Turun yliopiston Digitaalisen kulttuurin, maiseman ja kulttuuriperinnön tutkinto-ohjelman opiskelijoiden, henkilökunnan ja yhteistyökumppaneiden näkemyksiä kulttuurista, yhteiskunnasta ja yliopistoelämästä.

Kategoria: Oppiaineet

Projekteja ja käytännönläheistä opiskelua

Projekteja ja käytännönläheistä opiskelua

Kulttuurituotannon ja maisemantutkimuksen koulutusohjelmaa mainostetaan usein sillä, että opiskelu meillä on todella käytännönläheistä. Mitä tällä oikeastaan tarkoitetaan? Käytännönläheisessä opiskelussa opitaan asioita kokeilemalla itse. Tarkoituksena on siis se, että tenttikirjojen pänttäämisen ja oppimisraporttien kirjoittamisen lisäksi opiskelija pääsee tuottamaan kursseilla erilaisia projekteja. Meillä opiskelijoita myös kannustetaan kulttuurialan työharjoitteluihin. Tämän vuoksi kulttuurituotannon ja maisemantutkimuksen koulutusohjelma tarjoaakin hyvin ainutlaatuiset yliopisto-opinnot.

Itselleni aikoinaan juuri käytännönläheisyys oli syy siihen, miksi kiinnostuin näistä yliopisto-opinnoista. Se tuntui niin erilaiselta. Lukuvuoden 2016-2017 aikana olin mukana muutamassa projektissa, joista kerron pian lisää. Se auttaa ehkä sinuakin hahmottamaan sitä, mitä tämä käytännönläheisyys opinnoissamme oikein tarkoittaa. Näillä kursseilla olen päässyt toteuttamaan jotakin konkreettista, luomaan ryhmässä jotakin uutta ja mielenkiintoista. Näistä projekteista olen myös oppinut todella paljon, kuten työtä tehdessä usein tapahtuukin.

 

Kulttuuripolku Iso-Enskeriin

Syksyn 2016 aikana alkoi kurssi, jossa oli tarkoituksena toteuttaa luontopolkua muistuttava kulttuuripolku Satakunnassa sijaitsevalle Iso-Enskerin saarelle. Meidän opiskelijoiden tehtävänä oli toteuttaa polun varrelle aseteltaviin kyltteihin tekstit ja etsiä aiheeseen sopivat kuvat. Tarkoituksena oli tuoda esille saaren historiaa kulttuurisesta näkökulmasta perehtyen erityisesti saaristolaiselämään. Merkittävimmäksi osaksi tiedonkeruussa nousikin saaristolaiselämää eläneiden ihmisten haastattelut. Haastatteluissa pyrittiin saamaan henkilö muistelemaan tuota mennyttä saaristolaisaikaa ja jakamaan muistoja kanssamme.

Kuva: Milla HautaojaKuva: Milla Hautaoja

Tämän lisäksi lähdemateriaalia etsittiin myös eri arkistoista. Itse lähdin parini Millan kanssa Helsinkiin lähdeaineistoa metsästämään. Matkalla eksyimme aivan väärään arkistoon, mutta onneksemme löysimmekin sieltä vahingossa oikean aarteen, vanhan sotapäiväkirjan, joka sisälsi projektimme kannalta paljon arvokasta tietoa. Tekstien tuottaminen onnistui mukavasti parityönä, ja ongelmaksi kehkeytyi ainoastaan se, että teksteille varattu tila kylteissä oli hyvin rajallinen. Upean tekniikan ansiosta osan asiasta saikin kätkettyä kätevästi QR-koodien taakse.

Kuva: Milla Hautaoja

Visit Yyterin esittely Iso-Enskeristä: https://www.visityyteri.fi/iso-enskeri-seliskeri-ja-munakari

 

Seinätön museo

Samana syksynä lähdin mukaan toisenlaiselle kurssille rakentamaan seinätöntä museonäyttelyä. Kyseessä oli siis museonäyttely-sovellus älypuhelimiin ja tabletteihin. Tällaisen näyttelyn toteuttamisen ideana oli se, että museonäyttelystä nauttivan henkilön ei tarvitse tulla paikanpäälle museoon ihastelemaan esitystä, vaan sitä voi vaivattomasti katsella omalta kotisohvalta. Tämä helpottaa kovasti esimerkiksi liikuntarajoitteisia. Näyttelyn aiheena oli Suomen sisällissota, jonka tapahtumiin katsoja pääsee tutustumaan kahden fiktiivisen hahmon avulla. Tavoitteena oli antaa katsojalle mahdollisimman todentuntuinen kokemus sisällissodan ajan hengestä.

