Varhaiskasvattajien tärkeys lasten ruokailukäyttäytymisen roolimalleina ja oppimista edistävien olosuhteiden luojina alustettiin jo ensimmäisissä juttusarjan blogeissamme. Tässä blogissa sukellamme ruokakasvatuksen käytäntöihin pintaa syvemmälle.

Kasvattajan läsnäolon merkitys ja tekemisen luovuus

Hoitajat ja ruokapalveluhenkilöstö ovat läsnä koko varhaiskasvatuksen ajan, joten heillä on keskeinen tehtävä lapsen ruokasuhteen rakentumisessa. Ruokailuympäristöllä, johon kuuluvat mm. huonekalut, äänet, ihmiset, vuorovaikutus ja säännöt, on suuri vaikutus lasten viihtyvyyteen ja ruokahaluun. Ruokailu tapahtuu pääsääntöisesti varhaiskasvatuspaikassa ja useasti lapsella on oma ruokailupaikkansa. Poikkeuksen ruokailutottumuksiin tuovat esimerkiksi retkipäivät, mitkä niin ikään tukevat ruokakasvatusta. Etenkin retket lähimetsään, torille tai tutustumiskäynnit ruoan tuottajien luokse ovat oivia ruokakeskustelujen herättäjiä. Vaikka ruoka nautittaisiin poikkeavissa olosuhteissa, varhaiskasvattajien tulee syödä yhdessä lasten kanssa, sillä jokainen ruokailu on lapsen jaksamisen ja hyvinvoinnin turvaamisen rinnalla myös kasvatus- ja opetustilanne. Varhaiskasvatuksen muu toiminta myös parhaimmillaan tukee ruokakasvatusta ja siitä innoittavana esimerkkinä ovat mm. lasten omat juuresmaat tai vaikka ikkunalaudalla kasvavat yrtit ja versot.

Yhdessä tekemisen merkitys

Myönteinen ruokakasvatus on vuorovaikutteista, osallistuvaa ja yhdessä oivaltamista. Ruokakasvatuksen tavoitteena on oppia terveyttä edistävää syömiskäyttäytymistä, pitäen sisällään myös kehonsisäisten viestien tunnistamisen opettelua. Sisäiset viestit auttavat tunnistamaan mm. nälkää ja kylläisyyttä, mitkä ohjaavat annostelemaan ruokaa sopivasti. Sopiva annostelu vähentää myös ruokahävikkiä.

Lasta on tärkeää kannustaa kiinnostumaan ja olemaan utelias uusia raaka-aineita ja ruokia kohtaan. Lasta voi kannustaa käyttämään ruokien tutustumisessa monipuolisesti eri aistejaan sekä osallistumaan keskusteluun ruokien alkulähteistä, käsittelytavoista ja omista makumieltymyksistään. Tärkeää on saada lapsi syömään etenkin kalaa, kasviksia, marjoja ja hedelmiä. Varhaiskasvatuksessa edistetään lapsen osallisuutta kaikessa toiminnassa, niin myös ruokailussa. Lapsi voi esimerkiksi osallistua ikätasonsa mukaisesti ruoan valmistukseen, pöydän kattamiseen ja jälkisiivoukseen. Lapsi oppii olemaan aktiivinen, ilmaisemaan itseään, vastuuta ja valintojen seuraamuksia, kuin myös yhteisöllisyyttä. Vuorovaikutustaidot karttuvat puolestaan kun lapsi otetaan mukaan ruokailun suunnitteluun, toteuttamiseen ja arviointiin. Samalla lapsi oivaltaa yhteisten sääntöjen merkityksen sekä sopimusten ja luottamuksen merkitystä. Lapsella on oikeus myös olla osallistumatta. Lapsen yksilöllisyys tulee huomioida ja mahdollisiin syömisiin liittyviin ongelmiin tulee suhtautua hyvällä ymmärryksellä ja mahdollisesti ratkaista ongelmia yhdessä työryhmän ja huoltajien kanssa. Huoltajien lisäksi monialaisen tukiverkon varhaiskasvattajille muodostavat ruokapalveluhenkilöstö, neuvola, koulu ja järjestöt. Yhteistyön tärkeys korostuu etenkin varhaiskasvatusta aloittaessa ja vaihtaessa, kuten myös esiopetuksen alkaessa.

Varhaiskasvattajuuden jalo taito opitaan

Varhaiskasvatussuunnitelman arvot ja tavoitteet luovat perustan myös ruokakasvatuksen tavoitteille, toimintatavoille ja arvioinnin linjauksiin. Varhaiskasvattajan tulee muistaa, että kasvatuspaikan ruokailu on julkista toimintaa ja viralliset suositukset ohjaavat sitä. Henkilökohtaisten ruoka-asenteiden yhteensopivuus virallisiin ruokasuosituksiin tulee punnita. Varhaiskasvattajien tulee myös oppia ja kehittää ohjaustyyli mikä kehittää lasten omaa vaikutusmahdollisuutta. Näissä apuna toimivat varhaiskasvatuksen yhteiset pelisäännöt, kuten miten lapselle puhutaan, miten henkilöstö puhuu ruoasta ja omasta syömisestään. Säännöllinen ruokakasvatuksen arviointi oman ja työyhteisön toiminnasta suhteessa tavoitteisiin onkin ammatillisessa kehittymisessä tärkeää. Varhaiskasvattajat kokevat onnistumista kun lapsi nauttii yhdessä syömisestä ja arvostaa sen hyvinvointia edistävää vaikutusta.

Lähde:

JULKARI

Valtion ravitsemusneuvottelukunta

”Terveyttä ja iloa ruoasta – varhaiskasvatuksen ruokailusuositus”