Turun yliopiston Digitaalisen kulttuurin, maiseman ja kulttuuriperinnön tutkinto-ohjelman opiskelijoiden, henkilökunnan ja yhteistyökumppaneiden näkemyksiä kulttuurista, yhteiskunnasta ja yliopistoelämästä.

Avainsana: Turun Yliopisto

Projekteja ja käytännönläheistä opiskelua

Projekteja ja käytännönläheistä opiskelua

Kulttuurituotannon ja maisemantutkimuksen koulutusohjelmaa mainostetaan usein sillä, että opiskelu meillä on todella käytännönläheistä. Mitä tällä oikeastaan tarkoitetaan? Käytännönläheisessä opiskelussa opitaan asioita kokeilemalla itse. Tarkoituksena on siis se, että tenttikirjojen pänttäämisen ja oppimisraporttien kirjoittamisen lisäksi opiskelija pääsee tuottamaan kursseilla erilaisia projekteja. Meillä opiskelijoita myös kannustetaan kulttuurialan työharjoitteluihin. Tämän vuoksi kulttuurituotannon ja maisemantutkimuksen koulutusohjelma tarjoaakin hyvin ainutlaatuiset yliopisto-opinnot.

Itselleni aikoinaan juuri käytännönläheisyys oli syy siihen, miksi kiinnostuin näistä yliopisto-opinnoista. Se tuntui niin erilaiselta. Lukuvuoden 2016-2017 aikana olin mukana muutamassa projektissa, joista kerron pian lisää. Se auttaa ehkä sinuakin hahmottamaan sitä, mitä tämä käytännönläheisyys opinnoissamme oikein tarkoittaa. Näillä kursseilla olen päässyt toteuttamaan jotakin konkreettista, luomaan ryhmässä jotakin uutta ja mielenkiintoista. Näistä projekteista olen myös oppinut todella paljon, kuten työtä tehdessä usein tapahtuukin.

 

Kulttuuripolku Iso-Enskeriin

Syksyn 2016 aikana alkoi kurssi, jossa oli tarkoituksena toteuttaa luontopolkua muistuttava kulttuuripolku Satakunnassa sijaitsevalle Iso-Enskerin saarelle. Meidän opiskelijoiden tehtävänä oli toteuttaa polun varrelle aseteltaviin kyltteihin tekstit ja etsiä aiheeseen sopivat kuvat. Tarkoituksena oli tuoda esille saaren historiaa kulttuurisesta näkökulmasta perehtyen erityisesti saaristolaiselämään. Merkittävimmäksi osaksi tiedonkeruussa nousikin saaristolaiselämää eläneiden ihmisten haastattelut. Haastatteluissa pyrittiin saamaan henkilö muistelemaan tuota mennyttä saaristolaisaikaa ja jakamaan muistoja kanssamme.

Kuva: Milla HautaojaKuva: Milla Hautaoja

Tämän lisäksi lähdemateriaalia etsittiin myös eri arkistoista. Itse lähdin parini Millan kanssa Helsinkiin lähdeaineistoa metsästämään. Matkalla eksyimme aivan väärään arkistoon, mutta onneksemme löysimmekin sieltä vahingossa oikean aarteen, vanhan sotapäiväkirjan, joka sisälsi projektimme kannalta paljon arvokasta tietoa. Tekstien tuottaminen onnistui mukavasti parityönä, ja ongelmaksi kehkeytyi ainoastaan se, että teksteille varattu tila kylteissä oli hyvin rajallinen. Upean tekniikan ansiosta osan asiasta saikin kätkettyä kätevästi QR-koodien taakse.

Kuva: Milla Hautaoja

Visit Yyterin esittely Iso-Enskeristä: https://www.visityyteri.fi/iso-enskeri-seliskeri-ja-munakari

 

Seinätön museo

Samana syksynä lähdin mukaan toisenlaiselle kurssille rakentamaan seinätöntä museonäyttelyä. Kyseessä oli siis museonäyttely-sovellus älypuhelimiin ja tabletteihin. Tällaisen näyttelyn toteuttamisen ideana oli se, että museonäyttelystä nauttivan henkilön ei tarvitse tulla paikanpäälle museoon ihastelemaan esitystä, vaan sitä voi vaivattomasti katsella omalta kotisohvalta. Tämä helpottaa kovasti esimerkiksi liikuntarajoitteisia. Näyttelyn aiheena oli Suomen sisällissota, jonka tapahtumiin katsoja pääsee tutustumaan kahden fiktiivisen hahmon avulla. Tavoitteena oli antaa katsojalle mahdollisimman todentuntuinen kokemus sisällissodan ajan hengestä.

Itse lähdin kurssille mukaan sovelluksen toteuttamisvaiheessa. Opiskelijat oli jaettu neljään ryhmään, joissa aiheina olivat käsikirjoitus, kuvat, audiot ja digisyöttö. Ryhmissä käytiin läpi jo edellisellä kurssilla valmiiksi etsityt materiaalit, jotka hiottiin lopulliseen muotoonsa. Tässä vaiheessa täytyi perehtyä hyvin tarkasti materiaaliin, sillä pienimmätkin kirjoitusvirheet täytyi löytää ja korjata lopullista versiota varten. Todella tärkeää oli myös tarkistaa se, että materiaali ja lähteet vastasivat toisiaan. Tämän jälkeen tiedostoja alettiin syöttämään sivustolle, jonka avulla näyttely rakennettiin digitaaliseksi kokonaisuudeksi. Oli todella mielenkiintoista nähdä ja oppia, kuinka tällainen digitaalinen sovellus käytännössä syntyy.

Satakunnan Kansa 26.11.2016. Kulttuuri, Lempin ja Juhon sisällissota

Linkki näyttelyyn: https://tarinasoitin.fi/lempijajuho 

 

Dokumenttielokuvan toteuttaminen

Olin myös mukana kurssilla, jossa päästiin sisälle dokumenttielokuvan toteuttamisen perusteisiin sisällissotaa muistelemalla. Tähän aiheeseen liittyen pääsimme tekemään pienen ja hyvin vapaamuotoisen dokumenttielokuvapätkän. Päätimme toteuttaa dokumentin itse näyttelemällä erään sisällissodan tapahtuman Lyseon koulun pihalla. Dokumenttielokuvaa tehdessä täytyi miettiä millaisia tuntemuksia uhreilla on ollut sillä hetkellä, ja hyytävän kylmä talvipäivä toi dokumentin tekoon juuri oikeanlaisen tunnelman.

Tarkoituksemme ei ollut näytellä tapahtumaa täsmällisesti vaan lähinnä tuoda esiin tapahtuman tunnelmaa tietystä näkökulmasta. Dokumenttipätkässämme perehdyimme enemmän uhrien näkökantaan; hyytävässä kylmyydessä odottamiseen, pelkoon, elämän loppumiseen, kapinointiin, hyväksyntään ja yleisesti tapahtumien julmuuteen. Tapahtumasta ei ole olemassa valokuvia, vain satunnaisia kuvauksia tapahtumien kulusta ja henkilöistä.

Dokumenttielokuvan toteuttaminen ei ole aivan yksinkertaista, ja luennoitsijammekin kertoivat, etteivät pysty mitenkään opettamaan meille kaikkea vain yhden kurssin aikana. Saimme kuitenkin kokea pienen pintaraapaisun dokumentin tekemisestä ja saimme aikaiseksi onnistuneen ja omaperäisen dokumenttielokuvan. Dokumenttielokuvaa kuvatessa täytyi kuitenkin perehtyä sisällissotaan todella syvällisesti. Sisällissotaa lähestyttiin kurssilla pääasiassa kuvamateriaalin avulla, ja näihin valokuviin tuli perehtyä todella yksityiskohtaisesti. Joillekin kuvamateriaali saattoi olla liian raskasta käsiteltäväksi, mutta omasta mielestäni se oli hyvin mielenkiintoista.

Projektin blogisivusto: https://blogit.utu.fi/sisallissodanmaisemat/

 

Näyttely Kultarannan puutarhasta

Pääsin mukaan myös tällaiseen upeaan yhden lukuvuoden kestävään projektiin, jossa suunniteltiin ja toteutettiin näyttely Naantalin Kultarannasta, Suomen tasavallan presidentin kesänviettopaikasta. Näyttely perustui Kultarannan puutarhan historiaan ja tämä näyttely oli osa Suomen satavuotisjuhlaa. Näyttelyn rakentaminen oli todella upea ja ainutlaatuinen kokemus. Itselleni tämä oli upea kokemus senkin vuoksi, että näin Kultarannan puutarhan ensimmäistä kertaa elämässäni, ja olihan se henkeäsalpaavan kaunis paikka.

