Vauvan ja sisarusten kohtaamiseen vinkkejä

Perheeseen on tulossa vauva, miten toistaiseksi ainokainen ja kaiken huomion saanut esikoinen suhtautuu uuteen tulokkaaseen? Kenties kiinnostaa hyvinkin paljon, mutta mietityttää myös, mitä ihmettä tapahtuu?

Mannerheimin lastensuojeluliiton sivustoilla on kattavasti kerrottu miten asiaan voi valmistautua. Hyviä vinkkejä löytyy paljon, alkaen siitä, milloin kertoa että perheeseen syntyy vauva, miten sisarus voi osallistua jo odotukseen, ensikohtaamisesta ja yhdessä hoitamisesta. Sivustolta löytyy myös vinkkejä, mikäli syntyy mustasukkaisuutta vauvaa kohtaan.

http://www.mll.fi/vanhempainnetti/tukivinkit/mustasukkaisuutta_kun_perheeseen/vinkkeja_tilanteeseen/

Liikaa istumista? Reippailu istumisen välissä parantaa verenpainetta

Tuoreessa tutkimuksessa seurattiin miten muutaman minuutin jaloittelu ja kevyt lihastreeni vaikuttavat verenpaineeseen tyypin 2 diabeetikoilla. Osallistujat istuivat kahdeksan tunnin jaksoja, jonka aikana suoritettiin puolen tunnin välein kolmen minuutin kävely tai lihastreeni jumppavideon tahdissa. Näitä suorituksia verrattiin pelkkään kahdeksan tunnin istumiseen. Verenpainetta mitattiin tunnin välein levossa ja todettiin että sekä kävely että jumppa laskivat osallistujien verenpainetta ja myös veren noradrenaliinipitoisuuksia.

Voidaan siis todeta, että jaloittelu on hyödyllistä. Vielä jos lasketaan, kuinka paljon kolmen minuutin kävely tai jumppa puolen tunnin välein lisää liikuntaa koko päivälle, saadaan tästä tulokseksi 24 minuuttia kävelyä tai jumppaa työn lomassa J

Lue lisää Terveysportista

Vauva vatsassa: mitä vauva kuulee?

Miten äänet kuuluvat kohtuun ja miten kehittyvä vauva niihin reagoi? Äidit ovat huomanneet että kova ääni voi saada vauvan säpsähtämään mutta entä äidin ja läheisten puhe ja vaikkapa musiikki? Kehittyvän sikiön aivoissa tapahtuvia reaktioita ulkoisiin ääniin on hankala tutkia, mutta sikiön magneettikenttien muutoksi vertaamalla esitettyihin ääniin, voidaan saada jotain tietoa.

Vauva tunnistaa jo muutaman päivän ikäisenä oman äidin äänen. Äidin äänen lisäksi vauva tunnistaa myös muut läheiset, jotka ovat jutelleet äidille loppuraskauden aikana. Tässä taustalla saattaakin olla se, että vauva liittyy tuttuun yhteisöön, eli jo raskausaikana vauva muotoutuu osaksi perhettä.

Entä musiikki? Vauva tunnistaa äidin loppuraskauden aikana kuuntelemat kappaleet ja yllättäen myös muiden esittäminä. Äidin laululla on todettu vaikuttavan vauvan tunnetilaan, kehtolaulut ovat tästä hyvä esimerkki.

Sikiö ja vauva on siis kiitollinen kuuntelija. Äidin, isän ja sisarusten juttelulla ja laulamisella on tärkeä merkitys. Yhteisen ajanvieton lisäksi nämä mukavat äänet lisäävät vauvan hyvinvointia.

