Kuukausi: maaliskuu 2022

Muutto Helsingistä Poriin vuonna 2020 tuntui vähintäänkin mielenkiintoiselta. Valmistuin lukiosta vuonna 2018, jonka jälkeen ajatus opiskelusta tuntui kaukaiselta. Halusin pitää ainakin yhden välivuoden, jonka jälkeen armeijan arki kutsuisi. Ensimmäisen välivuoteni aikana työskentelin pätkätöissä eri aloilla, mutta nopeasti sitä alkoi kaivata taas opiskelun pariin. Nuorempana haaveammattini vaihtelivat urheilijan, FC Barcelonan valmentajan ja arkeologin välillä. Kilpaurheilu-ura tyssäsi kuitenkin loukkaantumisiin, joten jotain muuta oli keksittävä. Barcelonallakin alkoi kulkea vähän heikommin.

Nuorena ja kunnianhimoisena arkeologin ammatti Suomessa ei kuitenkaan herättänyt suurempia intohimoja, joten jotain muuta täytyi keksiä. Menin Opintopolkuun josko sieltä löytyisi jotain mielenkiintoista. Ja sieltähän löytyi. Kulttuurituotanto ja maisemantutkimus, Turun yliopisto. Raapustin motivaatiokirjeen kirjastossa eräänä perjantaina, ja mietin että millaistahan olisi opiskella Turussa. Ennen juhannusta sähköpostini kilahti, ja huomasin että olin saanut opiskelunpaikan! Riemusta kiljahtaen huomasin, että tämä Turun Yliopisto sijaitsikin Porissa. Vanhempani onnittelivat asiasta ja nauroivat että kohta on muutto Poriin tiedossa. Otin paikan vastaan, mutta lykkäsin menoa vuodella armeijaan lähdön takia. Kun TJ0 vihdoin koitti yli kolmensadan aamun jälkeen, tiesin että elämä muuttuu kohta kertaheitolla. Mutta millaiseksi se muuttuisi, siitä en vielä tiennyt mitään. Toivottavasti sinä, joka nyt luet tätä, saat jonkinlaisen käsityksen siitä millaista elämä Porissa opiskelijana on!

– Janne Hietamäki

Jannen matkasta poiketen minä tiesin hakevani Poriin opiskelemaan. Löysin tutkinto-ohjelman itseasiassa ohjelmamme sivuaineen, kulttuurituotannon, myötä. Ala oli kiinnostanut minua jo pidemmän aikaa, joten tänne hakeminen ja lopulta pääseminen oli onni. Opintojen alkaessa huomasin kuitenkin kiinnostuvani eniten digitaalisen kulttuurin opinnoista, joiden lomaan tein kulttuurituotannon sivuaineen. Nyt opintoja on kertynyt jo neljän vuoden edestä, enkä päivääkään vaihtaisi pois!

– Julia Pajunen

Tätä tekstiä kirjoittaessa opiskelen jo toista vuotta ja toinen tekstin kirjoittaja, kanssaopiskelijani Julia, opiskelee neljättä vuotta. Näin ollen voisi olettaa, että meillä olisi jo kerrottavaa tutkinto-ohjelmastamme ja Porista opiskelijakaupunkina.

Hyppää siis kyytiin ja ehkä ensi vuonna oletkin jo yksi meidän opiskelijoista!

Opiskelu tutkinto-ohjelmassamme

Tällä hetkellä opiskelemme siis Porin yliopistokeskuksella Turun yliopiston kampuksella Kulttuurituotannon ja maisemantutkimuksen tutkinto-ohjelmassa, jota kutsutaan tuttavallisemmin KTMT:ksi. Tänä vuonna nimi tosin vaihtuu Digitaalisen kulttuurin, maiseman ja kulttuuriperinnön tutkinto-ohjelmaksi.

Meillä on  tiivis porukka opiskelemassa Suomessa uniikkeja oppiaineita, kuten digitaalista kulttuuria, kulttuuriperinnön tutkimusta ja maisemantutkimusta. Ehkä parasta kuitenkin on mahdollisuus tehdä opinnoista juuri omanlainen kokonaisuus.

