Viime vuosina on paljon tutkittu myös kohdunsisäisen ympäristön vaikutuksia lapsen myöhempään terveyteen. Onkin todettu, että raskausviikkoihin nähden pienikokoisilla vastasyntyneillä on myöhemmässä elämässä suurempi sydän- ja verisuonitautien riski, esimerkiksi verenpainetauti. Toisaalta taas aikaan nähden suurikokoisilla vastasyntyneillä ja lihavien äitien vastasyntyneillä on myöhemmässä elämässä suurentunut ylipainon, tyypin 2 diabeteksen ja sydäntautien riski. Tämänkaltaisen terveyden ohjelmoitumisen mekanismi ei ole vielä täysin selvä, mutta todennäköisesti kohdunsisäinen aineenvaihdunnallinen ympäristö vaikuttaa sikiön geenien säätelyyn ja ilmentymiseen. Näin ollen vanhemmilta perityt geenit eivät itsessään muutu, mutta suuresta geenijoukosta tietyt geenit valikoituvat ilmentyviksi tällaisen epigeneettisen säätelyn kautta. Joka tapauksessa näyttäisi siltä, että kohdunsisäinen ympäristö aiheuttaa pitkäaikaisia jälkeläisen aineenvaihdunnan muutoksia, joita ei lapsen kasvuympäristö yksin selitä. Kun lihavan äidin lapsella on osin elintavoista riippumaton alttius tulla ylipainoiseksi ja siirtää alttius taas seuraavaan sukupolveen, puhutaan noidankehästä, joka voi selittää nykyistä länsimaista ylipainoepidemiaa. Tämän noidankehän katkaisemiseksi tarvitaan uusia ja tehokkaita menetelmiä. Aihetta tutkitaankin kovasti eri keskuksissa ympäri maailmaa ja etsitään keinoja vaikuttaa ohjelmointiin esimerkiksi oikeanlaisella ravitsemuksella tai liikunnan ohjauksella. Raskauden ajalle annetut ravitsemus- ja liikuntasuositukset pyrkivät edistämään niin äidin kuin lapsenkin terveyttä sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä.
Aihearkisto: Ravitsemus
Äidin ylipaino vaikuttaa vauvan kehitykseen ja synnytykseen
Äidin lihavuus ja sikiön terveys
Suomessa raskauden sujuvat yleensä hyvin ja imeväiskuolleisuus on erittäin vähäistä. Myös lapsen vaikean epämuodostuman riski on onneksi vähäinen, vain noin kolmella sadasta vastasyntyneestä on merkittäväksi arvioitu epämuodostuma. Seulontaultraäänitutkimuksissa löytyy noin puolet sikiön rakennevioista. Äidin ylipaino saattaa lisätä jonkin verran epämuodostuman riskiä. 2014 julkaistun katsausartikkelin mukaan esimerkiksi synnynnäisten sydänvikojen riski on sitä suurempi, mitä suurempi äidin painoindeksi on. Ylipainoon saattaa liittyä myös suurentunut hermostoputken sulkeutumishäiriön riski eli selkäydinkohju. Toisaalta ultraäänitutkimuksissa äidin vatsanpeitteiden paksuus kohdun edessä rajoittaa näkyvyyttä, jolloin epämuodostumien toteaminen on haastavampaa.