Lähde: Minna Huotilainen, Sikiöaikainen oppiminen valmistaa tien syntymänjälkeiseen elämään, TIETEESSÄ TAPAHTUU 4/2004

Lasten painonhallintaa edistävät syömisen periaatteet

Painonhallinnan edistämiseksi lapsen olisi hyvä oppia jo varhain luonteva suhtautuminen ruokaan ja syömiseen. Painonhallinnalla tarkoitetaan sitä, että lapsi kasvaa normaalisti eikä liho pituuteensa nähden. Suhde ruokaan ja syömiseen on erityisen kaukana luontevasta silloin, kun syömisestä tulee matematiikkaa, esimerkiksi kalorien laskemisen muodossa. Ruokia ei myöskään tulisi jaotella kiellettyihin ja sallittuihin ruoka-aineisiin, vaan kaikkea tulisi voida syödä kohtuudella. Suuret linjat ovatkin elintapa-asioissa pieniä yksityiskohtia olennaisempia. Oikeanlaista syömistä voitaisiin luonnehtia seuraavilla perusperiaatteilla:

  • Ruokaileminen on säännöllistä
  • Ruokavalio on monipuolinen
  • Syödyt ruokamäärät ovat kohtuullisia ja tarvetta vastaavia
  • Ruokailu on joustavaa ja sallivaa
  • Syömisestä saa ja tulee nauttia

Nämä periaatteet voidaan nähdä taitoina, jotka lasten olisi hyvä oppia. Taidot edistävät lapsen hyvinvointia ja ehkäisevät ylipainoa, jopa läpi elämän. Pureudutaan seuraavaksi lyhyesti tarkemmin jokaiseen taitoon.

Säännöllinen syöminen:

Lasta ohjataan säännölliseen syömiseen parhaiten luomalla päivittäinen säännöllinen ateriarytmi. Säännöllisyydellä tarkoitetaan riittävää määrää selkeitä aterioita. Säännöllinen syöminen onkin erityisen tärkeää, sillä se pitää verensokerin ja jaksamisen tasaisena sekä tukee nälän ja kylläisyyden tunnistamisen oppimista. Epäsäännöllinen syöminen esimerkiksi napostelun tai pitkien ateriavälien takia taas hankaloittaa syömisen hallintaa ja voi siten johtaa ylipainon kertymiseen.

Monipuolinen ruokavalio:

Laadukas, vaihteleva ja monipuolinen ruokavalio turvaa riittävän ravintoaineiden saannin ja suojaa lasta yleensä jonkin ruoka-aineen niukasta saannista johtuvilta mieliteoilta. Esimerkiksi vatsaa täyttävät ja kylläisyyttä ylläpitävät ruuat, kuten kaurapuuro, voivat auttaa painonhallinnassa. Kun monipuolisuus kärsii, ensimmäiseksi lautaselta häviävät usein kasvikset. Monipuolisuuden oppimiseen tarvitaankin uusiin ruokiin tottumista ja maistelurohkeutta.

Kohtuullinen syöminen:

Kohtuullinen syöminen tarkoittaa yhtä paljon annoskokojen rajoittamista kuin niiden kasvattamista normaalikokoisiksi. Liian niukan syömisen on todettu altistavan lapsia liikasyömiselle, jopa ahmimiselle. Esimerkiksi liian pitkät ateriavälit ja liian pienet annokset aamupäivän ja päivän aikana saattavat aiheuttaa ahmimista ilta-aikaan. Keskeistä onkin oppia tunnistamaan nälkä ja kylläisyys ja ohjata syömistä niiden mukaan.

Syömisen joustavuus ja sallivuus:

Joustavuus ja sallivuus kuuluvat oleellisena osana ruokavalioon, sillä ehdottomuus ja tiukat säännöt johtavat helposti mustavalkoiseen joko-tai – ajatteluun. Painonhallinnan näkökulmasta olisikin hyvä, jos mitään ruoka-ainetta ei olisi lapselta kielletty kokonaan. Kieltojen tiedetään nimittäin lisäävän syömisen halua ja ne voivat saada lapsen syömään myös vanhemmiltaan salaa. Leppoisa, myönteinen ilmapiiri ilman tuputtamista ja pakottamista lisää joustavuuden omaksumista kaikkein parhaiten.