Tykkäsit sitten urheilusta, videopeleistä, käsitöistä, historiasta tai ihan mistä tahansa, tutkinto-ohjelmassamme pääset tarkastelemaan omia mielenkiinnon kohteitasi kulttuurin näkökulmasta. Opinnoistasi voit luoda omannäköisesi, ja sivuaineita voit joko valita meidän tutkinto-ohjelmastamme tai Turun yliopiston muista tiedekunnista. Opinnot ovat pienryhmäpainotteisia, keskustelevia ja projektiluontoisia. Kursseja voi suorittaa tenttien ja esseiden lisäksi, myös opintopäiväkirjojen tai projektien muodossa.

Yliopisto-opintoina monet kurssit ovat hyvin, tai jopa suoraan, työelämään suuntautuvia. Mielestämme opinnoissa parasta on ollut huomata niiden hyödynnettävyys niin arkisissa asioissa kuin työelämässäkin. Muun muassa haastattelujen tekeminen, ryhmätyöskentely ja digitaitojen kehittäminen nyt varsinkin etäopiskelun aikana, ovat muodostuneet tarpeellisiksi monessa tilanteessa.

Tiivis opiskelijayhteisö ja henkilökunta auttavat kokoamaan opinnoista halutunlaisen. Kursseilla käsitellään  usein ajankohtaisia ja pinnalla olevia aiheita, joita voi tarkastella oman mielenkiinnon näkökulmasta.

Pori opiskelijakaupunkina

Porin yksi vahvuuksista mielestämme on sen kompakti koko. Kymmeneksi suurin kaupunki tuntui Helsingissä asumisen jälkeen luonnollisesti pieneltä, mutta Porissa on kaikkea mitä elämiseen opiskelija tarvitsee.

Asuminen täällä on halpaa. Yksiön keskimääräinen vuokrahinta on noin 400e/kk, eikä sen hintainen asunto sijaitse keskellä metsää, vaan ydinkeskustassa. Suuremmalla budjetilla voi  sitten vuokrata saunallisen ja parvekkeellisen asunnon, tai vaikkapa kattohuoneiston, kuitenkin pysymällä opiskelijabudjetissa. Keskustan ympärillä on kaikki tarvittava eikä omaa autoa tarvitse liikkumiseen. Kävelemällä ja pyörällä pääsee esimerksisi katsomaaan Ässien matsia tai Kirjuriin kuuntelemaan Jazzeja.

Urheilumahdollisuudet Porissa ovat loistavat! Isometsän alueella, jossa Ässät ja kaksi kaupungin suurinta jalkapallojoukkuetta, Musa ja FC Jazz pelaavat, on mahdollista harrastaa myös itse liikuntaa. Stadionilla voi kesäisin juosta ja treenata ilmaiseksi kuntosalilla, talvisin hiihtoladut ja mäet vetävä talviurheilun ystäviä puoleensa. Porin kuuluisa maauimala tarjoaa virkistystä kesäisin, ja talvella viilennystä saunan jälkeen. Lenkkeilymaastot ovat ympäri vuoden käytössä. Näiden lisäksi on mahdollista pelata tennistä, padelia tai vaikkapa futisgolfia, eli golfia fudispallolla!

Pointer ry eli Porin ylioppilasyhdistys tarjoaa viikoittain jalkapallo-, salibandy- ja jääkiekkovuoroja, joihin kaikilla yliopistokeskuksen opiskelijoilla on mahdollisuus osallistua. Pointer tarjoaa myös alennusta kuntosalille, ryhmäliikuntatunneille sekä uuteen keskustan uimahalliin.

Kulttuurialan opiskelijoina  Porin kulttuuritarjonta on myös tullut meille tutuksi. Kulttuuria alueella tarjoavat muun muassa Porin museot, kaupunginteatteri sekä Annankatu 6, eli tuttavallisemmin Kulttuuritalo Annis. Porissa järjestetään myös kolmet suuret festarit, Pori Jazzit, Porispere sekä Iskelmäfestarit. Monenlaista musiikkia siis riittää! Myös kulttuurihistoriallisesti kiinnostava Reposaari vetää puoleensa matkailijoita, Yyterin hiekkarantaa unohtamatta.

