Luento Gilbert Rylen filosofiasta

Pietarissa ja Moskovassa filosofiaa opettava Andrei Rodin luennoi perjantaina 15. kesäkuuta filosofian yksikössä aiheenaan taitotiedon (knowing how) ja propositionaalisen tiedon (knowing that) suhde. Erottelu tunnetaan mm. Gilbert Rylen filosofiasta.

Rodinin mukaan melko tavanomainen ajatus, että taitotieto sisältää hiljaista propositionaalista tietoa, pitää kääntää päälaelleen. ”Knowing that” on mahdollista vain, jos meillä on ”knowing how” -tietoa koskien päättelyä ja järkeilyä. Näin on siksi, että henkilön tietäessä jotain hänellä on asiasta oikeutettu tosi uskomus eikä oikeutukseen päästä muutoin kuin tekemällä jotakin.

Rodinin esitys liittyi laajempaan matematiikanfilosofian projektiin, jossa keskiössä on uuden ymmärryksen hakeminen siitä, mitä matemaattiset todistukset ovat.

Filosofian opiskelijoiden ja henkilökunnan yhteinen kevätjuhlaperinne sai jatkoa!

Perjantaina 18.5. juhlittiin päättyvää lukuvuotta kauniina kevätpäivänä Publicumin edustan ruohikolla maistuvien nyyttärieväiden kera. Ohjelmassa oli muun muassa jo perinteeksi muodostunut filosofia-aiheinen visailu opiskelijoiden ja henkilökunnan muodostamilla sekaryhmillä. Iltapäivän aikana nähtin myös jonglöörausta ja akrobatiaa.

Dialectican puheenjohtaja päätti virallisen ohjelman ilmoituksella tulevan syksyn vuosijuhlista. Henkilökunta ja opiskelijat odottavat tulevaa ainejärjestön 50-vuotispäivää suurella innolla.

Professori Joseph Almog 60 vuotta!

Filosofian oppiaineessa juhlistettiin 3. toukokuuta professori Joseph Almogin syntymäpäivää. Dekaanin ojennettua tiedekunnan kukkatervehdyksen laitoksen johtaja Olli Koistinen piti juhlapuheen, jossa hän kiitti Almogia oppiaineen puolesta tehdystä työstä.

Puheen jälkeen luettiin Josephin entisen UCLA-kollegan John Carrieron kirje, jossa kiiteltiin omaperäisen ajattelijan yhteistyövalmiutta ja tarkkuutta. Myös muissa puheissa Josephin omaperäinen ja konkreettinen tapa tehdä filosofiaa saivat kiitosta. Opiskelijoiden edustaja kiitti Josephia paitsi kiinnostavista luennoista myös omistautuneisuudesta ja sosiaalisesta aktiivisuudesta opiskelijoiden kanssa.

Oxfordissa väitellyt ja sen jälkeen aluksi Stanfordin yliopistossa työskennellyt Almog opetti noin 30 vuotta UCLA:ssa matemaattista logiikkaa, metafysiikkaa, kielifilosofiaa ja filosofian historiaa. Turun yliopiston professorina israelilaissyntyinen Almog on toiminut pian viisi vuotta. Filosofin yhteistyö matemaatikoiden kanssa jatkuu.

Tällä hetkellä Almogilla on käynnissä lukuisia tutkimushankkeita filosofian eri alueilta. Mainittakoon tässä Hugh Woodinin ja Kai Hauserin kanssa tekeillä oleva äärettömyyden käsitettä koskeva artikkeli, konstitutionalismia käsittelevä kirjoitus Lars Vinxin ja Juha Räikän kanssa sekä semantiikan naturalisoimista koskeva kielifilosofinen artikkeli, joka ilmestyy suomalaisfilosofi Jaakko Hintikan peliteoreettista semantiikkaa tarkastelevassa kirjassa.

Kiitospuheessaan Joseph muistutti suomalaiskollegoitaan siitä, että he saavat työskennellä sellaisen poliittisen järjestelmän puitteissa, joka toimii ennustettavasti ja vakaasti. Toimivan yhteiskunnan olemassaolo ei kuitenkaan ole itsestäänselvyys, vaan sen eteen tulee jatkuvasti ponnistella.