Ylipaino voi vaikuttaa synnytyksen ajankohtaan ja keisarileikkauksen riskiin
Äidin ylipaino suurentaa lapsen riskiä syntyä ennenaikaisena. Synnytys voi käynnistyä spontaanisti tai synnytys voidaan joutua käynnistämään äidin raskausmyrkytyksen tai raskausdiabeteksen vuoksi. Ylipaino lisää raskaudenaikaista insuliiniresistenssiä ja tähän voi liittyä sekä sokeriaineenvaihdunnan häiriö (raskausdiabetes) että myös veren rasva-arvojen nousu; näiden molempien on todettu kiihdyttävän sikiön kasvua kohdun sisällä. Raskautta edeltävä ylipaino ja runsas raskaudenaikainen painonnousu lisäävätkin lapsen syntymäpainoa ja näin ollen on todennäköisempää, että vauva syntyy aikaan nähden suurikokoisena eli makrosomisena. Ylipaino lisää makrosomian riskin 2-3 kertaiseksi ja mahdollinen raskausdiabetes aiheuttaa itsenäisen lisäriskin. Mikäli lapsen koon ja äidin lantion koon välillä on epäsuhta, voi synnytys vaikeutua. Hartiadystokia on onneksi erittäin harvinainen synnytyksenaikainen vaaratilanne, jossa lapsi pään synnyttyä jää hartioistaan kiinni äidin lantioon. Hartiadystokian riskin on todettu olevan lihavilla (painoindeksi 30 tai enemmän) äideillä suurentunut. On myös todettu, että erityisesti lihavuuteen liittyy synnytyksen etenemisen ongelmia ja keisarileikkausten ja imukuppisynnytysten määrä on suurempi normaalipainoisiin äiteihin verrattuna. Keisarileikkaukseen liittyy ylipainoisilla enemmän leikkauskomplikaatioita, esimerkiksi haavatulehdus tai syvä laskimotukos. Synnytyksen riskejä pyritään ennakoimaan ja vähentämään muun muassa käynnistämällä synnytys noin kaksi viikkoa ennen laskettua aikaa, jos sikiö vaikuttaa makrosomiselta. Leikkaukseen liittyviä ongelmia ehkäistään laskimotukoksia ehkäisevällä lääkityksellä ja joskus leikkaushaavaan asetetaan erityisiä alipainehaavasidoksia haavan paranemista edistämään. Alatiesynnytys on riskeistä huolimatta tutkitusti turvallisin synnytystapa myös ylipainoisella äidillä ja lapsikin hyötyy siitä.
Ylipaino on nykyään yleistä ja synnyttäjistä jopa yli kolmasosan painoindeksi on 25 tai enemmän. Neuvoloissa ja tarvittaessa äitiyspoliklinikoilla ylipainon tuomiin riskeihin osataan onneksi varautua ja toisaalta kannustaa kohtuulliseen painonnousuun raskauden aikana. Maltillisella painonnousulla on selkeä riskejä vähentävä vaikutus.
Pikkulasten ravitsemussuosituksia uudistetaan
Tämä päivän Helsingin Sanomista löytyy mielenkiintoinen pikkulasten ravitsemukseen ja ravitsemussuosituksiin liittyvä kirjoitus. Nykyisten suositusten mukaan vauvalle annetaan puolen vuoden ikään saakka vain äidinmaitoa. Nyt harkitaan, voisiko suositusta muuttaa siten, että vauvat voisivat aloittaa soseiden maistelun jo neljän kuukauden iässä. Yhtenä perusteena lisäruokien aikaistamiselle on mahdolliset hyödyt lapsen vastustuskyvyn kehittymiselle.
Lue Helsingin Sanomien juttu linkistä.
Muutoksia suomalaisten elintavoissa
THL on julkaissut tuloksia suomalaisten elintavoissa tapahtuneista muutoksista. Kyselytutkimuksen mukaan mm. suomalaisten tupakointi on vähentynyt ja vapaa-ajan liikunta lisääntynyt, mutta haasteena on edelleen ylipaino. Ylipaino (BMI>25) on säilynyt edellisen vuoden tasolla, 60% miehistä ja 43% naisista oli ylipainoisia vuonna 2014.
Tutkimuksen mukaan suomalaiset syövät terveellisemmin: kasvikset maistuvat, juodaan rasvatonta maitoa ja kasvisrasvojen käyttö on lisääntynyt.
Lue tutkimuksesta lisää THL:n raportista.
Ravinnosta saatavat rasvat ja niiden tehtävät
Rasvaisten ruokien syöminen yhdistetään lihomiseen. Rasvat sisältävätkin enemmän energiaa kuin muut ruuat ja tätä ominaisuutta kuvataan energiatiheydellä. Eri ruoilla on eri energiatiheys tarkoittaen että eri ruoat sisältävät eri määriä energiaa suhteessa painoyksikköön. Rasvassa on korkein energiatiheys (9 kcal/g), yli kaksi kertaa enemmän kun hiilihydraateissa ja proteiinissa (4 kcal/g). Sama määrä syötyä rasvaa verrattuna proteiineihin tai hiilihydraatteihin tuo siis yli kaksi kertaa enemmän energiaa kehon käyttöön. Asiaa selventää myös esimerkki maidosta: jos korvaa päivittäin neljä desin annoksen kevytmaitoa rasvattomalla maidolla, saa viikon aikana 364 kcal vähemmän energiaa. Rasvattoman maidon energiatiheys on siis matalampi kuin kevytmaidon. Vuodessa tämä vaihdos tarkoittaa lähes 3 kg painon laskua mikäli muun syödyn ruuan määrä ja liikunta pysyy ennallaan.
