Turun yliopiston Digitaalisen kulttuurin, maiseman ja kulttuuriperinnön tutkinto-ohjelman opiskelijoiden, henkilökunnan ja yhteistyökumppaneiden näkemyksiä kulttuurista, yhteiskunnasta ja yliopistoelämästä.

Avainsana: tapahtumat

Porilaisen opiskelijakulttuurin elinvoimaisuus lähtee opiskelijoista itsestään

 

Saavuin Poriin syksyllä 2014. Mitenkään uusi ja tuntematon kaupunki se ei minulle ollut, sillä vaikka kasvoin nuoruuteni Turussa, on koko sukuni yhtä periporilainen kuin Ojalan lihapiirakat. Pieni epäilys minulla kuitenkin oli Porista opiskelijakaupunkina, sillä ensimmäiset asiat joita Porista ajattelin olivat kirpputorit, tuulipuvut, liikenneympyrät ja mopoautot. Tämä huolimatta siitä, että olin viettänyt lukuisia kesiä Impolassa isäni lapsuudenkodissa, johon oli minun vuoroni asettua taloksi opiskeluideni alkaessa. Mielessäni oli alituisesti ajatukset Porin opiskelijaelämästä ja kysymykset siitä, miksi en ollut koskaan nuoruudessani nähnyt haalarikansaa kaduilla. Jo fuksiviikko vapaa-ajan tapaamisineen, sekä lukuisine ainejärjestö & aktiviteetti -luentoineen todistivat murheeni turhiksi. Mielenpainuvimmat sanat koko viikkona syöksyivät ainejärjestömme, Kulma ry:n silloisen puheenjohtajan, Tytti Walleniuksen suusta Kulman esittelytilaisuudessa. En nyt sanasta sanaan kykene toistamaan sitä, mitä Tytti sanoi, mutta uskallan väittää viestin olleen kutakuinkin seuraavanlainen: Opiskelijakaupunkina Pori on suhteellisen pieni, jossa vielä pienempänä instanssina toimii Kulma ry. Kulma ry:n tehtävänä on toimia edunvalvojana KTMT:n opiskelijoille, sekä luoda opiskelijoidemme välille yhteenkuuluvuuden tunnetta. Vaikuttaminen asioihin on suhteellisen helppoa, sillä meidän pieni kokomme mahdollistaa paljon luontevamman ja sujuvamman tapahtumaorganisoinnin.

 

 

Fuksiviikko jatkui ja yhtenä iltana opiskelijatalo Saikulta poistuessamme, eräs nimeltämainitsematon koulutusohjelmamme opiskelijapatriarkka raahasi meidät uudet fuksit torin laidalla sijaitsevaan Panimoravintola Beer Hunter’siin mieleenpainuvilla saatesanoillaan. ”Juu tää on meen humanistie vakkaribaari. Ei paskempi paikka lainkaa.”. Olin ällikällä lyöty, sillä vuoden 2013-2014 aikana olin onnistunut ottamaan ensiaskeleitani erilaisten oluiden kanssa. Lavalliset keskiketterää olivat vaihtuneet pienempiin määriin parempia oluita, mutta ne maistuivat tuolloin silti vain keskenään erilaisilta, enkä ymmärtänyt niistä juurikaan mitään. Syksy taittui opintojen parissa lokakuuhun ja olimme jo useaan otteeseen olleet kaveriporukalla muutamilla ”humanistien vakkariravintolassa” tutustumassa laadukkaaseen tarjontaan, joka heillä oli. Sain kuitenkin kauhukseni huomata, että mikään ainejärjestö Porissa ei järjestänyt opiskelijoille suunnattua Oktoberfestia, joka on kuitenkin konseptiltaan sellainen tapahtuma, joka kiinnostaa satavarmasti tavallista suomalaista haalaritolloa.

 

 

