Äidin ja lapsen viimeinen käynti Raskausdiabetes ja Ravinto-tutkimuksessa on lapsen täyttäessä 2 vuotta. Tällöin lapsella on mahdollisuus osallistua neurologisiin ja motorisiin kehitystesteihin, jotka kertovat esimerkiksi hänen kielellisestä ja fyysisestä kehityksestään verrattuna muihin saman ikäisiin lapsiin. Testit tekevät fysioterapeutti ja psykologi. Äiti tai isä voi olla mukana, kun testit tehdään. Ja lapsi voi istua äidin tai isän sylissä, jos se tuntuu kaikkein mukavimmalta lapsesta!

Neurologisessa testissä tutkitaan lapsen kielellistä kehitystä ja esim. hienomotorisia taitoja kuten sorminäppäryyttä, sekä leikkitaitoja. Motorisessa testissä arvioidaan mm. lapsen liikkumista, nivelten liikkuvuutta sekä hieman myös kontaktia, ja esim. käsien käyttöä. Tämä tapahtuu leikin avulla. Kumpikin testi kestää noin tunnin ja perhe saa palautteen testeistä käynnin aikana.

Keväisenä maaliskuun aamuna saapuivat viimeiselle Raskausdiabetes ja Ravinto-tutkimuskäynnilleen Satu ja Alma, 2v, Maskusta.  Alma asteli hieman arkaillen sisälle tutkimushuoneeseen, sillä viime käynnistä olikin jo vierähtänyt kokonainen vuosi. Tähän mennessä Almalla oli takana kolme yhteistä tutkimuskäyntiä: 3 kk, 6 kk ja 1 vuoden iässä ja Sadulla kaksi raskaudenaikaista käyntiä. Almasta olikin kasvanut suloinen ja määrätietoinen pikku neiti! Verinäytteenotto laboratoriossa oli sujunut hyvin ja pieni itku unohtunut, kun Alma oli saanut valita itselleen pienen muovisen karhun lohdutukseksi, Alman mielieläimen! Alman verinäytteestä määritetään allergiapaketti, josta he saavat tulokset kotiin. Myös  Alman 3-päivän ruokapäiväkirjasta perhe saa palautteen  kotiin, ja jo käynnillä Satu sai palautetta Alman syömän ruuan laadusta.

Kun Satu-äiti istuutui mitattavaksi kehonkoostumusta mittaavaan laitteeseen, niin Alma katseli sitä mietteliäänä. Myös lapsen kehonkoostumus on tarkoitus mitata samalla laitteella niin, että laitteeseen asennetaan erityinen istuin lasta varten ja lapsi saa katsella mittauksen aikana lastenohjelmaa. Mittaus tuntui kuitenkin Almasta pelottavalta, joten sitä ei tehty.  Alma osallistui vielä neurologisiin ja motorisiin kehitystesteihin, jotka kertovat mm. hänen kielellisestä ja fyysisestä kehityksestään verrattuna muihin saman ikäisiin lapsiin.

”On ollut mielenkiintoista olla mukana tutkimuksessa!”, Satu kertoi.  ”Verinäytteistä, kehonkoostumuksesta ja ruokapäiväkirjoista on saanut palautteen itselle, ja varsinkin ruokapäiväkirjan pitäminen on saanut itseni syömään järkevämmin ”, hän lisää. Hyvästien aikana Satu sanoo hymyillen: ”Jos saisin uudelleen valita, niin lähtisin tietenkin uudelleen mukaan ja suosittelen muillekin osallistumaan!”

