”TERVEYTTÄ JA ILOA RUOASTA – varhaiskasvatuksen ruokailusuositus”
Mitä tänään syötäisiin?
Olemme blogissamme tähän mennessä käsitelleet varhaiskasvattajien tärkeää tehtävää luoda suotuisat oppimisolosuhteet lasten ruokailukäyttäytymiselle. Lisäksi kerroimme lasten eri kehitysvaiheiden merkityksestä ruokailussa sekä tutustuimme ruokailuun liittyviin määräyksiin ja suosituksiin. Tässä blogissa tarkastellaan miten varhaiskasvatuspaikan ruokalistat syntyvät, mitkä asiat siihen vaikuttavat ja miten ruokailua ohjataan.
Ruokapalvelujen tuottaminen ja ruokalistasuunnittelu
Varhaiskasvatuspaikan ruokapalvelu voi olla talon sisäinen tai erillinen palvelu, mikä on mahdollista kilpailuttaa. Varhaiskasvatuspaikka on lailla velvoitettu ohjaamaan ja seuraamaan ruokapalvelun toimivuutta ja vastaa yhdessä ruokapalvelun tuottajan kanssa ravitsemussuositusten mukaisesta ruokalistasta. Ruokalistaa suunnitellaan kalenterivuosi sesonkeineen eteenpäin ja listakierron tulee olla vähintään viisi viikkoa. Listakierto tuo vaihtelevuutta ja monipuolisuutta, mutta samalla antaa riittävästi aikaa tottua eri raaka-aineisiin. Omalle alueelle vuodenaikaan tyypilliset raaka-aineet näkyvät ruokalistassa keittojen, pääruokakastikkeiden, vuokaruokien sekä pata- ja kappaleruokien muodoissa. Juureksilla ja hedelmillä edistetään muiden terveysvaikutusten ohella myös suun terveyttä. Pureskelua vaativilla raaka-aineilla parannetaan syljen eritystä ja ruoan sulatusta, kuten myös suun motoriikan aktivoitumisen kautta puhetaitoja.
Ruokalistojen malliateriat ja niiden energia- ja ravintosisältö
Kokoaikaisessa varhaiskasvatuksessa oleva lapsi saa kaksi kolmannesta ja osa-aikainen kolmanneksen päivän energia- ja ravintoainetarpeesta hoitopaikassa. Viitteellinen energiantarve on tytöille ja pojille sama ennen viittä ikävuotta. Energiaravintoaineiden ja suolan osuutta ruokavaliossa tarkastellaan viikkotasolla, sillä päiväkohtainen ruokakäyttäytyminen voi vaihdella paljonkin. Suolaa ja jodia on elintarvikkeissa jo valmiina, joten suolaa ei lisätä ruokiin, liiallinen suola kun altistaa verenpaineen kohoamiselle jo varhaislapsuudessa. Rasvoista tyydyttymättömät, rasvaliukoisia vitamiineja sisältävät, rasvahapot tukevat kasvua sekä hermoston, sydämen ja verisuoniston terveyttä. Tyydyttyneiden rasvojen ja sokerin osuus puolestaan ei saisi ylittää 10% päivän kokonaisenergiasta. Luontaista sokeria, kuten marjojen, hedelmien, kasvisten ja maidon sokeria ei tosin tarvitse välttää.
Raaka-aineiden suunnittelussa apuna toimii lasten ruokavalion kehittämistä koskevat suositukset. Salaatin eri komponentit suositellaan tarjoamaan erikseen ja suurempina paloina paremman menekin turvaamiseksi. Leivässä puolestaan tulisi huomioida runsas kuitu ja vähäinen suola, kun taas maitovalmisteissa tulee olla D-vitamiinia ja enintään 1% rasvaa (pl. juusto 17%). Rasvoista leivälle tulee valita kasvirasvalevite, ruoanvalmistukseen kasviöljyä ja aterialisukkeina voi tarjota vaihdellen pieniä määriä pähkinöitä ja siemeniä. Proteiinin lähteinä tulisi suosia palkokasveja, kalaa ja valkoista lihaa ja rajoitetusti muita lihatuotteita.
Syömään oppiminen ja makumieltymykset ovat yksilöllisiä ja syömisen itsesäätelyn kehittymisessä on tärkeää antaa lapsen itse koota annoksensa. Ruokakeskustelujen tukena ja hahmotusvälineenä toimivat malliateriakuvat. Suosituksessa esitetään malliaterioiden koostamiskriteerit sekä toteutusvinkkejä ja kannustetaan käyttämään oman yksikön annoskuvia. Malliaterioiden ruokien suhde eri-ikäisille pysyy samana annoskoon muuttuessa. Malliannosten rinnalle voikin keksiä hauskoja ohje- ja muistisääntöjä, kuten ”syö 5-6 kourallista kasviksia päivässä”. Koura on aina saatavilla ja kasvaa lapsen mukana pitäen saannin sopivana kasvuun nähden.
