Aihearkisto: Lapsi

Jodin saanti

Lapsi, Raskaus, Ravitsemus

Jodia tarvitaan kilpirauhashormonien valmistukseen, joilla on tärkeitä tehtäviä elimistössä, kuten perusaineenvaihdunnan säätely. Kehittyvällä lapsella ne osallistuvat sekä hermoston ja luiden kehittymiseen.

Jodin puutos voi johtaa struumaan (kilpirauhasen suurentuma). Se on Suomessa erittäin harvinainen sairaus, joka on lähes hävinnyt 1950-luvun jälkeen, jolloin otettiin valtakunnallisesti käyttöön jodioitu ruokasuola ja jodioidut eläinten rehut. Jodin puutos on kuitenkin edelleen maailman mittakaavassa yleisin ravintoainepuutos: kehitysmaissa vakava jodinpuutos aiheuttaa yhä vakavia kehityshäiriöitä. VAikka Suomesta vakavat puutokset ovat lähes hävinneet, silti jopa 79 % aikuisista saattaa kärsiä lievästä jodin puutoksesta.

Äidin raskaudenaikainen jodinpuutos sekä puutos lapsilla on yhteydessä hermoston kehityshäiriöihin ja kognitiiviseen suoriutumiseen. Raskausaikana on kiinnitettävä erityistä huomiota riittävään jodin saantiin, sillä jodin puute raskausaikana voi pahimmillaan johtaa sikiön kasvuhäiriöihin ja henkisen kehityksen häiriöihin. Lievempänä jodin puutos voi haitata lapsen kognitiivista kehitystä ja heikentää myöhemmin koulussa tai työssä suoriutumista. Tämä saattaa olla yleinenkin ongelma ottaen huomioon miten yleistä lievä jodinpuutos on yleisesti aikuisväestössä Suomessa. Toisaalta liiallinen raskausajan jodin saanti voi aiheuttaa vastasyntyneellä struuman ja kilpirauhasen vajaatoimintaa. Haitallisen suuria jodimääriä voi saada kuivatusta merilevästä, ravintolisistä ja joistakin lääkkeistä.

Parhaita jodin lähteitä ovat maitotaloustuotteet, kala ja jodioitu ruoka- suola.

 

Kirjallisuus: Syödään yhdessä -ruokasuositukset lapsiperheille. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos ja Valtion ravitsemusneuvottelukunta 2016.

Urheilevan lapsen ja nuoren ruokailu

Lapsi, Ravitsemus

Kaikille kouluikäisille suositellaan vähintään kaksi tuntia monipuolista liikkumista päivittäin, kuten arjen liikuntaa, ulkoilua, pihaleikkejä, koululiikuntaa ja koulumatkojen kävelyä tai pyöräilyä. Urheileva lapsi ja nuori liikkuu tämän lisäksi harrastuksensa parissa useita kertoja viikossa ohjatuissa harjoituksissa tai itsenäisesti.juoksevat lapset

Urheilevan lapsen ja nuoren tiheä harjoittelu ja suuri energiantarve asettavat erityisiä vaatimuksia myös ruokavaliolle, sillä sen pitää kattaa energian ja ravinto- sekä suojaravintoaineiden tarpeet lapsen kasvuun ja kehitykseen sekä urheilun vaatiman lisäenergian tarpeet. Energian ja ravintoaineiden tarpeeseen vaikuttavat liikunnan kokonaismäärä, lapsen koko, ikä, sukupuoli, laji ja erilaiset kilpailu- ja harjoituskaudet.