Mansikkakakun ensimmäisen palan leikkasi opintosihteeri Hanna-Mari Salonen, koska juhliinsa hiukan myöhässä saapunut Joseph arveli, ettei osaa leikata ensimmäistä palaa.

Joseph Almog vastaanottamassa onnitteluja.

Tiedeakatemiaan lisää jäseniä

Juha Räikkä valittiin 20. huhtikuuta Suomalaisen tiedeakatemian jäseneksi. Tiedeakatemian jäseniksi kutsutaan ansioituneita ja yleisesti arvostettuja kotimaisia ja ulkomaisia tieteenharjoittajia.

Tiedeakatemia jakaantuu matemaattis-luonnontieteelliseen ja humanistiseen osastoon.

Tiedeakatemian humanistisessa osastossa voi olla kerrallaan enintään 139 alle 65-vuotiasta suomalaista jäsentä.

Filosofian oppiaineesta myös professori Olli Koistinen ja professori Eerik Lagerspetz ovat Suomalaisen tiedeakatemian jäseniä.

Uutinen luettavissa myös Turun yliopiston sivuilla.

Jari Jula väitteli sattumasta taiteessa

Kuvataitelija Jari Jula puolusti väitöskirjaansa Sattuma taiteen tapahtumisen välineenä Aalto-yliopiston taiteen laitoksella perjantaina 20. huhtikuuta. Jari on Olli Koistisen filosofikoulun kasvatteja. Turun yliopistossa tehdyssä lisensiaatintutkielmassaan hän tutki kausaliteettia. Turkua Jari ei koskaan ole unohtanut. Eräässä lehtihaastattelussa hän mainitsee opiskelleensa taiteita useissa paikoissa, mutta yksi koulu on ollut ylitse muiden: Turun yliopiston teoreettinen filosofia.

Väitöskirjassaan Jari käsittelee laajasti Aristoteleen ajatuksia sattumasta. Onnistunut taide ilman sattuman panosta on vähintäänkin epätodennäköinen asia.

Jari Jula, Simpukka ja sateenvarjo (yksityiskokoelma)

Aplodit seisten – mahdollisuus tauottaa istumista seminaareissa

Taputtaminen on kämmenten lyömistä vastakkain siten, että syntyy ääni. Kun monta ihmistä taputtaa samaan aikaan, äänikin on kovempi.

Taputtamisella on tärkeä vuorovaikutuksellinen tehtävä. Tavallisesti aploodeerauksella osoitetaan suosiota, kunnioitusta tai kohteliaisuutta. Mitä pidempään taputukset kestävät, sitä suuremmasta arvostuksesta on kyse. Huomattavan suosionosoituksen merkki on myös se, että aplodit annetaan seisten. Joku saattaa muistaa, kuinka Saku Koivu sai pitkät seisaaltaan annetut aplodit, kun hän palasi NHL-jäille vuonna 2002 selvittyään syövästä.

Tekstin kirjoittaja Mika Hämäläinen työhuoneellaan Jyväskylässä. Kuva: Sini Eerola

Yliopiston seminaareissa on monesti kohteliaana tapana, että esitelmöitsijälle taputetaan hänen puheensa päätteeksi. Harvemmin nämä ovat silti raikuvat aplodit. Toisinaan harvalukuinen yleisö lätkäisee käsiään yhteen muutaman kerran.

Minua kiinnostaa, uskaltaisivatko yliopistolaiset kokeilla seminaareissa aplodien antamista seisten. Seisoma-aplodeja ei tarvitsisi kuitenkaan edeltää poikkeuksellisen ansiokas esitelmä, vaan suosionosoitukset seisten annettaisiin järjestäen kaikille seminaaripuhujille. Kuulostaako ihan pöhköltä?

Seminaariaplodit seisten palvelisivat istumisen vähentämistä. Ne toisivat katkon penkillä jököttämiseen – sellaisen kuin Sosiaali- ja terveysministeriö suosittelee.

Aion koetella ideaa ja rohkaista yleisöä taputtamaan seisten Turun yliopiston Pub 2 -luentosalissa tiistaina 24.4.2018. Olen tuolloin mukana järjestämässä klo 13.00 alkavaa seminaaria Eettiset kysymykset urheilussa ja liikunnassa – tutkimuksesta toimintaan.