Itse lähdin kurssille mukaan sovelluksen toteuttamisvaiheessa. Opiskelijat oli jaettu neljään ryhmään, joissa aiheina olivat käsikirjoitus, kuvat, audiot ja digisyöttö. Ryhmissä käytiin läpi jo edellisellä kurssilla valmiiksi etsityt materiaalit, jotka hiottiin lopulliseen muotoonsa. Tässä vaiheessa täytyi perehtyä hyvin tarkasti materiaaliin, sillä pienimmätkin kirjoitusvirheet täytyi löytää ja korjata lopullista versiota varten. Todella tärkeää oli myös tarkistaa se, että materiaali ja lähteet vastasivat toisiaan. Tämän jälkeen tiedostoja alettiin syöttämään sivustolle, jonka avulla näyttely rakennettiin digitaaliseksi kokonaisuudeksi. Oli todella mielenkiintoista nähdä ja oppia, kuinka tällainen digitaalinen sovellus käytännössä syntyy.

Satakunnan Kansa 26.11.2016. Kulttuuri, Lempin ja Juhon sisällissota

Linkki näyttelyyn: https://tarinasoitin.fi/lempijajuho 

 

Dokumenttielokuvan toteuttaminen

Olin myös mukana kurssilla, jossa päästiin sisälle dokumenttielokuvan toteuttamisen perusteisiin sisällissotaa muistelemalla. Tähän aiheeseen liittyen pääsimme tekemään pienen ja hyvin vapaamuotoisen dokumenttielokuvapätkän. Päätimme toteuttaa dokumentin itse näyttelemällä erään sisällissodan tapahtuman Lyseon koulun pihalla. Dokumenttielokuvaa tehdessä täytyi miettiä millaisia tuntemuksia uhreilla on ollut sillä hetkellä, ja hyytävän kylmä talvipäivä toi dokumentin tekoon juuri oikeanlaisen tunnelman.

Tarkoituksemme ei ollut näytellä tapahtumaa täsmällisesti vaan lähinnä tuoda esiin tapahtuman tunnelmaa tietystä näkökulmasta. Dokumenttipätkässämme perehdyimme enemmän uhrien näkökantaan; hyytävässä kylmyydessä odottamiseen, pelkoon, elämän loppumiseen, kapinointiin, hyväksyntään ja yleisesti tapahtumien julmuuteen. Tapahtumasta ei ole olemassa valokuvia, vain satunnaisia kuvauksia tapahtumien kulusta ja henkilöistä.

Dokumenttielokuvan toteuttaminen ei ole aivan yksinkertaista, ja luennoitsijammekin kertoivat, etteivät pysty mitenkään opettamaan meille kaikkea vain yhden kurssin aikana. Saimme kuitenkin kokea pienen pintaraapaisun dokumentin tekemisestä ja saimme aikaiseksi onnistuneen ja omaperäisen dokumenttielokuvan. Dokumenttielokuvaa kuvatessa täytyi kuitenkin perehtyä sisällissotaan todella syvällisesti. Sisällissotaa lähestyttiin kurssilla pääasiassa kuvamateriaalin avulla, ja näihin valokuviin tuli perehtyä todella yksityiskohtaisesti. Joillekin kuvamateriaali saattoi olla liian raskasta käsiteltäväksi, mutta omasta mielestäni se oli hyvin mielenkiintoista.

Projektin blogisivusto: https://blogit.utu.fi/sisallissodanmaisemat/

 

Näyttely Kultarannan puutarhasta

Pääsin mukaan myös tällaiseen upeaan yhden lukuvuoden kestävään projektiin, jossa suunniteltiin ja toteutettiin näyttely Naantalin Kultarannasta, Suomen tasavallan presidentin kesänviettopaikasta. Näyttely perustui Kultarannan puutarhan historiaan ja tämä näyttely oli osa Suomen satavuotisjuhlaa. Näyttelyn rakentaminen oli todella upea ja ainutlaatuinen kokemus. Itselleni tämä oli upea kokemus senkin vuoksi, että näin Kultarannan puutarhan ensimmäistä kertaa elämässäni, ja olihan se henkeäsalpaavan kaunis paikka.