Lapsille ja nuorille annetut yleiset ruokasuosituksen toimivat myös nuoren urheilijan syömisen perustana; jos lapsi tai nuori kuitenkin harrastaa lajia jonka harjoitusmäärät ja kuormittavuus ovat kovat (esim. jääkiekko, uinti, kestävyysurheilu) soveltuu hänelle peruslautasmallia paremmin ns. urheilijan lautasmalli: 1/3 proteiinia, 1/3 hiilihydraatteja ja 1/3 vihanneksia. Pääaterioiden lisäksi myös aamiaisen, iltapalan ja päivän isoimpien välipalojen tulisi noudattaa urheilijan lautasmallia, ja sisältää 1/3 kasviksia, hedelmiä tai marjoja. Huolehtimalla säännöllisestä pääaterioiden syömisestä sekä laadukkaista välipaloista urheilun lomassa päivän mittaan, lapsi ja nuori saa ateriaoistaan monipuolisesti ja laadukkaasti tarpeeksi energiaa ja suojaravintoaineita.

Energian- ja ravintoaineiden saanti on yleensä riittävää kun lapsi tai nuori jaksaa harjoitella mielellään ja tehokkaasti, palautuu hyvin ja hänen vireystilansa on hyvä, sekä painonkehitys ja pituuskasvu ovat normaalaja. Paljon liikkuva nuori saattaa tarvita muita nuoria enemmän vitamiineja ja kivennäisaineita. Näiden riittävä saanti turvataan syömällä monipuolisesti urheilijan lautasmallin mukaan ja huolehtimalla tiheästä ateriarytmi sekä huolella valituista välipaloista; nämä takaavat laadukkaan ruokavalion koostumuksen. Riittävästi proteiinia lapsi ja nuori saa lautasmallin mukaisista pääaterioista ja syömällä välipaloiksi maitovalmisteita, kuten vähäsokerista jogurttia, raejuustoa, rahkaa, piimää tai maitoa, ja leivän päällä kasvisten lisäksi juustoa, täyslihaleikkeitä ja kananmunaa.

Urheilevalle lapselle ja nuorelle vesi on riittävä perusjuoma. Urheilujuomat eivät kuulu jokapäiväiseen käyttöön janojuomaksi, vaikka ne voivat ollakin tarpeeseen turnauksissa tai helteellä, pitkissä liikuntasuorituksissa. Energiajuomat puolestaan eivät kuulu urheiluun lainkaan, sillä niiden sisältämä kofeiini häiritsee elimistön nestetasapainoa. Myös runsas hiilihapollisten juomien käyttö voi aiheuttaa tukalaa oloa harjoituksissa ja kilpailutilanteissa.

Monipuolisen, säännöllisen ja laadukkaan ruokailun lisäksi, unen ja levon määrästä on tärkeä huolehtia, jotta lapsi ja nuori jaksaa koulutyön ohella harrastaa lajiaan ja palautuu harjoittelusta.

lapset

Lähteet: Syödään yhdessä -ruokasuositukset perheille 2016

Kuvat: Stocksnap.com

Leikki-ikäisen lapsen ruokailu

Lapsi, Ravitsemus

taapero1

Aikuinen päättää lapsen ruoka-ajoista ja rajoista: mitä syödään ja juodaan, vaikka lapsi haluaisi toisin.

♦ Lapsi voi tehdä pieniä päätöksiä, esimerkiksi valita viilin tai jogurtin. ` Säännöllinen ateriarytmi tukee lapsen luontaista syömisen säätelyä.

♦ Lapsi saa osallistua perheen ruokapuuhiin: ostoksille, ruoanvalmistukseen, leivontaan, pöydän kattamiseen ja siistimiseen.

♦ Ruoka syödään yhteisissä ruokahetkissä, ja aikuinen toimii lapselle roolimallina.

♦ Lasta kiitetään ja kannustetaan. Myönteiset ja toivottavat asiat huomataan, vahingot korjataan huomaamattomasti.

♦ D-vitamiinilisää suositellaan 2 viikon iästä 2 ikävuoteen saakka 10 µg, ja 2–18-vuotiaille 7,5 µg päivässä ympäri vuoden.

 

Kirjallisuus: Syödään yhdessä -ruokasuositukset lapsiperheille. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos ja Valtion ravitsemusneuvottelukunta 2016.

