Turun yliopiston Digitaalisen kulttuurin, maiseman ja kulttuuriperinnön tutkinto-ohjelman opiskelijoiden, henkilökunnan ja yhteistyökumppaneiden näkemyksiä kulttuurista, yhteiskunnasta ja yliopistoelämästä.

Kuukausi: maaliskuu 2017

Omalaatuista opiskelijayhdistystä perustamassa – PANA ry

Porin akateeminen nörttikulttuurin arvostusseura, yhdistys joka aikoinaan nimettiin Satakunnan Kansassa (2012) vuoden erikoisimpana kaupungin toiminta-avustuksen hakijana, on vuonna 2011 perustettu opiskelijayhdistys, jonka perusti viisihenkinen joukko digitaalisen kulttuurin opiskelijoita. Aluksi puhuttiin vapaamuotoisesta nörttikerhosta ja yhdessä hengailusta, mutta myöhemmin todettiin, että yhdistyksen perustaminen ja sen rekisteröiminen luo parhaat mahdollisuudet monipuoliselle toiminnalle. Näin syntyi PANA, jonka perustamiskokous pidettiin 21.3.2011
opiskelijatalo Saikulla, jossa myös yhdistyksen peli-illat ovat siitä lähtien pidetty.

Monilla voi olla mielikuva nörttiyhdistyksestä paikkana, jossa hikinörtit pelaavat pitkiä ja strategisesti raskaita hc-pelejä verenmaku suussa ja keskustelevat tämän hetken kuumimmista peliuutisista.
Tämä kuvailu on kuitenkin varsin kaukana Panan tavallisesta peli-illasta.

Uskoisin, että tämä mielikuva voi kuitenkin helposti nostaa osallistumiskynnystä, herättäen ajatuksen siitä, onko itse tarpeeksi nörtti tai gamer osallistumaan toimintaamme. Tämä pelko on kuitenkin turhaa Panan tapauksessa, emmekä ole edes lähteneet määrittelemään nörtteyttä sen tarkemmin, sillä kaikki ovat lämpimästi tervetulleita mukaan yhdistyksemme toimintaan.

Panaan olemme alusta alkaen pyrkineet luomaan rennon ilmapiirin, jossa kaikenlaiset enemmän tai vähemmän peleistä kiinnostuneet ihmiset voivat viettää laatuaikaa pelaamisen parissa. Lisäksi olemme aina pyrkineet jäsenilloissamme panostamaan siihen, ettei kukaan tuntisi itseään ulkopuoliseksi tai jäisi vaille peliseuraa.

 

Panassa on paljon (jopa enemmistö) sosiaalisia pelaajia, jotka pelaavat tavallisesti hieman suoraviivaisempia ja lyhyempiä pelejä. Tällöin pointtina ei ole niinkään pelattava peli itsessään tai sen voittaminen, vaan enemmänkin seurallisuus, ajatusten vaihto sekä hauskanpito. Toisaalta haluamme tietysti myös tavoittaa lautapeliharrastajat ja tarjota heille hieman strategisempaa ja kilpailullisempaa peliseuraa.

Joka maanantaina pidettävien peli-iltojen lisäksi yhdistys järjestää noin kerran kuussa aina jotain spesiaalia, kuten videoiltoja, turnauksia tai virkistysiltoja – kesällä jopa hikinörteille sopivaa liikuntaa! Näiden lisäksi yhdistys vierailee vuosittain alan tapahtumissa, esimerkiksi roolipeli-, anime-, ja lautapelitapahtumissa, joihin yhdistys usein tarjoaa lippuja jäsenilleen alennettuun hintaan. Toukokuun lopulla jo viidettä kertaa pidettävästä retropeli-illasta on tullut perinne ja siitä kasvanut meidän isoin vuosittainen tapahtumamme. Viime vuonna pidimme retropelipistettä myös isänpäivänä Porin taidemuseolla ja Kansallisena pelipäivänä keskustan nuorisotalolla. Yhdistyksen ulkopuolella meidät usein tunnetaankin vain retropeleistä, vaikkemme varsinaisesti edes ole retropeliyhdistys ja esimerkiksi lautapelailu on jäsenilloissa huomattavasti yleisempää.