Projekti alkoi siitä, että jaoimme Kultarannan puutarhaa koskevat merkittävimmät aihealueet ryhmämme kesken, ja sitten jokainen lähti etsimään tietoa aiheeseensa liittyen kirjallisuudesta, netistä, museoista sekä projektiamme varten rakennetusta tietopankista, jonne oli kerätty paljon puutarhan historiasta kertovaa kuvallista sekä kirjallista materiaalia. Kun tekstit ja kuvat oli saatu valmiiksi, ne lähetettiin tarkastettavaksi, ja hyväksynnän sekä kylttien valmistumisen jälkeen kyltit asetettiin Kultarannan puutarhaan ryhmämme yhdessä päättämiin paikkoihin. Näyttelyssä esiintyi myös muutaman oppilaan ottamia kuvia puutarhasta. Työskentely oli erilaista kuin aiemmissa projekteissa, sillä tietopankki sisälsi paljon luottamuksellista tietoa. Kurssin sisällöstä ei saanut puhua etukäteen kenellekään ulkopuoliselle, mikä on täysin ymmärrettävää. Sen vuoksi projekti tuntuikin todella jännittävältä ja mielenkiintoiselta.

Satakunnan Kansan artikkeli Vuoden opetuspalkinnon voittaneesta Kultaranta-projektista:

https://www.satakunnankansa.fi/satakunta/porissa-palkittu-kurssi-rakentaa-nayttelyn-kultarantaan-200115781/

Teksti: Kulttuuriperinnön pääaineopiskelija Johanna Rokosa

Kuvat: Johanna Rokosa ja Milla Hautaoja

Tekemällä oppii ja muita kliseitä ylioppilaslehden tekemisestä

Kirjoitin ensimmäisen kerran Porin ylioppilaslehti Pointtiin vuonna 2013. Juttuni otsikkona oli Opiskelen, siis köyhdyn (1/2013). Vaikka kirjoittamani kolumni nostaakin kömpelyydessään punan poskille, olen tyytyväinen silloisesta aihevalinnastani. Neljä vuotta myöhemmin opiskelijoiden taloudellinen tilanne on edelleen kuuma aihe, joten tekstini on kestänyt aikaa.

Sanonnan mukaan tekemällä oppii, ja se pitää paikkaansa etenkin ylioppilaslehden kohdalla. Vanhaan kolumniin palaaminen ei välttämättä ole kovin houkuttelevaa, sillä siinä huomaa omat virheet yhtä tehokkaasti, kuin ne olisi alleviivattu punaisella tussilla. Oman tekstin tarkastelu on lopulta mieltä avartavaa, sillä virheiden huomaaminen osoittaa, että olen kehittynyt kirjoittajana.

Porin ylioppilaslehteä on julkaistu paperilehtenä vuodesta 2011 alkaen. Ensimmäisen lehden kannessa poseeraa Jorma Uotinen. Ei huano. Vuonna 2016 kannessa nähtiin muun muassa yksi kauppatieteilijä, yksi humanisti ja yksi valvontarangaistuksesta kärsivä tutkija. Ei pöllömpiä kansikuvia nekään, vaikka itse sanonkin.

Aloitin Pointin päätoimittajana vuoden 2016 alussa. Alku ei ollut helppo, sillä en osannut aavistaa, mitä kaikkea toimenkuvaan todella kuuluisi. Päätoimittaminen ei ole ainoastaan tekstien oikolukemista ja hyväksymistä, vaan myös taittamista, kirjoittamista, valokuvaamista, aikatauluttamista, ohjeistamista, markkinointia, Excel-taulukoiden täyttämistä, tapahtumanjärjestämistä, muiden perseelle potkimista ja toisinaan jopa terapeuttina toimimista ja välien selvittelyä.

Kantapää on kokemukseni mukaan hyvä opettaja, niin myös tässä pestissä. Ensimmäistä numeroa tehtäessä en luottanut aina intuitiooni, vaan jäin miettimään monia asioita liian pitkäksi aikaa, vieläpä yksin. Opin kuitenkin virheistäni ja seuraavat kolme numeroa syntyivät jo huomattavasti jouhevammin.

Olen päässyt Pointtia tehdessäni opettelemaan paljon uutta ja siinä sivussa kerrannut vanhaa. Neljä vuotta lehden parissa ovat kuluneet vauhdilla ja antaneet paljon. En vaihtaisi kokemusta lehden parissa mihinkään ja toivon, että myös tulevaisuudessa Porissa arvostetaan painettua ylioppilaslehteä. Loppujen lopuksi ei ole mitään parempaa, kuin saada käsiin vasta painosta tullut uusi lehti. (Toiseksi parasta on alkaa etsiä virheitä jo paperilla olevasta lehdestä. Niitä löytyy aina.)

Tuleville pointtilaisille haluan painottaa kolmea asiaa, jotka olen oppinut Pointtia tehdessäni. Pointit toimivat varmasti myös ylioppilaslehden ulkopuolella, oli haasteenasi sitten kandi, gradu, uusi työ tai uusi harrastus:

  1. Tekemällä oppii! Älä luovuta. Yritä uudestaan, ja kysy apua.
  2. Kantapää on paras opettaja! Virheistä ei kannata lannistua, vaan niistä kannattaa ottaa opikseen. Myöskään palautteen voimaa ei kannata unohtaa, vaikka kritiikki voi joskus ottaa itsetunnon päälle.
  3. Rakasta sitä mitä teet! Mitään ei kannata tehdä, jos se ei tunnu oikealta. Kuuntele intuitiotasi ja luota sydämeesi. Jos joka tapauksessa teet jotain, mikset tekisi sitä saman tien täysillä!

 

Lisätietoa Pointti-lehdestä löydät osoitteesta https://porinylioppilaslehti.com/ 

ja Facebookista https://www.facebook.com/porinylioppilaslehti/?fref=ts 

 

Tytti Wallenius, digitaalisen kulttuurin pääaineopiskelija

Ristiinopiskelu Porissa

Kulttuurituotannon ja maisemantutkimuksen koulutusohjelmamme tarjoaa paljon eri vaihtoehtoja sivuaineiksi. Mielestäni kuitenkaan ei pidä tyytyä ainoastaan niihin, vaan opiskelijan kannattaa hyödyntää myös muiden yliopistojen tarjontaa eli ristiinopiskella Porin yliopistokeskuksessa. Ristiinopiskelu tarkoittaa siis sitä, että opiskelija sisällyttää tutkintoonsa opintojaksoja tai kokonaisen sivuaineen yliopistokeskuksen eri yksiköiden opetustarjonnasta. Voimme ristiinopiskella Tampereen teknillisessä yliopistossa, Tampereen yliopistossa tai Turun yliopiston kauppakorkeakoulussa.

Suoritan itse tällä hetkellä ristiinopiskeluopintoja Turun yliopiston kauppakorkeakoulun puolella. Mielestäni kauppakorkeakoulun opinnot tukevat loistavasti koulutusohjelmamme pääaineita. Opiskelen kauppakorkeakoulun puolella kauppatieteellisen osaamisen opintokokonaisuutta, joka sisältää monipuolisesti eri pääaineiden peruskursseja: johtamista, yrittäjyyttä, markkinointia, kirjanpitoa ym. Jos opiskelija tietää jo etukäteen, mikä pääaine kauppakorkeakoulun puolella kiinnostaisi, voi hän valita sivuaineeksi myös esimerkiksi markkinoinnin.

Opiskelu Turun yliopiston kauppakorkean puolella on ollut ajoittain raskasta, mutta erittäin mukavaa ja mielenkiintoista! On ollut outoa hypätä yhtäkkiä pienistä luokkatiloistamme auditorioissa pidettäville massaluennoille. Kauppakorkean puolella, niin kuin meilläkin, on paljon ryhmätyöskentelyä, joiden kautta on tutustunut moniin uusiin opiskelijoihin. Tämä onkin ehdottomasti yksi ristiinopiskelun parhaista puolista; ristiinopiskelun ohella tutustut myös muiden yliopistojen opiskelijoihin ja laajennat samalla verkostoasi.

Ristiinopiskelun avulla opiskelija saa muokattua opintojaan juuri omannäköiseksi. Opiskelemalla sivuaineita muista yliopistoista, opiskelija pystyy erottumaan työelämässä muista saman alan opiskelijoista. Lisäksi on mielenkiintoista opiskella oppiaineita, jotka kuuluvat eri tiedekuntaan kuin koulutusohjelmamme humanistiset oppiaineet. Näin asioita oppii katsomaan uusista näkökulmista.