Vauva oppii syömään

Lapsi, Ravitsemus

Kiinteitä ruokia annetaan lapselle maisteluannoksina aikaisintaan 4 kk ja viimeistään 6 kk iässä. Kiinteiden ruokien syöminen edellyttää lapsen motorista kehittymistä eli istumista tuettuna, pään liikkeiden hallintaa, silmien koordinaatiota, kun hän tavoittelee ruokia kädellään. Lapsi harjaantuu pikkuhiljaa kuljettamaan ruokaa kielellään kohti nielua. Yleensä lapsi on valmis motorisilta kyvyiltään kiinteiden ruokien syömiseen 4-6 kk iässä.

Lapsen on hyvä totutella syömään jo pienestä pitäen yhdessä muun perheen kanssa. Koko perhe ruokailee tällöin säännöllisesti ja mahdollisuuksien mukaan vauva syö samaa ruokaa kuin muu perhe. Esimerkiksi suolan voi lisätä ruokaan, kun annos vauvalle on otettu. Näissä perheen ruokahetkissä lapsi aloittaa sormiruokailun ja sen myötä omatoimisen syömisen. Sopivia sormiruokia ovat esimerkiksi isohkoiksi lohkoiksi leikatut kasvikset, kuten kurkku ja porkkana ja muutama marja sellaisenaan. Myös näkkileipä tai keitetty makaroni sopivat sormiruuiksi. Ylipäätään sormiruuiksi sopivat sellaiset ruuat, joista ei irtoa palasia. Pinsettiotteen harjoitteluun sopivat marjat, maissi ja riisi. Kasvikset voi asetella hauskasti vaikkapa peikon naaman muotoon. Lapsi rohkaistuu maistamaan ruokia ja ruokapöytä näyttää muutenkin värikkäältä ja iloiselta. Lapselle annetaan myös oma lusikka ja haarukka, kun hän osaa tarttua ruokailuvälineisiin. Tässä kohtaa tarvitaan kuitenkin vielä aikuisen apua syömiseen.

Eri makuihin ja ruokiin tottuminen voi edellyttää useita maistamiskertoja. Kun lapsi pääsee maistamaan samoja makuja useita kertoja, hän alkaa pikkuhiljaa pitää näistä ja hänen makumaailmansa kehittyy laajaksi. Ruokia kannattaa siis tarjota lapselle useita kertoa, jopa parikymmentä maistamiskertaa saatetaan tarvita, jotta lapsi tottuu uuteen ruokaan ja alkaa pitää siitä. Lapselle on luontaista, että hän vierastaa uusia makuja. Erityisesti karvaat ja happamat maut ovat vieraita. Näitä makuja löytyy mm. kasviksista, joten ruokavalion monipuolistumisen näkökulmasta on tärkeää, että lasta totutellaan uusiin makuihin

 

Kirjallisuus: Syödään yhdessä -ruokasuositukset lapsiperheille. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos ja Valtion ravitsemusneuvottelukunta 2016.

Alle 1-vuotiaalle sopivia ruokia

Lapsi, Ravitsemus

Monet ruuat sopivat alle 1-vuotiaalle:

Peruna ja kasvikset

  • peruna, porkkana, kukkakaali, parsakaali, maissi, kurkku, tomaatti pavut, bataatti jne.
  • 4 kk iästä, viimeistään 6 kk iästä
  • aluksi kypsennettyinä soseissa, 6-10 kk iästä tuoreraasteina

Marjat ja hedelmät

  • mansikka, vadelmat, mustikka, ruusunmarja, omena, banaani, luumu, sitrushedelmät jne.
  • 4 kk iästä, viimeistään 6 kk iästä
  • soseena, tuoreraasteena, kiisselinä