Rasvan määrällä on vaikutusta
Suositus kokonaisrasvan saanniksi on 25-40% päivittäisestä energiasta. Päivittäinen energiantarve riippuu sukupuolesta, pituudesta, iästä ja päivittäisestä aktiivisuudesta. Esimerkiksi otetaan henkilö, jonka energiatarve on 2000 kilokaloria vuorokaudessa. Tällöin suositeltu rasvamäärä on 500 kcal- 800 kcal, mikä tarkoittaa 55g- 89g rasvaa vuorokaudessa. Kerroshampurilaisessa voi olla rasvaa jopa noin 40g annosta kohden ja jos otetaan vielä isot ranskalaiset (noin 15g rasvaa) tähän päälle, on rasvan määrä jo tällä yhdellä aterialla 55g eli lähes 500 kcal ja siten neljännes päivittäisestä energiamäärästä. Entä suklaa? 100g suklaata sisältää rasvaa noin 30g eli 270kcal, joka on reilu 10 % päivittäisestä energiansaannista. Nämä esimerkit osoittavat miten helposti tarvittava rasvamäärä tulee syötyä: jo päivittäisistä aterioista saa rasvaa ja jos siihen päälle vielä syö rasvaisia herkkuja, voi rasvansaanti ylittyä. Jos rasvansaanti ylittää rasvan tarpeen, se varastoituu rasvakudokseksi aiheuttaen ylipainoa ja myös altistaa sairauksille. Jos rasvainen ruoka korvaa muuta ruokaa, esimerkiksi kasviksia ja täysjyväviljaa, saattaa vitamiinien ja kivennäisaineiden saanti jäädä vähäiseksi. Elimistö kuitenkin tarvitsee rasvoja, ennen kaikkea pehmeitä rasvoja
Ruuan rasvan koostumus
Mitä rasvat ovat?
Ravinnon rasvoista pääosa koostuu triglyserideistä. Ja nyt hiukan kemiaa: triglyseridi koostuu yhdestä glyserolista, johon on kiinnittynyt kolme rasvahappoa. Rasvahapot voidaan jakaa kolmeen eri luokkaan: tyydyttyneisiin, kertatyydyttymättömiin ja monityydyttymättömiin rasvahappoihin. Nämä hankalat nimet kuvaavat rasvahappojen rakenteellisia ominaisuuksia. Tyydyttyneessä rasvahapossa ei ole vierekkäisten hiiliatomien välissä niin sanottua kaksoissidosta, kun kertatyydyttymättömissä tällaisia sidoksia on yksi ja monityydyttymättömissä sitten monta.
Rasvan tehtävät elimistössä
Rasvoilla on elimistössä useita tehtäviä. Rasvat toimivat energian lähteenä ja ovat elimistön tärkeä energian varastomuoto. Rasvat muodostavat osan solujen kalvorakenteesta ovat myös osa solujen kalvorakenteita. Rasvat osallistuvat myös elimistön toiminnan säätelyyn ja rasvoja tarvitaan jotta rasvaliukoiset vitamiinit (A,D, E ja K) imeytyvät elimistöön.
Mistä eri rasvoja saadaan ja mitä sanovat ravitsemussuositukset?
Tyydyttyneitä, eli kovia rasvahappoja saadaan maito- (maito, juusto, voi) ja lihatuotteista. Tutkimuksissa on havaittu että runsaasti lihavalmisteita ja punaista lihaa syövillä on enemmän suolistosyöpää, tyypin 2 diabetesta (aikuisiän diabetes) sekä lihavuutta ja sepelvaltimotautia. Eli tyydyttyneet rasvahapot liikaa nautittuina ovat terveydelle haitallisia. Suomessa tyydyttyneen rasvan saanti on pitkällä aikavälillä pienentynyt, mutta lähtenyt valitettavasti nousuun ja ylittää tällä hetkellä suosituksen. Nykyinen suositus on, että enintään 10 % energiasta saataisiin tyydyttyneistä rasvahapoista. Tyydyttyneitä rasvahappoja sisältävien ruokien vaihtaminen tyydyttymättömiä rasvahappoja sisältäviin ruokiin, on terveydelle hyödyllistä vähentäen sairastuvuutta.