Suosittelen ristiinopiskelua jokaiselle opiskelijalle, joka haluaa monipuolisen tutkinnon sekä uusia kavereita!

Toisen vuoden digitaalisen kulttuurin pääaineopiskelija,

Pinja Akkanen

Mitä sivuaineeksi?


Eräs Porin yliopistokeskuksen valteista on sen tarjoama laaja ja mielenkiintoinen sivuainevalikoima. Sivuaineita voi opiskella yliopistokeskukselle ominaisen ristiinopiskelun kautta tai suorittamalla kursseja avoimen yliopiston puolelta. Ristiinopiskelu mahdollistaa sen, että opiskelija voi sisällyttää tutkintoonsa yksittäisiä kursseja tai kokonaisen sivuaineen yliopistokeskuksen eri yksiköiden opetustarjonnasta. Yliopistokeskuksen tarjonnasta vastaavat Tampereen yliopiston, Tampereen teknillisen yliopiston, Turun yliopiston ja Turun kauppakorkeakoulun Porissa sijaitsevat yksiköt. Näin opiskelijan on mahdollista valita omien mieltymystensä mukainen sivuaine opiskeltavaksi. Vaihtoehtoina ovat mm. markkinointi, yrittäjyys, ohjelmistotekniikka tai vaikkapa sosiaalitieteet.

Turun yliopiston kulttuurituotannon ja maisemantutkimuksen koulutusohjelma tarjoaa opiskeltavaksi kulttuurituotannon suunnittelua, museologiaa ja elämysmatkailua. Lisää näistä kyseisistä sivuaineista ja ristiinopiskelusta voi lukea osoitteista:

http://www.utu.fi/fi/yksikot/hum/yksikot/ktmt/opiskelu/oppiaineet/Sivut/home.aspx &

http://www.ucpori.fi/ristiinopiskelu

Tässä kirjoituksessa tulemme esittelemään yhden mahdollisen sivuaineen, kenties vähemmän tunnetun, mutta silti erittäin esittelemiskelpoisen: Asian programme- sivuainekokonaisuuden.

Yliopistojen Aasia-verkoston tarjoaman Aasia sivuainekokonaisuuden pystyy suorittamaan täysin verkko-opintoina. Haku kyseiseen sivuaineeseen on lokakuussa ja hakemuksen pystyy täyttämään osoitteessa: http://www.asianet.fi/about-us/. Kaikki jotka ovat Turun yliopiston tai muiden jäsenyliopistojen opiskelijoita, saavat suorittaa verkoston tarjoamia kursseja ilmaiseksi. KTMT:n opiskelijoille tämä on siis täysin maksutonta. Opiskelija voi joka suorittaa yksittäisiä kursseja, valita Asian Programme- sivuainekokonaisuuden tai Mini Minor-sivuainekokonaisuuden. Mini Minor on 10op laajuinen ja se onkin nimensä mukaisesti tarkoitettu opiskelijoille, joilla ei ole halua, aikaa tai mahdollisuutta suorittaa laajempaa kokonaisuutta. Mini Minorissa voi mielenkiintonsa mukaan syventyä vain yhteen maantieteelliseen alueeseen Aasiassa.

Itse en kuitenkaan suosittele Mini Minoria, sillä Asian-programme sivuainekokonaisuus (25op) tarjoaa paljon laajemman ja syvällisemmän katsauksen Aasiaan. Se tarjoaa kattavat perustiedot kaikille ja on etenkin hyödyllinen opiskelijoille, jotka haluavat tulevaisuudessa suuntautua opinnoissaan Aasiaan tai joiden urasuunnitelmat kohdistuvat juuri kyseiselle alueelle. Opinnoissa perehdytään kattavasti Itä-, Kaakkois- ja Etelä-Aasian yhteiskuntiin, kulttuuriin ja liiketalouteen. Opiskelijan tulee suorittaa vähintään 3 peruskurssia ja suositeltavasti 2 maisteritason kurssia.

Itse keskityin eniten juuri Itä-Aasian maihin ja päädyin valitsemaan kursseikseni: Chinese Contemporary History, Contemporary South Asia, Contemporary Southeast Asia, Religions of East and Southeast Asia ja Contemporary East Asia, johon sisältyi Media Reading Course: China, Japan and Korea. Oma suosikkini oli Religions of East and Southeast Asia, jossa pääsin pohtimaan ja kirjoittamaan siitä, kuinka shintolaisuus on havaittavissa Hayao Miyazakin elokuvassa nimeltä Henkien kätkemä(2002). Kurssin aikana kirjoitin myös mm. buddhalaisuuden ja synkretismin vaikutukesta Thaimaassa. Contemporary South Asia– kurssilla päädyin taas kirjoittamaan naisten tasa-arvosta Intiassa uskontoon liitettynä. Contemporary Southeast Asia- kurssilla keskityin taas jälleen kerran Thaimaahan kirjoittamalla sotilasjuntan asemasta ja vaikutusvallasta kyseisessä maassa.

Kurssit koostuvat virtuaali luennoista, kirjatenteistä, verkkoharjoituksista ja esseistä. Kurssien opetus tapahtuu kokonaan moodlessa ja opetusmateriaali on saatavilla vain englanniksi. Jos kurssin vastuuopettaja osaa suomea, esseet voi kirjoittaa kuitenkin suomeksi. Muulloin kaikki tehtävät ja niihin osallistuminen tapahtuu englanniksi. Sivuainetta harkitessa kannattaakin miettiä, että riittävätkö omat englannin kielen taidot kurssien suorittamiseen. Kannattaa kuitenkin muistaa, että kurssien aikanakin mm. esseen kirjoittamisen taidot englanniksi paranevat huomattavasti.

Aasia sivuainekokonaisuus on täydellinen henkilöille, jotka ovat jo valmiiksi intohimoisesti kiinnostuneita Aasian kulttuureista, kuin myös henkilöille, jotka ovat uteliaita tai pyrkivät yleissivistämään itseään. Kokonaisuus todellakin tarjoaa hyödyllisen ja laajan katsauksen Aasian yhteiskuntiin ja sen tarjoamista tiedoista tulee varmasti olemaan hyötyä tulevaisuudessa. Etenkin nyt, kun maailma kansainvälistyy koko ajan entistä enemmän ja monista Aasian valtioista, etenkin Kiinasta, on tullut johtavia talousmahteja, mielletään tietämys Aasiasta erittäin tärkeäksi. Kursseilta omaksutut tiedot voivat mm. osoittautua valteiksi juuri työhaastatteluissa. Asian programme-sivuainekokonaisuus antaa kivasti myös ideoita kandidaatin- tai Pro gradu- tutkielmaa varten. Itsekin innostuin kirjoittamaan graduni Japaniin liittyen ja juuri sivuainekokonaisuuden kurssit ovat tukeneet ja antaneet resursseja maisteritutkielmaa varten. Jos taas suunnittelet vaihtoon lähtemistä johonkin Aasiaan, antavat kurssit valmiuksia myös siihenkin. Tällöin tulet tekemään etiketti virheitä paljon pienemmällä todennäköisyydellä kuin ilman kursseja, minkä ansiosta vaihtosi tulee sujumaan huomattavasti sujuvammin!

Jos innostuit kyseisestä sivuaineesta edes vähäsen, käy katsomassa valittavissa olevat kurssit Aasia verkoston nettisivuilta: http://www.asianet.fi/courses/!

Anna Kimpimäki

 

Työharjoittelu yliopistossa?

Rosenlew-museo. Kuva: http://www.maisa.fi/rosenlew-museo

Kuten aiemmista blogikirjoituksista on käynyt ilmi, on opiskelu Kulttuurituotannon ja maisemantutkimuksen koulutusohjelmassa hyvin käytännönläheistä ja on helppo saada kontakteja työelämään. Seuraavaksi haluan nostaa esille museologian sivuaineen pakollisen harjoittelun. Missään muussa sivu- tai pääaineessamme ei ole pakollista harjoittelua, kuten yleensäkää yliopistossa ei ole (ainakaan humanisteilla). Harjoitteluja saa kyllä suorittaa, mutta niistä pitää sopia erikseen. Porin seudulla kuukauden museologiaharjoittelut ovat yleensä palkattomia, mutta opintotukea pystyy nostamaan harjoittelukuun aikana, kiitos Kulma ry:n. Aikaisemmin kuukauden harjoittelusta sai vaan kaksi opintopistettä vaikka se olisi palkaton, mutta ainejärjestömme teki asiasta kannanoton ja turvasi opiskelijoidemme toimeentulon. Palkattomista kuukauden harjoitteluista saa siis tänä lukuvuonna viisi opintopistettä.