Aloimme kypsyttelemään ideaa mahdollisesta tapahtumasta muutaman henkilön kanssa ja myöhemmin kohti joulua tulimme valituiksi Kulma ry:n hallitukseen. Kerroin tapahtumaideasta hallituksen sisällä ja aloimme ryhmänä työstää tapahtumaa, joka olisi hyvin erilainen muihin opiskelijatapahtumiin verrattuna. Ensimmäistä kertaa huomasin, että tapahtuma joka kiinnostaisi minua itseäni, kiinnosti myös muita ihmisiä. Emme kuitenkaan jaksaneet odottaa syksyyn asti, koska tapahtumakeväämme oli muutamaa poikkeusta lukuunottamatta tyhjää täynnä. Päätimme tunnustella tulevaa syksyn Oktoberfestia Aprilfest -nimisellä tapahtumalla, joka näyttäisi sen, riittäisikö ihmisten kiinnostus hieman erilaista tapahtumaa kohtaan. Suurena valttina meillä oli yhteistyökumppanimme Beer Hunter’s, joka panimotoimintansa lisäksi oli voittanut lukuisia palkintoja ja omasi hirmuisen määrän asiantuntijuutta, jota muualla tuskin olisi. Olimme vahingossa ehdottaneet yhteistyötä panimoravintolle, jonka perustaja/omistaja sattui olemaan Suomen pienpanimoliiton puheenjohtaja. Kysymys kuuluikin, että houkuttelisiko jo trendikkääksi muodostunut ”olut-tasting” jonka juontaisi asiantunteva alan rautainen ammattilainen, ihmisiä paikalle? Olisivatko opiskelijat uteliaitia oppimaan oluen historiasta, suomalaisesta panimotoiminnasta, oluen oikeaoppisesta nauttimisesta ja sen yksityiskohtaisesta ja tarkkuutta vaativasta valmistusprosessista jonka eri vaiheilla on vaikutuksia oluen vivahteisiin? Kyllähän ihmiset paikalle saapuivat. Saimme tuvan täyteen, kaikilla oli iloinen puna poskilla, meille annettiin arvokasta palautetta ja kehitysehdotuksia tapahtumasta, sekä tärkeimpänä meille näytettiin vihreää valoa tulevaisuuden tapahtumille ravintolan ja yleisön osalta. Syksyllä 2015 mukaan tuli panimokierros ja konseptia kehitettiin eteenpäin.

 

 

Valehtelisin jos väittäisin, että toistuva yhteistyö Beer Hunter’sin kanssa ei ole kantanut hedelmää. Tapahtumat ovat olleet kerta toisensa jälkeen Kulma ry:n suosituimpien ja suurimpien tapahtumien joukossa, joihin on osallistunut toistuvasti myös kauppakorkean, SAMKIN, Porin ilmailuopiston sekä Rauman OKL:n opiskelijoita. Olemme luoneet ainejärjestöinä ja yksityisinä henkilöinä, oppiaineita ja tiedekuntia ylittäviä siteitä, jotka jo itsessään parantavat keskinäistä yhteistyötä, sekä opiskelijakulttuuria Porissa. Tämä on välttämätöntä kaupungissa, joka opiskelijakaupunkina vielä ottaa ensiaskeleitaan. Tämän lisäksi onnistuimme silloisen ainejärjestömme hallituksen kanssa luomaan tapahtuman, jota voidaan pitää jo perinteenä Porilaisessa opiskelijavuodessa. Nyt kaksi vuotta myöhemmin, ensi keskiviikkona, 5.4.2017 järjestetään viidettä kertaa Kulma ry:n Fest -juhlat Beer Hunter’sissa, jossa uusi hallitus tuo taas jotain uutta ja mahtavaa mukaan, ja näin pitää tapahtuman elinvoimaisena ja kiinnostavana. Perimmäisenä tarkoituksena tällä epäselvällä huru-ukon horinallani on kannustaa teitä, hyvät opiskelijat, osallistumaan porilaisiin opiskelijatapahtumiin ja luomaan jotain uutta. Kumma kyllä, helpoin tapa osallistua aktiviteettien hengissäpitämiseen on yksinkertainen: saavu paikalle ja pidä hauskaa. Tämä myös on helpoin tapa välittää kiitosviesti tapahtumajärjestäjille jotka jaksavat järjestää lisää tapahtumia luodakseen Poriin uniikkia opiskelijakulttuuria. Voit myös rikkoa ennakkokäsityksiäsi asioista ja opiskelijatapahtumista ja todeta niiden olevan itseasiassa ihan kivoja iltoja. Mutta mikä tärkeintä, osallistuessasi tapahtumiin luot mahtavia muistoja ajasta, joita muistelet vielä post-apokalyptisella 2080 -luvulla. Ja jos huomaat, että Porin alati laajenevasta opiskelijatapahtumakalenterista puuttuu jokin tapahtuma, tai kerhotoiminta, joka juuri SINUA saattaisi kiinnostaa niin:

 

  • Tuo äänesi kuuluville ja kerro ehdotuksesi ainejärjestölle tai pyri ainejärjestön hallitukseen ja luokaa tapahtuma yhdessä jos tahdot olla luomisprosessissa mukana. Se vähentää yksin kannettavaa taakkaa huomattavasti, kun sinua ympäröi kokonainen ryhmä joka tuo oman osaamisensa ja panoksensa tapahtumatuotantoon.

 

Tai

 

  • Kerää ympärillesi muita asiasta kiinnostuneita ja järjestäkää aktiviteettia itse! Voit olla varma, ettet ole yksin intresseinesi.