Projekti alkoi siitä, että jaoimme Kultarannan puutarhaa koskevat merkittävimmät aihealueet ryhmämme kesken, ja sitten jokainen lähti etsimään tietoa aiheeseensa liittyen kirjallisuudesta, netistä, museoista sekä projektiamme varten rakennetusta tietopankista, jonne oli kerätty paljon puutarhan historiasta kertovaa kuvallista sekä kirjallista materiaalia. Kun tekstit ja kuvat oli saatu valmiiksi, ne lähetettiin tarkastettavaksi, ja hyväksynnän sekä kylttien valmistumisen jälkeen kyltit asetettiin Kultarannan puutarhaan ryhmämme yhdessä päättämiin paikkoihin. Näyttelyssä esiintyi myös muutaman oppilaan ottamia kuvia puutarhasta. Työskentely oli erilaista kuin aiemmissa projekteissa, sillä tietopankki sisälsi paljon luottamuksellista tietoa. Kurssin sisällöstä ei saanut puhua etukäteen kenellekään ulkopuoliselle, mikä on täysin ymmärrettävää. Sen vuoksi projekti tuntuikin todella jännittävältä ja mielenkiintoiselta.

Satakunnan Kansan artikkeli Vuoden opetuspalkinnon voittaneesta Kultaranta-projektista:

https://www.satakunnankansa.fi/satakunta/porissa-palkittu-kurssi-rakentaa-nayttelyn-kultarantaan-200115781/

Teksti: Kulttuuriperinnön pääaineopiskelija Johanna Rokosa

Kuvat: Johanna Rokosa ja Milla Hautaoja

Ristiinopiskelu Porissa

Kulttuurituotannon ja maisemantutkimuksen koulutusohjelmamme tarjoaa paljon eri vaihtoehtoja sivuaineiksi. Mielestäni kuitenkaan ei pidä tyytyä ainoastaan niihin, vaan opiskelijan kannattaa hyödyntää myös muiden yliopistojen tarjontaa eli ristiinopiskella Porin yliopistokeskuksessa. Ristiinopiskelu tarkoittaa siis sitä, että opiskelija sisällyttää tutkintoonsa opintojaksoja tai kokonaisen sivuaineen yliopistokeskuksen eri yksiköiden opetustarjonnasta. Voimme ristiinopiskella Tampereen teknillisessä yliopistossa, Tampereen yliopistossa tai Turun yliopiston kauppakorkeakoulussa.

Suoritan itse tällä hetkellä ristiinopiskeluopintoja Turun yliopiston kauppakorkeakoulun puolella. Mielestäni kauppakorkeakoulun opinnot tukevat loistavasti koulutusohjelmamme pääaineita. Opiskelen kauppakorkeakoulun puolella kauppatieteellisen osaamisen opintokokonaisuutta, joka sisältää monipuolisesti eri pääaineiden peruskursseja: johtamista, yrittäjyyttä, markkinointia, kirjanpitoa ym. Jos opiskelija tietää jo etukäteen, mikä pääaine kauppakorkeakoulun puolella kiinnostaisi, voi hän valita sivuaineeksi myös esimerkiksi markkinoinnin.

Opiskelu Turun yliopiston kauppakorkean puolella on ollut ajoittain raskasta, mutta erittäin mukavaa ja mielenkiintoista! On ollut outoa hypätä yhtäkkiä pienistä luokkatiloistamme auditorioissa pidettäville massaluennoille. Kauppakorkean puolella, niin kuin meilläkin, on paljon ryhmätyöskentelyä, joiden kautta on tutustunut moniin uusiin opiskelijoihin. Tämä onkin ehdottomasti yksi ristiinopiskelun parhaista puolista; ristiinopiskelun ohella tutustut myös muiden yliopistojen opiskelijoihin ja laajennat samalla verkostoasi.

Ristiinopiskelun avulla opiskelija saa muokattua opintojaan juuri omannäköiseksi. Opiskelemalla sivuaineita muista yliopistoista, opiskelija pystyy erottumaan työelämässä muista saman alan opiskelijoista. Lisäksi on mielenkiintoista opiskella oppiaineita, jotka kuuluvat eri tiedekuntaan kuin koulutusohjelmamme humanistiset oppiaineet. Näin asioita oppii katsomaan uusista näkökulmista.

Suosittelen ristiinopiskelua jokaiselle opiskelijalle, joka haluaa monipuolisen tutkinnon sekä uusia kavereita!

Toisen vuoden digitaalisen kulttuurin pääaineopiskelija,

Pinja Akkanen

Mitä sivuaineeksi?