Harjoittelu perinteisesti kestää kuukauden ja on kokopäivätyötä. Mielestäni oli mielenkiintoista kokea perinteinen työtuntijako, sillä omat työt kaupan kassalla ja opinnot ovat niin satunnaisia, että kesti hiukan tottua arkipäivisin aikaisin heräämiseen ja vapaisiin viikonloppuihin.

Kuva entisestä Rosenlew-tehtaasta. Osa Teollisuus oli, teollisuus on -näyttelyä. Kuva: https://www.pori.fi/material/images/hallintokunnat/kulttuuriasiainkeskus/satakunnanmuseo/rosenlew-museo/r-museonnayttelyt/71Zcxcj57/Toto08.jpg

Olin harjoittelussa viime elo-syyskuussa Satakunnan Museoon kuuluvassa Rosenlew-museossa, Porin teollisuusalueella Aittaluodossa. Kun aloitin harjoittelun, en kuvitellut pääseväni niinkin laajasti käsiksi museotyöskentelyyn. Ohjaajani intendentti Leila Stenroos oli itsekin yllättynyt kuinka laaja valikoima erilaisia tehtäviä minulle oli mahdollista antaa. Joskus harjoittelussa saattaa joutua tekemään vain arkistointia. Minulla kävi kuitenkin tuuri, sillä harjoitteluni aikana vaihtui museon vaihtuva näyttely, joten pääsin sekä purkamaan vanhaa ja luomaan uutta. Oli hieno hetki kun nimeni oli uuden näyttelyn rakentajien ja suunnittelijoiden plakaatissa ja intendentti vielä kiitti minua ja muita harjoittelijoita näyttelyn avajaisissa.

Teollisuus oli, teollisuus on -näyttelyn rakentajat ja yhteistyökumppanit. Leila oli unohtanut painaa siihen minun nimeni..

Näyttelyä varten kirjoitin muutamia esinetekstejä, etsimme yhdessä näyttelyyn tulevia esineitä intendentin kanssa museon valtavasta varastosta, ja kävimme käsin noutamassa erityyppistä energiajätettä Porin Energialta museon naapurista.

Näyttelyn rakentamiseen osallistumisen lisäksi keräsin aineistoa 18.12. pidettyyn Joulupuuro-tapahtumaan, joka pohjautui Rosenlewin työntekijöiden pikkujouluihin ja jossa näyttelijät esittivät keräämäni aineiston perusteella Rosenlewin entisiä työntekijöitä. Aineistoa kerätessä tutustuin hyvin museon arkistoon ja tehtaan historiaan. Seuraavien viikkojen aikana myös kävin läpi pohjapiirustuksia ja suunnitelmia 1800-luvulta kansioista jotka olivat unohtuneet Satakunnan Museon arkiston nurkkiin. Inventoin piirustukset ja tarkistin niiden kunnon pintapuolisesti. Samalla tuli harjoiteltua ruotsin kieltä sekä vanhojen käsialojen tulkitsemista kun yritimme intendentin kanssa tulkita ketkä ovat suunnitelleet tai hyväksyneet kyseiset piirustukset. Satunnaisesti etsin myös asiakkaiden pyynnöstä jostain tietystä esineestä tai tapahtumasta tietoa. Yksi asiakas oli selvittämässä sukuhistoriaansa ja halusi tietää kuoliko eräs sukulainen yhden Rosenlewin valmistaman laivan kyydissä 1800-luvulla. Valitettavasti en löytänyt hänelle matkustajaluetteloa tai laivan mukana uponneiden ja kuolleiden luetteloa, mutta oli mielenkiintoista perehtyä myös Rosenlewin aikaisempaan tuotantoon ja tapahtumiin.

Intendentin kanssa keräämässä näyttelymateriaalia Porin Energian takapihalla. Kuva: Petra Nikula

Harjoittelun aikana tutustuin myös museon arkistointijärjestelmään, arkistointiin ja kevyeen esinekonservointiin ja esineiden käsittelyyn. Nykyään sattuu henkisesti kun näen jonkun koskevan esineisiin museoissa, ellei se ole erikseen sallittu. Vaikka vanhat esineet ovat usein kestäviä ja siksi säilyneetkin vuosisatoja, tuhoaa kosketus ja ihosta välittyvät bakteerit niitä nopeammin.

Museon perusnäyttely. Kuva: https://www.pori.fi/material/images/hallintokunnat/kulttuuriasiainkeskus/satakunnanmuseo/rosenlew-museo/5x55SepJR/rautaa041net.jpg

Ehdoton suosikkitehtäväni oli haastatella yhtä Rosenlewin pitkäaikaista työntekijää ja museollekin paljon kuvia sekä materiaalia lahjoittanutta Heikki Pälsiä. Tarkoitus oli mennä keräämään häneltä saatujen kuvien taustatietoja, eli kuvissa esiintyvien ihmisten nimet, kuvanottopaikka ja- aika. Loppujen lopuksi haastattelu venyi kolmeen tuntiin ja sain kuulla paljon mielenkiintoisia hetkiä hänen elämästään ja keskuudestamme poistuneesta vaimostaan. 80-vuotias Pälsi oli erittäin energinen ja halukas jakamaan muistojaan jotta ne eivät häviäisi hänen mukanaan. Hän muisti tapahtumien yksityiskohdat hämmästyttävän tarkasti ja sai minut häpeämään omaa muistiani kun en muista edes mitä söin eilen lounaaksi, saati sitten mihin kellonaikaan. Pälsin tapaamiset (kävin hänen luonaan kaksi kertaa) olivat yksi antoisimmista tapahtumista harjoitteluni aikana, ja varmasti hyvää kokemusta tulevia tutkimuksia ja mahdollisia työtehtäviä ajatellen. Hän oli niin hauskaa seuraa ja oikein huumorimiehiä, ja juttua olisi ollut vaikka mistä. Tämän jälkeen ymmärrän entistä paremmin olevani juuri oikealla ja tärkeällä alalla. Muistojen kerääminen on tärkeää, se tuottaa tietoa muille ja jakaminen iloa itselle. Harmi että toisella kerralla jouduin lähtemään kesken mielenkiintoisen tarinan työpaikkaromansseista, mutta toivottavasti tapaan hänet vielä uudelleen.

Harjoitteluni Rosenlew­museossa oli erittäin antoisa ja tunnen saaneeni siitä myös paljon uutta itseluottamusta ja alan kokemusta. Leila Stenroos oli erinomainen ohjaaja ja sain hyvin palautetta ja korjausehdotuksia jokaisesta työstäni. Viihdyin museolla ja oli hienoa päästä tutustumaan myös avoinnapitohenkilökuntaan sekä muihin museon työntekijöihin.

 

Linkki Teollisuus oli, teollisuus on -näyttelyn kuvaukseen: https://www.pori.fi/kulttuuri/museot/rosenlew-museo/uutiset/2016/09/teollisuusoli.teollisuuson-nayttelyavautuu.html#.WHzA5BuLQ2w

Kulttuuriperinnön pääaineopiskelija ja museologian sekä kulttuuri- ja elämysmatkailun sivuaineopiskelija

Petra Nikula

 

Maisemantutkimuksen opiskelijaksi

15416977_10210461883798894_2040813615_n

Valmistuin ammattikorkeasta vuonna 2015 maisemasuunnittelijaksi. Halusin kuitenkin opintojen päätyttyä lisätä ammattitietoni teoriapohjaa. Tarkasteltuani eri vaihtoehtoja päädyin hakemaan Turun yliopiston Kulttuurituotannon ja maisemantutkimuksen koulutusohjelmaan lukemaan pääaineena maisemantutkimusta. Suunnittelijapohjalta pääsin suoraa hakemaan maisteriopintoihin.

 

15319517_10210461996001699_6554749_n15403001_10210461995801694_485032274_n
Maisemantutkimuksessa tutkimme paikkaa, maisemaa, tilaa ja niiden muutosta kulttuurisena ilmiönä. Perehdymme opinnoissa myös siihen, mitä maisema määritelmä pitää sisällään. Humanistinen maisemantutkimus tarkastelee erityisesti maiseman esittämisen ja rakentamisen historiaa arkeologian, historiatieteiden ja taiteentutkimuksen menetelmin. Opintoihin sisältyy jonkin verran maisemansuunnitteluun ja suojeluun perehtymistä.