Tyydyttymättömien, eli pehmeiden rasvahappojen saanti on suomalaisilla pääosin suositusten mukaista. Kertatyydyttymättömiä rasvahappoja saadaan eläin-ja kasvirasvoista. Näiden rasvahappojen suositussaanti on 10–20% energiansaannista. Monityydyttymättömiin rasvahappoihin kuuluvat välttämättömät rasvahapot eli rasvahapot, joita ihmisen elimistö ei pysty muodostamaan itse, vaan ne on saatava ravinnosta. Näihin kuuluvat ns. n-3 sarjan alfalinoleenihappo, ALA, jota saadaan siemenistä ja siemen- ja rypsiöljystä sekä n-6 sarjan linolihappo, LA, jota löytyy pähkinöistä, kasvisöljyistä ja vihanneksista. n-3 sarjan rasvahappoihin kuuluu myös kalasta ja kalaöljystä saatava eikosapentaiinihappo EPA ja dokosaheksaeenihappo DHA. Monityydyttymättömien rasvahappojen saantisuositus on 5-10% energiasta.
Rasvan laadusta ja määrästä huolehtiminen
Sekä rasvan määrällä että laadulla on tärkeä merkitys ruokavaliossa. Myös ravitsemussuositukset korostavat tätä. Suositukset kehottavat mm. vähentämään ruuan energiatiheyttä, lisäämään tyydyttymättömän rasvan ja vähentämään tyydyttyneen rasvan määrää ruokavaliossa. Tämä tapahtuu lisäämällä kasvikunnan tuotteita, käyttämällä kasvipohjaisia levitteitä, valitsemalla maito-ja lihavalmisteet rasvattomina tai vähärasvaisina ja nauttimalla pähkinöitä ja siemeniä sekä suosimalla rasvaista kalaa. Näitäkin nautittaessa kannattaa kuitenkin pitää mielessä, että liiallinen rasvanmäärä lisää energiansaantia ja siten riskiä ylipainon kehittymiselle.
Miksi ylipainoa kertyy?
Monet elintapoihin liittyvät tekijät vaikuttavat ylipainon kertymiseen. Periaatteessa on kysymys saannin ja kulutuksen välisestä tasapainosta. Paino pysyy tasaisena, kun syödystä ruuasta saatava energian määrä on tasapainossa kulutetun (liikkuminen, liikunta tms.) energian määrän kanssa pitkällä aikavälillä. Syömisen lisääntyminen ja/tai kulutuksen väheneminen johtavat painon kertymiseen. Pienet heilahtelut tasoittuvat ajan mittaan, mutta toisaalta toistuva suurempi syödyn ruuan määrä (esimerkiksi pulla iltapäiväkahvilla tai kermajuusto voileivillä päivittäin) tai satunnaisetkin suuret ”piikit” (herkkuja pikkujoulussa, jouluaterialla, tapaninpäivän illallisella, uuden vuoden juhlissa, loppiaisena…) voivat kostautua painon nousuna. Myös toistuva liikunnan väheneminen vaikkapa pitkäkestoisen sairastumisen tai loukkaantumisen seurauksena voi näkyä painon nousuna.
Ruokavalion koostumuksella eli millaisia ruokia syö, ja ateriarytmillä eli kuinka usein syö, sekä liikkumisella on merkitystä painonhallinnassa. Nykyään puhutaankin painonhallinnasta eli tietoisesta syömisen ja liikkumisen tarkkailusta tai seurannasta, jossa on tavoitteena ylläpitää normaalipainoa. Myös laihduttaja pyrkii hallitsemaan painoaan, tavoitteena silloin on laihduttaa pois kertyneitä ylimääräisiä kiloja. Verrattain pienikin painon pudotus, 5-10 % eli 90 kg painavalla 4.5-9 kg painon pudotus tuo selvää terveyshyötyä. Tämä painon pudotus voi jo näkyä alentuneina veren kolesteroli- ja sokeriarvoina.