Ruuasta nauttiminen:

Kyky nauttia on oleellinen osa syömistä. Lapsen on tärkeää oppia vähitellen, että ruoalla tyydytetään nälkää ja lohdun ja tyynnyttelyn tarpeeseen vastataan muilla keinoilla. Nauttimiseen vaikuttavat oleellisena osana myös edellä mainitut painonhallintaa edistävät perusperiaatteet. Kun lapsi syö säännöllisesti, monipuolisesti, kohtuullisesti ja joustavasti, hän osaa myös herkutella kohtuudella ilman syömisen hallinnan menettämistä ja syyllisyyden tunnetta.

Leena ja Aada 2v-käynti

Leena ja Aada, 2v, saapuivat viimeiselle Raskausdiabetes ja Ravinto-tutkimuskäynnilleen aurinkoisesti hymyillen! Olihan tämä Aadalle jo neljäs käynti, vaikka hän tuskin muistaa edellisiä käyntejään, jotka olivat 3 kk, 6 kk ja 1 vuoden iässä. Lisäksi Leenalla oli jo raskausaikana ollut kaksi tutkimuskäyntiä. Aada ei arkaillut ollenkaan, vaan tutki mielenkiinnolla tutkimushuoneen leikkejä sillä aikaa, kun äiti vastaili tutkimushoitajan kysymyksiin. Myös verinäytteenotto laboratoriossa oli sujunut hyvin.

Aadan verinäytteestä määritetään allergiapaketti, josta he saavat tulokset kotiin. Myös Aadan 3-päivän ruokapäiväkirjasta perhe saa palautteen kotiin, ja jo käynnillä Leena sai palautetta Aadan syömän ruuan laadusta.

Kun tuli äidin kehonkoostumusmittauksen aika, niin Aada katseli sitä uteliaana ja alkoi riisua vaatteitaan, jotta myös hän pääsisi mitattavaksi. Ja pääsihän Aada kehonkoostumuslaitteiseen istumaan! Hän malttoi hienosti istua paikoillaan koko mittauksen ajan!

picture1
Aada kehonkoostumusta mittaavassa laitteessa

Leena kertoi, että tutkimuksessa mukanaolo on ollut mukavaa ja varsinkin lapsen allergiatestit 1- ja 2-vuotiaana ovat olleet hyödyllisiä. ”Ruokapäiväkirjojen täyttäminen on välillä tuntunut työläältä, mutta niistä saatu palaute on avannut silmiä esimerkiksi suolan käytön suhteen”, Leena summasi. ”Ja omia kehonkoostumustuloksia on ollut mielenkiintoista seurata”, hän naurahti.

Aada osallistuu vielä osallistua neurologisiin ja motorisiin kehitystesteihin, jotka kertovat mm. hänen kielellisestä ja fyysisestä kehityksestään verrattuna muihin saman ikäisiin lapsiin.

Lopuksi ISO KIITOS Leenalle ja Aadalle mukana olosta ja kaikkea hyvää jatkossa!

 

 

 

Jodin saanti

Jodia tarvitaan kilpirauhashormonien valmistukseen, joilla on tärkeitä tehtäviä elimistössä, kuten perusaineenvaihdunnan säätely. Kehittyvällä lapsella ne osallistuvat sekä hermoston ja luiden kehittymiseen.

Jodin puutos voi johtaa struumaan (kilpirauhasen suurentuma). Se on Suomessa erittäin harvinainen sairaus, joka on lähes hävinnyt 1950-luvun jälkeen, jolloin otettiin valtakunnallisesti käyttöön jodioitu ruokasuola ja jodioidut eläinten rehut. Jodin puutos on kuitenkin edelleen maailman mittakaavassa yleisin ravintoainepuutos: kehitysmaissa vakava jodinpuutos aiheuttaa yhä vakavia kehityshäiriöitä. VAikka Suomesta vakavat puutokset ovat lähes hävinneet, silti jopa 79 % aikuisista saattaa kärsiä lievästä jodin puutoksesta.