Viljavalmisteet

  • kaura, ruis, ohra, vehnä, speltti, riisi, tattari, maissi, hirssi, mieluiten täysijyväisinä
  • 5 kk iästä, viimeistään 6 kk iästä
  • puuroja, soseiden mukana, leipä aluksi sormiruokana

Liha, kala ja kananmuna

  • broileri, kalkkuna, possu, nauta, lammas, poro, kalat, kananmuna
  • 5 kk iästä, viimeistään 6 kk iästä
  • aluksi jauhettuna soseiden mukana pieniä määriä (1 tl), myöhemmin annos kasvaa 1-1.5 rkl. Lihat ja kalat maustamattomina (ei valmiiksi maustettuja)

Maito ja maitovalmisteet

  • maustamaton jukurtti, piimä, rahka, maito kuumennettuna ruuassa
  • 10 kk iästä, lähempänä 1 v ikää rasvaton maito juomaksi
  • sellaisenaan, maustettuna marjoilla ja hedelmäraasteilla

Ravintorasvat

  • tarvittaessa (esim., riittävän kasvun tueksi) rypsiöljyä lapsen soseruokaan tai puuroon

 

Kirjallisuus: Syödään yhdessä -ruokasuositukset lapsiperheille. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos ja Valtion ravitsemusneuvottelukunta 2016.

Äidinmaidosta kiinteään ruokaan

Lapsi, Ravitsemus

Vauvaa ruokitaan pelkästään äidinmaidolla ensimmäiset 6 kuukautta ja osittain muun ruokinnan ohella vuoden ikään saakka. Äidin maidon D-vitamiinipitoisuus on pieni, joten vauvalle annetaan 10 µ/vrk D-vitamiinia valmisteena kahden viikon iästä lähtien. Kiinteitä ruokia annetaan lapselle maisteluannoksina aikaisintaan 4 kk ja viimeistään 6 kk iässä. Rintamaito on edelleen pääasiallista ravintoa kiinteisiin ruokiin totutellessa. Kaikki vauvat tarvitsevat kiinteitä ruokia 6 kk iästä alkaen. Tässä iässä rintamaidon ravintoainekoostumus ei enää riitä tyydyttämään lapsen tarvetta.

Kiinteistä ruuista lapsi saa mm. sinkkiä, rautaa ja proteiinia. Täysimetetty vauva ei tarvitse vettä, ei myöskään mehuja. Rintamaito riittää tyydyttämään myös nesteen tarpeen. Kun lapsi alkaa syödä kiinteitä, voi suuta huuhdella nokkamukista tarjotulla vedellä. Rintaruokintaa on hyvä ylläpitää, kun kiinteitä ruokia aloitetaan maistella, tämä edistää suoliston kypsymistä. Jos rintamaidon puuttuessa vauva saa ainoastaan äidinmaidonkorviketta, voi kiinteiden ruokien syömisen aloittaa jo 4 kk iässä huomioiden kuitenkin lapsen yksilölliset syömisvalmiudet.

Kiinteisiin ruokiin tutustumisvaiheessa, imetetään ensin lasta tai jos rintamaitoa ei ole, niin hänelle annetaan äidinmaidonkorviketta ja sen jälkeen maisteluannoksia kiinteää ruokaa. Miedon makuiset ruuat, kuten keitetyt perunat, kasvikset, marjat ja hedelmät sopivat ensimmäisiksi ruuiksi. Ruuan koostumusta voi pehmentää vauvalle sopivaksi lisäämällä joukkoon pienen määrän rintamaitoa tai vettä. Vauvalle tarjotaan jo alusta lähtien ruoka-aineita monipuolisesti. Noin 5 kk, tai viimeistään 6 kk iässä vauvan ruokavaliota laajennetaan lisäämällä viljavalmisteita puuroina sekä kalaa, kanaa ja lihaa. Sileitä soseita voi ryhtyä karkeuttamaan, kun lapsen suun motoriikka kehittyy ja hänelle puhkeaa hampaita. Lähempänä vuoden ikää lapsi siirtyy syömään rakenteeltaan hyvin samanlaista ruokaa kuin muu perhe. Ruokaa, esim. lihaa voi vielä hienontaa lapsen lautasella. Runsassokerisia ja suolaa sisältäviä elintarvikkeita ja juomia ei anneta alle 1-vuotiaalle lapselle. Noin 10 kk iässä lapsi voi ryhtyä käyttämään hapanmaitovalmisteita ja vuoden iässä rasvatonta maitoa ruokajuomana.


