Turun yliopiston Digitaalisen kulttuurin, maiseman ja kulttuuriperinnön tutkinto-ohjelman opiskelijoiden, henkilökunnan ja yhteistyökumppaneiden näkemyksiä kulttuurista, yhteiskunnasta ja yliopistoelämästä.

Avainsana: Elämysmatkailu

Ekskursio Firenzessä oli mieleenpainuva matka italialaiseen kulttuuriin, puutarhojen saloihin ja itseeni!

duomo-view

 

Olin juuri aloittanut opintoni Kulttuurituotannon ja maisemantutkimuksen koulutusohjelmassa, Turun yliopistossa, Porin yksikössä ja oli vuosi 2014. Olin hieman jo tutustunut saman vuosikurssin opiskelijoihin ja kävimme yhteisiä perusopintoja. Kahden luennon välissä muutama opiskelija puhui siitä kuinka hienoa on kun he lähtevät yhdessä Firenzeen marraskuussa. Kuuntelin ihaillen ”oi, olisipa ihana päästä itsekin matkalle”. Kyselin heidän matkasuunnitelmistaan ja ilmeni, että kyseessä on koulutusohjelmamme sivuaineen kulttuuri ja elämysmatkailun kurssi, johon sisältyy ekskursio Firenzeen. Innostuin välittömästi, kun kuulin, että matkalle saa kaiken lisäksi tukea koulutusohjelmalta, joka kustantaisi lähes kokonaan lennot ja majoittumisen! Innostumisesta huolimatta matkustaminen kuitenkin myös jännitti minua todella paljon, sillä se olisi ensimmäinen matkani jonka lentäisin yksin ja myös ensimmäinen matka ilman läheisiäni. Opiskelijatoverini olivat mukavia, mutta en tuntenut heitä juuri lainkaan.

img_7527

Lähtöpäivä oli käsillä ja opiskelutoverini olivat menneet Firenzeen jo päivää ennen minua. Matkustin linja-autolla Porista Helsinki-Vantaan lentoasemalle. Matka ei kuitenkaan sujunut mutkitta! Linja-autoa tuli vaihtaa Espoon Ikean pysäkillä, mutta lentoasemalle menevää linja-autoa ei näkynyt. Aloin jo hieman panikoida, vaikka minulla oli vielä reilusti aikaa. Linja-auto loppujen lopuksi saapui, mutta sen lasinpyyhkijät olivat rikki ja ulkona satoi räntää. Linja-auto ajoi toista linja-autoa vastaan, jotta vaihto ehjään linja-autoon pystyttäisiin tekemään. Kauhulla tuijotin kelloani, minulla olisi enää 30 minuuttia aikaa päästä kentälle, jotta laukkuni ehtisi ruumaan. Saimme onneksemme vaihdettua linja-autoa ehjään linja-autoon, mutta aikani oli todella kortilla! Katson kelloa ja etäisyyttä puhelimen GPS:stä, oliko minulla mitään mahdollisuutta ehtiä?! Kun linja-auto vihdoin saapui terminaalini eteen, juoksin matkalaukun kanssa lähtöselvitystiskille. Ehdin juuri ja juuri, sillä minulle jäi kuusi minuuttia aikaa! Tuskin koskaan ei sydämeni ole tykyttänyt sillä tavoin kuin sillä hetkellä. Näin jo kauhukuvia siitä, kuinka joutuisin keksimään, miten saan maksettua tukirahat takaisin koulutusohjelmalle.

Päästessäni kansainväliselle puolelle ei minua huolestuttanut lentäminen enää yhtään! Frankfurtissa oli koneen vaihto ja aloin uudelleen jännittämään, mitä jos opiskelijatoverini eivät olekaan tulleet Firenzen lentokentälle minua vastaan, vaikka niin sovimme. Miten löytäisin majapaikkamme?

           img_7463

Opiskelijatoverini olivat kuin olivatkin minua vastassa ja humanistille tyypilliseen tapaan hyvin jo italialaisella viinillä marinoituja 😀 <3

Opiskelijatoveriemme kanssa vuokrasimme siis viikoksi katto huoneiston aivan Firenzen keskustasta. Majoituspaikkaamme sisältyi upea kattoterassi, josta oli hienot näkymät Firenzen keskustan ylle.