Äidin raskaudenaikainen jodinpuutos sekä puutos lapsilla on yhteydessä hermoston kehityshäiriöihin ja kognitiiviseen suoriutumiseen. Raskausaikana on kiinnitettävä erityistä huomiota riittävään jodin saantiin, sillä jodin puute raskausaikana voi pahimmillaan johtaa sikiön kasvuhäiriöihin ja henkisen kehityksen häiriöihin. Lievempänä jodin puutos voi haitata lapsen kognitiivista kehitystä ja heikentää myöhemmin koulussa tai työssä suoriutumista. Tämä saattaa olla yleinenkin ongelma ottaen huomioon miten yleistä lievä jodinpuutos on yleisesti aikuisväestössä Suomessa. Toisaalta liiallinen raskausajan jodin saanti voi aiheuttaa vastasyntyneellä struuman ja kilpirauhasen vajaatoimintaa. Haitallisen suuria jodimääriä voi saada kuivatusta merilevästä, ravintolisistä ja joistakin lääkkeistä.

Parhaita jodin lähteitä ovat maitotaloustuotteet, kala ja jodioitu ruoka- suola.

 

Kirjallisuus: Syödään yhdessä -ruokasuositukset lapsiperheille. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos ja Valtion ravitsemusneuvottelukunta 2016.

Urheilevan lapsen ja nuoren ruokailu

Kaikille kouluikäisille suositellaan vähintään kaksi tuntia monipuolista liikkumista päivittäin, kuten arjen liikuntaa, ulkoilua, pihaleikkejä, koululiikuntaa ja koulumatkojen kävelyä tai pyöräilyä. Urheileva lapsi ja nuori liikkuu tämän lisäksi harrastuksensa parissa useita kertoja viikossa ohjatuissa harjoituksissa tai itsenäisesti.juoksevat lapset

Urheilevan lapsen ja nuoren tiheä harjoittelu ja suuri energiantarve asettavat erityisiä vaatimuksia myös ruokavaliolle, sillä sen pitää kattaa energian ja ravinto- sekä suojaravintoaineiden tarpeet lapsen kasvuun ja kehitykseen sekä urheilun vaatiman lisäenergian tarpeet. Energian ja ravintoaineiden tarpeeseen vaikuttavat liikunnan kokonaismäärä, lapsen koko, ikä, sukupuoli, laji ja erilaiset kilpailu- ja harjoituskaudet.

Lapsille ja nuorille annetut yleiset ruokasuosituksen toimivat myös nuoren urheilijan syömisen perustana; jos lapsi tai nuori kuitenkin harrastaa lajia jonka harjoitusmäärät ja kuormittavuus ovat kovat (esim. jääkiekko, uinti, kestävyysurheilu) soveltuu hänelle peruslautasmallia paremmin ns. urheilijan lautasmalli: 1/3 proteiinia, 1/3 hiilihydraatteja ja 1/3 vihanneksia. Pääaterioiden lisäksi myös aamiaisen, iltapalan ja päivän isoimpien välipalojen tulisi noudattaa urheilijan lautasmallia, ja sisältää 1/3 kasviksia, hedelmiä tai marjoja. Huolehtimalla säännöllisestä pääaterioiden syömisestä sekä laadukkaista välipaloista urheilun lomassa päivän mittaan, lapsi ja nuori saa ateriaoistaan monipuolisesti ja laadukkaasti tarpeeksi energiaa ja suojaravintoaineita.