Ravinto ja liikunta ovat molemmat tärkeitä painonhallinnassa. Liikunnan (liikunnan harrastamisen) lisäksi arjessa tapahtuva liikkuminen ja fyysinen aktiivisuus ovat tärkeitä. Arkitoiminnoissa, kuten puutarhanhoidossa, portaiden kävelyssä hissin sijaan tai tekemällä kauppamatkan kävellen voi kulua yllättävän paljon energiaa. Arkitoimintoja tehdään joka päivä ja jopa useita kertoja päivässä, kun taas varsinaisia liikuntasuorituksia on yleensä muutamia kertoja viikossa. Liikkumaan on hyvä oppia jo pienestä pitäen, mutta uusia tapoja ja tottumuksia oppii myös aikuisena. Yllättävän nopeasti ihminen tottuu uusiin tapoihin olivatpa ne liikunta- tai ruokatottumuksia! Koetapa vaihtaa kevytmaito ykkös-maitoon ja lopulta rasvattomaan maitoon. Hetken päästä rasvaton maito maistuu parhaimmalle. Viime aikoina on tullut kotikäyttäjienkin ulottuville uusia ja hauskoja välineitä mm. erilaisia aktiivisuusrannekkeita tai mobiilisovelluksia mm. liikkumisen seurantaan ja lisäämiseen. Kannattaa kokeilla!
Ruokavaliosta jatketaan seuraavassa blogi-kirjoituksessa!
Monipuolista ruokaa vauvalle
Lapselle suositellaan annettavaksi ainoastaan rintamaitoa puolen vuoden ikään saakka. Imetystä muun ruoan ohella olisi hyvä jatkaa vuoden ikään saakka. Lisäruokien antamisen voi aloittaa yksilöllisen tarpeen mukaisesti neljän – kuuden kuukauden iässä.
Lapsen voi totuttaa jo pienestä pitäen monipuoliseen kasvisvalikoimaan, esimerkiksi porkkana, kukkakaali, kesäkurpitsa, maissi ja kurkku ovat vauvalle sopivia kasviksia.
Marjoista sopivat vadelmat, mustikka, herukat, karviaiset, puolukka ja ruusunmarja. Hedelmistä sopivat omena, banaani, luumu, päärynä, persikka, aprikoosi. Marjat ja hedelmät annetaan aluksi soseina (aikaisintaan neljän kuukauden iässä), sitten raasteina ja tuorekiisseleinä noin kahdeksan kuukauden iästä alkaen.
Vauva tarvitsee lihaa, mutta vain pieniä määriä. Alkutotuttelussa noin 1 tl ja alle yksivuotiaallekin riittää vielä 1-1.5 rkl lihaa ateriaa kohti. Liha voi olla punaista lihaa (sika, nauta), broileria ja myös kalaa sekä munaa voi antaa noin viiden kuukauden iästä lähtien. Kalaa olisi hyvä tarjota parilla kolmella aterialla viikossa.
Myös viljaa voi antaa lapselle viiden kuukauden iästä alkaen. Makoisan puuron saa täysjyväviljasta
vaihdellen: kaura, ohra, vehnä, ruis, riisi ja myös: tattari, hirssi ja maissi sopivat vauvalle. Puuroa voi ohentaa äidinmaidonkorvikkeella, tai jos rintamaitoa on runsaasti tarjolla, niin rintamaidolla.
Kun vauva saa rintamaitoa tai äidinmaidonkorviketta, ei hän tarvitse rasvalisää ruokaan. Jos energian saanti jää riittämättömäksi, saa rasvalisästä nopeasti lisäenergiaa. Rasvan laatu on tärkeää jo vauvalle, kasviöljy tai margariini ovat hyviä vaihtoehtoja.
Ensimmäisen ikävuoden lopulla lapsen ruokavalio on jo monipuolistunut ja hän saa päivittäin aterioilla vaihtelevasti ruokia eri ruokaryhmistä. Tätä hyvää ruokavaliota voi jatkaa edelleen ensimmäisen ikävuoden jälkeenkin ja edelleen tottua uusiin makuihin yhdessä muun perheen kanssa.