Eräs Porin yliopistokeskuksen valteista on sen tarjoama laaja ja mielenkiintoinen sivuainevalikoima. Sivuaineita voi opiskella yliopistokeskukselle ominaisen ristiinopiskelun kautta tai suorittamalla kursseja avoimen yliopiston puolelta. Ristiinopiskelu mahdollistaa sen, että opiskelija voi sisällyttää tutkintoonsa yksittäisiä kursseja tai kokonaisen sivuaineen yliopistokeskuksen eri yksiköiden opetustarjonnasta. Yliopistokeskuksen tarjonnasta vastaavat Tampereen yliopiston, Tampereen teknillisen yliopiston, Turun yliopiston ja Turun kauppakorkeakoulun Porissa sijaitsevat yksiköt. Näin opiskelijan on mahdollista valita omien mieltymystensä mukainen sivuaine opiskeltavaksi. Vaihtoehtoina ovat mm. markkinointi, yrittäjyys, ohjelmistotekniikka tai vaikkapa sosiaalitieteet.

Turun yliopiston kulttuurituotannon ja maisemantutkimuksen koulutusohjelma tarjoaa opiskeltavaksi kulttuurituotannon suunnittelua, museologiaa ja elämysmatkailua. Lisää näistä kyseisistä sivuaineista ja ristiinopiskelusta voi lukea osoitteista:

http://www.utu.fi/fi/yksikot/hum/yksikot/ktmt/opiskelu/oppiaineet/Sivut/home.aspx &

http://www.ucpori.fi/ristiinopiskelu

Tässä kirjoituksessa tulemme esittelemään yhden mahdollisen sivuaineen, kenties vähemmän tunnetun, mutta silti erittäin esittelemiskelpoisen: Asian programme- sivuainekokonaisuuden.

Yliopistojen Aasia-verkoston tarjoaman Aasia sivuainekokonaisuuden pystyy suorittamaan täysin verkko-opintoina. Haku kyseiseen sivuaineeseen on lokakuussa ja hakemuksen pystyy täyttämään osoitteessa: http://www.asianet.fi/about-us/. Kaikki jotka ovat Turun yliopiston tai muiden jäsenyliopistojen opiskelijoita, saavat suorittaa verkoston tarjoamia kursseja ilmaiseksi. KTMT:n opiskelijoille tämä on siis täysin maksutonta. Opiskelija voi joka suorittaa yksittäisiä kursseja, valita Asian Programme- sivuainekokonaisuuden tai Mini Minor-sivuainekokonaisuuden. Mini Minor on 10op laajuinen ja se onkin nimensä mukaisesti tarkoitettu opiskelijoille, joilla ei ole halua, aikaa tai mahdollisuutta suorittaa laajempaa kokonaisuutta. Mini Minorissa voi mielenkiintonsa mukaan syventyä vain yhteen maantieteelliseen alueeseen Aasiassa.

Itse en kuitenkaan suosittele Mini Minoria, sillä Asian-programme sivuainekokonaisuus (25op) tarjoaa paljon laajemman ja syvällisemmän katsauksen Aasiaan. Se tarjoaa kattavat perustiedot kaikille ja on etenkin hyödyllinen opiskelijoille, jotka haluavat tulevaisuudessa suuntautua opinnoissaan Aasiaan tai joiden urasuunnitelmat kohdistuvat juuri kyseiselle alueelle. Opinnoissa perehdytään kattavasti Itä-, Kaakkois- ja Etelä-Aasian yhteiskuntiin, kulttuuriin ja liiketalouteen. Opiskelijan tulee suorittaa vähintään 3 peruskurssia ja suositeltavasti 2 maisteritason kurssia.

Itse keskityin eniten juuri Itä-Aasian maihin ja päädyin valitsemaan kursseikseni: Chinese Contemporary History, Contemporary South Asia, Contemporary Southeast Asia, Religions of East and Southeast Asia ja Contemporary East Asia, johon sisältyi Media Reading Course: China, Japan and Korea. Oma suosikkini oli Religions of East and Southeast Asia, jossa pääsin pohtimaan ja kirjoittamaan siitä, kuinka shintolaisuus on havaittavissa Hayao Miyazakin elokuvassa nimeltä Henkien kätkemä(2002). Kurssin aikana kirjoitin myös mm. buddhalaisuuden ja synkretismin vaikutukesta Thaimaassa. Contemporary South Asia– kurssilla päädyin taas kirjoittamaan naisten tasa-arvosta Intiassa uskontoon liitettynä. Contemporary Southeast Asia- kurssilla keskityin taas jälleen kerran Thaimaahan kirjoittamalla sotilasjuntan asemasta ja vaikutusvallasta kyseisessä maassa.

