Turun yliopiston Digitaalisen kulttuurin, maiseman ja kulttuuriperinnön tutkinto-ohjelman opiskelijoiden, henkilökunnan ja yhteistyökumppaneiden näkemyksiä kulttuurista, yhteiskunnasta ja yliopistoelämästä.

Tekijä: ljtark

Aika avata räppänä?

Onko Saunatutkija Seesmeri? Puhelin soi kesken kauppareissun. Puhelin soi kesken soutumatkan, kesken perunankuorinnan, kesken apurahahakemuksen tutkimussuunnitelman laadinnan loppuspurttia. Haluanko rimpuilla tämän viitan harteiltani? Välillä harmittelen, mitä tuli tehdyksi. Miksi tutkin saunaa, joka ainakin näin kesän kynnyksellä kiinnostaa kaikkia ja jolla on yli viisi miljoonaa muutakin asiantuntijaa tässä maassa. Lyhyen rimpuilun jälkeen tajuan, että juuri tämä on mahtavaa: kanssasaunojat, kanssatietäjät.

Saunatutkija ei ole koskaan yksin. Saunan kautta voi nähdä maailman. Se ei ole pelkkää hirsisalvosperinnettä, jankutusta vihta-vai-vasta, tervan tuoksua, avantoon juoksua ja mökkirantaa. Saunan kautta voi tarkastella vaikka kokemusta ja sitä, miten henkilökohtainen, muistot ja perinne kietoutuvat yhteen. Näin tein väitöskirjassani ”Sauno itsellesi menneisyys”, joka julkisesti tarkistettiin Porissa kaksi kesää sitten.

Ai ny vai, ai mää vai? Niin, miten tässä näin kävi? Muutin liki kymmenen vuotta sitten Poriin. Tarkkaa syytä en osaa sanoa. Kaupunki ei ollut vieras, vaan koin olevani sukuni paluumuuttaja. Sukuni on myös niin läpensä tarinallistettu, että kaupunki ei ollut vieras lapsillenikaan, vaan nyt he näkivät paikat, joissa heillekin tutut tarinat olivat tapahtuneet. Koin oman mielen sisäistä renessanssia. Vapautta tehdä kaikkea, mitä halusin ja kaikkea, minkä koin jääneen kesken. Helmoissa pyöri kolme lasta, mutta silti oli aikaa ja mahdollisuutta moneen. Kiitos Porin.

Pienenä pianonsoittaja aikoinaan halusin ryhtyä soittamaan myös viulua. Pianonsoitonopettajani varoitteli: ”Älä hajota itseäsi”. Koko elämässäni olen pyrkinyt elämään vastoin tuota oppia. Folkloristiikan lisäksi opiskelin markkinointia, valmistuin mainosgraafikoksi, julkaisin runokirjan, ylläpidin merimuseota… Porissa olen jatkanut ”aikuistasolla” tätä omaksi kokemaani elämäntyyliä. Väitöskirjan kirjoittamisen lisäksi olen ehtinyt olla monessa mukana; yliopistokeskukselle on sanoitettu kantaatti, viulu on vaihtunut alttoviuluun, melodraamakiertue järjestetty, soutuvene muuttanut Selkämerelle… Kiitos Porin.

Saunaa tutkimalla olen löytänyt itseni maisemantutkijana. Sauna yhtenä esimerkkinä moniaistisesta kokemuksesta, itsestä ja maisemasuhteesta sekä kulttuuriperinnön roolista osana kokemuksellisuutta on avannut minulle uusia teoreettisia näkökulmia ja oman polun maisemantutkimukseen. Minulle tutkijana maisema on moniaistinen ja monimerkityksinen. Tällaiselle itsensä sekoittajalle se sopii hyvin. Maisema ei ole vain sitä mitä näemme, muistamme tai joka meille on maisemaksi julistettua. Se on myös ääntä, kutinaa ja kuvittelua. Saunan rinnalla toisena tutkimuskohteenani on jo pitkään ollut meri ja merellisyys (täytyyhän saunatutkijankin välillä vilvoitella). Mereen ja sen pinnan alaisen maailman maisemaan liittyy, aivan kuten saunaankin, vahvoja metaforia ja tunnesiteitä. Ne ovat molemmat jännitteisiä välitiloja, joissa kokija on vain vierailulla ja joissa näköaisti on alisteinen muille aisteille. Tällainen maisemakokemus on hankala kielellistää ja koenkin, että sählärin taustani runouden, kuvataiteen ja musiikin parissa auttaa minua tässä. Odottakaa, en ole keksinyt tätä pyörää vielä uudestaan, mutta kun tarpeeksi uppoudun teorioiden laskoksiin, kuvioihin ja rihmastoihin, saattaa tämäkin ajattelutyö tulla vielä joskus valmiiksi. Porin yliopistokeskuksen innovatiivisessa ja avoimessa ilmapiirissä olen onnekseni voinut kasvaa omaääniseksi tutkijaksi. Kiitos Porin.

Kun nousen kirjoituspöydän äärestä en useinkaan halua saunaan. Uimassa käyn mieluusti joka päivä. Nyt poikkeuskeväänä se on ollut haastavampaa, kun on täytynyt etsiytyä avovesiin. Kylmääkin on ollut. Mutta hauskaa. Retkillä on avautunut esimerkiksi yksi kielellistynyt maisema; paikannimet. Jos et vielä ole ajanut Vaadespakan ahteen yli, kiivennyt Niälpäkin kalliolle, rantautunut Pimppuskerille tai ohittanut Åkerbakan kuolemaa saariryhmän viimeisenä, on sinulla ehkä vielä jotain uutta koettavaa edessä. Ennen avomerta ja seuraavaa rantaa, joka on Ruotsissa, voi vielä jäädä tähyilemään horisonttia Seesperin kallioilta. Minulla oli erityisen kotoisa olo siellä termoskahvit juodessa.