bottle,stocksnap

Kirjallisuus: Syödään yhdessä -ruokasuositukset lapsiperheille. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos ja Valtion ravitsemusneuvottelukunta 2016.

Imetyksestä hyvinvointia vauvalle

Imetys, Lapsi

Rintamaito on luonnollinen tapa ruokkia lasta. Rintamaidosta lapsi saa myös ensimmäisten elinkuukausiensa tarpeeseen kaikki ravintoaineet, D-vitamiinia lukuun ottamatta. D-vitamiinia lapsi tarvitsee valmisteena ja lapselle suositellaankin D-vitamiinivalmistetta kahden viikon iästä aina täysi-ikäiseksi saakka. Yksinomaista eli täysimetystä suositellaan 6 kuukauden ikään saakka, mutta vähintään 4 kuukauden ikään. Imetystä muun ruuan rinnalla tulisi jatkaa lapsen ensimmäiseen syntymäpäivään saakka ja haluttaessa kauemminkin. Kiinteitä ruokia annetaan vauvalle 6 kk iässä ja tarvittaessa jo aiemmin, 4 kk iässä.

Ravitsemuksen lisäksi rintaruokinnasta on monenlaista hyötyä lapselle. Rintamaito sisältää monia lapsen suoliston kypsymistä ja puolustusjärjestelmän kehittymistä edistäviä ainesosia. Imetys on myös läheinen hetki äidin ja vauvan välillä ja imetys edistää äidin ja lapsen varhaista vuorovaikutusta. Jos rintaruokinta ei syystä tai toisesta onnistu, tai maitoa ei erity riittävästi, annetaan lapselle äidinmaidonkorviketta. Äidinmaidonkorvikkeet ovat erityisiä vauvalle tarkoitettuja lehmänmaidosta muokattuja maitovalmisteita, joita on kahdenlaisia. Alle 6 kk ikäiselle vauvalle annetaan äidinmaidonkorviketta ja 6-12 kk ikäiselle vauvalle vieroitusvalmistetta. Nämä tuotteet pyrkivät jäljittelemään äidinmaidon koostumusta niin hyvin kuin mahdollista. Äidinmaito ja imetys ovat aina paras tapa ruokkia vauvaa, mikäli se vain on mahdollista.

Rintamaidon ravintoaineet ovat hyvin imeytyvässä muodossa. Rintamaidon rautapitoisuus on pieni, mutta muut maidon ainesosat laktoosi, laktoferriini ja C-vitamiini tehostavat raudan imeytymistä. Lisäksi lapsi käyttää sikiöaika muodostuneita rautavarastojaan puolen vuoden ikään saakka. Tuolloin ruokavalioon tulee muita raudan lähteitä, lihaa, kalaa ja täysjyväviljaa.

Vauvaa tulee imettää lapsen viestien mukaisesti eli lapsentahtisesti, sillä vauva osaa säädellä itse imemistään ravinnontarpeensa mukaisesti. Äiti oppii pikkuhiljaa havainnoimaan ja tunnistamaan vauvan nälkää, kylläisyyttä ja tyytyväisyyttä. Lapsi saattaa kausittain imeä useammin, joka lisää rintamaidon erittymistä vauvan tarvetta vastaavaksi. Jos lapsi on levoton ja itkee nälkää tiheidenkin imetysten jälkeen, tai virtsaa ja kakkaa niukasti, saattaa kertoa siitä, että rintamaito ei riitä lapsen ainoana ravintona. Neuvolasta ja imetystukiryhmistä saa tukea imetykseen, mikäli jokin askarruttaa esimerkiksi imetystekniikoissa tai maidon riittävyydessä.