Taputuskokeilulla on hankaluutensa. Publicumin luentosalien kalustus ei suosi satunnaisia seisomaannousuja: taittuvat kirjoitustasot ja ylösnousevat penkit haittaavat sulavaa suoritusta. Suomalainen luonne saattaa myös vaivaantua. Ehkäpä puhujatkin vain nolostuvat, kun heitä näin ylenpalttisesti kiitellään. Pahimmillaan seisaaltaan annettujen aplodien arvostus kärsisi inflaation. Riskien perusteella kuulostaa kuitenkin siltä, että kokeilu olisi yrittäjyysyliopistoa mehevimmillään!

Seminaarimme on avoin eikä vaadi ennakkoilmoittautumista. Tervetuloa siis rohkeasti taputtamaan seisaaltaan filosofian professori Juha Räikälle, SUEKin tutkimuspäällikkö Nina Laaksolle, filosofian opiskelija Miika Tuomiselle, tämän tekstin kirjoittajalle, systemaattisen teologian professori Mikael Lindfeltille sekä itse seminaariyleisölle! Sosiaalisen kokeilun lisäksi tarjolla mielenkiintoista asiaa urheilusta, liikunnasta ja etiikasta.

Mika Hämäläinen

Kirjoittaja on Turun yliopistosta vuonna 2015 väitellyt filosofian tutkija. Hän työskentelee parhaillaan Jyväskylässä LIKES-tutkimuskeskuksessa, jonka toiminnan tarkoituksena on liikunnan ja terveyden edistäminen sekä niiden tutkimuksen tukeminen.

Tutkimusrahoitusta aivotutkimuksen etiikan pohdintaan

Turkulaiset filosofit menestyivät kansainvälisessä ELSA Neuroscience 2017 haussa. Professori Juha Räikän koordinoimassa hankkeessa “Therapeutic and enhancement uses of neuroscientific knowledge” tutkitaan erityisesti yksilön autonomiaa ja itsemääräämisoikeutta koskevia eettisiä kysymyksiä.

Neurotieteiden uusia tuloksia voidaan hyödyntää paitsi hoidoissa myös ihmisten ominaisuuksien parantelussa ”normaalina” pidetyn tason yläpuolelle. Paranteluehdotukset eivät ole enää tieteisfiktiota, vaan ihmisiä voidaan jo yrittää muokata. Ei kuitenkaan ole selvää, missä merkityksessä trimmattujen aivojen avulla toimiva ihminen on autenttinen ja autonominen.

Hankkeessa selvitetään yksilön autonomian luonnetta neurotieteiden ja autonomiateorian viimeisimpien tulosten valossa ja tarkastellaan vaikuttaako neurotieteellisen tiedon käyttö yksilön autonomiaan eri tavoilla hoidon ja ihmisen parantelun yhteydessä.

Kansainvälisen hankkeen kokonaisbudjetti on noin 700.000 euroa. Turkulaisten partnereina toimivat Ottawan yliopiston oikeustieteen professori Jennifer Chandlerin ja Kölnin yliopistollisen sairaalan psykiatrian professori Kai Vogeleyn johtamat ryhmät.

Turkulaisten kokonaisbudjetti omakustannusosuuksineen on noin 350.000 euroa. Maaliskuussa alkava hanke kestää vuoteen 2021. Suomalaisten osalta rahoittajana on Suomen Akatemia.

Neuroetiikan ongelmat ovat filosofian laitoksen tutkijoille tuttuja, sillä samaa aihetta on tutkittu aiemminkin, tosin eri näkökulmasta. Kyseessä on Räikän seitsemäs hanke, jonka Suomen Akatemia 2000-luvulla rahoittaa.

ELSA Neuroscience 2017 haku kuuluu osana laajempaan neurotieteen ERA-NET rahoitusohjelmaan The Network of European Funding for Neuroscience Research (NEURON) (http://www.neuron-eranet.eu).

Esseitä etiikasta uudistui

Juha Räikän alun perin vuonna 2006 julkaistu kokoelma Esseitä etiikasta on ilmestynyt uutena ja paikoin radikaalistikin muutettuna painoksena. Myös kirjan ulkoasu on uusi.

Kymmenessä vuodessa alkuperäisversiossa mainittuun maapallon asukaslukuun oli tullut melkein miljardin heitto.