Kurssit koostuvat virtuaali luennoista, kirjatenteistä, verkkoharjoituksista ja esseistä. Kurssien opetus tapahtuu kokonaan moodlessa ja opetusmateriaali on saatavilla vain englanniksi. Jos kurssin vastuuopettaja osaa suomea, esseet voi kirjoittaa kuitenkin suomeksi. Muulloin kaikki tehtävät ja niihin osallistuminen tapahtuu englanniksi. Sivuainetta harkitessa kannattaakin miettiä, että riittävätkö omat englannin kielen taidot kurssien suorittamiseen. Kannattaa kuitenkin muistaa, että kurssien aikanakin mm. esseen kirjoittamisen taidot englanniksi paranevat huomattavasti.

Aasia sivuainekokonaisuus on täydellinen henkilöille, jotka ovat jo valmiiksi intohimoisesti kiinnostuneita Aasian kulttuureista, kuin myös henkilöille, jotka ovat uteliaita tai pyrkivät yleissivistämään itseään. Kokonaisuus todellakin tarjoaa hyödyllisen ja laajan katsauksen Aasian yhteiskuntiin ja sen tarjoamista tiedoista tulee varmasti olemaan hyötyä tulevaisuudessa. Etenkin nyt, kun maailma kansainvälistyy koko ajan entistä enemmän ja monista Aasian valtioista, etenkin Kiinasta, on tullut johtavia talousmahteja, mielletään tietämys Aasiasta erittäin tärkeäksi. Kursseilta omaksutut tiedot voivat mm. osoittautua valteiksi juuri työhaastatteluissa. Asian programme-sivuainekokonaisuus antaa kivasti myös ideoita kandidaatin- tai Pro gradu- tutkielmaa varten. Itsekin innostuin kirjoittamaan graduni Japaniin liittyen ja juuri sivuainekokonaisuuden kurssit ovat tukeneet ja antaneet resursseja maisteritutkielmaa varten. Jos taas suunnittelet vaihtoon lähtemistä johonkin Aasiaan, antavat kurssit valmiuksia myös siihenkin. Tällöin tulet tekemään etiketti virheitä paljon pienemmällä todennäköisyydellä kuin ilman kursseja, minkä ansiosta vaihtosi tulee sujumaan huomattavasti sujuvammin!

Jos innostuit kyseisestä sivuaineesta edes vähäsen, käy katsomassa valittavissa olevat kurssit Aasia verkoston nettisivuilta: http://www.asianet.fi/courses/!

Anna Kimpimäki

 

Yliopistoon ammattikoulupohjalta

Vuonna 2009 lähdin viettämään kesää ristiriitaisin tunnelmin. Olin juuri suorittanut ravintolakokin ammattitutkinnon ammattiopistossa, mutta toisin kuin muut, en ollut suuntaamassa työelämään, vaan minulla oli aivan muita suunnitelmia. Tavoitteena oli opiskelupaikka yliopistossa. Mielessä risteili innostuksen lisäksi miljoona kysymystä, päällimmäisenä se, että onko minusta siihen. Minulla oli aivan hyvä ammatti juuri luettuna, mutta jo opiskeluaikana tiesin haluavani jotain muuta. Olen aina ollut kiinnostunut historiasta, kulttuurista ja käynyt ahkerasti museoissa, jonka vuoksi suunnaksi valikoitui humanistinen ja lopulta kulttuurituotannon ja maisemantutkimuksen koulutusohjelma ja pääaineeksi kulttuuriperinnön tutkimus. Ala joka oli ollut haaveena jo lapsesta lähtien, mutta oli päässyt hetkeksi unohtumaan. Opiskelupaikka ei kuitenkaan auennut ensimmäisellä haulla, joten työelämä vei hetkeksi mukanaan ja opiskelemaan pääsin lopulta syksyllä 2014.

Sanoin vanhalle ravintolakokin ammatilleni (sekä työvaatteille) lopullisesti hyvästit, pukeutumalla kannibaalikokiksi kauhu-aiheisille sitseille.

Sain esimakua yliopisto-opinnoista heti saman vuoden syksyllä, kuin olin valmistunutkin. Turun yliopistossa on mahdollista suorittaa opintoja avoimessa yliopistossa, josta minäkin valitsin itselleni museologian perusopinnot. Ne sai vielä suorittaa kotikaupungissani Porissa, mikä oli plussaa. Opinnot valmistivat hyvin tulevaa varten ja auttoivat omaksumaan yliopistoon oikeanlaisia opiskelutekniikoita. Lisäksi museologian perusopinnot suoritettuaan saa viisi pistettä, kun hakee opiskelemaan kulttuurituotannon ja maisemantutkimuksen koulutusohjelmaan. Pisteet, jotka koen hyvin tärkeäksi, sillä ammattikoulupohjalta haettaessa saa pisteitä vain motivaatiokirjeestä, kun ylioppilastutkintoa ei ole.

