Joulukuun kuudentenatoista 1939 turkulainen peltiseppä makasi sairasvuoteella Turun lääninsairaalassa. Hänen herättyään tiedottomasta tilasta suoritettiin kuulustelut, joissa kuulustelijana oli Porin Rykmentin 2. Konekiväärikomppanian päällikkö. Kuulustelupöytäkirjaa piti paikalle käsketty korpraali. Heidän lisäkseen läsnä kuulusteluissa oli sairaalan sairaanhoitajatar.
Talvisota oli jo alkanut ja kestänyt yli viikon. Asesepän erikoiskoulutuksen saanut peltiseppä, sotilasarvoltaan sotamies oli määrätty ilmoittautumaan Porin rykmenttiin ylimääräisiin kertausharjoituksiin 9. joulukuuta 1939, todennäköisesti nykyisin yliopistoon kuuluvan alueen kasarmeille. Täältä hän lähti 15. joulukuuta ilman lupaa illalla kotiinsa Kähäriin, silloiselle Tikkumäelle. Syyksi hän kertoi, että oli lähtenyt ilman lomalupaa ”jonkunlaisen painostavan tunteen vaikuttamana”. Hänen vaimonsa ei ollut kotona.
Yksin kotona ollessaan mies meni kylpyhuoneeseen ajamaan partaansa. Samassa häntä alkoi omien sanojensa mukaan hermostuttamaan, ja hän ryhtyi viiltelemään vasempaan käsivarteensa suunnilleen kyynärpään kohdalle muutamia viiltoja. Verenvuoto oli ilmeisesti ollut suurta, sillä kun lääninsairaalan lääkäri oli ottanut potilaan vastaan, mies oli ollut tajuttomassa tilassa.
Miehen kuulustelupöytäkirjan mukaan ”[t]ekoon johtanutta syytä hän ei tiennyt”. Hän vain kertoi olleensa pidemmän aikaa hermostunut. Kuulustelijan kysyessä, oliko hänen aikomuksensa ”vakavasti lopettaa itsensä”, myönsi mies asian olleen näin.
Kuulustelujen edetessä ei löytynyt mitään erityistä syytä. Miehellä ei ollut mitään siviilielämän vaikeuksia, jotka olisivat ajaneet hänet tekoonsa. Hän oli vakituisessa työssä, joten taloudellisia vaikeuksia ei ollut, ja hän käytti alkoholia vain hyvin vähän. ”Suomen armeijan suhteen ei hänellä ole mitään sanottavaa”, ja asevelvollisuutensa Porin rykmentissä mies oli suorittanut moitteettomasti. Loppukaneettina todettiin: ”Kuulusteltava piti tekoa johtuvan jonkunlaisesta hänelle tuntemattomasta mielenjohdosta.”
Kuulustelupöytäkirja ei tätä mainitse, mutta asesepän koulutuksen saaneena mies tuskin olisi päätynyt etulinjaan, vaan todennäköisesti hän olisi ollut jollakin varikolla kotirintamalla huoltamassa ja kunnostamassa aseita. Sotatila on luonnollisesti vaikuttanut, mutta on mahdoton arvioida, mikä miehen lopulta ajoi epätoivoiseen tekoonsa.
Peltiseppä menehtyi talvisodan jälkeen huhtikuussa 1940 eli välirauhan aikana. Kuolinsyyksi kuolinsyyluetteloihin on merkitty numero 8950, eli ”Sodassa kuolleet”. Kaatuneiden ja sodissa menehtyneiden kantakortit ovat saatavilla vapaasti täysin digitoituina Kansallisarkiston verkkopalveluista, mutta tämän miehen kortti vain kahden sivun mittainen. Mainintoja osanotoista taisteluihin tai palveluksesta sota-ajan yksiköissä ei ole. Jopa usein mukana oleva kuolintodistus puuttuu. Mutta koska numero 8950 kattaa kuolinsyyluetteloissa kaikki sodasta johtuvat kuolemantapaukset, voidaan sitä laveudessaan pitää tässä tapauksessa osuvana.
Riku Kauhanen
Lähteet:
Kansallisarkisto, Helsinki. K03Ab:70 Luettelot kuolleista, Turun ja Porin lääni: Kemiö–Nauvo 1940.
Kansallisarkisto, Helsinki. Kaatuneiden henkilöasiakirjat (kokoelma). Kantakortit.
Kansallisarkisto, Helsinki. T-12792. 3 Sotilaskarkureita koskevat asiakirjat 1939–1941. Pöytäkirja 16.12.1939.