Tästä alkaa uusi juttusarjamme raskauspahoinvoinnista. Ensimmäisessä osassa käsitellään ilmiötä yleisesti, toisessa osassa kerrotaan pahoinvoinnin haitoista sekä mahdollisista hyödyistä, ja viimeisessä osassa hoitomahdollisuuksista.

Yleisyys

Pahoinvointia ja oksentelua ilmenee kolmella neljästä raskaana olevasta alkuraskauden aikana. Se on yleistä etenkin raskauden alkuvaiheessa, n. 4.–16. raskausviikolla, ja pienellä osalla naisista pahoinvointi kestää jopa raskauden loppuun saakka. Pahoinvoinnin alku- ja loppuajankohta vaihtelevat odottajasta toiseen ja myös saman odottajan eri raskauksissa. Vain 1 %:lla oireet ovat vaikeita, jolloin käytetään termiä hyperemesis gravidarum, runsas raskaudenaikainen oksentelu. Raskauspahoinvoinnin syytä ei tunneta.

Raskauspahoinvointiin vaikuttavia tekijöitä

Tutkimuksissa on havaittu tilastollinen yhteys raskauspahoinvoinnin esiintyvyyden ja tiettyjen tekijöiden välillä. Vaikutusmekanismit ovat huonommin tunnettuja. Tilastollinen yhteys ei välttämättä tarkoita syy-yhteyttä. Stressin ja pahoinvoinnin yhteys on tyypillinen esimerkki tilanteesta, jossa ei aina tiedetä, kumpi oli ensin, koska stressin on todettu vaikeuttavan pahoinvointia ja pahoinvoinnin stressiä.

Raskauspahoinvointia on enemmän monikkoraskauksissa kuin yhden sikiön raskauksissa. Sikiöiden määrän ja raskauspahoinvoinnin välinen korrelaatio on yksi selvimmistä ja todettu useissa tutkimuksissa. Syyn arvellaan olevan hormonaalinen: monisikiöraskaudessa istukkahormonin pitoisuus on korkeampi kuin yhden sikiön raskaudessa, ja korkeamman hormonipitoisuuden on todettu vaikuttavan pahoinvointiin.

Aiempien raskauksien suurenevan määrän on todettu lisäävän raskauspahoinvoinnin esiintyvyyttä ja kestoa ja aikaistavan pahoinvoinnin alkua. Vaikutusmekanismia ei tunneta.

Joissakin tutkimuksissa on havaittu, että tyttösikiöiden kohdalla pahoinvointia esiintyy jonkin verran enemmän kuin poikasikiöiden kohdalla. Ero on pieni, eikä yhteyttä ole havaittu kaikissa tutkimuksissa.

Normaalipainoisten on todettu kärsivän raskauspahoinvoinnista tilastollisesti hieman vähemmän kuin ali- tai ylipainoisten. Äidin ylipainon on todettu lisäävän raskauspahoinvoinnin esiintyvyyttä ja aikaistavan pahoinvoinnin alkua jonkin verran ja lisäävän selvästi pahoinvoinnin kestoa. Vaikutusmekanismia ei tunneta, mutta syy saattaa olla hormonaalinen. Rasvakudoksen tutkimus on osoittanut, ettei rasvakudos ole vain passiivinen energiavarasto, vaan aktiivista, hormoneja tuottavaa kudosta, joka vaikuttaa koko elimistöön.

Useissa tutkimuksissa on havaittu raskauspahoinvointia esiintyvän vähemmän iän myötä. Eräässä 20 000 odottavan äidin tutkimuksessa havaittiin, että esiintyvyys on korkein 21-25-vuotiailla.

Tupakoinnin on havaittu olevan yhteydessä vähäisempään raskauspahoinvoinnin esiintymiseen. Syyn arvellaan liittyvän istukan toimintaan: tupakointi vähentää istukan verenkiertoa, jolloin istukka tuottaa vähemmän raskaushormonia. Tupakointi on siis haitallista lapselle ja tupakoinnin lopettaminen parantaa istukan toimintaa. Monet äidit ovat huomanneet tupakansavun ja -hajun aiheuttavan pahoinvointia, mikä auttaa tupakoinnin lopettamisessa. Osa tutkijoista arveleekin, että tupakoinnin vaikutus pahoinvointiin voi olla tilastoharhaa: ne, jotka eivät voi pahoin, saattavat jatkaa tupakointia raskauden aikana, ja ne, jotka voivat pahoin, lopettavat tupakoinnin, koska kokevat sen lisäävän pahoinvointia.

Kilpirauhasen liikatoimintaa sairastavilla raskauspahoinvointi on voimakkaampaa kuin muilla.

Lähteet: Turun Yliopiston Lopu Jo –tutkimuksen internetsivut http://lopujo.fi/ ja Duodecim Terveyskirjasto