 

Kirjallisuus: Syödään yhdessä -ruokasuositukset lapsiperheille. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos ja Valtion ravitsemusneuvottelukunta 2016.

Imettävän äidin ruokavalio ja lapsen allergia

Imetys, Lapsi, Ravitsemus

 

Monipuolinen ja säännöllinen syöminen edistää sekä äidin että lapsen terveyttä. Joskus aiemmin ajateltiin, että jos äiti rajoittaa tiettyjen ruokien syömistä raskaus- tai imetysaikana voisi se olla hyödyllistä lasten allergioiden ehkäisyn kannalta. Uusimpien tutkimusten mukaan imettävän äidin ei tarvitse välttää mitään ruoka-aineita lapsen allergian ehkäisemiseksi. Turhat rajoitukset, esimerkiksi sitrushedelmien välttäminen, voivat jopa lisätä lapsen allergiariskiä.

Jos äidillä on jokin ruoka-allergia, noudattaa hän tähän liittyvää ruokavaliota. Tärkeää on korvata vältettävät ruoka-aineet ravitsemuksellisesti vastaavilla, esimerkiksi jos täytyy välttää sitrushedelmiä, saa mm. C-vitamiinia muista hedelmistä ja marjoista. Lapsen allergian kehittymisen näkökulmasta äidin ruokavaliota ei kuitenkaan rajoiteta. Rintamaidossa on monia yhdisteitä, jotka edistävät lapsen puolustusvasteen kehittymistä. Äidin ravinnon laatu on tästäkin näkökulmasta tärkeää, ravinnon koostumuksen heijastuessa rintamaidon koostumukseen. Kun lapsi aikanaan itse alkaa syödä kiinteitä ruokia, pätee sama monipuolisuuden sääntö tässäkin. Minkään ruuan lisäämistä lapsen ruokavalioon ei tarvitse välttää tai viivästyttää edes niissä perheissä, joissa esiintyy allergioita.

 Jos lapsi herkistyy äidin syömille ruuilla, voi imetystä silti jatkaa. Lapsen allergiaoireiden aiheuttajan selvittely käynnistetään, sillä oireita voi aiheuttaa jokin muu kuin äidin syömä ruoka. Äidin ruokavalion karsiminen tarpeettomasti on ravitsemuksellisesti ja myös henkisesti rasite, joten sitä ei kannata ryhtyä tekemään ilman selvittelyä. Jos ruokavaliota joudutaan karsimaan, on ravitsemuksellisesta riittävyydestä tärkeä huolehtia. Tähän saa apua neuvolahoitajalta tai ravitsemusterapeutilta.

Kirjallisuus: Syödään yhdessä -ruokasuositukset lapsiperheille. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos ja Valtion ravitsemusneuvottelukunta 2016.

 

Lapsiperheiden uudet ravitsemussuositukset, osa 3

Lapsi, Ravitsemus

Ruokatottumuksia oppimaan

Luonnostaan pieni lapsi pitää makeista ruuista ja kavahtaa esimerkiksi joidenkin kasvisten karvautta tai ylipäätään uusien ruokien maistelemista. Uusia ruokatottumuksia oppii kuitenkin parhaiten juuri pienenä. Lapsen rohkaisu ja myönteisen palautteen antaminen pienistäkin edistysaskelista, vaikkapa uuden kasviksen tunnustelu tai maistaminen, edistävät makumieltymysten laajentumista. Usein maistamiskertoja tarvitaan useita ennen kuin ruuasta tulee tuttua. Makumieltymykset opitaan varhain, joten tähän kannattaa aikuisten panostaa.