Vauva tarvitsee kiinteää ruokaa puolen vuoden iässä
Noin puolen vuoden iässä vauva tarvitsee muutakin ruokaa kuin rintamaitoa. Jos lapsi kasvaa nopealla vauhdilla, saattaa hän tarvita lisäruokaa jo aiemmin – neljän, viiden kuukauden iässä. Suosituksena on antaa lapselle ainoastaan rintamaitoa puolen vuoden ikään ja jatkaa imetystä vuoden ikään saakka. Lisäruokien antaminen aloitetaan kuitenkin yksilöllisen tarpeen mukaisesti. Imetyksen jatkuvuuden kannalta saattaa olla parempi antaa vauvalle lisäruuaksi soseruokaa kuin siirtyä käyttämään äidinmaidonkorviketta tai vellejä. Tarjoamalla vauvalle lisäruokia, turvataan mm. riittävä energian, proteiinien ja raudan saanti. Sikiökautena kertyneet rautavarastot riittävät noin puolen vuoden ikään saakka, jolloin lapsi tarvitsee rautaa lisäruuasta, mm. lihasta.
Vauvan ruokavaliota laajennetaan neljän – kuuden kuukauden iässä hitaasti, yhdellä, kahdella uudella ruoka-aineella viikkoa kohti. Kun ruoka-aineet annetaan yksitellen, on mahdollista havaita helposti mikäli joku ruoka ei sovi vauvalle. Pikkuhiljaa makuannoksia suurennetaan ateria-annoksiksi. Aluksi ruoka tarjotaan vauvalle kypsennettyinä, hienojakoisina soseina. Pikkuhiljaa voi ruokaan jättää purupaloja ja noin kahdeksan kuukauden iässä voi vauvalle antaa jo tuoreraasteita ja siten totutella häntä jo isomman lapsen ruokavalioon. Myös lehmänmaitoa, aluksi ruuanvalmistuksessa tai hapanmaitovalmisteina voi alkaa antaa pieninä määrinä 10 kuukauden iässä. Rintamaito, tai sen puuttuessa äidinmaidonkorvike on kuitenkin pitkälti vauvan ruokavalion perusta ensimmäisen ikävuoden aikana.
Lapsen voi totuttaa jo pienestä pitäen monipuoliseen ruokien valikoimaan, esimerkiksi erilaisiin kasviksiin ja marjoihin. Toisaalta muutamakin lisäruoka on riittävä turvaamaan vauvan ravintoaineiden tarpeen, kun ruuat valitaan monipuolisesti kaikista ruokaryhmistä. Kasvis- ja marja- ja hedelmäsoseita sekä perunaa voi vauvalle antaa neljän kuukauden iästä alkaen. Lihaa ja viljapuuroa sekä kalaa voi vauvalle antaa viiden kuukauden iästä alkaen. Mikäli imetys sujuu hyvin ja vauva kasvaa hyvin, kannattaa imetystä jatkaa ja vasta lähempänä puolta vuotta aloittaa tarjoamaan vauvalle kiinteitä lisäruokia.
Yksinomaan imetetty tai pelkkää äidinmaidonkorviketta saava vauva ei juuri tarvitse vettä. Lisäruokien aloituksen jälkeen lapselle on hyvä tarjota aterioilla vettä mukista tai nokkamukista. Alle yksivuotiaan ruokaan ei lisätä suolaa. Makua saa halutessa paitsi itse raaka-aineita, esimerkiksi kasviksista, niin suolattomista yrttimausteista. Alle yhden vuoden ikäiselle vauvalle ei tarjota nitraattipitoisia ruokia, kuten punajuurta ja lanttua.
Yhden vuoden iästä alkaen lapsi siirtyy pitkälti tavalliseen perheen ruokailuun. Toki vielä kestää aikansa ennen kuin lapsi oppii omatoimiseksi ruokailijaksi ja apua ruuan pilkkomisessa ja ruokailussakin tarvitaan vielä pitkään. Tutkimusten mukaan lapsen ruokavalion ravintoainesisältö heikkenee, kun lapsi siirtyy syömään samaa ruokaa kuin muukin perhe. Esimerkiksi suolan ja sokerin määrä ruokavaliossa kasvaa reippaasti. Tässä kohtaa muun perheen olisikin hyvä siirtyä enemmän vauvan ruokailun suuntaan – eli huolehtia mm. monipuolisesta kasvisten käytöstä sekä pitää suolan ja sokerin määrät kohtuullisina.