Reposaaren puutaloidylli tarjoaa upeita merinäkymiä sekä porilaisillekkin tuttuja ravintolaelämyksiä. Kulttuurista pääsee nauttimaan opiskelijaystävälliseen hintaan, etenkin meidän tutkinto-ohjelman opiskelijamme.

Ainejärjestömme on nimeltään Kulma ry, jonka hallituksessa me molemmat olemme toimineet. Hallitustoiminta on oiva väylä tutustua sekä oman alan, että muiden alojen opiskelijoihin. Kulma järjestää erilaisia tapahtumia pitkin lukuvuotta, sekä ajaa opiskelijoiden asioita. Opiskelijoiden katseet ovat akateemisessa vapussa, joka on Porissakin merkittävä opiskelijariento.

Mieleenpainuvimpia tapahtumia ovat olleet Wappusafari sekä Octoberfest, jossa pääsimme nauttimaan useita paikallisen panimon oluita edulliseen hintaan. Tuutorina olemista olemme myös molemmat saaneet kokea. Julia meidän fuksien mentorina ja Janne vaihtarien kaitsijana. Tällaistenkin tekemisten kautta pääsee soveltamaan omaa osaamistaan sekä tutustumaan uusiin ihmisiin.

Älä siis epäröi ollenkaan hakemista ja muuttoa Poriin! Lämmin ja yhteisöllinen ilmapiiri tutkinto-ohjelmassamme nappaa sinut varmasti mukaan heti orientaatioviikolla.

Nähdään syksyllä!

Julia Pajunen ja Janne Hietamäki

Maailma on digitalisoitunut 2000-luvulla hurjaa vauhtia ja vaikka erilaiset digitaaliset ympäristöt helpottavat viestintää toistemme kanssa, ne luovat myös negatiivisia ilmiöitä. Kouluissakin painitaan nettikiusaamisen ja muiden digitaalisen maailman lieveilmiöiden kanssa. Lasten tulisi oppia ja opiskella uudenlaisia tunne- ja vuorovaikutustaitoja samalla, kun he opettelevat käyttämään uusia teknologioita.

Kuinka lapsiamme sitten opetetaan toimimaan digitaalisissa ympäristöissä? Tutkin tätä digitaalisen kulttuurin oppiaineeseen tekemässäni pro gradu -työssä ”Kasvaako kouluissa parempi digisukupolvi? Tunne- ja vuorovaikutustaidot tieto- ja viestintäteknologiataitojen opetuksessa perusopetuksen alaluokilla Satakunnassa”.

Tieto- ja viestintäteknologia -taitoja (TVT) on opetettu jo 1970-luvulta alkaen, ja silti niissä painitaan nykypäivänä lähes samojen ongelmien kanssa kuin jo silloin; osaavassa henkilöstössä ja laitteissa on puutteita. Tämä on johtanut siihen, että oppilaille aiheutuu digitaalista eriarvoisuutta eli oppilailla ei ole käytössään esimerkiksi riittävästi laitteita tai opettajaa, jolla olisi riittävää tietotaitoa tai sitoutuneisuutta taitojen opetukseen. Toisaalta myöskään lapset eivät osaa ottaa kaikkea hyötyä irti laitteistaan tai digitaalisista ympäristöistä, jolloin puhutaan käytön laadun heikkoudesta.

Opetuksessa pyritään opastamaan oppilaita koneenkäsittelytaidoissa, sekä esimerkiksi laadukkaassa tiedon etsinnässä. Internetissä voi tehdä muutakin kuin pelata ja katsoa YouTube-videoita. Koska suomalainen yhteiskunta pyrkii tarjoamaan kaikille tasa-arvoiset lähtökohdat riippumatta kotien erilaisista resursseista, on tvt-taitojen opetus tärkeä osa perusopetuksen opetussuunnitelmaa. Satakunnassa tasa-arvoistavana tekijänä on nähty 4-luokkalaisille jaettavat Chromebook-tietokoneet.

Teknologia on kuitenkin suuremmalti osin hyvin integroitunut koulumaailmaan ja sitä käytetään laajasti eri oppiaineissa; opetus ei siis keskity yksittäisiin atk-tunteihin.

