Raskausdiabeteksellä tarkoitetaan poikkeavaa sokeriaineenvaihduntaa, joka todetaan ensimmäisen kerran raskauden aikana. Raskausdiabetes todetaan sokerirasituksen perusteella. Suomessa raskausdiabetes todetaan jo 12 prosentilla äideistä ja Turun seudulla esiintyvyys on jopa 14 %.
Kenelle sokerirasitus tehdään?
Suositusten mukaisesti sokerirasitus tehdään neuvolan kautta nykyään lähes kaikille äideille raskausviikoilla 24-28. Vain tietyt hyvin matalan riskin äidit jätetään testaamatta. Toisaalta, jos raskausdiabeteksen riski on erityisen suuri, tehdään sokerirasitus jo raskausviikolla 12-16. Mikäli sokerirasituksessa yksikin arvo on poikkeava, asetetaan raskausdiabeteksen diagnoosi.
Miksi raskausdiabetes puhkeaa?
Insuliini on hormoni, joka edesauttaa sokerin siirtymistä pois verenkierrosta kudoksiin ja kohdesoluihin. Insuliinin puutteessa tai sen vaikutuksen heikentyessä verensokeritasot nousevat. Raskausdiabetes johtuu kahdesta päätekijästä: 1) insuliiniresistenssistä, jolla tarkoitetaan insuliinin heikentynyttä vaikutusta elimistössä ja 2) vähentyneestä haiman insuliinin erityksestä. Näiden syiden taustalla voi olla perimästä johtuvia syitä ja usein raskausdiabeetikolla onkin sukulaisia, joilla on tyypin 2 diabetes. Yleisin syy insuliiniresistenssin muodostumiselle on kuitenkin ylipaino, joka saattaa aiheuttaa lievää insuliiniresistenssiä jo ennen raskautta. Joka kolmas suomalainen äiti on raskauden alkaessa ylipainoinen. Raskausaikana rasvakudoksen määrä lisääntyy ja istukka erittää lisäksi hormoneja, jotka edelleen vähentävät insuliinin vaikutusta elimistössä. Äidin haima ei jaksa vastata lisääntyneeseen insuliinin tarpeeseen, jonka seurauksena äidin verensokeritasot nousevat.
Kaikki raskausdiabeetikot eivät kuitenkaan ole ylipainoisia. Joskus harvoin raskausaikana äidillä todetaan tyypin 1 diabetes, jonka syntymekanismi on täysin erilainen.
Perimän ja ylipainon lisäksi muita raskausdiabeteksen riskitekijöitä ovat mm. kortisonilääkitys, monirakkulaisten munasarjojen oireyhtymä (PCOS), aiempi raskausdiabetes ja neuvolassa virtsanäytteestä todettava sokeri. Näille riskipotilaille sokerirasitus suositellaan tehtäväksi jo varhaisesti raskausviikoilla 12-16.
Voiko raskausdiabetesta ehkäistä?
Normaalipaino ennen raskautta parantaa sekä hedelmällisyyttä että ehkäisee raskausdiabeteksen puhkeamista. Myös liikunnan on todettu parantavan sokeritasapainoa. Raskausaikana voi harrastaa liikuntaa turvallisesti, mikäli raskaus on sujunut normaalisti. Pääsääntönä on se, että mikä tuntuu hyvältä, on sallittua ja hyväksi. Jos supistukset tuntuvat epämukavina, on syytä pitää hetken tauko tai hidastaa tahtia. Luonnollisesti liikuntamuotoja, joissa vatsan alueelle voi kohdistua iskuja, on hyvä välttää.
Miten raskausdiabetes vaikuttaa vauvaan?
Jos äidillä on korkea verensokeripitoisuus, myös sikiön veren sokeripitoisuus nousee, koska sokeri siirtyy vapaasti istukan läpi sikiöön. Sikiön korkea verensokeritaso aiheuttaa insuliinin erityksen lisääntymisen myös sikiön haimasta. Insuliini on voimakas kasvuhormoni ja korkeat verensokeri- ja insuliinipitoisuudet voivat aiheuttaa sen, että sikiö kasvaa raskausviikkoihin nähden liian suureksi eli makrosomiseksi. Voimakas kasvu vie sikiöltä runsaasti energiaa ja toisaalta vaatii paljon happea, jolloin pahimmassa tapauksessa sikiö voi kärsiä pitkäaikaisesta hapenpuutteesta. Raskausdiabeetikon raskaus onkin aina riskiraskaus, jota vaikeusasteesta riippuen seurataan joko neuvolassa tai sairaalan äitiyspoliklinikalla. Onneksi raskausdiabeteksen hyvä hoito ja siitä seuraavat normaalit verensokeritasot estävät tehokkaasti makrosomiaa. Vastasyntyneen ongelmat liittyvätkin pitkälti huonossa tasapainossa olevaan raskausdiabetekseen, joten raskausdiabeteksen hoitoon kannattaa suhtautua vakavasti!
Raskausdiabeteksen ei ole todettu lisäävän sikiön epämuodostumariskiä.
Raskausdiabetes vaikuttaa myös syntyvän lapsen vointiin. Raskausdiabeetikoilla ja ylipainoisilla äideillä on suurempi keisarileikkauksen riski. Keisarileikkauksella syntyneillä lapsilla on keskimääräistä useammin hengitysvaikeuksia ja toisaalta vauva ei saa altistusta äidin emättimen bakteerikannalle, millä voi olla merkitystä lapsen atopia- ja allergiariskiin.
Huonossa hoitotasapainossa olevan raskausdiabeetikkoäidin vauva on kohdussa tottunut äidiltä saamaansa suureen sokerimäärään ja insuliinin eritys on vastaavasti lisääntynyt sokerin siirtämiseksi verenkierrosta kudoksiin. Synnytyksen jälkeen ylimääräinen sokerinsaanti äkisti loppuu, kun napanuora katkaistaan. Vauvan haima kuitenkin tuottaa alkuun tavallista runsaammin insuliinia, mistä seuraa lapsen verensokeritason lasku joskus vaarallisen alhaiselle tasolle. Raskausdiabeetikon lapsia seurataankin synnytyksen jälkeen erityisen tarkasti mm. verensokerimittauksin. Tarvittaessa vauvalle annetaan lisämaitoa tai jopa sokeriliuosta verensokeritasojen korjaamiseksi. Lisäksi raskausdiabeetikoiden vauvoilla on keskimääräistä suurempi hengitysvaikeuksien ja kellastumisen riski.
Kohdunsisäinen aineenvaihdunnallinen elinympäristö voi vaikuttaa myös lapsen myöhempää terveyttä ohjelmoivasti. Onkin todettu äidin raskausdiabeteksen lisäävän jälkeläisen myöhemmän liikapainon, sokeriaineenvaihdunnan häiriön ja metabolisen oireyhtymän riskiä.