Palataan vielä hetkeksi saunatutkimuksen pariin, joka kuitenkin on tutkimukseni ydintä. Kuten totesin, saunan läpi voidaan tarkastella lähes kaikkea. Tänä keväänä sauna on ollut esillä mm. kulkutautitartunnoissa. Voiko saunassa sairastua? Voiko saunomalla parantua? Oli niin tai näin, moni yleinen sauna on ollut suljettu mutta moni on rauhoittunut omaan saunaansa, jos mahdollista. Nyt on kuitenkin aika avata räppänät ja tarkastella maailmaa muutenkin kuin oman napanöyhtän, oman löylykauhan mitan päästä. Seuraavaksi aion uppoutua ulkosuomalaisten saunasuhteeseen, median saunapuheeseen, outoihin saunoihin ja saunan kitsiin. Tutkimusaiheideni hybridikin on jo löytynyt: Vaasassa on vedenalainen sauna. Sinne on päästävä.

Kirjoittaja Laura Seesmeri on maisemantutkimuksen tutkijatohtori ynnä vapaa tutkija-taiteilija

Miltä maistuu kulttuuriperinnön tutkimuksen opiskelijan fuksielämä Porissa?

Saatuani opiskelupaikan kulttuurintuotannon ja maisemantutkimuksen koulutusohjelmasta aloin saman tien jännittää opintojeni alkua. Olinhan viettänyt kolme välivuotta ja pelotti, mitä jos kaikki ovat minua paljon nuorempia tai vanhempia tai en muuten vain tulisi toimeen muiden opiskelijoiden kanssa. Pelko oli turha. Heti ensimmäisellä viikolla meillä oli paljon aktiviteettejä ja tapahtumia, joissa aivan puolivahingossa tutustui uusiin opiskelukavereihin. Koulutusohjelmassa aloitti paljon eri-ikäisiä opiskelijoita, osa aloitti kandivaiheen opinnot, osa tuli jatkokouluttautumaan maisterivaiheeseen. Joten olet minkä ikäinen tahansa, sovit varmasti joukkoon!

Onkin ollut ihana huomata, kuinka hyviä kavereita koko porukasta on myös keskenään tullut huolimatta siitä missä vaiheessa opiskeluja kukin on.

Pori oli minulle jo entuudestaan jonkin verran tuttu, vaikka tulenkin toiselta puolelta Suomea. Opiskelijakaupunkina se kuitenkin ylitti odotukseni täysin. Pori on kaupunkina sopivan kompakti, jossa yliopistokampus on keskeisellä paikalla Puuvilla-kauppakeskuksen kupeessa ja keskustan läheisyydessä. Opiskelijatapahtumat ovat lähes kaikki olleet keskustassa, mikä helpottaa niihin osallistumista ja niitä opiskelijatapahtumia on paljon. Mukaan vaan!

Täällä kätevin tapa liikkua paikasta toiseen on varmasti pyörä, mutta Citylinja-bussi sekä muut bussilinjat kuljettavat myös paikan päälle, mikäli on asiaa kauemmas keskustasta.

Vaikka Porin keskusta tai kävelykatu ei ehkä teekään parasta ensivaikutelmaa 1970-luvun kerrostaloillaan, löytyy täältä aivan ihania paikkoja kuten Kokemäenjoen ranta vanhoine kivirakennuksineen ja mukulakivikatuineen, Puuvillan läheisyydessä olevat puutaloasuinalueet, Kirjurinluoto, missä on hyvät ulkoilu mahdollisuudet sekä Viikkarin ja Kuukkarin puutaloasuinalueet.

Muita kivoja urheilu- ja ulkoilupaikkoja ovat Porin metsä, joka on vain parin kilometrin päässä keskustasta sekä hiekkarannastaan paremmin tunnetun Yyterin lietteiden pitkospuut. Täällä on myös paljon kivoja kuppiloita, ravintoloita sekä kirppareita, jos on tekemisen puutetta.

Kun aloitimme opiskelut, en ollut vielä varma, mikä olisi minulle sopiva pääaine. Hyvät ja kattavat johdantokurssit auttoivat minua valinnassa, joten jos pääaine mietityttää, niin älä huoli, kyllä se oikea löytyy. Toki valinnan vaikeutta ei helpottanut kaikki ihanat ja inspiroivat opettajat sekä mielenkiintoiset kurssien sisällöt. Pääaineekseni valitsin kulttuuriperinnön tutkimuksen, joka on osoittautunut todella mielenkiintoiseksi.

Valitsin sen siksi, koska kulttuuriperintö on hyvin laaja käsite ja sen alla on tuhat ja miljoona mielenkiintoista asiaa. Toisaalta se tutkii menneisyyttä ja historiaa, toisaalta taas nykypäivää ja -ilmiöitä. Uskon tämän pääaineen tuovan erinomaiset valmiudet työskennellä hyvin monenlaisissa työtehtävissä tulevaisuudessa.

Lisäksi haluaisin vielä kertoa mahdollisuudesta hyödyntää Porin yliopistokeskuksessa toimivien yliopistojen tarjontaa. Porin yliopistokampuksella toimii Tampereen yliopiston yksiköiden lisäksi muun muassa Turun kauppakorkeakoulun Porin yksikkö, joten sieltä on mahdollisuus suorittaa esimerkiksi sivuainekokonaisuus tai vaan muutamia mielenkiintoisia kursseja. Tätä mahdollisuutta aion itse varmasti hyödyntää!

Helmi Hietalahti
Ensimmäisen vuoden opiskelija

© 2024 Humanistina Porissa

Theme by Anders NorenUp ↑