 

15319531_10210461996281706_1126735916_n
Maisemantutkimuksen perusopintojen päätavoitteena on esitellä tieteelliset näkökulmat maisemaan ja sen muutokseen, oppia ymmärtämään maisemaa kulttuurisena kokemistapana ja merkitysjärjestelmänä sekä historiallisena ja kulttuurisena ympäristönä.

 

15328161_10210461886318957_1304330837_n15319552_10210461885918947_531558963_n

Lisätietoja oppiaineesta:

http://www.utu.fi/fi/yksikot/hum/yksikot/ktmt/opiskelu/oppiaineet/Sivut/Maisemantutkimus.aspx

 

Kulttuurituotannon ja maisemantutkimuksen opiskelija, Turun yliopisto.

Marie Hammarstjärna

Porin humanisti Englannissa

Vuoden 2016 syksyllä Porista lähti varsinainen miehitys opiskelijoita valloittamaan maailmaa Turun yliopiston nimissä. Vaikka Kulttuurituotannon ja maisemantutkimuksen koulutusohjelmallamme on hieronut sopimuksia muutaman eurooppalaisen yliopiston kanssa, me porilaiset päätimme kahmaista vaihtopaikat turkulaisten käsistä – ja hyvä niin; pitäähän Porikin olla edustettuna. (Voitte toisin vain kuvitella sitä vaikeutta, kun yrität selittää opiskelutilannettasi englanniksi! ”I study in University of Turku, but not in Turku, I mean I study in this town called Pori but in University of Turku” tai ”I’ve studied journalism in University of Tampere cos in my uni town Pori there’re like y’know four different universities in one campus and you can take courses from those universities and…” Uskon, ettei kukaan loppujen lopuksi tajunnut minun opiskeluistani yhtään mitään, hehhe.) Minä sitten päädyin valloittamaan Englantia, tarkemmin sanottuna Coventry -nimistä kaupunkipahaista, joka sijaitsee Britannian navassa, Birminghamin vieressä. Lisäksi olin ensimmäinen Turun yliopiston opiskelija, joka Coventryyn päätyi, joten toimin niin koekaniinina että Turun yliopiston edustajana. Alkumetrit olivat kivikkoiset, mutta polun päästä löytyi kaikki (jos ei enemmän), mitä toivoinkin!

Jokunen humanistikollegani onkin jo tässä blogissa kirjoitellut siitä, miksi vaihtoon kannattaa lähteä ja kuinka kyseinen prosessi oikeastaan toimii. Näinpä ollen, ajattelin itse kertoa hivenen omasta kokemuksestani ja täten samalla kenties saan teidät lukijat vakuuttuneeksi siitä, ettei tällaista mahdollisuutta kannata missata! Yksin vieraaseen maahan lähteminen jännittää aina, mutta ei tässä elämässä pitkälle pääse, jos antaa tuon jännityksen selättää. Vaihtoon kannattaa lähteä, jos on yhtään halua poistua omalta mukavuusalueelta, kokea uutta tai ylipäätään halua vaihtaa maisemaa. Ja jos ei muuta saa vaihdosta irti, niin voi ainakin tulla takaisin kotiin todeten, että Suomi on juuri se oikea maa sinulle. 😉 

Warwick Castle

 

“It was bombed back in the day, it’s ugly – but it feels like home”

Matkani alkoi syyskuun loppupuolella. En tiennyt Coventrystä paljoakaan, eikä lukemani kommentit olleet erityisen houkuttelevia: Coventry oli äänestetty yhdeksi Britannian rumimmaksi kaupungiksi, se oli toisen maailmansodan aikana pommitettu maantasalle ja uudelleenrakentaminen oli jätetty puolitiehen, eikä kaupungissa löydy muuta nähtävää kuin katedraalin rauniot. En siis odottanut saapuvani brittiläiseen unelmakaupunkiin. Lisäksi olin joutunut takkuilemaan Coventry Universityn kanssa vaihtohakuprosessin aikana, joten mieltä varjosti jo matkan alussa negatiiviset kokemukset ja mielikuvat tulevasta kotikaupungistani ja yliopistosta. Mutta niinhän sitä sanotaan, että pohjalta ei pääse kuin ylöspäin.

Coventry katedraalin rauniot olivat niitä harvoja merkkejä maailmansotaa edeltävästä ajasta.

Saavuin Coventryn juna-asemalle Birminghamista aurinkoisena lauantaipäivänä. Ensinäkemältä ei se kaupunki niin pahalta vaikuttanutkaan. Olihan se vähän 60-luvulle jämähtänyt, mutta oli sen katukuvassa myös oma charminsa. Katedraalin tornia tähystellen löysin tulevan kotini: harmaan kivikauhistuksen, joka sisäpuolelta kuitenkin näytti viihtyisältä. Asuntola oli hall -mainen rakennus eli toisin sanottuna asuin viisikerroksisessa sokkelossa, jonka käytävät olivat täynnä huoneita. Näin ollen ‘kämppikseni’ olivat siis kaikki nuo viidessä kerroksessa asustelevat ihmiset, joiden kanssa jaoin alakerran yhteiset tilat ja opiskeluhuoneet, söin samassa paikassa (vuokraan kuului aamupala ja päivällinen, joka tarjottiin yliopiston ’ruokalassa’), ja lisäksi lähiasukkien kanssa jaoin myös pienen keittiön ja kylpyhuoneen (mikä toisin ei ollut erityisen mielekäs kokemus). Kommuunihenki oli siis kohdillaan ja yksinäiset hetket olivat kaukainen muisto. Suomalaiselle introvertille tämä saattaa kuulostaa painajaismaiselta, mutta omaan rauhaan pääsi helposti vain sulkemalla oman huoneen oven.

Etukäteen murehtiminen kuuluu asiaan. Omassa tapauksessani murheet olivat turhia. Vaikka sitä tulikin maksettua itsensä kipeäksi yliopistoasuntolasta, en olisi parempaa vaihtoehtoa voinut löytää: asuntolasta yliopistorakennuksiin saattoi kävellä hetkessä, mutta niin saattoi myös lähipubeihin, keskustaan tai vaikka vanhaan tuttuun Ikeaan. Kaikki tarvittava oli lyhyen kävelymatkan päässä, eikä kulkemisesta tarvinnut maksaa lanttiakaan – ellei sitten lähtenyt tutustumaan muihin englantilaisiin kaupunkeihin. Coventrysta on lyhyt matka moniin suurkaupunkeihin, ja sitä tuli reissattua niin Manchesteriin, Oxfordiin, Warwickiin, Birminghamiin kuin Lontooseen. Coventryssa pysyminen ei kuitenkaan ollut “no no” – yliopistokaupunkina Coventrysta löytyi toimintaa ja viihdettä joka viikko. Loppujen lopuksi Coventry olikin minulle nappivalinta, alkupeloitteluista huolimatta.

Bridge of Sighs, Oxford.

Oxfordilaista katuloistoa.

Lontoon Winter Wonderland.

Studying, not studying, studying…

Vaihdon yhtenä tarkoituksena on kokea ulkomailla opiskelu vieraalla kielellä. Alussa saattaa mietityttää, kuinka hyvin tulee pärjäämään ja kuinka haastavaa ja erilaista opiskelu vaihtokohteessa on verrattuna oman kotiyliopistoon. Vaihto tapahtuu tietyn aineen nimissä eli esimerkiksi omassa tapauksessa lähdin vaihtoon mediatutkimuksen puolelta, jolloin päädyin opiskelemaan Coventryssa Media and Communicationia. En siis ollut aikaisemmin opiskellut mediatutkimusta kotimaassa, mutta taustalla löytyi Tampereen avoimessa yliopistossa suoritetut journalistiikan ja viestinnän perusopinnot. It turned out, että Media and Communication onkin melkein sama asia kuin suorittamani journalistiikan opinnot ja monet luennoilla käymämme teoriat ja asiat olivat minulle vanhaa tuttua aihetta! Sainkin seminaareissa loistaa omalla Suomesta saadulla tietämykselläni. 😉