Esseitä etiikasta koostuu viidestätoista kirjoituksesta, jotka kaikki koskevat tavalla tai toisella etiikkaa ja moraalia. Teos jakaantuu kolmeen osaan. Ensimmäisessä osassa pohditaan moraalipsykologian ongelmia, toisessa yhteiskuntaetiikan kysymyksiä ja kolmannessa aiheita, jotka heräävät geenitutkimuksesta ja sen sovelluksista.

Esseitä etiikasta kirjan uusi painos täydentää Räikän vuonna 2017 julkaisemaa teosta Ihmisen epätäydellisyydestä, jonka teemoja ovat mm. itsetuntemus, anteeksianto ja tasa-arvo.

http://www.unipress.fi/fi/filosofia/162-esseita-etiikasta-9789949532957.html


United Press
ISBN 978-9949-532-95-7
263 s.

Filosofian yleistajuistaminen ja hyönteiskysymys

Meutia Chaerani / Indradi Soemardjan http://www.indrani.net – Oma teos
A basket of Chapulines (Roasted Cricket) in a market in Tepoztlán, Mexico, December 2006

Filosofian yhtenä tehtävänä tutkimuksen ja opetuksen lisäksi on tuottaa tietoa ja näkökulmia, joita ihmiset voivat käyttää omassa ajattelussaan ja päätöksenteossaan. Filosofin ei ole tarkoitus ajatella muiden ihmisten puolesta, vaan auttaa ajattelussa.

Tätä tehtävää filosofi voi toteuttaa puhumalla asioista julkisesti, tai tuottamalla yleistajuisia tekstejä. Erityisen hyödyllistä yleistajuistaminen on asioissa, jotka ovat monitahoisia ja ajankohtaisia. Esimerkki ajankohtaisen ja hankalan aiheen käsittelystä ovat hyönteisruokaan liittyvät kysymykset.

Suomessa hyväksyttiin hyönteisten kasvattaminen ihmisravinnoksi vuonna 2017. Tästä on seurannut eräänlainen hype hyönteisravinnon tarjoamien erilaisten mahdollisuuksien ympärillä. Uutisoinneissa hyönteisravinto tarjoaa lukuisia työllistymismahdollisuuksia samalla kun se pelastaa maapallon.

Filosofiselta kannalta tämäkään asia ei ole niin yksioikoinen, kuin ensinäkemältä voisi vaikuttaa. Yle Turun toimittaja Jorma Tuominen lähestyi oppiainetta kysyäkseen hyönteisten tuotantoon liittyvistä eettisistä näkökohdista. Haastateltavakseen hän sai ympäristöfilosofista väitöskirjaansa valmistelevan Jari Kärkkäisen.

Kärkkäisen mukaan hyönteiskysymystä voi pohtia eläinoikeusnäkökulmasta, ympäristönäkökulmasta ja tuotantoeläinten hyvinvoinnin näkökulmasta. Mikään näistä näkökulmista ei ole eettisesti ongelmaton.

Hyönteisten tuottaminen ruoaksi herättää kysymyksiä hyönteisten mahdollisen kokemuksellisuuden merkityksestä, ruoantuotannon ympäristövaikutusten kohdentumisesta ja laajuudesta, sekä tuotannon vaikutuksesta eläintuotantokokonaisuuden negatiivisten hyvinvointitekijöiden mahdolliseen vähenemiseen. Oman lisänsä aiheen monimutkaisuuteen tekee kysymys siitä, miten meidän tulisi suhtautua omien hyvien valintojemme mahdollisiin haitallisiin seurauksiin.

Ei siis ole ihme, jos ihmisillä on vaikeuksia muodostaa omaa kantaansa hyönteisruokaan.

Erilaisten näkökantoja tuntemalla niiden yhdistelmästä voi olla mahdollista muotoilla omaa suhdettaan kokonaisuuteen. Oppiaineessa tehtävä etiikan tutkimus pyrkii vastaamaan tällaisiin kysymyksiin, joihin ei ole selkeästi mitattavissa olevia vastauksia.

Tuomisen ja Kärkkäisen kolmen vartin tapaaminen tiivistyi yhdeksän minuutin radio-ohjelmaan, joka on kuultavissa Areenassa [https://areena.yle.fi/1-4323788]. Lisäksi tammikuun alkupuoliskolla valmistuu pidempi kirjoitelma, jossa aihetta avataan vähän laajemmin.