Energian- ja ravintoaineiden saanti on yleensä riittävää kun lapsi tai nuori jaksaa harjoitella mielellään ja tehokkaasti, palautuu hyvin ja hänen vireystilansa on hyvä, sekä painonkehitys ja pituuskasvu ovat normaalaja. Paljon liikkuva nuori saattaa tarvita muita nuoria enemmän vitamiineja ja kivennäisaineita. Näiden riittävä saanti turvataan syömällä monipuolisesti urheilijan lautasmallin mukaan ja huolehtimalla tiheästä ateriarytmi sekä huolella valituista välipaloista; nämä takaavat laadukkaan ruokavalion koostumuksen. Riittävästi proteiinia lapsi ja nuori saa lautasmallin mukaisista pääaterioista ja syömällä välipaloiksi maitovalmisteita, kuten vähäsokerista jogurttia, raejuustoa, rahkaa, piimää tai maitoa, ja leivän päällä kasvisten lisäksi juustoa, täyslihaleikkeitä ja kananmunaa.

Urheilevalle lapselle ja nuorelle vesi on riittävä perusjuoma. Urheilujuomat eivät kuulu jokapäiväiseen käyttöön janojuomaksi, vaikka ne voivat ollakin tarpeeseen turnauksissa tai helteellä, pitkissä liikuntasuorituksissa. Energiajuomat puolestaan eivät kuulu urheiluun lainkaan, sillä niiden sisältämä kofeiini häiritsee elimistön nestetasapainoa. Myös runsas hiilihapollisten juomien käyttö voi aiheuttaa tukalaa oloa harjoituksissa ja kilpailutilanteissa.

Monipuolisen, säännöllisen ja laadukkaan ruokailun lisäksi, unen ja levon määrästä on tärkeä huolehtia, jotta lapsi ja nuori jaksaa koulutyön ohella harrastaa lajiaan ja palautuu harjoittelusta.

lapset

Lähteet: Syödään yhdessä -ruokasuositukset perheille 2016

Kuvat: Stocksnap.com

Leikki-ikäisen lapsen ruokailu

taapero1

Aikuinen päättää lapsen ruoka-ajoista ja rajoista: mitä syödään ja juodaan, vaikka lapsi haluaisi toisin.

♦ Lapsi voi tehdä pieniä päätöksiä, esimerkiksi valita viilin tai jogurtin. ` Säännöllinen ateriarytmi tukee lapsen luontaista syömisen säätelyä.

♦ Lapsi saa osallistua perheen ruokapuuhiin: ostoksille, ruoanvalmistukseen, leivontaan, pöydän kattamiseen ja siistimiseen.

♦ Ruoka syödään yhteisissä ruokahetkissä, ja aikuinen toimii lapselle roolimallina.

♦ Lasta kiitetään ja kannustetaan. Myönteiset ja toivottavat asiat huomataan, vahingot korjataan huomaamattomasti.

♦ D-vitamiinilisää suositellaan 2 viikon iästä 2 ikävuoteen saakka 10 µg, ja 2–18-vuotiaille 7,5 µg päivässä ympäri vuoden.

 

Kirjallisuus: Syödään yhdessä -ruokasuositukset lapsiperheille. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos ja Valtion ravitsemusneuvottelukunta 2016.

Vauva oppii syömään

Kiinteitä ruokia annetaan lapselle maisteluannoksina aikaisintaan 4 kk ja viimeistään 6 kk iässä. Kiinteiden ruokien syöminen edellyttää lapsen motorista kehittymistä eli istumista tuettuna, pään liikkeiden hallintaa, silmien koordinaatiota, kun hän tavoittelee ruokia kädellään. Lapsi harjaantuu pikkuhiljaa kuljettamaan ruokaa kielellään kohti nielua. Yleensä lapsi on valmis motorisilta kyvyiltään kiinteiden ruokien syömiseen 4-6 kk iässä.