Rintamaito on vauvan perusruokaa
Rintamaito on luonnollinen tapa ruokkia vastasyntynyttä. Maito kulkee äidin mukana ja on helposti tarjottavissa, kun pienen liikkujan nälkä osuu kohdalle. Rintaruokinta on myös mukava ja läheinen tapahtuma, joka luo lämmintä yhteyttä äidin ja vauvan välille.
Rintamaito sisältää vauvan tarvitsemat ravintoaineet hyvin imeytyvässä muodossa. Rintamaidossa on myös ainesosia, muun muassa ruuansulatusentsyymejä, suoja-aineita ja kasvutekijöitä, jotka tukevat lapsen vielä kehittyvää ruuansulatuskanavan toimintaa ja edistävät lapsen kasvua ja kehitystä. Rintamaito soveltuu vauvan ainoaksi ravinnoksi puolivuotiaaksi saakka. Imetystä suositellaan jatkettavaksi vuoden ikään saakka. Kehitysmaaoloihin maailman terveysjärjestö WHO suosittaa vieläkin pidempää imetystä, aina kaksivuotiaaksi saakka. Tämä on erityisen hyödyllistä köyhiin oloihin, joissa riittävästä ravinnosta ja puhtaasta vedestä voi olla puutetta. Suomessa yksinomaista imetystä suositellaan jatkettavan puolivuotiaaksi ja imetystä muun ruokinnan ohella vuoden ikään saakka. Lisäruokia aletaan antaa vauvalle puolivuotiaana. Yksilöllisten tarpeiden mukaan voi lisäruokia tarjota jo hivenen aiemmin neljän kuukauden iästä alkaen.
Rintamaidon lisäksi vauva tarvitsee ensimmäisinä kuukausina D-vitamiinia, joka annetaan vauvalle tippoina. Rintamaidon D-vitamiinipitoisuus on pieni ja vauvan tarve suhteessa tähän kuitenkin suuri. Vauvalle annetaan D-vitamiinia kahden viikon iästä kaksivuotiaaksi 10 mikrogrammaa päivässä ja kahden ikävuoden jälkeen aina 18-vuotiaaksi saakka 7.5 mikrogrammaa päivässä.
Vaikka imetys onkin suositeltava muoto ruokkia vastasyntynyttä vauvaa, ovat kaupoista saatavat imeväisen ruokintaan tarkoitetut äidinmaidonkorvikkeet hyvä vaihtoehto silloin, kun rintamaitoa ei ole tarjolla riittävissä määrin tai lainkaan vauvan ruokintaan. Syyt voivat olla moninaiset ja ne voivat liittyä esimerkiksi äidin lääkitykseen. Vaikka rintaruokinta onkin tavoiteltava vauvan ruokintamuoto, ei ole syytä kokea huonoa omaa tuntoa, jos imetys ei onnistukaan. Teollisesti valmistettujen äidinmaidonkorvikkeiden koostumuksessa pyritään mahdollisimman pitkälle jäljittelemään keskimääräistä rintamaidon koostumusta. Muut kuin nämä erityiset valmisteet, esim. soija- tai riisimaito eivät sovi puutteellisen ravintosisällön vuoksi vauvan ruokintaan. Äidinmaidonkorvikkeita on periaatteessa kahdenlaisia, vastasyntyneille tarkoitettuja ja kuuden kuukauden iästä vuoden ikään tarjottavia imeväisen vieroitusvalmisteita. Lapsi kasvaa ja kehittyy myös äidinmaidonkorvikkeella hyvin. Imettävän äidin on hyvä huolehtia omasta hyvinvoinnista ja riittävä ruokailu ja nesteiden nauttiminen vaikuttavat myös maidon tuotantoon ja sen laatuun. Imetys on hyödyllistä myös äidin hyvinvoinnille ja edistää palautumista synnytyksestä.
Ravintoarvojen vertailua: Kuluttajaliiton uusi sivusto
Kuluttajaliitto on perustanut Syö hyvää- tuotevertailusivuston, jossa vertaillaan ravintoarvotietoja Suomessa myytävistä peruselintarvikkeista. Sivustolta löytyy myös tuotteiden TOP5 listaus eri ominaisuuksien, kuten rasva-, energia- , proteiini tai sokerimäärän mukaan. Kannattaa tutustua!