Naantalilainen Eija, 35v, kävi toisella Raskausdiabetes ja Ravinto –tutkimuskäynnillään aurinkoisena kevätaamuna. Eija oli käynnillä jo 35:llä raskausviikollaan ja käynti aloitettiin erikoislääkärin tekemällä ultraäänimittauksella. Lääkäri kertoi vauvan voivan erittäin hyvin, ja hän varmisti äidin arvion tulevan lapsen sukupuolesta. ”Tyttö pitäisi olla tulossa”, Eija sanoi iloisena ja samaan päätyi myös lääkäri. Käynnillä Eija täytti tutkimuksen kyselylomakkeita ja häneltä mitattiin verenpaine ja kehonkoostumus, joista hän sai tuloksen saman tien. Ennen tutkimuskäynnille tuloaan Eija oli käynyt laboratoriossa antamassa paastoverinäytteen, josta hän saa tietää veren sokeri- ja insuliiniarvonsa. Myös täyttämästään 3-päivän ruokapäiväkirjasta Eija saa palautteen itselleen. Se sisältää yhteenvedon ravintoaineiden, kuten energian, proteiinien, hiilihydraattien ja rasvan sekä vitamiinien ja kivennäisaineiden saannista.

Eija kuuli Raskausdiabetes ja Ravinto –tutkimuksesta käydessään alkuraskauden ultraäänitutkimuksessa. Siellä hoitaja oli antanut hänelle tutkimuksesta kertovan esitteen ja Eija innostui osallistumaan. ”Varsinkin tämä raskauden lopulla tehtävä ylimääräinen ultraäänitutkimus houkutteli, ja myös lapsen allergiatestaus kuulostivat hyviltä bonuksilta osallistua”, kertoo Eija.

Seuraavalle käynnille Eija tulee yhdessä vauvan, pienen tytön kanssa!

Hiljattain julkaistussa Trendissä artikkeli syömisestä.

Lasten ja lapsiperheiden uudet ravitsemussuositukset kehottavat käyttämään sokeria enintään 10% päivittäisestä kokonaisenergiansaannista. Maidon, hedelmien, marjojen ja kasvisten sisältämä luontainen sokeri ei kuulu tähän. Keskiverto kaksivuotiaalle tämä tarkoittaa noin 2 ruokalusikallista sokeria ja viisivuotiaalle noin 2,5 ruokalusikallista päivässä, aikuiselle 3,5 ruokalusikallista; määrä täyttyy helposti tavanomaisista ruuista.

Vain osa päivittäisestä sokerista tulee ruokiin kotona valmistuksen aikana lisätystä sokerista. Suurimman osan sokerista lapset saavat mehujen, jogurttien, makeutettujen maitovalmisteiden (kuten jäätelö), leivonnaisten, keksien ja karkkien mukana. Tutkimusten mukaan 2-6 vuotiaat lapset saavat energiastaan noin 12-14 prosenttia sokerista, mikä on liikaa. Usein toistuva ja liiallinen sokerinkäyttö aiheuttaa nimittäin hammaskariesta ja samalla heikentää lapsen ruokavalion ravintoainetiheyttä, eli vähentää muiden, hyödyllisempien ravintoaineiden osuutta ravinnosta.

Sokerin määrää lapsen (ja koko perheen) ruokavaliossa voi vähentää kiinnittämällä huomiota kotiin ostettavien elintarvikkeiden laatuun: maitovalmisteet sisältävät yllättävän paljon sokeria, joten suosi maustamattomia tai vähemmän sokeria sisältäviä jogurtteja, rahkoja ja viilejä. Valitse myslejä ja muroja, jotka sisältävät sokeria enintään 16g/100g (ei siis suklaa- ja hunajamuroja tai muromysliä), ja osta kotiin pienempiä pakkauksia esimerkiksi keksejä ja karkkeja. Myös täysmehut sisältävät paljon sokeria, yhtä paljon kuin limsat! Mehut, limsat, karkit ja keksit eivät siis kuulu jokapäiväiseen ruokavalioon, vaan niiden käyttöön on syytä asettaa rajat lapsille, ja aikuisillekin. Vanhemmat näyttävät syömisen mallin lapsille, ja kohtuuden rajat on hyvä opetella yhdessä.

Lähde: Syödään yhdessä -ruokasuositukset perheille

Kuva: stocksnap.io