Ruokakulttuurien moninaisuus, erityisruokavaliot ja muut erityistarpeet
Ruokailu on vahvasti kulttuuri- ja identiteettisidonnainen. Raaka-aineet ja ruokatavat kodin ja hoitopaikan välillä voivat poiketa hyvinkin paljon toisistaan. Poikkeava ei toki tarkoita epäterveellistä, vaan parhaimmillaan rikkautta. Hoitopaikassa voidaan järjestää esimerkiksi etnisten ruokien teemapäiviä. Yhteistyö perheen kanssa sekä lapsiryhmän tuen tarve kuitenkin korostuu, jotta lapsi uskaltautuu maistamaan suomalaisia perinneruokia ja kokeilemaan kotoa poikkeavia tapoja.
Erityisruokavalion perusteina voivat olla terveydelliset tai vakaumukselliset syyt. Eritysruokavaliot vaativat oman selvityksensä ja ilmoitusmenettelyn kunkin kunnan käytännön mukaisesti. Näin tarpeettomat erityisruokavaliot pysyvät vähäisenä. Terveydelliset syyt edellyttävät lääkärin lausunnon, mahdollisesti ravitsemusterapeutin apua ruokavalion suunnittelussa sekä vastuuhenkilön määräämistä erityisruokavalioiden noudattamiselle varhaiskasvatuspaikassa. Erityistarpeet, kuten ruoka-allergian aiheuttajat ja niiden välttämistarkkuus tulee käydä läpi yhdessä huoltajien, kasvatushenkilöiden, ruoanvalmistajien sekä ryhmän muiden lasten kanssa. Erityisruokavaliota noudattavaa lasta ei tulisi kuitenkaan tuoda asian kanssa valokeilaan, vaan tarjota mahdollisuuksien mukaan ryhmään verraten samankaltaista ruokaa. Tämä on tärkeää etenkin sosiaalisista syistä. Tavallisimmat lasten ruoka-allergiat aiheutuvat maidosta, viljasta ja kananmunasta, tosin moni lapsi pääsee allergiasta eroon ennen kouluikää. Keliakia tulee huomioida huolellisesti ruokailua järjestettäessä, kuten varata ruoille omat annosteluvälineet sekä leivälle oma levite. Diabetes puolestaan ei edellytä muista poikkeavaa ruokavaliota, mutta retkillä tulee olla hiilihydraattipitoista evästä äkillisen verensokerin laskun varalta. Keittiötyöntekijöillä tulee olla aina tieto kaikista ruokaan käytetyistä raaka-aineista ja hengenvaarallisissa allergioissa on turvallisempaa varata lapselle omat annokset nimellä.
Vakaumuksellisista syistä perusruokalistasta poikkeava syöminen linjataan kuntakohtaisesti tai varhaiskasvatuksen järjestäjän mukaisesti. Kasvisruokavaihtoehdot soveltuvat pääsääntöisesti vakaumusperusteisiin erityisruokavalioihin. Vegaaniruokavalioita puolestaan on tutkittu vähän, eikä niiden terveysvaikutuksia lapsiin voida tieteellisesti todeta. Ruokavaliota tulee tukea ravintolisillä ja täydennetyillä elintarvikkeilla riittävän energian ja ravintoaineiden saannin vuoksi (D-vitamiini, B12-vitamiini ja jodi). Kasvisproteiineja tulisi myös käyttää monipuolisesti.
Erityisruokavalioon liittyvät tavoitteet kirjataan lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaan. Ruokailusta tulee keskustella vuosittain perheen kanssa ja tarkistaa huoltajien tietoisuus ruokailun toteutumisesta varhaiskasvatuksessa. Tavoitteena on erityistarpeista huolimatta ruokailon säilyminen ja ruokapelon välttäminen.
Hyvin suunniteltu ja ohjattu ruokailu luo turvallisuutta, rentoutta, iloa, terveyttä ja yhteenkuuluvuutta sekä tukee oman identiteetin kehittymistä.
Viite:
JULKARI
Valtion ravitsemusneuvottelukunta
”Terveyttä ja iloa ruoasta – varhaiskasvatuksen ruokailusuositus”
https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/135907/URN_ISBN_978-952-302-992-7.pdf?sequence=1