Yhdistystoiminnan pyörittäminen on opettanut monenlaisia taitoja esimerkiksi tapahtuma- ja turnausjärjestämisestä, kokoustamisesta, kirjanpidosta, markkinoinnista, viestinnästä sekä toiminta-avustusten hakemiskäytännöistä. Myös teknisempiä taitoja on oppinut tapahtumajulisteita ja esitteitä vääntäessä sekä videotykkien ja konsolien liittämisongelmien kanssa painiessa.

Kaikki pienissä hallituksissa toimineet varmasti tietävät, että joskus yhdistystoiminta saattaa viedä paljon aikaa ja energiaa. Itse monivuotisena puheenjohtajana olen usein löytänyt itseni hoitamasta sekä rahastonhoitajan ja sihteerin että viestintä-, some- ja nettisivuvastaavan virkaa samanaikaisesti. Hauskaa puuhaa tämä on kuitenkin pääasiassa ollut ja pelaaminen on aina parasta vastapainoa opiskelulle!

Lisätietoa toiminnastamme löydät yhdistyksen kotisivuilta ja Facebookista. Mikäli kiinnostuit, hae ihmeessä myös yhdistyksen jäseneksi, se kun on vielä opiskelijoille täysin ilmaista! Nähdään peli-illoissa!

 

Ville Nikander

PANA ry:n puheenjohtaja

Digitaalisen kulttuurin pääaineopiskelija

Skål! Sitseillä lauletaan ja noudatetaan sääntöjä

Jos minulta olisi ennen opintojeni alkua kysytty, mitä odotan opiskeluiltani eniten, olisin sen lisäksi, että saan opiskella unelma-alaani, vastannut odottavani sitsejä. Opiskelijaelämää googlaillessani tapahtuma jäi mieleen sen erityislaatuisuuden vuoksi. Eihän koko tapahtumasta saanut hakutulosten perusteella ollenkaan järkevää kuvaa, mutta sama viesti välittyi kuitenkin kaikista löytämistäni teksteistä. Sitseillä tulisi olemaan hauskaa! Epämääräiset kuvaukset toastmastereista, hauskoista juomalauluista ja tarkoista säännöistä saivat pohtimaan mitä ihmettä olisi oikein luvassa.

Kulttuurituotannon ja maisemantutkimuksen koulutusohjelman opiskelijoiden ainejärjestö Kulma ry, järjestää vuosittain monia mahtavia tapahtumia, joista osa on jo muodostunut perinteiksi. Lokakuussa järjestetään Oktoberfestit, haalarimerkkejä ommellaan haalariompeluiltamissa ja Oscar-valvojaisissa valvotaan läpi yön, ehdolla olevia elokuvia ja Oscar-gaalaa seuraten. Monista mahtavista tapahtumista huolimatta, sitsit ovat kuitenkin sellaiset, mihin haluan aina osallistua.

Ensimmäisillä sitseilläni alkuvuodesta 2015, vielä putipuhtaissa ja lähes merkittömissä haalareissa.

 

Helan går,

sjung hoppfalleri fallerallalej!

Helan går,

sjung hoppfallerallala!

Och den som inte helan tar

han ej heller halvan får

Helan går, sjung hopfallerallalej!

 

Sitsit ovat akateeminen pöytäjuhla, jossa lauletaan juomalauluja, juodaan ja syödään. Tapa on rantautunut Suomeen Ruotsista, kuten moni muukin yliopistotapahtuma ja perinne. Sitsit aloitetaankin aina laulamalla Helan går ja kumoamalla sen jälkeen ensimmäinen snapsi. Sitsilipun hintaan kuuluu yleensä kaksi lyhyttä ja kolme pitkää juomaa, ja lisäksi ruoka.