Hain yliopistoon samassa yhteishaussa kuin muutkin, mutta hakuprosessi erosi silti joiltain osin lukion suorittaneiden hausta. Tutkintotodistusten kopiot tuli lähettää yliopistolle ja hyväksymisvaiheessa ne oli esitettävä myös paikan päällä Turussa, kun taas ylioppilastodistukset siirtyvät sinne automaattisesti. Hakuprosessissa on siis muutama mutka enemmän, mutta ei mitään ylitsepääsemätöntä.

 

Korsmanin talon emäntänä pääsi hyödyntämään sekä vanhaa että nykyistä alaa.

Usein puhutaan kuinka lukio valmistaa yliopistoon. Näin varmasti onkin, mutta koen, että tarvittavia taitoja voi kartuttaa myös muilla tavoin. Oma vahvuuteni on yliopistossa ilman lukiopohjaa pärjätessä ollut laaja kiinnostus asioista, taito kirjoittaa ja rakkauteni lukemiseen. Lisäksi yliopistossa jokaisesta luentopäiväkirjasta, esseestä tai tentistä on mahdollisuus oppia jotain, muutakin kuin kurssin sisältöön liittyviä asioita. Seuraavassa onkin edellistä parempaa pohdintaa, järkevämpiä lauserakenteita tai jotain muuta, jossa kokee olevan kehitettävää. Moni asia tarttuu mukaan matkan varrella.

Yksi kesäisistä työtehtävistä aiheutti huvitusta. Perunoita keitettiin seuraavan päivän työpajaa varten vanhan ajan “liimapuikoiksi”.

Vanhasta ravintolakokin tutkinnosta ei ajattelisi olevan hyötyä nykyisten opintojeni ja alan kannalta. Pääsin kuitenkin hyödyntämään molempia aloja, työskennellessäni kesällä 2016 Rakennuskulttuuritalo Toivossa ja Korsmanin talossa, joka on yksi Satakunnan Museon yksiköistä. Tehtäviini kuului muun muassa erilaiset työpajaohjaukset ja toimiminen Korsmanin talon emäntänä, jolloin muun muassa opastin ja esittelin 1950-luvun työmenetelmiä ja elämää. Tehtäviin kuului myös ruoanlaittoa ja tarjoilua, ja pääsin siis hyödyntämään sekä nykyisissä että entisissä opinnoissa kertyneitä taitoja.

Vastakkainasettelut ammattikoululaisten ja lukiolaisten, sekä mielipiteet siitä, mitä heidän on mahdollista tulevaisuudessa tehdä, ovat usein toistuvia keskustelunaiheita. Olen kuitenkin onnellinen, että päätin unohtaa stereotypiat ja oletukset ja pyrin sitä haavetta kohti, joka minulla on jo lapsesta asti ollut. Porin yliopistokeskuksen Turun yliopiston yksikössä ja kulttuurituotannon ja maisemantutkimuksen koulutusohjelmassa on hyvä opiskella. Menossa on nyt kolmas opiskeluvuosi ja olen opintojeni kautta saanut jo monta mielenkiintoista kokemusta. Parasta on kuitenkin ehdottomasti ollut löytää se itselle oikea ala.

 

Kulttuuriperinnön tutkimuksen pääaineopiskelija, Turun yliopisto.

Marika Österlund

Työharjoittelu yliopistossa?

Rosenlew-museo. Kuva: http://www.maisa.fi/rosenlew-museo

Kuten aiemmista blogikirjoituksista on käynyt ilmi, on opiskelu Kulttuurituotannon ja maisemantutkimuksen koulutusohjelmassa hyvin käytännönläheistä ja on helppo saada kontakteja työelämään. Seuraavaksi haluan nostaa esille museologian sivuaineen pakollisen harjoittelun. Missään muussa sivu- tai pääaineessamme ei ole pakollista harjoittelua, kuten yleensäkää yliopistossa ei ole (ainakaan humanisteilla). Harjoitteluja saa kyllä suorittaa, mutta niistä pitää sopia erikseen. Porin seudulla kuukauden museologiaharjoittelut ovat yleensä palkattomia, mutta opintotukea pystyy nostamaan harjoittelukuun aikana, kiitos Kulma ry:n. Aikaisemmin kuukauden harjoittelusta sai vaan kaksi opintopistettä vaikka se olisi palkaton, mutta ainejärjestömme teki asiasta kannanoton ja turvasi opiskelijoidemme toimeentulon. Palkattomista kuukauden harjoitteluista saa siis tänä lukuvuonna viisi opintopistettä.