Ruokatottumukset kehittyvät myönteisissä ruokailutilanteissa, perheen kanssa yhdessä seurustellen ruokapöydän ääressä, kun tv on kiinni ja tabletti laitettu sivuun. Ruualla palkitseminen, lohduttaminen tai uhkailu voivat jopa johtaa pulmalliseen syömiskäyttäytymiseen. Kokeile muita palkitsemiskeinoja kuin ruokaa, vaikkapa halausta tai kivaa yhdessä oloa.

Myös ruokalistan suunnittelu ja ruuan valmistaminen ovat osa prosessia, jossa lapsi oppii tapoja, asenteita ja arvoja ruokaan liittyen. Ota lapsi mukaan! Hän voi valmistella ateriaa, vaikkapa pestä kasviksia tai pilkkoa niitä omien taitojensa mukaan. Yhdessäolo on tärkeää.

Voit miettiä vanhempana, isovanhempana tms. millainen roolimalli sinä olet lapselle? Syötkö sinä kasviksia monipuolisesti, luetko päivän lehteä ruoka-aikaan, onko sinulla karkkipäivä, tai muistitko sanoa kiitos aterian päätteeksi.

Lapset syövät mistä pitävät – pitävät siitä mikä on tuttua – tutuksi tulee se mitä tarjotaan usein

Kasvikset tutuksi:

  • Tarjoa kasviksia lapselle häntä kiinnostavassa muodossa ja tunnistettavina paloina
  • Anna lapsen itse valita kaupassa mieluisat kasvikset ja hedelmät
  • Ota lapsi mukaan salaattien ja raasteiden tai hedelmäsalaatin tekoon
  • Tarjoa eri värisiä kasviksia, raakana ja kypsennettyinä
  • Lähde lapsen kanssa marjametsään

 

Aiheeseen ja lapsen makumieltymyksistä liittyvä uutinen julkaistiin myös Helsingin Sanomissa tänään.

kasvikset

Tutkittavan haastattelu

Ajankohtaista tutkimuksesta, Lapsi, Yleinen

Päivi1

Oli kaunis ja kuulas syyspäivä, kun iloinen Staffan, 1v, tuli tutkimuskäynnille yhdessä äitinsä Katrin kanssa. Heti kohta sisääntulon jälkeen Staffan hymyili leveästi ja alkoi tutustua tutkimushuoneeseen. Tämä oli Staffanille jo kolmas käynti Raskausdiabetes ja Ravinto-tutkimuksessa. Aiemmat käynnit olivat olleet hänen ollessaan 3kk ja 6kk vanha. Äidille tämä oli viides käynti, sillä hän kävi tutkimuskäynnillä kaksi kertaa jo raskausaikana. Toisella käyntikerralla tehdyssä ultraäänimittauksessa Katri sai vauvan painoarvion ja veikkauksen lapsen sukupuolesta. ”Tutkimuksessa saatu ultraäänimittaus oli yksi kimmoke lähteä mukaan tutkimukseen”, Katri muistelee nyt. ”Toki myös suvussa esiintyvät diabetes-tapaukset mietityttivät ja tuntui hyvältä, kun tutkimukseen osallistumisen myötä sain enemmän tietoa omasta terveydestäni ja ravitsemuksestani”.

Utelias ja hyvin energinen Staffan ehti käynnin aikana leikkiä monilla tutkimushuoneen leikkikaluilla. Myös värityskirja sai uudet hienot sivut! Hieman ihmeissään hän katseli, kun äiti meni istumaan kehonkoostumusta mittaavaan kapseliin, mutta keskittyi taas pian omiin leikkeihinsä.

Vielä on yksi käynti jäljellä ja sen on Staffanin täyttäessä 2vuotta. ”On ollut mukava tulla käynneille. Ja omien kehonkoostumustulosten seuraaminen on ollut kiinnostavaa”, Katri summaa. Vielä lastenruokapaketti kainaloon ja vilkutukset, niin nähdään vuoden päästä!