 

Älä siis rutkuta kahvikupin ääressä jos Porissa ei ole jotain, jota juuri sinä kaipaisit. Opiskelijakaupunkina Porin hienoin puoli on se, että kuka tahansa pystyy vaikuttamaan porilaiseen opiskelijakulttuuriin ja tapahtumatarjontaan. Meidän ei Kulmassa tarvitse tehdä tyytyväiseksi satoja tai tuhansia tapahtumavieraita, kuten Turuus, Stadis tai Tambereel. Meille riittää se, että omat opiskelijamme saavat pitää hauskaa eri tavoin opiskeluidensa ohessa ja siinä samalla muutkin tapahtumasta kiinnostuneet opiskelijat muista tiedekunnista tai korkeakouluista löytävät paikalle. Porissa tehdään mittatilaustapahtumia, eikä bulkkikuraa. Siksi Pori on opiskelijakaupunkina vertaansa vailla.

 

Juho Virtanen, kolmannen vuoden Digitaalisen kulttuurin opiskelija joka on lukuvuoden 2016-2017 ollut tutustumassa englantilaiseen olutskeneen vaihto-opiskelun muodossa.

 

Tapahtumasta toiseen

Niihin kolmeen vuoteen jotka olen kohta viettänyt Porin yliopistokeskuksessa, on kuulunut paljon erilaista toimintaa. En puhu nyt pelkästään opetuksesta ja luennoista enkä opiskelijatapahtumista (vaikka niissä onkin tullut käytyä ahkerasti) vaan vähän erikoisimmista projekteista, hankkeista, tapahtumista ja toiminnasta.  Kun tuli opiskelemaan tähän Suomen 11. suurimpaan kaupunkiin en odottanut pieneltä yliopistotoiminnalta kovinkaan paljoa. Pori ei saapuessani vakuuttanut minua ja vaikka Porin yliopistokeskus oli heti viihdyttävän oloinen opiskelupaikka, olin silti henkisesti varautunut vain luennoilla ramppaamiseen ja kovaan kirjoitustyöhön. Kuinka väärässä olinkaan! Ensimmäisenä vuotena pääsin osallistumaan yhteen Kulttuurituotannon ja maisemantutkimuksen opetusohjelman isoimmista tapahtumista, Zombie Run Pori -tapahtuman suunnitteluun ja toteutukseen.  En ehtinyt olla talossa vielä edes puolta vuotta ja olin kirjoittamassa ison yleisötapahtuman mainosvideoita ja suunnittelemassa rasteja juoksumatkalle. Tapahtuman päivänä seisoin ratavahtina katsellen sitä kaikkea ja muistan yhä kuinka lievä epätodellisuuden tunne oli takaraivossa. En ollut osannut odottaa mitään niin hienoa. Varmasti tämä tulisi olemaan yksittäistapaus.

Seuraavana vuotena pääsin tutustumaan Porilaisen peliyhtiö Tactic Gamesin tuotantotiloihin ja kuulemaan pelintekijöiden tarinoita. Keväällä pääsin opettelemaan koodausta ja sen aikana tein oman yksinkertaisen tekstiseikkailupelini (Varjot Innsmouthin Yllä, kauhupeli Lovecraftin hengessä). Okei, ei ihan yhtä hienoa kuin edellisenä vuotena mutta silti hyvin erilaista mitä ennakoin. Tänä vuonna palasin taas ensimmäisen vuoteni epätodellisiin fiiliksiin. Olin mukana Akateeminen manga -sarjakuvakurssilla jossa nimen mukaisesti teimme ja julkaisimme akateemisen sarjakuva-albumin. Olen ollut sarjakuva-harrastaja niin kauan kuin jaksan muistaa. Toimin itse tuottajana sarjakuvan julkaisussa ja kirjoitin ja piirsin oman sarjakuvani. Julkaisupäivänä esittelimme pitkän syksyn läpi kestäneen projektimme lopputuloksia vieraille, tunsin taas sitä samaa ylpeyden ja epäuskon tunnetta joka oli mielessäni Zombie Runin aikaan. Ja tämä ei ollut ainoa projekti tänä syksynä. Peliarkiston suunnittelu ja toteutus-kurssilla tuotimme Tacticille suunnitelman peliarkistosta joka kovan työn jälkeen esiteltiin Tacticin edustajille. Itse kasasin koko lopputyön lopulliseen muotoonsa ja tajusin silloin millainen työ projektissa oli ollut, mutta lopputulos oli sen arvoinen.

Nyt keväällä tätä sarjaa jatkaa Kauhuelokuvalukupiiri jossa nimen mukaisesti katsomme ja käsittelemme kauhuelokuvia aina edellisen vuosisadan alusta nykypäivään. Tulemme tutustumaan Game Jam -pelinkehitystapahtumaan ja itse olen jo henkisesti valmistautunut sitä varten. Ehkä tällä kertaa en ole omaa peliäni Game Jameilla tehdessäni kuin halolla päähän lyöty. Ehkä olen siihen mennessä oppinut että opiskelu yliopistossa ei ole sitä mitä sen oletin olevan. Tai ehkä en.

© 2024 Humanistina Porissa

Theme by Anders NorenUp ↑