Se, minkälainen opiskeluputki sinulla on vaihdossa edessä, riippuu täysin yliopistosta, johon päädyt. Yliopistojen luonne vaihtelee paljon riippuen maasta, mutta myös maan sisällä yliopistot voivat painottaa eri metodeihin, vaikka kaikki kulkisivat samalla ”university” nimellä. Jo hakuprosessin aikana minulle selvisi, että Coventry University on kuin suomalaisen yliopiston ja ammattikorkeakoulun sekoitus eli paljon käytännönläheisempi ja ammattiin painottavampi kuin Suomen yliopistot. Coventry Universityssa on teoriapainotteisia kursseja ja käytäntöön painoittavia kursseja. Oman teoriapainotteisen taustani vuoksi sain opiskella vain näitä teoriakursseja, joita loppujen lopuksi oli yhden lukukauden vaihto-oppilaalle tarjolla vain kaksi kappaletta. Luentoja oli ‘hurjat’ kaksi kertaa viikossa ja yhdestä kurssista sai 10 opintopistettä, mikä Suomen kaavassa on paljon, kun meillä kandidaatin tutkielmasta ja sen seminaareista saa yhteensä saman määrän opintopisteitä. Tästä voittekin jo tehdä seuraavan päätelmän: vaihtoni Coventry Universityssa oli vähemmän opiskelemista, enemmän uusien ihmisten seurasta nauttimista sekä maahan ja sen kulttuuriin tutustumista. Ne vähäiset luennot olivat kuitenkin mielenkiintoisia ja luennoitsijat innostavia, mutta muuten eivät eronneet paljoa kotimaan opetuksesta. Lopputöinä tuli muutama essee kirjoitettua ja ”viraali”video luotua, mutta sitä enemmän vaihdosta sain uusia elämyksiä ja hyviä ystäviä. Älkää toki ymmärtäkö väärin, lähdin vaihtoon ihan opiskelumielessä, mutta joskus kohtalon tähdet näyttävät eri suuntaan. Kyllähän minä kyseiseltä reissulta opin paljon, mutta se on kiisteltävissä paljonko tuosta oppimastani tapahtui yliopiston penkillä.

Ulkona tuli käytyä kerran jos toisenkin. Kuvacrediitit kuuluvat JJ’s klubille. 

“The world is a book and those who do not travel read only one page.”

Löysin yllä olevan mukavan kliseisen lainauksen jostain hipsterisivulta ja totesin itsekseni, että siinäpä on hyvä lausahdus kuvaamaan myös vaihtoa (Pyhä Augustinus kuulemma näin joskus tokaissut). Vaihto avartaa ja kasvattaa. Vaihtokokemus saattaa avata ovia, mutta ennen kaikkea se on sinulle itselle mahdollisuus oppia niin itsestä kuin muista. Vaihto on kansainvälisyyden huipentuma: tutustut ihmisiin ympäri maailmaa, jolloin stereotypioita niin kaadetaan kuin tuetaan. Kaiken kukkuraksi sinulle tarjotaan rahaa siitä, että ryhdistäydyt ja lähdet muualle kotiyliopistostasi ja kotimaastasi! Itse en olisi voinut parempaa kokemusta toivoa ja kieltämättä kotiin lähtiessä harmitti, että visiittini oli lyhyet kolme kuukautta. Toisaalta ihmiset, jotka jakoivat kokemukset kanssani, myös avustivat kyseisten kokemusten rakentamisessa, ja ilman heitä olisi saattanut tulla orpo olo.   

Coventryssa opin monia asioita, joista osan ajattelin tällaisena opettavaisena lopputiivistyksenä jakaa teidän kanssa:

  1. Älä usko, mitä internetissä kommentoidaan – äläkä varsinkaan anna kommenttien lannistaa sinua jo etukäteen! Koe ja näe itse, ja sitten vasta tee omat päätelmäsi ja arviosi. Kauneus on katsojan silmissä.
  2. Kaupunki yksinään ei rakenna vaihtokokemusta, vaan se mitä itse teet, vaikuttaa viihtyvyyteesi. Jos en olisi löytänyt yhtä upeita ihmisiä kuin vaihdossa kohtasin ja jos en olisi ottanut kaiken irti vaihtoajastani, ei sillä olisi ollut väliä, missä loppujen lopuksi olisin vaihtoaikani viettänyt. 
  3. Kaikki on kiinni omasta asenteesta. Ota itseäsi niskasta kiinni ja uskaltaudu! Lopputulos saattaa olla vaivanarvoista.  
  4. Harvat tietävät Suomesta yhtään mitään. Monet kysyvät mistä olet kotoisin, mutta jos et ole Helsingistä, saat vain hämmentyneitä katseita. Maailmalla liikkuu kuva maasta, jossa asuu ehkä sata ihmistä, jossa on kylmä ympäri vuoden ja jossa kaikilla ihmisillä on vaalea tukka ja siniset silmät. Ruotsalaiset sanovat, ettemme ole skandinaaveja ja muut sanovat, ettei joulupukki oikeasti asu Suomessa. Minä tein sitten urotyötä näiden väitteiden kaatamiseksi (ignorataan nyt hetkeksi tuo, että ruotsalaiset ovat aivan oikeassa – olemmehan me sydämeltä skandinaaveja), ja sitä se vaihto oikeastaan on – lähetystyötä, jossa levitetään sanaa omasta kulttuurista. Se jäänee nähtäväksi, kuinka hyvin itse onnistuin työssäni. 🙂   

Kulttuuriperinnön pääaineopiskelija Meri-Tuuli Suorsa

Ekskursio Firenzessä oli mieleenpainuva matka italialaiseen kulttuuriin, puutarhojen saloihin ja itseeni!

duomo-view

 

Olin juuri aloittanut opintoni Kulttuurituotannon ja maisemantutkimuksen koulutusohjelmassa, Turun yliopistossa, Porin yksikössä ja oli vuosi 2014. Olin hieman jo tutustunut saman vuosikurssin opiskelijoihin ja kävimme yhteisiä perusopintoja. Kahden luennon välissä muutama opiskelija puhui siitä kuinka hienoa on kun he lähtevät yhdessä Firenzeen marraskuussa. Kuuntelin ihaillen ”oi, olisipa ihana päästä itsekin matkalle”. Kyselin heidän matkasuunnitelmistaan ja ilmeni, että kyseessä on koulutusohjelmamme sivuaineen kulttuuri ja elämysmatkailun kurssi, johon sisältyy ekskursio Firenzeen. Innostuin välittömästi, kun kuulin, että matkalle saa kaiken lisäksi tukea koulutusohjelmalta, joka kustantaisi lähes kokonaan lennot ja majoittumisen! Innostumisesta huolimatta matkustaminen kuitenkin myös jännitti minua todella paljon, sillä se olisi ensimmäinen matkani jonka lentäisin yksin ja myös ensimmäinen matka ilman läheisiäni. Opiskelijatoverini olivat mukavia, mutta en tuntenut heitä juuri lainkaan.

img_7527

Lähtöpäivä oli käsillä ja opiskelutoverini olivat menneet Firenzeen jo päivää ennen minua. Matkustin linja-autolla Porista Helsinki-Vantaan lentoasemalle. Matka ei kuitenkaan sujunut mutkitta! Linja-autoa tuli vaihtaa Espoon Ikean pysäkillä, mutta lentoasemalle menevää linja-autoa ei näkynyt. Aloin jo hieman panikoida, vaikka minulla oli vielä reilusti aikaa. Linja-auto loppujen lopuksi saapui, mutta sen lasinpyyhkijät olivat rikki ja ulkona satoi räntää. Linja-auto ajoi toista linja-autoa vastaan, jotta vaihto ehjään linja-autoon pystyttäisiin tekemään. Kauhulla tuijotin kelloani, minulla olisi enää 30 minuuttia aikaa päästä kentälle, jotta laukkuni ehtisi ruumaan. Saimme onneksemme vaihdettua linja-autoa ehjään linja-autoon, mutta aikani oli todella kortilla! Katson kelloa ja etäisyyttä puhelimen GPS:stä, oliko minulla mitään mahdollisuutta ehtiä?! Kun linja-auto vihdoin saapui terminaalini eteen, juoksin matkalaukun kanssa lähtöselvitystiskille. Ehdin juuri ja juuri, sillä minulle jäi kuusi minuuttia aikaa! Tuskin koskaan ei sydämeni ole tykyttänyt sillä tavoin kuin sillä hetkellä. Näin jo kauhukuvia siitä, kuinka joutuisin keksimään, miten saan maksettua tukirahat takaisin koulutusohjelmalle.

Päästessäni kansainväliselle puolelle ei minua huolestuttanut lentäminen enää yhtään! Frankfurtissa oli koneen vaihto ja aloin uudelleen jännittämään, mitä jos opiskelijatoverini eivät olekaan tulleet Firenzen lentokentälle minua vastaan, vaikka niin sovimme. Miten löytäisin majapaikkamme?

           img_7463

Opiskelijatoverini olivat kuin olivatkin minua vastassa ja humanistille tyypilliseen tapaan hyvin jo italialaisella viinillä marinoituja 😀 <3

Opiskelijatoveriemme kanssa vuokrasimme siis viikoksi katto huoneiston aivan Firenzen keskustasta. Majoituspaikkaamme sisältyi upea kattoterassi, josta oli hienot näkymät Firenzen keskustan ylle.