Harjoittelu perinteisesti kestää kuukauden ja on kokopäivätyötä. Mielestäni oli mielenkiintoista kokea perinteinen työtuntijako, sillä omat työt kaupan kassalla ja opinnot ovat niin satunnaisia, että kesti hiukan tottua arkipäivisin aikaisin heräämiseen ja vapaisiin viikonloppuihin.

Kuva entisestä Rosenlew-tehtaasta. Osa Teollisuus oli, teollisuus on -näyttelyä. Kuva: https://www.pori.fi/material/images/hallintokunnat/kulttuuriasiainkeskus/satakunnanmuseo/rosenlew-museo/r-museonnayttelyt/71Zcxcj57/Toto08.jpg

Olin harjoittelussa viime elo-syyskuussa Satakunnan Museoon kuuluvassa Rosenlew-museossa, Porin teollisuusalueella Aittaluodossa. Kun aloitin harjoittelun, en kuvitellut pääseväni niinkin laajasti käsiksi museotyöskentelyyn. Ohjaajani intendentti Leila Stenroos oli itsekin yllättynyt kuinka laaja valikoima erilaisia tehtäviä minulle oli mahdollista antaa. Joskus harjoittelussa saattaa joutua tekemään vain arkistointia. Minulla kävi kuitenkin tuuri, sillä harjoitteluni aikana vaihtui museon vaihtuva näyttely, joten pääsin sekä purkamaan vanhaa ja luomaan uutta. Oli hieno hetki kun nimeni oli uuden näyttelyn rakentajien ja suunnittelijoiden plakaatissa ja intendentti vielä kiitti minua ja muita harjoittelijoita näyttelyn avajaisissa.

Teollisuus oli, teollisuus on -näyttelyn rakentajat ja yhteistyökumppanit. Leila oli unohtanut painaa siihen minun nimeni..

Näyttelyä varten kirjoitin muutamia esinetekstejä, etsimme yhdessä näyttelyyn tulevia esineitä intendentin kanssa museon valtavasta varastosta, ja kävimme käsin noutamassa erityyppistä energiajätettä Porin Energialta museon naapurista.

Näyttelyn rakentamiseen osallistumisen lisäksi keräsin aineistoa 18.12. pidettyyn Joulupuuro-tapahtumaan, joka pohjautui Rosenlewin työntekijöiden pikkujouluihin ja jossa näyttelijät esittivät keräämäni aineiston perusteella Rosenlewin entisiä työntekijöitä. Aineistoa kerätessä tutustuin hyvin museon arkistoon ja tehtaan historiaan. Seuraavien viikkojen aikana myös kävin läpi pohjapiirustuksia ja suunnitelmia 1800-luvulta kansioista jotka olivat unohtuneet Satakunnan Museon arkiston nurkkiin. Inventoin piirustukset ja tarkistin niiden kunnon pintapuolisesti. Samalla tuli harjoiteltua ruotsin kieltä sekä vanhojen käsialojen tulkitsemista kun yritimme intendentin kanssa tulkita ketkä ovat suunnitelleet tai hyväksyneet kyseiset piirustukset. Satunnaisesti etsin myös asiakkaiden pyynnöstä jostain tietystä esineestä tai tapahtumasta tietoa. Yksi asiakas oli selvittämässä sukuhistoriaansa ja halusi tietää kuoliko eräs sukulainen yhden Rosenlewin valmistaman laivan kyydissä 1800-luvulla. Valitettavasti en löytänyt hänelle matkustajaluetteloa tai laivan mukana uponneiden ja kuolleiden luetteloa, mutta oli mielenkiintoista perehtyä myös Rosenlewin aikaisempaan tuotantoon ja tapahtumiin.

Intendentin kanssa keräämässä näyttelymateriaalia Porin Energian takapihalla. Kuva: Petra Nikula

Harjoittelun aikana tutustuin myös museon arkistointijärjestelmään, arkistointiin ja kevyeen esinekonservointiin ja esineiden käsittelyyn. Nykyään sattuu henkisesti kun näen jonkun koskevan esineisiin museoissa, ellei se ole erikseen sallittu. Vaikka vanhat esineet ovat usein kestäviä ja siksi säilyneetkin vuosisatoja, tuhoaa kosketus ja ihosta välittyvät bakteerit niitä nopeammin.

