ja yksilölliset tavoitteet

Jokaiselle päiväkodissa tai perhepäivähoidossa olevalle lapselle laaditaan varhaiskasvatussuunnitelma. Lapsen huoltajat osallistuvat suunnittelemaan yhteisiä ja yksilöllisiä tavoitteita. Suunnitelmassa huomioidaan mm. etnisyys, uskonnollinen tai eettinen vakaumus, allergiat tai muut eritysruokavaliotarpeet. Yksilöllisyydessä huomioidaan ruokailuun liittyvät tarpeet ja luodaan tavoitteet. Ruokailuun liittyvien pulmien ratkomisen tueksi on myös mahdollisuus konsultoida erityistyöntekijöitä. Tärkeää suunnitelmaa laadittaessa ja toteuttaessa on löytää havainnointi-, sekä näkemyskonsensus varhaiskasvattajien ja huoltajien välillä. Varhaiskasvattajien tulee saada tietää ruokailuun liittyvistä toiminnoista kotona, missä taas huoltajien tulee saada tietoa yleisistä lapsen syömiseen liittyvistä kehitysvaiheista, sekä lapsen ryhmäkäyttäytymisestä. Riittävän ja ravitsevan ruokakasvatuksen mallia päästään jakamaan lähes kaikissa perheissä, sillä lapset ketkä eivät ole päiväkodissa tai perhepäivähoidossa käyvät usein kerhoissa ja leikkipuistoissa.

Kansalliset ravitsemussuositukset ruokailun toteuttamisessa

Valtion ravitsemusneuvottelukunnan terveyttä edistävän ruokavalion päivittäisten aterioiden perusta muodostuu kasviksista, perunasta, täysjyvävalmisteista, rasvattomista ja vähärasvaista maitovalmisteista, sekä rasvoista. Aterialisukkeina tulisi vaihdellen nauttia kalaa, siipikarjaa, kananmunaa ja lihavalmisteita. Satunnaisesti tulisi nauttia vielä listaamattomia ruokavalmisteita, kuten rasvaisia maitovalmisteita, vähäkuituisia viljatuotteita, sekä pitkälle prosessoituja valmisteita. Ruokavaliota noudatettaessa myös elintarvikkeiden lisäaineiden haitallinen saanti pysyy maltillisena. Lisäksi eritysruokavalioiden noudattaminen terveyttä edistävästi ja ravitsemuksellisesti riittävästi on myös ohjeistettu ja mahdollistettu, kuten kasvisruokavalion noudattaminen. Lautasmalli ja ruokakolmio auttavat havainnollistamaan mitä ja kuinka paljon tulisi syödä. Peruslautasmalli on kaikille sama; puolet lautasesta tulisi täyttyä kasviksista, neljäsosa hiilihydraatin lähteistä ja neljäsosa proteiinin lähteistä. Ruojajuoma, sekä rasvan lähteet tulee toki myös huomioida. Ruokalistaa viikkotasolla suunnitellessa tulee laskea aterioiden keskimääräinen energia- ja ravintoainesisältö. Tässä apuna toimii artikkelin liitteenä olevat taulukot, joista löytyy elintarvikkeiden valintasuositukset, sekä aterian osille lasketut ravitsemuslaadun minimivaatimukset. Ruokalistatason energiaravintoaneiden saanti toteutuu kun edellä mainittujen taulukoiden noudattamisen lisäksi noudatetaan lautasmallia.

Jokaisella lapsella on oikeus terveyttä ja hyvinvointia edistävään ruokaan, sekä myönteiseen ruokailukokemukseen.

JULKARI

Valtion ravitsemusneuvottelukunta

”Terveyttä ja iloa ruoasta – varhaiskasvatuksen ruokailusuositus”

https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/135907/URN_ISBN_978-952-302-992-7.pdf?sequence=1