Onko Saunatutkija Seesmeri? Puhelin soi kesken kauppareissun. Puhelin soi kesken soutumatkan, kesken perunankuorinnan, kesken apurahahakemuksen tutkimussuunnitelman laadinnan loppuspurttia. Haluanko rimpuilla tämän viitan harteiltani? Välillä harmittelen, mitä tuli tehdyksi. Miksi tutkin saunaa, joka ainakin näin kesän kynnyksellä kiinnostaa kaikkia ja jolla on yli viisi miljoonaa muutakin asiantuntijaa tässä maassa. Lyhyen rimpuilun jälkeen tajuan, että juuri tämä on mahtavaa: kanssasaunojat, kanssatietäjät.

Saunatutkija ei ole koskaan yksin. Saunan kautta voi nähdä maailman. Se ei ole pelkkää hirsisalvosperinnettä, jankutusta vihta-vai-vasta, tervan tuoksua, avantoon juoksua ja mökkirantaa. Saunan kautta voi tarkastella vaikka kokemusta ja sitä, miten henkilökohtainen, muistot ja perinne kietoutuvat yhteen. Näin tein väitöskirjassani ”Sauno itsellesi menneisyys”, joka julkisesti tarkistettiin Porissa kaksi kesää sitten.

Ai ny vai, ai mää vai? Niin, miten tässä näin kävi? Muutin liki kymmenen vuotta sitten Poriin. Tarkkaa syytä en osaa sanoa. Kaupunki ei ollut vieras, vaan koin olevani sukuni paluumuuttaja. Sukuni on myös niin läpensä tarinallistettu, että kaupunki ei ollut vieras lapsillenikaan, vaan nyt he näkivät paikat, joissa heillekin tutut tarinat olivat tapahtuneet. Koin oman mielen sisäistä renessanssia. Vapautta tehdä kaikkea, mitä halusin ja kaikkea, minkä koin jääneen kesken. Helmoissa pyöri kolme lasta, mutta silti oli aikaa ja mahdollisuutta moneen. Kiitos Porin.

Pienenä pianonsoittaja aikoinaan halusin ryhtyä soittamaan myös viulua. Pianonsoitonopettajani varoitteli: ”Älä hajota itseäsi”. Koko elämässäni olen pyrkinyt elämään vastoin tuota oppia. Folkloristiikan lisäksi opiskelin markkinointia, valmistuin mainosgraafikoksi, julkaisin runokirjan, ylläpidin merimuseota… Porissa olen jatkanut ”aikuistasolla” tätä omaksi kokemaani elämäntyyliä. Väitöskirjan kirjoittamisen lisäksi olen ehtinyt olla monessa mukana; yliopistokeskukselle on sanoitettu kantaatti, viulu on vaihtunut alttoviuluun, melodraamakiertue järjestetty, soutuvene muuttanut Selkämerelle… Kiitos Porin.

Saunaa tutkimalla olen löytänyt itseni maisemantutkijana. Sauna yhtenä esimerkkinä moniaistisesta kokemuksesta, itsestä ja maisemasuhteesta sekä kulttuuriperinnön roolista osana kokemuksellisuutta on avannut minulle uusia teoreettisia näkökulmia ja oman polun maisemantutkimukseen. Minulle tutkijana maisema on moniaistinen ja monimerkityksinen. Tällaiselle itsensä sekoittajalle se sopii hyvin. Maisema ei ole vain sitä mitä näemme, muistamme tai joka meille on maisemaksi julistettua. Se on myös ääntä, kutinaa ja kuvittelua. Saunan rinnalla toisena tutkimuskohteenani on jo pitkään ollut meri ja merellisyys (täytyyhän saunatutkijankin välillä vilvoitella). Mereen ja sen pinnan alaisen maailman maisemaan liittyy, aivan kuten saunaankin, vahvoja metaforia ja tunnesiteitä. Ne ovat molemmat jännitteisiä välitiloja, joissa kokija on vain vierailulla ja joissa näköaisti on alisteinen muille aisteille. Tällainen maisemakokemus on hankala kielellistää ja koenkin, että sählärin taustani runouden, kuvataiteen ja musiikin parissa auttaa minua tässä. Odottakaa, en ole keksinyt tätä pyörää vielä uudestaan, mutta kun tarpeeksi uppoudun teorioiden laskoksiin, kuvioihin ja rihmastoihin, saattaa tämäkin ajattelutyö tulla vielä joskus valmiiksi. Porin yliopistokeskuksen innovatiivisessa ja avoimessa ilmapiirissä olen onnekseni voinut kasvaa omaääniseksi tutkijaksi. Kiitos Porin.

Kun nousen kirjoituspöydän äärestä en useinkaan halua saunaan. Uimassa käyn mieluusti joka päivä. Nyt poikkeuskeväänä se on ollut haastavampaa, kun on täytynyt etsiytyä avovesiin. Kylmääkin on ollut. Mutta hauskaa. Retkillä on avautunut esimerkiksi yksi kielellistynyt maisema; paikannimet. Jos et vielä ole ajanut Vaadespakan ahteen yli, kiivennyt Niälpäkin kalliolle, rantautunut Pimppuskerille tai ohittanut Åkerbakan kuolemaa saariryhmän viimeisenä, on sinulla ehkä vielä jotain uutta koettavaa edessä. Ennen avomerta ja seuraavaa rantaa, joka on Ruotsissa, voi vielä jäädä tähyilemään horisonttia Seesperin kallioilta. Minulla oli erityisen kotoisa olo siellä termoskahvit juodessa.

Palataan vielä hetkeksi saunatutkimuksen pariin, joka kuitenkin on tutkimukseni ydintä. Kuten totesin, saunan läpi voidaan tarkastella lähes kaikkea. Tänä keväänä sauna on ollut esillä mm. kulkutautitartunnoissa. Voiko saunassa sairastua? Voiko saunomalla parantua? Oli niin tai näin, moni yleinen sauna on ollut suljettu mutta moni on rauhoittunut omaan saunaansa, jos mahdollista. Nyt on kuitenkin aika avata räppänät ja tarkastella maailmaa muutenkin kuin oman napanöyhtän, oman löylykauhan mitan päästä. Seuraavaksi aion uppoutua ulkosuomalaisten saunasuhteeseen, median saunapuheeseen, outoihin saunoihin ja saunan kitsiin. Tutkimusaiheideni hybridikin on jo löytynyt: Vaasassa on vedenalainen sauna. Sinne on päästävä.

Kirjoittaja Laura Seesmeri on maisemantutkimuksen tutkijatohtori ynnä vapaa tutkija-taiteilija