Ekskursiopäivät olivat mukavia ja paljon antavia, mutta sen vuoksi myös erittäin kiireisiä ja uuvuttavia. Maisemantutkimuksen professori Maunu Häyryselle paikka oli entuudestaan tuttu ja hän vei meitä mitä upeampiin puutarhoihin.

boboli    boboli-italy-2    villa-gamberaja-3

Jokainen oli tehnyt ennakkotehtävät ekskursiolle, jossa jokainen esitti vuorollaan jotain Firenzen alueen maisemaan tai kulttuuriin liittyvää. Esityksiä oli niin puutarhoista, arkkitehtuurista, ruokakulttuurista kuin myös matkailun vaikutuksista ja turismista.

 

statue

Iltaisin nautimme keskenämme italialaisesta kulttuurista käymällä syömässä ja ostoksilla.

img_7591                   

img_7439

Matka oli kaikin puolin antoisa ja mieleenpainuva. Opimme matkan aikana paljon niin Firenzestä, puutarhoista, italialaisesta kulttuurista, matkailusta kuin myös toisistamme ja itsestämme.

Muistelen edelleenkin matkaa yhtenä hienoimpana kokemuksena opiskeluaikanani ja olen iloinen siitä, että uskaltauduin lähtemään mukaan!

 

Dunia Toropainen

Kulttuurituotannon ja maisemantutkimuksen opiskelija, Turun yliopisto.

 

Muiden KTMT:n opiskelijoiden parhaita muistoja opiskelujen ajalta:

Miksi KTMT?

Miksi hain Kulttuurituotannon ja maisemantutkimuksen koulutusohjelmaan? Miten päädyin Turusta Poriin opiskelemaan?

Vastaus on helppo. Koska tämä koulutusohjelma on ainutlaatuinen, ja sen pää- ja sivuaine vaihtoehdot yhdistävät omat mielenkiintoni täydelliseen pakettiin (historia, maantieto, matkailu, kulttuurit, museot). Eikä Pori ole missään tapauksessa mikään miinuspuoli, ennemminkin pienemmällä opiskelijapaikkakunnalla opiskelu on antoisampaa kuin valtavissa keskuksissa. Onpahan (olevinaan) enemmän aikaa opiskeluun kun aktiviteetteja on hieman vähemmän.

Orientaatioviikko 2015, uusien fuksien tuutorina.

Lukio ajoistani on vierähtänyt jo muutama vuosi, mutta muistan sen paineen joka syntyi pikkuhiljaa yo-kirjoitusten lähestyessä ja tulevaisuuden suunnitelmia piti alkaa suunnittelemaan. Valmistuin Kaarinan lukiosta keväällä 2012, mutta Poriin päädyin vasta 2014. Siinä välissä tuli vietettyä villejä vuosia kämppiksen kanssa Turun keskustassa ja myös omassa yksiössä. Nämä vuodet eivät kuitenkaan olleet ilman suunnitelmia, sillä jo lukiossa olin päättänyt lähteä Poriin kun löysin tämän koulutusohjelman Studia-messuilla käydessäni. Olin käyttänyt lukemattomia tunteja etsiessäni eri korkeakoulujen tarjonnasta jotain mikä olisi sytyttänyt kipinän, mutta mikään ei tuntunut oikealta. Olin hakemassa myös Turun yliopistoon lukemaan maantietoa, mutta heti yo-kokeiden perään paksujen pääsykoekirjojen lukeminen ei kovin paljoa innostanut joten jätin menemättä. Olen innokas matkailemaan ja ehkä osittain kulttuuri- ja elämysmatkailun sivuaine mahdollisuus oli naula siihen arkkuun joka sai minut hakemaan KTMT:lle. Myös opiskelu Porin yliopistokeskuksessa, jossa on mahdollisuus ottaa sivuaineita muista yliopistoista avaa mahdollisuudet niin moniin eri suuntiin.

En kuitenkaan ensimmäisellä kerralla hakiessani päässyt sisään, sillä sisäänotto tavat olivat erilaiset ja vaikka silloinkaan ei ollut  pääsykoetta, otettiin sisään vain todistuksen perusteella. Ilmeisesti valitsijat eivät halunneet ottaa opiskelijaa jonka arvosanat vaihtelivat A:sta E:hen. Hain kuitenkin myös Turun ammattikorkeakouluun Kestävän kehityksen linjalle jonka pääsykokeen läpäisin ja pääsin sisään. Vuosi ammattikorkeakoulussa opetti  ja kasvatti minua paljon, mutta en kokenut ympäristösuunnittelijan ammattia kuitenkaan ihan omakseni joten hain KTMT:lle vielä uudestaan. Tällä kertaa sisäänottotavat olivat muuttuneet ja lisäksi oli tullut motivaatiokirje, jonka perusteella eroteltiin ne opiskelijat jotka todella ovat motivoituneita ja halukkaita tulemaan koulutusohjelmaan ja pysymään siellä. Sitä kun on vaikea seurata pelkistä todistuksista kun ihmiset hakevat vähän mihin sattuu. Eli hain Poriin keväällä 2013 ja kesällä sain tietää päässeeni sisään! Voi sitä onnen päivää!

 

Siitä huolimatta että kulttuuriperintö tuntui kutsumukselta ja olin äärimmäisen onnellinen sisäänpääsystä, päätin lykätä aloittamista vielä vuodella syksyyn 2014. Suoraan lukiosta korkeakouluun jatkaminen (ja kämppiksen kanssa asuminen) oli ottanut sen verran voimille, että halusin pitää vielä välivuoden, tehdä töitä ja asua yksin Turun keskustassa. En ollut henkisesti vielä valmis lähtemään 120 kilometrin päähän ja jättämään perhettä ja ystäviä taakseni. Vuoden päästä olikin jo mielipiteet muuttuneet ja olin tyytyväinen että pääsin pois tutusta ympäristöstä.

Muutto Poriin syksyn 2014 alussa onkin oma lukunsa. Olin koko alkuvuoden jättänyt asuntohakemuksia Porin YH-asunnolle joka välittää opiskelijasuntoja, mutta mitään ei kuulunut joten päätin etsiä yksityisen kautta. Vuokrataso on Porissa hyvin alhainen joten sinänsä sillä ei ole mitään väliä vuokraatko opiskelija-asunnon vai yksityisen. Olin kuitenkin Espanjassa juuri sen kriittisen ajan kun asuntoja olisi pitänyt mennä katsomaan joten laitoin isäni asialle ja hän hankki asunnon puolestani, kiitos 😀 Asunto oli vain muutaman sadan metrin päässä Yliopistokeskuksesta ja väliin oltiin rakentamassa suurta kauppakeskusta joten olin erittäin tyytyväinen. Muutin asuntoon vain kaksi päivää ennen orientaatioviikon alkua, enkä ollut koskaan aiemmin edes käynyt Porissa. Onneksi olin kuitenkin asunut yksin jo useamman vuoden joten se ei tuntunut enää niin pelottavalta, mutta oli outoa kun ei tuntenut ketään. Tein pienen kävelykierroksen Yliopistokeskuksen ympäri että osaan paikalle maanantai aamuna, mutta muuten aika meni asunnon ja tavaroiden järjestelyssä.

Onneksi olin jo kerran kokenut uuden koulun aloittamisen niin tavallaan tämä oli jo tuttua sen puolesta. Odotin innolla uusia tuttavuuksia ja opiskelijabileitä. Opiskelijabileitä sainkin odottaa kauemmin kuin kuvittelin, sillä meillä ei kovin paljoa ohjelmaa ollutkaan orientaatioviikon virallisten osuuksien lisäksi (tämä on onneksi korjattu myöhempinä vuosina). Mutta ystäviä sain heti! En osannut odottaa saavani niin hyviä ystäviä heti ensimmäisellä viikolla, saati sitten ensimmäisenä päivänä. Viikon aikana tuli Porin kaupunkikin paremmin tutuksi ja kun kurssit lähtivät käyntiin, meni ensimmäinen syksy hujauksessa. Nyt mennäänkin jo kolmatta vuotta ja keväällä on jo kandin paperit käsissä. Onneksi ei vielä tarvitse lähteä Porista sillä jatkan suoraan maisteriksi vielä muutaman vuoden.