Yleisesti tunne- ja vuorovaikutustaitojen opetus taas on koulumaailmassa terminä uusi, vaikka ainakin vuorovaikutustaitoja on aina jossain muodossa opetettu. Kasvatuskulttuurin muutos yhteiskunnassa on tuonut ymmärryksen lapsen tunne-elämän, sosiaalisen ja tiedollinen kehityksen vaikutuksista toisiinsa. Tunne- ja vuorovaikutustaitojen opetuksella onkin tärkeä rooli alakouluissa lasten kokonaisvaltaisen oppimisen kannalta, sillä taitojen hallitseminen tukee akateemisia taitoja ja lapsen opiskelua. Tulevaisuuden taitojen kannalta omien ja toisten tunteiden tunnistaminen ei ole ollenkaan vähäpätöistä, sillä tunneäly on nostettu yhdeksi tulevaisuuden työelämän tärkeimmäksi ominaisuudeksi.

Kouluissa taitojen opetus keskittyy pääosin arkipäivän tilanteisiin, mutta taitoja harjoitellaan myös niille varatuilla paikoilla esimerkiksi ryhmätunneilla tai aamupiireissä. Taitojen oppimista tehostaa opettajan käyttämä moderni opetustyyli, joka tarkoittaa lapsia osallistavaa toimintaa. Tutkimustulosten mukaan tunne- ja vuorovaikutustaitojen opetus vähentää muun muassa kiusaamista ja rasismia.

Lasten haasteet digitaalisessa maailmassa

Maailma on digitalisoitunut verrattain nopeasti ja kouluissa on ollut haasteita pysyä vauhdissa mukana. Oppilaitoksissa kohtaavat sukupolvet, joista osa sai oman kännykän aikuisiällä, toinen ”syntyi puhelin kädessä”. Yhteiskunnassa sekä kouluissa onkin osin vielä vallallaan ajatus lasten diginatiiviudesta, koska he ovat syntyneet digitaalisessa maailmassa, he osaavat myös toimia siinä. Todellisuudessa lapset kuitenkin kaipaavat opastusta digitaalisessa maailmassa toimimiseen ja esimerkiksi tarvitsevat digitaalisten perustaitojen opettelua.

Lapsi saattaa olla näppärä pelaamaan Fortniteä tai tekemään Tiktok-videon, mutta tiedoston tallennus ei onnistu. Nuoret esimerkiksi itse toivovat enemmän opastusta perustietokoneen käyttötaitoihin. Kouluissa tulisikin panostaa kokonaisvaltaisesti lasten digitaalisen kompetenssin parantamiseen elämän kaikilla osa-alueilla. Haastavaksi koetaan kouluissa pienten oppilaiden kohdalla vajavaiset taidot ja taas isompien kohdalla ajatellaan, ettei heille osata välttämättä opettaa mitään uutta.

Uudet opetusmenetelmät osallistavat kuitenkin oppilaita kouluissa enemmän ja murtavat ajatusmallia siitä, että opettaja opettaa ja oppilaat kuuntelevat. Osassa kouluista esimerkiksi vanhemmat oppilaat opastavat nuorempia tietokonetunneilla. Uudenlaiset opetusmenetelmät palvelevat digitaaliseen maailmaan syntyneiden lasten erilaisia oppimiskäytäntöjä. He ovat tottuneita saamaan tiedon nopeasti, tekemään rinnakkaisia prosesseja sekä useita tehtäviä samanaikaisesti. Tästä syystä esimerkiksi pelit toimivat tämän sukupolven opetuksessa hyvin. Suurin osa peleistä tähtää jonkin akateemisen taidon parantamiseen, mutta niitä voitaisiin hyödyntää laajemminkin esimerkiksi vertaisoppimiseen, sosiaalisten taitojen kehittämiseen sekä keskinäisten ristiriitojen sopimisen taitoihin.

