Viime vuosina on paljon tutkittu myös kohdunsisäisen ympäristön vaikutuksia lapsen myöhempään terveyteen. Onkin todettu, että raskausviikkoihin nähden pienikokoisilla vastasyntyneillä on myöhemmässä elämässä suurempi sydän- ja verisuonitautien riski, esimerkiksi verenpainetauti. Toisaalta taas aikaan nähden suurikokoisilla vastasyntyneillä ja lihavien äitien vastasyntyneillä on myöhemmässä elämässä suurentunut ylipainon, tyypin 2 diabeteksen ja sydäntautien riski. Tämänkaltaisen terveyden ohjelmoitumisen mekanismi ei ole vielä täysin selvä, mutta todennäköisesti kohdunsisäinen aineenvaihdunnallinen ympäristö vaikuttaa sikiön geenien säätelyyn ja ilmentymiseen. Näin ollen vanhemmilta perityt geenit eivät itsessään muutu, mutta suuresta geenijoukosta tietyt geenit valikoituvat ilmentyviksi tällaisen epigeneettisen säätelyn kautta. Joka tapauksessa näyttäisi siltä, että kohdunsisäinen ympäristö aiheuttaa pitkäaikaisia jälkeläisen aineenvaihdunnan muutoksia, joita ei lapsen kasvuympäristö yksin selitä. Kun lihavan äidin lapsella on osin elintavoista riippumaton alttius tulla ylipainoiseksi ja siirtää alttius taas seuraavaan sukupolveen, puhutaan noidankehästä, joka voi selittää nykyistä länsimaista ylipainoepidemiaa. Tämän noidankehän katkaisemiseksi tarvitaan uusia ja tehokkaita menetelmiä. Aihetta tutkitaankin kovasti eri keskuksissa ympäri maailmaa ja etsitään keinoja vaikuttaa ohjelmointiin esimerkiksi oikeanlaisella ravitsemuksella tai liikunnan ohjauksella. Raskauden ajalle annetut ravitsemus- ja liikuntasuositukset pyrkivät edistämään niin äidin kuin lapsenkin terveyttä sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä.