Kunniamaininta filosofiaan

Yhteiskuntafilosofiaan keskittyvä lehti Critical Review of International Social and Political Philosophy palkitsi vuoden 2019 parhaat lehdessä julkaistut artikkelit tammikuussa 2021. Juha Räikän kirjoitus tasa-arvo-olettamasta ylsi toiselle sijalle ja palkittiin kunniamaininnalla. Artikkeli ”On the Presumption of Equality” on myös vuoden ajan ilmaiseksi luettavissa. Parhaana palkittu artikkeli käsittelee libertarismia.

Lisää aiheesta:

CRISPP Essay Prize for Best Article (taylorandfrancis.com)

Ihmisen epätäydellisyyden hyvät puolet

Tämä teksti on osa filosofian oppiaineen blogin tutkimusesittelyjen sarjaa. Kirjoittaja on professori Juha Räikkä.

On kiinnostavaa, että ihmisen epätäydellisyydellä näyttäisi olevan myös hyviä puolia. Tämä kannattaa pitää mielessä pohdittaessa kysymystä, tulisiko ihmistä parannella ”normaalin” yläpuolelle ja kitkeä inhimilliset heikkoudet, jos se joskus tulee mahdolliseksi.

Kun ihminen antaa toiselle anteeksi, hän tuomitsee toisen teon, mutta näkee sen siinä määrin ymmärrettävänä, että kykenee anteeksiantoon. Sama tapahtuu joskus myös suvaitsemisessa. Kun henkilö suvaitsee toista, hän ei pidä toisen toimintaa hyväksyttävänä, mutta ymmärtää toiminnan taustaa ja pystyy näin suvaitsemaan sitä. Ihmisen epätäydellisyys näyttäisi mahdollistavan sekä anteeksiantamisen että suvaitsevuuden: antaessamme anteeksi tai suvaitessamme jotakin katsomme toisen osapuolen tehneen virheen, mutta kuitenkin inhimillisen virheen, joka saattaa edesottamuksen ymmärrettävään valoon. Tällaisia inhimillisiä virheitä ovat esimerkiksi itsepetos ja tahdonheikkous sekä taipumuksemme addiktioihin ja kognitiivisiin vinoumiin.

Väärien tekojen anteeksiantaminen edellyttää perusteita, ja heikkoudet tarjoavat juuri noita perusteita. Sama pätee suvaitsemiseen. Heikkouksien poistaminen ei johtaisi siihen, ettemme enää tuomitsisi muita – ihmisillä on eri kulttuureissa erilaisia tapoja – mutta se johtaisi mahdollisesti siihen, ettemme enää antaisi anteeksi noita tuomitsemiamme tekoja emmekä suvaitsisi niitä. Nuo väärinä pitämämme teot eivät kumpuaisi lainkaan heikkouksista, koska heikkouksia ei enää olisi.

Voidaan tietenkin spekuloida, että esimerkiksi itsepetoksen ja päättelyvirheiden häviäminen tai asteittainen väheneminen voisi pitkällä aikavälillä yhdenmukaistaa moraalisia käsityksiä. Kenties moraalisen kirjon taustalla on sittenkin lopulta erimielisyys joistakin tosiasioista, ja ehkä väärien näkemysten aiheuttaja on itsepetos tai kognitiiviset vinoumat. Mutta jos moraalikäsitykset yhdenmukaistuisivat heikkouksien poistamisen myötä – samalla kun heikkoudesta aiheutuvat pahat teot häviäisivät – silloin meillä ei olisi enää paljoakaan tuomittavaa. Tuolloin kävisi niin, ettei meillä olisi myöskään juuri mitään anteeksiannettavaa eikä suvaittavaa. Se ei olisi toivottavaa. Sekä anteeksiannolla että suvaitsevaisuudella on merkittäviä myönteisiä psykologisia ja sosiaalisia seurausvaikutuksia. Niiden arvo ei rajoitu siihen, että ne ovat usein perusteltuja tapoja reagoida maailmassa tapahtuviin asioihin, jotka tuomitsemme.