Digitaalinen osallisuus vaatii siis tietoa ja osaamista. Lasten tulisi oppia sellainen medialukutaito, joka sisältää vastuullisuuden ja arvo-osaamisen, jotka luovat pohjaa yksilöllisille ja yhteisöllisille päätöksille. Miten vaikkapa kommentoidaan sosiaalisen median julkaisuja, kuinka luokan Whatsapp-ryhmässä puhutaan ja niin edelleen. Vastuullisuus ja arvo-osaaminen tukevat tunne- ja vuorovaikutustaitojen kehitystä digitaalisessa maailmassa. Vastuullinen toiminta on tärkeää, koska kouluissa joudutaan puuttumaan digitaalisissa ympäristöissä tapahtuvaan kiusaamiseen. Koska tunne- ja vuorovaikutustaitojen opetus vaikuttaa positiivisesti kiusaamisen vähenemiseen, on tärkeää opettaa tunne- ja vuorovaikutustaitojen näissä digitaalisissa ympäristöissä tapahtuvien kiusaamistilanteiden läpikäynnin yhteydessä ja auttaa mahdollisesti oppilaita toimimaan jatkossa paremmin. Lasten kommunikoinnissa näkyy digitaalisen maailman lyhytjänteisyys ja helposti saatavilla olo. Lisäksi asioita ei tarvitse sanoa kasvotusten, eikä toisen reaktiota omiin sanoihin näe kasvoilta. On vaikeaa asettua toisen asemaan.

Toisaalta digitaalisen maailman ”läppäkulttuurin” eli vitsailukulttuurin tuleminen mukaan myös kasvokkaiseen kommunikaatioon on ongelma. Ikäviä kommentteja perustellaan vitsillä ja koetaan, että toteamalla asian olevan vitsi, sen saattoi pyyhkiä pois, kuten digitaalisessa maailmassa. Tällä näyttäisi olevan yhtymäkohtia niin sanottuun YouTuben ”prankkikulttuuriin” eli kepposen tekemiseen jollekulle, jonka on tarkoitus hauskuuttaa toisia. Räikein esimerkki tällaisesta on niin kutsuttu ”happy slapping”, jossa uhria pahoinpidellään ”vitsillä”, teko kuvataan, jotta se hauskuuttaisi muita.

Opettajat kokevatkin, että etenkin pienillä lapsilla hämärtyy helposti digitaalisen ja reaalimaailman raja. Koska lasten tunne- ja vuorovaikutustaidot ovat kehittymisen asteella vielä pitkän aikaa, digitaalinen maailma on tuonut haasteeksi sen, että lapset kohtaavat digitaalisissa ympäristöissä asioita, joihin eivät ole vielä valmiita. Tällaisten vahingollisten asioiden käsittely jää lapsella puutteelliseksi, koska heillä ei ole vielä kykyä tai taitoa siihen ja tämä saattaa johtaa häiriökäyttäytymiseen myös kouluissa.

Tutkimuksessani selvisi, että jotta lapset siis pystyisivät toimimaan vastuullisesti ja oikein digitaalisissa ympäristöissä, heillä tulee olla vahva tunne osallisuudesta digitaalisiin toimintaympäristöihin. Jotta henkilö voi olla aktiivinen osallinen nykyajan digitaalisessa kulttuurissa, hänen pitää olla kiinnostunut, oma-aloitteinen sekä omata taitoja digitaalisten laitteiden ja sähköisten palveluiden käyttöön. Tämä vaatii nähdäkseni sitä, että lapsille opetetaan niin perustaitoja tieto- ja viestintäteknologiasta kuin myös tunne- ja vuorovaikutustaitoja. Näiden taitojen opetus ei tietenkään ole yksinomaan koulun vastuulla, mutta pro gradu -työssäni keskityin nimenomaan opetukseen koulumaailman näkökulmasta.

Marika Vapaala-Riikonen

Kirjoittaja on vastavalmistunut filosofian maisteri, joka tekee päivätyötä Tampereen yliopiston verkkoviestintätiimissä sekä hoitaa Tampereen yliopiston Porin yksikön viestintää ja markkinointia. On kiinnostunut koulumaailman digitalisaatiosta ja lasten tunnekasvatuksesta, eikä vähiten siksi, että on kahden alakouluikäisen pojan äiti.