Mistä kehomme koostuu…?

Kehomme sisältää rasvaa ja rasvatonta kudosta. Rasvaton kudos koostuu lihaksista, vedestä, luustosta ja sisäelimistä. Elävien ihmisten kehon koostumusta ei voida mitata suoraan, vaan kehon koostumuksen arviointia varten on mitattava jokin kehon ominaisuus, esimerkiksi kehon tilavuus. Näistä tuloksista saadaan laskettua kehon koostumus.

Raskausdiabetes ja Ravinto –tutkimuksessa kehonkoostumus mitataan BOD POD –kehonkoostumuslaitteella, joka on ainoa laatuaan Suomessa. Muualla maailmassa laitteisto on käytössä mm. tutkimuksissa, sairaaloissa ja urheilijoiden valmennuksessa. Mittaus kestää ainoastaan 5 minuuttia ja on täysin turvallinen myös raskaana oleville ja lapsille.

Mikä on BOD POD-kehonkoostumusmittaus…?

BOD POD-kehonkoostumuslaite mittaa kehon tilavuuden ja painon. Näiden avulla saadaan kehon tiheys, josta edelleen %-osuudet kehon rasvalle ja rasvattomalle kudokselle. Mittauslaite näyttää vähän avaruuskapselilta, mutta se on vuosien tutkimus- ja kehitystyön tuloksena syntynyt laitteisto. Mittaus on mitattavan näkökulmasta helppo suorittaa ja se antaa luotettavan kuvan kehon koostumuksesta. Mittauksen luotettavuutta parantaa se, että mittaus suoritetaan tiettyjä periaatteita noudattaen. Esimerkiksi pari tuntia ennen mittausta tulee olla syömättä ja juomatta, ja hiukset peitetään uimalakin alle.

Mitä arvoja mittauksesta saa…?

BOP POD-tulos kertoo henkilön painon, kehon rasvaprosentin ja rasvan massan.

Kehon rasvaprosentti ilmoittaa rasvan määrän prosentteina koko kehon painosta. Rasvaprosenttiin vaikuttavat monet tekijät, kuten sukupuoli, perimä, ylipaino, aineenvaihdunta sekä liikunta- ja ruokavaliotottumukset. Rasvaprosentti on parempi mittari ylipainon arviointiin kuin painoindeksi, sillä jälkimmäinen sisältää tiettyjä oletuksia lihasten kunnosta. Esimerkiksi jos lihaskunto on heikko, painoindeksi voi näyttää normaalipainoa, vaikka rasvaprosentti onkin suurentunut.

Normaali kehon rasvaprosentti naisilla on noin 22-30%, miehillä luku on alhaisempi. Naisen suurempi rasvamäärä, joka edelleen lisääntyy raskauden aikana, on tarkoituksenmukainen varsinkin imetyksen kannalta.  Raskauden aikana saatavia tuloksia tulkitaankin varovaisemmin, mutta synnytyksen jälkeen menetelmällä voi näppärästi seurata painon muutosta.

Sikiön ultraääni- eli kaikututkimus on turvallinen ja monessa suhteessa hyödyllinen raskaudenaikainen tutkimus. Tutkimus voidaan tehdä joko vatsan päältä tai emättimen kautta. Seulonta-asetuksen mukaisesti kaikki kunnat tarjoavat raskaana oleville naisille kaksi raskaudenaikaista ultraäänitutkimusta. Osallistuminen tutkimuksiin on aina vapaaehtoista. Varhaisraskaudessa raskausviikoilla 10-14 selvitetään mm. raskauden sijainti, sikiön elossa olo, sikiöiden lukumäärä ja arvioidaan raskauden kesto. Perheen niin toivoessa voidaan myös tehdä niskaturvokemittaus, joka verikokeisiin ja äidin tietoihin yhdistettynä antaa trisomiariskiluvun, eli tiedon siitä, kuinka suuri riski sikiöllä on tietynlaisiin kromosomipoikkeavuuksiin. Mikäli riskisuhde on yli 1/250, tarjotaan lisätutkimuksia. Toinen kuntien tarjoama maksuton ultraäänitutkimus on raskauden puolivälissä tehtävä rakenneultraäänitutkimus. Siinä on tarkoitus seuloa sikiön vaikeat rakennepoikkeavuudet. Tutkimus tehdään joko raskausviikolla 18+0 – 21+6 tai vaihtoehtoisesti äidin toiveesta 24 raskausviikon jälkeen, jolloin ei ole enää mahdollisuutta keskeyttää raskautta.

Ultraäänitutkimuksissa saadaan paljon tietoa sikiöstä ja raskauden tilasta. Rakenteiden lisäksi voidaan mm. arvioida sikiön paino/kasvu, asento kohdussa, lapsivesimäärä, istukan sijainti ja kohdunkaulan normaalius. Sikiön vointia ja istukan toimintaa voidaan kartoittaa doppler-mittauksin, joissa tutkitaan sikiön ja napanuoran verenvirtausta ja erityisesti virtauksen vastusta. Ultraäänitutkimuksista arvellaan olevan hyötyä myös äidin ja lapsen kiintymyssuhteen  tukemisessa.

Ultraäänitutkimukset raskausdiabeteksen seurannassa

Raskausdiabeetikoille tarjotaan usein kolmas kaikututkimus raskauden loppupuolella. Etenkin lääkehoitoa tarvitsevat äidit ja ne, joilla sokeritasapaino ei ole ollut hyvä, saavat ajan ultraäänitutkimukseen. Tutkimus tehdään yleensä viimeistään raskausviikolla 36-38. Tutkimuksessa kiinnitetään huomiota erityisesti sikiön kasvuun ja pyritään löytämään aikaan nähden suurikokoiset sikiöt. Lisäksi arvioidaan sikiön vointi ja lapsivesimäärä. Lapsivesimäärä voi lisääntyä, jos verensokeritasapaino on ollut huono. Raskausdiabeetikoilla myös verenpaineen nousu raskausaikana on keskivertoa yleisempää ja tällä voi olla vaikutusta istukan toimintaan ja siten sikiön vointiin ja doppler-virtauksiin. Mikäli sikiö todetaan selvästi aikaan nähden suureksi (yli + 2 sd, ennuste > 4,5 kg raskausviikolla 40), harkitaan synnytyksen käynnistämistä jo ennen laskettua aikaa.

Raskausdiabetes ja Ravinto –tutkimuksessa tarjottava ultraäänitutkimus

Halukkaille äideille tarjotaan erikoislääkärin tekemää ultraäänitutkimusta loppuraskaudessa. Tutkimus tehdään raskausviikolla 34-37 vatsan päältä Tyksin äitiyspoliklinikan tiloissa. Tutkimuksessa tarkistetaan sikiön tarjonta, lapsivesimäärä, tehdään painoarvio ja arvioidaan lapsen vointia napavaltimon doppler-mittauksella.