Lapsen on hyvä totutella syömään jo pienestä pitäen yhdessä muun perheen kanssa. Koko perhe ruokailee tällöin säännöllisesti ja mahdollisuuksien mukaan vauva syö samaa ruokaa kuin muu perhe. Esimerkiksi suolan voi lisätä ruokaan, kun annos vauvalle on otettu. Näissä perheen ruokahetkissä lapsi aloittaa sormiruokailun ja sen myötä omatoimisen syömisen. Sopivia sormiruokia ovat esimerkiksi isohkoiksi lohkoiksi leikatut kasvikset, kuten kurkku ja porkkana ja muutama marja sellaisenaan. Myös näkkileipä tai keitetty makaroni sopivat sormiruuiksi. Ylipäätään sormiruuiksi sopivat sellaiset ruuat, joista ei irtoa palasia. Pinsettiotteen harjoitteluun sopivat marjat, maissi ja riisi. Kasvikset voi asetella hauskasti vaikkapa peikon naaman muotoon. Lapsi rohkaistuu maistamaan ruokia ja ruokapöytä näyttää muutenkin värikkäältä ja iloiselta. Lapselle annetaan myös oma lusikka ja haarukka, kun hän osaa tarttua ruokailuvälineisiin. Tässä kohtaa tarvitaan kuitenkin vielä aikuisen apua syömiseen.

Eri makuihin ja ruokiin tottuminen voi edellyttää useita maistamiskertoja. Kun lapsi pääsee maistamaan samoja makuja useita kertoja, hän alkaa pikkuhiljaa pitää näistä ja hänen makumaailmansa kehittyy laajaksi. Ruokia kannattaa siis tarjota lapselle useita kertoa, jopa parikymmentä maistamiskertaa saatetaan tarvita, jotta lapsi tottuu uuteen ruokaan ja alkaa pitää siitä. Lapselle on luontaista, että hän vierastaa uusia makuja. Erityisesti karvaat ja happamat maut ovat vieraita. Näitä makuja löytyy mm. kasviksista, joten ruokavalion monipuolistumisen näkökulmasta on tärkeää, että lasta totutellaan uusiin makuihin

 

Kirjallisuus: Syödään yhdessä -ruokasuositukset lapsiperheille. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos ja Valtion ravitsemusneuvottelukunta 2016.

Raskausdiabetes ja ravinto-tutkimuksesta uusi julkaisu

Tutkimusryhmämme on julkaissut tieteellisen artikkelin Raskausdiabetes- ja ravintotutkimuksen aineistosta. Julkaisussa selvitettiin onko ravinnolla ja suoliston mikrobiston koostumuksella vaikutusta verenkierrosta löytyvään tekijään, joka kuvastaa suoliston läpäisevyyttä.

Terveillä ihmisillä suoliston läpäisevyydessä on vaihtelua, mutta sillä saattaa olla vaikutusta myös raskauden kulkuun ja myös äidin ja sikiön terveyteen. Aiemmin on havaittu, että mikäli suoliston läpäisevyys kasvaa ja suolistosta pääsee ”vuotamaan” pieniä suolistobakteerien osasia elimistön puolelle, voi elimistö reagoida näihin ylimääräisiin osasiin muodostamalla tulehdusreaktion. Tulehdusreaktio on elimistölle haasteellinen ja vaikka olisikin lievä (tällöin puhutaan matala-asteisesta tulehduksesta), voi se johtaa aineenvaihdunnan häiriöihin. Tästä syystä suoliston kunto ja sen ylläpito on tärkeää. Tutkimuksessa havaittiin, että tietyillä ravintoaineilla, kuten kuidulla voisi olla hyödyllistä vaikutusta suoliston kunnon ylläpitämisessä. Lisäksi havaittiin, että suoliston mikrobiston koostumus vaihteli suoliston läpäisevyyden mukaan. Tutkimustyö jatkuu tämän osalta, ravinto vaikuttaa monella tavalla ihmisen terveyteen ja tämä tutkimus valotti uutta mekanismia