Vaikka meidän tulee henkilökohtaisessa elämässämme pyrkiä parempaan, ihmislajin parantelua kannattaa harkita kaksi kertaa, mikäli sitä voitaisiin toden teolla alkaa tulevaisuudessa toteuttamaan. Epätäydellisyys näyttelee olennaista roolia moraalisessa elämässämme.

Räikkä on pohtinut ihmisen epätäydellisyyden arvoa monissa kirjoituksissaan. Niihin kuuluu yhdessä Marko Ahteensuun kanssa julkaistu artikkeli ”Forgiveness, Tolerance, and Genetic Enhancement” (Ethics, Medicine and Public Health 2016), vuonna 2017 ilmestynyt kirja Ihmisen epätäydellisyydestä ja muita kirjoituksia (Unipress) ja teoksessa Ihminen kaleidoskoopissa (2020) julkaistu luku ”Epätäydellinen ihminen”.

Sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuus on rikas filosofinen kysymys

Tämä teksti on osa filosofian oppianeen blogin uutta tutkimusesittelyjen sarjaa, jossa oppiaineen tutkijat pääsevät ääneen esittelemään omia tutkimusaiheitaan ja -kysymyksiään. Sarjaan kuuluvia tutkimusesittelyjä julkaistaan blogissa vaihtelevalla säännöllisyydellä ja laaja-alaisesti erilaisista aiheista.

Kirjoittajana on Tiia Sudenkaarne, Turun yliopiston filosofian väitöskirjatutkija. Hänen väitöstutkimuksensa on osa Tampereen yliopiston projektia Technology, Ethics and Reproduction: Controversy in the Era of Normalisation (ReproEthics), jota rahoittaa Koneen säätiö. Hän on Argumenta-rahoitteisen Reproductive Futures –tutkimushankkeen jäsen. Hän on myös queer-nainen ja sateenkaariperheen äiti.

Sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuudella tarkoitetaan kokemusten, identiteettien, ilmaisun ja halujen kirjoa, joka ylittää kahden niin kutsutun vastakkaisen sukupuolen mallin ja niihin pohjaavan vastakohtien vetovoima –ajattelun. Näitä kahta ajatusvääristymää voi nimittää cis- ja heteronormatiivisuudeksi, joka vaatii rakentuakseen virheellisiä oletuksia ihmisyydestä ja hyvästä elämästä. Hetero-ja cisnormativiisuudella on moraalisesti arveluttavia seurauksia. Sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuus viittaa yhtäältä siihen, että sukupuolia ja seksuaalisuuksia on lukuisia, toisaalta siihen, että henkilö voi käsitteellistää itseään moninaisesti.  Sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuus on ja on ollut cis- ja heteronormatiivisuutta yleisempää kaikissa kulttuureissa kaikkina aikoina, joskin sen ilmenemismuotojen näkyvyys, merkityksellistäminen ja sääteleminen vaihtelee eri konsteissa huomattavasti. Tärkeä osa sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuuden tutkimusta on päästä myös tuon moninaisuuden omaehtoisille jäljille.

Omassa työssäni olen havainnut sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuuden teoreettisesti, metodologisesti ja moraalisesti hyväksi tutkimuskäsitteeksi. Länsimaissa sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuus käsitteellistetään yhteiskunnallisesti usein lesbouden, homouden, biseksuaalisuuden, queeriyden, intersukupuolisuuden ja transsukupuolisuuden kautta, joihin viitataan lyhenteellä LHBTQI. Usein perään liitetään plus-merkki (LHBTQI+) ilmaisemaan, että näiden identiteettipoliittisten positioiden nimeäminen ei ole tarkoitettu tyhjentäväksi esitykseksi sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuudesta. Ne ovat kuitenkin tärkeitä paikantamaan historiaa ja kulttuureita.

Eräs viime vuosisadan jälkipuoliskon suurista yhteiskunnallis-moraalisista saavutuksista oli seksuaalisuuden moninaisuuteen liittyvien epäkohtien nostaminen ihmisoikeuskysymyksiksi homo- ja lesboaktivismin kautta. Vaikka sukupuolen ja seksuaalisuuden sfäärejä ei tule ajatella kategorisesti erillisinä, trans-aktivistit olivat oleellinen osa viime vuosisadan HLBT-liikettä ja heidän kokemansa syrjintä on ollut tutkimuksellisesti tiedossa jo pitkään, on sukupuolen moninaisuus ihmisoikeuskysymyksenä noussut yleiseen julkiseen keskusteluun tällä vuosisadalla. Suomessakin on vihdoin herätty laajemmin pohtimaan esimerkiksi sukupuolenkorjaushoitojen epäkohtia ja intersukupuolisina syntyvien henkilöiden oikeutta ruumiilliseen koskemattomuuteen. Sukupuolen kategorisointi cis-sukupuolisuuden ja transsukupuolisuuden kautta on haastettu muunsukupuolisuuden käsitteellä. Ajatus sukupuolesta liukuvana binäärisyyden sijaan näkyy elettynä muunsukupuolisten henkilöiden ja globaalin transgender-liikkeen aktivismin kautta. Kasvava tietoisuus aseksuaalisten henkilöiden (hyvin vähän tai ei lainkaan seksuaalista kiinnostusta tuntevien) ja monisuhteisten henkilöiden (yhteisymmärrykseen perustuvat intiimit, kumppanuudelliset, seksuaaliset ja/tai romanttiset suhteet, joissa on enemmän kuin kaksi osapuolta tai joissa osapuolilla on rinnakkain useampia samanlaisia suhteita) kohtaamista syrjivistä käytänteistä ja käsityksistä haastaa edelleen pohtimaan hetero- ja cisnormatiivisen kiintymyksen oikeutusta merkityksellistämisjärjestelmänä ja yhteiskunnallisten rakenteiden perustana.     

Väitöstutkimuksessani olen kartoittanut sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuutta erityisesti bioetiikan kontekstissa. Bioetiikka tutkii terveydenhuollon sekä lääke- ja biotieteiden yhteydessä esiintyviä moraalisia kysymyksiä, kuten vaikkapa sukupuolenkorjaushoitojen suosituksia ja käytänteitä. Myös bioeettisen analyysin kautta on abstrahoitavissa laajempia filosofisia kysymyksiä. Esimerkiksi intersukupuolisten vauvojen lääketieteellisesti tarpeettomia, peruuttamattomia ja osin silpovia toimenpiteitä on perusteltu normalisaatiopyrkimyksellä, joissa normaalius on yhtä kuin cis- ja heteronormatiivisuus. Tällöin filosofinen taustaoletus on, että cis- ja heteronormatiivisuus on hyvän elämän edellytys, joka edellyttää myös poikkeavaksi mielletyn ruumiillisuuden (sukupuolitetun fysiologian) normalisaatiota.  Sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuus on kuitenkin mahdollista nähdä myös inhimillisen kukoistuksen lisääntymisenä; esimerkiksi saavutettavat sukupuolenkorjaushoidot niiltä osin, kun henkilö sellaisia haluaa, edistävät tutkitusti terveyttä, onnellisuutta ja elämänlaatua.

Sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuuden metafyysinen tarkastelu laajentaa käsitystämme ihmisyydestä, niiden eettinen tarkastelu taas hyvästä elämästä. Sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuus kytkeytyy kuitenkin myös haavoittuvuuksiin, joita olen väitöstutkimuksessani hahmotellut intiimiyden, kiintymyksen, toimijuuden ja eettisen kestävyyden kautta. Sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuus kytkeytyy oleellisesti keskusteluun lisääntymisoikeuksista, sillä niiden kautta rakentuu toivotun lisääntymisen normeja. Esimerkiksi vaatimus lisääntymiskyvyttömyydestä sukupuolenkorjaushoitojen ehtona kytkeytyy eugenistiseen eetokseen, joka määritteli toivotut ja ei-toivotut kansalaiset. Näiden kytkösten purkaminen, rakeenteellisen rasismin haltuunotto sekä rodullistamisen, sukupuolen ja seksuaalisuuden yhdistävä tutkimus on Suomessa elintärkeää. Hyvinvointivaltion rakentamisen eetoksen kriittinen uudelleen tarkastelu sen ulossulkemat keskiöön nostamalla ja eettiset katveet paljastamalla voi auttaa elinvoimaistamaan oikeudenmukaisuuden ja solidaarisuuden hyveet.

Lisätietoa tutkimusprojektista ja -hankkeesta:

https://www.riikkahomanen.net/kone-foundation-project/

Etusivu

Filosofian oppiaineen jouluterveiset ja muutama lukuvinkki

Joululoma on rentoutumisen ja rauhoittumisen aikaa – ehkä hiljentymisen ja pohdiskelunkin. Askeettinen pimeys, kylmyys ja tänä vuonna aivan erityisellä tavalla hiljentynyt elämänmeno houkuttelevat tekemään oloaan kotoisaksi sohvan nurkkaan pikkujoulurientoihin valmistautumisen sijasta. Toisaalta kulunut vuosi on ollut monella tapaa myös stressaava, ja ainakin toisille myös jouluhyörinä aiheuttaa ylimääräistä työtä. Sohvan pohja, villasukat, glögi ja pysähtyminen ovatkin siis ihan paikallaan.

Toivottavasti jokaisella filosofilla ja filosofian ystävällä on joululomalla aikaa heittäytyä sinne sohvalle ja lueskella omaa lemppariklassikkokirjaansa tai tarttua johonkin aivan uuteen tuttavuuteen. Turun filosofian tutkijoilta on tänä vuonna julkaistu useita kiinnostavia populaarimpiakin teoksia, jotka toiminevat loistavasti palanpainikkeeksi sekä henkiseen että fyysiseen jouluähkyyn.

Gaudeamukselta on ilmestynyt Simo Kyllösen ja Markku Oksasen toimittama Ilmastonmuutos ja filosofia, johon ovat kirjoittaneet muun muassa filosofian yliopistolehtori, dosentti Helena Siipi ja tohtorikoulutettava Mikko Puumala. Helena Siipi kirjoittaa siitä, miten luontoa tulisi suojella ilmaston lämmetessä, ja Mikko Puumala puolestaan kirjoittaa ihmisyydestä kriisin kynnyksellä pohtien, viekö ihmisen perusolemus väistämättä kohti ilmastokatastrofia.

Filosofian kollegiumtutkija, dosentti Elisa Aaltola puolestaan on toimittanut yhdessä Vilma Hännisen kanssa teoksen Ihminen kaleidoskoopissa (Gaudeamus) sekä Me ja muut eläimet: Uusi maailmanjärjestys -teoksen (Vastapaino) yhdessä Birgitta Wahlbergin kanssa. Ihminen kaleidoskoopissa tutkii ihmiskäsitysten moninaisuutta filosofisesta ja historiallisesta näkökulmasta antiikista 2000-luvulle. Me ja muut eläimet kokoaa monialaisen joukon suomalaisia eläintutkijoita pohtimaan uusia näkökulmia eläinkuvaan ja -suhteeseen.

Open Court puolestaan julkaisee populaaria kirjasarjaa Popular Culture and Philosophy, jonka erinäisissä julkaisuissa käsitellään milloin minkäkin populaarikulttuurin ilmiön, kuten suositun tv-sarjan tai kirjan, filosofisia kysymyksiä. Tänä vuonna on ilmestynyt Courtland Lewisin toimittama KISS and Philosophy: Wiser than Hell, jossa tohtorikoulutettava Mikko Puumala pohtii tekstissään “You Wanted the Best, You’ve Got the Right to the Best” mahdollista velvollisuuttamme säilyttää KISS-yhtye tuleville sukupolville ikään kuin se olisi jokin kulttuuriperintökohde tai suojelua kaipaava luontokohde.