En vaihtaisi näitä vuosia Porissa mihinkään ja olen erittäin tyytyväinen koulutusohjelmamme opetuksen tasoon, henkilöstöön, ainejärjestötoimintaan ja Yliopistokeskuksen yhteistyömahdollisuuksiin sekä Porin opiskelijakulttuuriin! Opiskelu on kyllä elämän parasta aikaa!

Ohessa vielä muidenkin opiskelijoidemme ajatuksia siitä miksi hakivat meille, hyviä katseluhetkiä 🙂

Petra Nikula, kulttuuriperinnön pääaineopiskelija ja opiskelijoiden ainejärjestö Kulma ry:n puheenjohtaja.

Tervetuloa!

Petra Nikula, kulttuuriperinnön tutkimus.

 

Unelmana vaihtoon lähteminen?

 

dsc_0096

Oletko aina unelmoinut vaihtoon lähtemisestä Kiinaan? Yhdysvaltoihin? Saksaan? Italiaan? Meksikoon?

Vaihtoehtoja on monia. Itse päätin lähteä vuonna 2015 vaihtoon Japaniin kolmantena opiskeluvuotenani. Ennen lähtöä olin hermostunut, ja mietin teinkö varmasti oikein päätöksen? Valitsinko oikean maan? Oikean yliopiston? Olinko varma ettei vaihto viivästytä opintojani? Huoleni olivat kuitenkin turhia, ja vaikka toisinaan koti-ikävä vaivasikin, en ole jälkeenpäin kertaakaan katunut päätöstäni lähteä vaihtoon.

Vaihto-opiskelijana oleminen vieraassa maassa on yksi parhaimmista kokemuksista, joita yliopistot pystyvät tarjoamaan. Oma yliopistoni,Turun yliopisto, tekee yhteistyötä tiettyjen japanilaisten yliopistojen kanssa, ja pystyikin tällöin mahdollistamaan hyvin organisoidun vaihtoni Japanissa. Kaikilla yliopistoilla ei ole suhteita Japaniin, tai moniin muihinkaan maihin, jolloin opiskelijan tulisi itsenäisesti hakea vaihtoon valitsemaansa kohdemaahan ilman emoylipiston ohjeistusta. Tämä voi osoittautua hyvin vaikeaksi, mutta ei tietenkään mahdottomaksi.

Turun yliopiston ja Porin yliopistokeskuksen henkilökuntien avun seurauksena vaihtojaksoni Osakan prefektuurissa sijaitsevassa Hirakata- nimisessä kaupungissa, Kansai Gaidain yliopistossa, sujui ongelmitta. Yliopisto avusti taloudellisesti 1500e edestä. Tämän päälle tuli vielä normaalisti opintotuki ja lainaakin pystyi nostamaan, jos halusi. Opiskelujen ohella kannattaa siis todellakin lähteä vaihtoon vieläpä kun siihen saa rahallista tukea!

Vaihtomaana Japani oli loistava. Kaupunkina Hirakata taas ei ollut. Kyseessä on siis Japanin mittapuulla pienehkö kaupunki, jossa asustaa ”vain” 408 601 ihmistä. Kaupungin keskusta oli harvinaisen pieni, mistä johtuen matkustelinkin paljon Osakaan ja Kiotoon, jotka sijaitsivat melko lähellä ja joihin oli hyvät liikenneyhteydet. Matkustelin tietysti myös kauemmaksikin, kuten Tokioon, Nagasakiin, Kumamotoon ja Asoon. Koreassakin tuli käytyä ja viivyttyä viikon ajan. Kuten tästä voi jo kenties päätellä, matkustaminen on Japanissa melko halpaa verrattuna Suomen hintoihin. Monissa muissakin maissa hinnat ovat Suomea alhaisempia, mistä syystä vaihtoaikana kannattaakin matkustella mahdollisimman paljon. Matkusteleminen tekee vaihtokokemuksesta myös huomattavasti erityisemmän ja ”rikkaamman”.

dsc_0504

Vaikka kaupunkina Hirakata ei ollutkaan loistava, Kansai Gaidain yliopisto hyvitti sen. Yliopisto oli hyvin kansainvälinen ja se luokitellaankin ns. kieliyliopistoksi. Luennoilla opetus oli englanniksi, poikkeuksena tietenkin japanin kielen kurssit. Oma kielitaitoni paranikin molemmissa kielissä huomattavasti ja muutenkin englanniksi puhumisesta tuli vaihdon aikana luontevaa.

Kielitaidon parantaminen onkin yksi hyödyllisimmistä syistä lähteä vaihtoon! Ei kannata miettiä ja murehtia liikaa etukäteen sitä, kuinka hyvä on puhumaan tai kirjoittamaan englantia. Itsekin sorruin tähän, mutta tulin huomaamaan, ettei melkein kukaan puhunut täydellistä englantia valmiiksi(paitsi tietysti amerikkalaiset, joita oli n.60% koko vaihtoporukasta). Kaikki oppivat vaihdon aikana yhdessä, eikä se koskaan haitannut, jos joku ei täydellisesti puhunutkaan. Tietysti vaihto on myös täydellinen mahdollisuus opetella paikallista kieltä, kuten itsekin opiskelin japania. Sen sisäistäminen kävi yllättävän nopeasti, kun joutui käyttämään sitä jatkuvasti arjessa ja myös kuulemaan kyseistä kieltä joka paikassa.

Nähtävää Japanissa oli vaikka kuinka paljon, eikä kaikkea mitä olisi halunnut nähdä, saanut mitenkään mahdutettua puoleen vuoteen. Vapaa-ajalla tekemisestä ei siis todellakaan ollut puutetta. Erityisen mieleenpainuvaa vaihdossa oli muun muassa Osakan kaduilla käveleminen, temppeleissä vieraileminen, nomihodai/tabehodai-kokemus (eli ravintolasta/baarista varataan pöytä 60 minuutiksi, jolloin saa syödä tai juoda niin paljon kuin vain jaksaa tunnin aikana), Universal Studio:ssa käynti (mahtava huvipuisto), erikoisten ruokien kokeileminen (rakastuin mochiin ja takoyakiin!), Naran peurojen silittäminen, Tokion näkeminen pilvenpiirtäjän ylimmästä kerroksesta, Aso- vuorella kiipeileminen, perinteiseen teeseremoniaan osallistuminen, geisha- esityksen näkeminen, pelihalleissa pelaaminen, japanilaisen kosmetiikan ja vaatteiden ostaminen, Koreaan matkustaminen, purikuran kokeileminen, ramen-ravintolassa syöminen keskellä yötä, pakonomainen panostaminen halloween asuun, maid- kahvilassa käyminen, Kioton Arashiyaman apinoiden näkeminen ja niiden ruokkiminen, onseneissa rentoutuminen ja ylipäätään hauskan pitäminen!

Kaikista parasta oli olla vaihdossa juuri Japanissa ja tutustua moniin ja erilaisiin ihmisiin! Vaihdossa oleminen oli itselleni mahtava kokemus, sain elinikäisiä ystäviä ja kokonaisuudessaan vaihto kehitti minua ihmisenä parempaan suuntaan.

dsc_0258

blogikuva

Suosittelen vaihtoa kaikille, jotka haluavat kokea erilaisen kulttuurin ja olla tekemisissä eri kulttuureista tulleiden ihmisten kanssa ja näin oppia tuntemaan ja ymmärtämään maailmaa entistä laajemmin. Kansainvälisyyttä arvostetaan myös jatkuvasti entistä enemmän, jolloin vaihtoon lähteminen onkin viisas ja tulevaisuuteen panostava päätös. Nykypäivän työmarkkinoilla kilpailu ja huomatuksi tuleminen on erittäin vaikeata. Vaihto-oppilaana oleminen näyttää CV:ssä kuitenkin todella positiiviselta mahdollisille työnantajille. Vaihtoaikana muodostetut ystävyyssuhteet voivat myös muodostaa verkostoja, joiden avulla opiskelijan on mahdollisuus saada työpaikka eri puolilta maailmaa.

Myös Digitaalisen kulttuurin opiskelija Katriina on paraikaa vaihdossa Norjan Bergenissä, katsokaa videolta hänen tunnelmiaan ja ajatuksia vaihtoon lähtemisestä! Tutustu vaihto-opiskeluun myös osoitteessa                                                         http://www.utu.fi/fi/yksikot/hum/yksikot/ktmt/opiskelu/kv/Sivut/home.aspx

Teksti ja kuvat: Anna Kimpimäki, Kulttuuriperinnön pääaineopiskelija

© 2024 Humanistina Porissa

Theme by Anders NorenUp ↑