Kokemattomampaa sitsaajaa sitsien säännöt saattavat kauhistuttaa. Sitseillä esimerkiksi jokaiselle on määrätty pöytiin omat paikkansa, joilta ei saa nousta, ellei saa sitsejä johtavilta toastmastereilta eli toasteilta lupaa. Ensimmäinen muistettava asia onkin, että toastmasterien sana on laki. He määräävät milloin pidetään tauot ja kuinka pitkiä ne ovat, antavat lauluvuoroja jne. Kun toastmasterit puhuvat, on oltava hiljaa. Sääntöjen rikkomisesta seuraa rangaistuksia eli punishmenttia. Tarkkojen sääntöjen ja rangaistuksien pelossa ei kannata kuitenkaan jättäytyä sitseiltä pois, sillä tarkoitus on pitää hauskaa, eivätkä ne rangaistuksetkaan niin pahoja ole. Rangaistuksilla ei ole tarkoitus nolata ketään, vaan ne ovat kaikille hauskoja.

Sitseille kuuluvat olennaisesti myös erilaiset juomalaulut, joihin liittyvät myös omat sääntönsä. “Omstart-huudahduksella aloitetaan laulu tai säkeistö alusta, kun jo juotujen juomien tai alkujännityksen vuoksi laulu kulkee epävireisesti, ja “Mellan sup-huudahduksen jälkeen juodaan. Laulun lopuksi skoolataan ensin vasemmalle, sitten oikealle ja lopuksi eteen. Skoolatessa katsotaan aina silmiin.

Pointer ry:n After ski -sitseille pukeuduin ruotsalaiseksi kilpalaskijaksi.

 

Korpikuusen kannon alla on humanistin kolo,

siellä on koti ja siellä on peti ja jatkoilla pehmoinen olo.

Tiu-tau tiu-tau tili-tali-tittan,

kylterit juhlii viinalla.

Pikkuiset humanistit liikkellä pyssyy halvalla El Tiempolla.

 

Ainejärjestömme Kulma ry:n Suomi, sisu ja sauna -sitseille, tein ehkä suosikkini tähän astisista sitsiasuistani, pukeutuessani Kalevalan Marjataksi. Inspiraatiota hain suomalaisista muinaispuvuista.

Porissa järjestettävät sitsit ovat yleensä aina erilaisia teemasitsejä. Opiskeluaikanani on järjestetty esimerkiksi Lapsuuden sankari -sitsit, joille pukeuduin Peppi Pitkätossuksi, Kauhu -sitsit, joille pukeuduin kannibaalikokiksi, Cinema -sitsit, joissa olin Hyacinth Bucket, sekä viimeisimmät Suomi, sauna ja sisu -sitsit, joihin pukeuduin Kalevalan Marjataksi. Mahtavaa on, että suurin osa osallistujista oikeasti näkee vaivaa asujensa eteen ja sitseillä näkeekin mitä mielikuvituksellisempia asuja ja hahmoja.

Lapsuuden sankari -sitseille pukeuduin Peppi Pitkätossuksi.

 

Äidin pienet sienet ryyppää viinaa,

pöytäviinaa, jaloviinaa.

Äidin pienet sienet puhuu kiinaa,

riisiviinaa, hiivaa.

Sinä ja minä, varsinkin minä.

 

Jokaiselle sitsaajalle on merkitty pöytiin omat paikkansa.

Sitseistä on vaikea antaa selkeää kuvaa, vaan ne on koettava itse. Sitsiperinteet vaihtelevat myös ainejärjestöittäin, joten myös muille sitseille kannattaa osallistua, kuin vain niille omille. Porissa onkin mahdollisuus osallistua Pointer ry:n sitseille, joka kokoaa opiskelijoita yhteen kaikista Porin yliopistokeskuksessa toimivista yliopistoista ja yksiköistä. Sitsit ovat myös loistava tapa tutustua uusiin ihmisiin, sillä ikinä ei tiedä kenen vierestä löydät itsesi istumasta. Sitsit ovat tapahtuma, jossa näkyvät perinteet pitkältä ajalta, aina ruotsinkielisistä juomalauluista vuosien saatossa luotuihin uusiin sanoituksiin ja oman ainejärjestön sisällä luotuihin hauskoihin tapoihin.

 

Kulttuuriperinnön tutkimuksen pääaineopiskelija, Turun yliopisto.

Marika Österlund

© 2024 Humanistina Porissa

Theme by Anders NorenUp ↑