Lisäksi filosofian tohtorikoulutettava Ville Kokko on kirjoittanut novellin God Is Alive elektroniseen kirjasarjaan After Dinner Conversation Series, joka julkaisee filosofisten ajatusten tai kysymysten ympärille rakentuvia lyhyitä kertomuksia ja keskustelunavauksia. Ville Kokon kirjoituksessa Jumala tarjoaa kiistämättömän todistuksen olemassaolostaan paatuneelle ateistille, mutta pohdittavaksi jää, mitä tällainen todiste tulisikaan tarkoittamaan käsityksillemme elämän tarkoituksesta ja merkityksellisyydestä.

Näistä lukuehdotuksista löytynee siis sopivia kavereita välipäivien väsymykseen moneenkin eri makuun. Näiden kirjavinkkien myötä filosofian oppiaineen blogi toivottelee makoisia joululomia itse kullekin säädylle!

Akatemialta rahoitus ilmastotuuppauksia kehittävälle tutkimukselle – Filosofian oppianeesta mukana Polaris Koi ja Helena Siipi

Suomen akatemian yhteydessä toimiva strategisen tutkimuksen neuvosto on myöntänyt yli neljän miljoonan euron rahoituksen tutkimushankkeelle, jossa kehitetään ja tutkitaan käyttäytymistieteellisiä keinoja ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Hanketta vetää Turun yliopisto, ja siinä ovat mukana Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Pellervon taloustutkimus, Suomen ympäristökeskus, Itä-Suomen yliopisto ja Työterveyslaitos.

“Ilmastonmuutos on globaali kysymys, joka vaatii yksilöiltä vaikeita päätöksiä. Yksi keino vaikuttaa ihmisten käyttäytymiseen on tarjota eri valintamahdollisuudet niin, että ikään kuin ’tuupataan’ yksilöitä kohti parempia valintoja heidän ja yhteisön kannalta ilman, että valinnanvapautta kuitenkaan rajoitetaan”, kertoo CLIMATE-NUDGE-tutkimuskonsortion johtaja, professori Paula Salo Turun yliopistosta.

Hankkeen tutkijat käyttävät hyödykseen käyttäytymistieteen välineitä, etenkin nudge- eli tuuppausteoriaa, jotta voitaisiin luoda yhteisöllisesti hyväksyttäviä keinoja auttaa ihmisiä tekemään ilmastoystävällisempiä päätöksiä. Nudge-teorian ideana on muokata ympäristöä, jossa ihmiset tekevät päätöksiä siten, että tietyt päätökset tulevat aikaisempaa suositummiksi. Tekniikkaa on käytetty mm. eläkesäästämisen lisäämisessä Yhdysvalloissa, ja sen kehittäjä Richard Thaler sai taloustieteen Nobelin palkinnon vuonna 2017.

Hankkeessa kehitetään ilmaston tilaa parantavia ”tuuppauksia” ja niiden vaikuttavuutta verrataan perinteisiin ohjausmenetelmiin kuten verotukseen. Toimien hyväksyttävyyden ja oikeudenmukaisuuden varmistamiseksi niitä arvioidaan niin eettiseltä, taloudelliselta kuin terveydelliseltäkin kannalta.

”Yhteiskunnallinen tavoitteemme on luoda uusia skaalautuvia, kustannustehokkaita, terveyttä edistäviä ja eettisesti kestäviä keinoja ilmastonmuutoksen torjuntaan perinteisten yhteiskunnallisten ohjauskeinojen tueksi”, Paula Salo tiivistää.