Ekskursiopäivät olivat mukavia ja paljon antavia, mutta sen vuoksi myös erittäin kiireisiä ja uuvuttavia. Maisemantutkimuksen professori Maunu Häyryselle paikka oli entuudestaan tuttu ja hän vei meitä mitä upeampiin puutarhoihin.

boboli    boboli-italy-2    villa-gamberaja-3

Jokainen oli tehnyt ennakkotehtävät ekskursiolle, jossa jokainen esitti vuorollaan jotain Firenzen alueen maisemaan tai kulttuuriin liittyvää. Esityksiä oli niin puutarhoista, arkkitehtuurista, ruokakulttuurista kuin myös matkailun vaikutuksista ja turismista.

 

statue

Iltaisin nautimme keskenämme italialaisesta kulttuurista käymällä syömässä ja ostoksilla.

img_7591                   

img_7439

Matka oli kaikin puolin antoisa ja mieleenpainuva. Opimme matkan aikana paljon niin Firenzestä, puutarhoista, italialaisesta kulttuurista, matkailusta kuin myös toisistamme ja itsestämme.

Muistelen edelleenkin matkaa yhtenä hienoimpana kokemuksena opiskeluaikanani ja olen iloinen siitä, että uskaltauduin lähtemään mukaan!

 

Dunia Toropainen

Kulttuurituotannon ja maisemantutkimuksen opiskelija, Turun yliopisto.

 

Muiden KTMT:n opiskelijoiden parhaita muistoja opiskelujen ajalta:

Miksi KTMT?

Miksi hain Kulttuurituotannon ja maisemantutkimuksen koulutusohjelmaan? Miten päädyin Turusta Poriin opiskelemaan?

Vastaus on helppo. Koska tämä koulutusohjelma on ainutlaatuinen, ja sen pää- ja sivuaine vaihtoehdot yhdistävät omat mielenkiintoni täydelliseen pakettiin (historia, maantieto, matkailu, kulttuurit, museot). Eikä Pori ole missään tapauksessa mikään miinuspuoli, ennemminkin pienemmällä opiskelijapaikkakunnalla opiskelu on antoisampaa kuin valtavissa keskuksissa. Onpahan (olevinaan) enemmän aikaa opiskeluun kun aktiviteetteja on hieman vähemmän.

Orientaatioviikko 2015, uusien fuksien tuutorina.

Lukio ajoistani on vierähtänyt jo muutama vuosi, mutta muistan sen paineen joka syntyi pikkuhiljaa yo-kirjoitusten lähestyessä ja tulevaisuuden suunnitelmia piti alkaa suunnittelemaan. Valmistuin Kaarinan lukiosta keväällä 2012, mutta Poriin päädyin vasta 2014. Siinä välissä tuli vietettyä villejä vuosia kämppiksen kanssa Turun keskustassa ja myös omassa yksiössä. Nämä vuodet eivät kuitenkaan olleet ilman suunnitelmia, sillä jo lukiossa olin päättänyt lähteä Poriin kun löysin tämän koulutusohjelman Studia-messuilla käydessäni. Olin käyttänyt lukemattomia tunteja etsiessäni eri korkeakoulujen tarjonnasta jotain mikä olisi sytyttänyt kipinän, mutta mikään ei tuntunut oikealta. Olin hakemassa myös Turun yliopistoon lukemaan maantietoa, mutta heti yo-kokeiden perään paksujen pääsykoekirjojen lukeminen ei kovin paljoa innostanut joten jätin menemättä. Olen innokas matkailemaan ja ehkä osittain kulttuuri- ja elämysmatkailun sivuaine mahdollisuus oli naula siihen arkkuun joka sai minut hakemaan KTMT:lle. Myös opiskelu Porin yliopistokeskuksessa, jossa on mahdollisuus ottaa sivuaineita muista yliopistoista avaa mahdollisuudet niin moniin eri suuntiin.

En kuitenkaan ensimmäisellä kerralla hakiessani päässyt sisään, sillä sisäänotto tavat olivat erilaiset ja vaikka silloinkaan ei ollut  pääsykoetta, otettiin sisään vain todistuksen perusteella. Ilmeisesti valitsijat eivät halunneet ottaa opiskelijaa jonka arvosanat vaihtelivat A:sta E:hen. Hain kuitenkin myös Turun ammattikorkeakouluun Kestävän kehityksen linjalle jonka pääsykokeen läpäisin ja pääsin sisään. Vuosi ammattikorkeakoulussa opetti  ja kasvatti minua paljon, mutta en kokenut ympäristösuunnittelijan ammattia kuitenkaan ihan omakseni joten hain KTMT:lle vielä uudestaan. Tällä kertaa sisäänottotavat olivat muuttuneet ja lisäksi oli tullut motivaatiokirje, jonka perusteella eroteltiin ne opiskelijat jotka todella ovat motivoituneita ja halukkaita tulemaan koulutusohjelmaan ja pysymään siellä. Sitä kun on vaikea seurata pelkistä todistuksista kun ihmiset hakevat vähän mihin sattuu. Eli hain Poriin keväällä 2013 ja kesällä sain tietää päässeeni sisään! Voi sitä onnen päivää!