Museon perusnäyttely. Kuva: https://www.pori.fi/material/images/hallintokunnat/kulttuuriasiainkeskus/satakunnanmuseo/rosenlew-museo/5x55SepJR/rautaa041net.jpg

Ehdoton suosikkitehtäväni oli haastatella yhtä Rosenlewin pitkäaikaista työntekijää ja museollekin paljon kuvia sekä materiaalia lahjoittanutta Heikki Pälsiä. Tarkoitus oli mennä keräämään häneltä saatujen kuvien taustatietoja, eli kuvissa esiintyvien ihmisten nimet, kuvanottopaikka ja- aika. Loppujen lopuksi haastattelu venyi kolmeen tuntiin ja sain kuulla paljon mielenkiintoisia hetkiä hänen elämästään ja keskuudestamme poistuneesta vaimostaan. 80-vuotias Pälsi oli erittäin energinen ja halukas jakamaan muistojaan jotta ne eivät häviäisi hänen mukanaan. Hän muisti tapahtumien yksityiskohdat hämmästyttävän tarkasti ja sai minut häpeämään omaa muistiani kun en muista edes mitä söin eilen lounaaksi, saati sitten mihin kellonaikaan. Pälsin tapaamiset (kävin hänen luonaan kaksi kertaa) olivat yksi antoisimmista tapahtumista harjoitteluni aikana, ja varmasti hyvää kokemusta tulevia tutkimuksia ja mahdollisia työtehtäviä ajatellen. Hän oli niin hauskaa seuraa ja oikein huumorimiehiä, ja juttua olisi ollut vaikka mistä. Tämän jälkeen ymmärrän entistä paremmin olevani juuri oikealla ja tärkeällä alalla. Muistojen kerääminen on tärkeää, se tuottaa tietoa muille ja jakaminen iloa itselle. Harmi että toisella kerralla jouduin lähtemään kesken mielenkiintoisen tarinan työpaikkaromansseista, mutta toivottavasti tapaan hänet vielä uudelleen.

Harjoitteluni Rosenlew­museossa oli erittäin antoisa ja tunnen saaneeni siitä myös paljon uutta itseluottamusta ja alan kokemusta. Leila Stenroos oli erinomainen ohjaaja ja sain hyvin palautetta ja korjausehdotuksia jokaisesta työstäni. Viihdyin museolla ja oli hienoa päästä tutustumaan myös avoinnapitohenkilökuntaan sekä muihin museon työntekijöihin.

 

Linkki Teollisuus oli, teollisuus on -näyttelyn kuvaukseen: https://www.pori.fi/kulttuuri/museot/rosenlew-museo/uutiset/2016/09/teollisuusoli.teollisuuson-nayttelyavautuu.html#.WHzA5BuLQ2w

Kulttuuriperinnön pääaineopiskelija ja museologian sekä kulttuuri- ja elämysmatkailun sivuaineopiskelija

Petra Nikula

 

Maisemantutkimuksen opiskelijaksi

15416977_10210461883798894_2040813615_n

Valmistuin ammattikorkeasta vuonna 2015 maisemasuunnittelijaksi. Halusin kuitenkin opintojen päätyttyä lisätä ammattitietoni teoriapohjaa. Tarkasteltuani eri vaihtoehtoja päädyin hakemaan Turun yliopiston Kulttuurituotannon ja maisemantutkimuksen koulutusohjelmaan lukemaan pääaineena maisemantutkimusta. Suunnittelijapohjalta pääsin suoraa hakemaan maisteriopintoihin.

 

15319517_10210461996001699_6554749_n15403001_10210461995801694_485032274_n
Maisemantutkimuksessa tutkimme paikkaa, maisemaa, tilaa ja niiden muutosta kulttuurisena ilmiönä. Perehdymme opinnoissa myös siihen, mitä maisema määritelmä pitää sisällään. Humanistinen maisemantutkimus tarkastelee erityisesti maiseman esittämisen ja rakentamisen historiaa arkeologian, historiatieteiden ja taiteentutkimuksen menetelmin. Opintoihin sisältyy jonkin verran maisemansuunnitteluun ja suojeluun perehtymistä.

 

15319531_10210461996281706_1126735916_n
Maisemantutkimuksen perusopintojen päätavoitteena on esitellä tieteelliset näkökulmat maisemaan ja sen muutokseen, oppia ymmärtämään maisemaa kulttuurisena kokemistapana ja merkitysjärjestelmänä sekä historiallisena ja kulttuurisena ympäristönä.

 

15328161_10210461886318957_1304330837_n15319552_10210461885918947_531558963_n

Lisätietoja oppiaineesta:

http://www.utu.fi/fi/yksikot/hum/yksikot/ktmt/opiskelu/oppiaineet/Sivut/Maisemantutkimus.aspx

 

Kulttuurituotannon ja maisemantutkimuksen opiskelija, Turun yliopisto.

Marie Hammarstjärna

© 2024 Humanistina Porissa

Theme by Anders NorenUp ↑