 

Siitä huolimatta että kulttuuriperintö tuntui kutsumukselta ja olin äärimmäisen onnellinen sisäänpääsystä, päätin lykätä aloittamista vielä vuodella syksyyn 2014. Suoraan lukiosta korkeakouluun jatkaminen (ja kämppiksen kanssa asuminen) oli ottanut sen verran voimille, että halusin pitää vielä välivuoden, tehdä töitä ja asua yksin Turun keskustassa. En ollut henkisesti vielä valmis lähtemään 120 kilometrin päähän ja jättämään perhettä ja ystäviä taakseni. Vuoden päästä olikin jo mielipiteet muuttuneet ja olin tyytyväinen että pääsin pois tutusta ympäristöstä.

Muutto Poriin syksyn 2014 alussa onkin oma lukunsa. Olin koko alkuvuoden jättänyt asuntohakemuksia Porin YH-asunnolle joka välittää opiskelijasuntoja, mutta mitään ei kuulunut joten päätin etsiä yksityisen kautta. Vuokrataso on Porissa hyvin alhainen joten sinänsä sillä ei ole mitään väliä vuokraatko opiskelija-asunnon vai yksityisen. Olin kuitenkin Espanjassa juuri sen kriittisen ajan kun asuntoja olisi pitänyt mennä katsomaan joten laitoin isäni asialle ja hän hankki asunnon puolestani, kiitos 😀 Asunto oli vain muutaman sadan metrin päässä Yliopistokeskuksesta ja väliin oltiin rakentamassa suurta kauppakeskusta joten olin erittäin tyytyväinen. Muutin asuntoon vain kaksi päivää ennen orientaatioviikon alkua, enkä ollut koskaan aiemmin edes käynyt Porissa. Onneksi olin kuitenkin asunut yksin jo useamman vuoden joten se ei tuntunut enää niin pelottavalta, mutta oli outoa kun ei tuntenut ketään. Tein pienen kävelykierroksen Yliopistokeskuksen ympäri että osaan paikalle maanantai aamuna, mutta muuten aika meni asunnon ja tavaroiden järjestelyssä.

Onneksi olin jo kerran kokenut uuden koulun aloittamisen niin tavallaan tämä oli jo tuttua sen puolesta. Odotin innolla uusia tuttavuuksia ja opiskelijabileitä. Opiskelijabileitä sainkin odottaa kauemmin kuin kuvittelin, sillä meillä ei kovin paljoa ohjelmaa ollutkaan orientaatioviikon virallisten osuuksien lisäksi (tämä on onneksi korjattu myöhempinä vuosina). Mutta ystäviä sain heti! En osannut odottaa saavani niin hyviä ystäviä heti ensimmäisellä viikolla, saati sitten ensimmäisenä päivänä. Viikon aikana tuli Porin kaupunkikin paremmin tutuksi ja kun kurssit lähtivät käyntiin, meni ensimmäinen syksy hujauksessa. Nyt mennäänkin jo kolmatta vuotta ja keväällä on jo kandin paperit käsissä. Onneksi ei vielä tarvitse lähteä Porista sillä jatkan suoraan maisteriksi vielä muutaman vuoden.

En vaihtaisi näitä vuosia Porissa mihinkään ja olen erittäin tyytyväinen koulutusohjelmamme opetuksen tasoon, henkilöstöön, ainejärjestötoimintaan ja Yliopistokeskuksen yhteistyömahdollisuuksiin sekä Porin opiskelijakulttuuriin! Opiskelu on kyllä elämän parasta aikaa!

Ohessa vielä muidenkin opiskelijoidemme ajatuksia siitä miksi hakivat meille, hyviä katseluhetkiä 🙂

Petra Nikula, kulttuuriperinnön pääaineopiskelija ja opiskelijoiden ainejärjestö Kulma ry:n puheenjohtaja.

Tervetuloa!

Petra Nikula, kulttuuriperinnön tutkimus.

 

© 2024 Humanistina Porissa

Theme by Anders NorenUp ↑