Kaupungit ja metsänomistajat mukana yhteistyössä

Tutkimushankkeessa ilmastotuuppauksen toimenpiteitä luodaan läheisessä yhteistyössä esimerkiksi kaupunkien ja metsänomistajien kanssa. Tuuppaustoimilla tähdätään muun muassa kävelemisen, pyöräilemisen ja julkisten kulkuvälineiden käytön lisäämiseen työmatkaliikenteessä ja koulumatkoilla. Metsänomistajia ja metsäammattilaisia taas ohjataan hiilinieluja kasvattavien metsänhoitomenetelmien käyttöön.

”Esimerkiksi Helsingissä, Vantaalla ja Turussa analysoimme tilannetta, missä tuhannet julkisen sektorin työntekijät siirtyvät uusiin toimitiloihin, joissa parkkipaikkojen määrä on selvästi aiempaa vähäisempi”, Paula Salo kertoo.

Tuuppaustoimien suunnittelun ja kokeilujen rinnalla konsortio tekee jatkuvaa tutkimustyötä niiden vaikutuksista ilmastopäästöjen kehitykseen, talouteen, ihmisten terveyteen sekä hyvinvointiin. Olennaista on myös se, että ihmiset kokevat toimenpiteet oikeudenmukaisiksi ja hyväksyttäviksi ja että ne eivät aseta tuuppauksen kohteena olevia henkilöitä eriarvoiseen asemaan. Näihin asioihin hankkeessa pureudutaan käytännön etiikan tutkimuksella.

Filosofinen etiikka hankkeessa

Filosofit Polaris Koi ja Helena Siipi tutkivat hankkeessa tuuppauksen etiikkaa. Tavoitteena on löytää eettisesti parhaat tavat toteuttaa ilmastotuuppausta. Keskeiset kysymykset liittyvät ilmastotoimiin eritavoin suhtautuvien ihmisten oikeuksiin sekä lokaaliin ja globaaliin oikeudenmukaisuuteen. Filosofisen etiikan tuloksia yhdistettään hankkeessa sosiologiseen tutkimukseen siitä, millaisia tuuppauksia ihmiset pitävät hyväksyttävinä.

Tutkimushankkeen rahoitus tulee Suomen Akatemian strategisen tutkimuksen neuvoston Ilmastonmuutos ja ihminen (CLIMATE) -ohjelmahausta. Hankkeen ensimmäinen 3-vuotinen rahoituskausi alkaa heti.

Lisätietoja:

Paula Salo, tutkimuskonsortion johtaja, Turun yliopiston psykologian oppiaine,
paula.salo@utu.fi, 050 468 2458

Partnerit:

Jaana Halonen, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, tutkimuskonsortion varajohtaja

Jenni Ervasti, Työterveyslaitos

Timo Lanki, Itä-Suomen yliopisto

Olli-Pekka Ruuskanen, Pellervon taloustutkimus PTT ry

Marko Tainio, Suomen ympäristökeskus

Väitös objektiivisuuden käsitteestä Kantilla ja sen laajemmasta merkityksestä

Filosofian oppiaineen tutkija Matti Saarni puolusti menestyksekkäästi väitöskirjaansa “Aspects of Objectivity and Objective Reference in Kant’s Transcendental Idealism” perjantaina 27.11.2020.

Väitöstilaisuudet järjestetään erityisjärjestelyin etäyhteyksillä ja rajoitetuilla osallistujamäärillä.

Zoom-yhteyden välityksellä tutkimuksen julkisena tarkastajana ja vastaväittäjänä toimi Marcel Quarfood, kustoksena paikan päällä oli Olli Koistinen.

Väitöskirjassaan Saarni paitsi analysoi Kantin objektiivisuuden käsitettä eri näkökulmista, hän argumentoi myös subjektivistisia Kant-tulkintoja vastaan ja Kantin objektiivisuuden käsitteen merkittävyyden puolesta.

Metodityöpajan antia

Metodimaanantai järjesti viime torstaina 19.11. panimoravintola Koulussa filosofian metodologia-aiheisen työpajan filosofian jatko-opiskelijoille ja jatko-opiskelijoiksi halajaville.

Metodimaanantai on syksyllä 2019 alkunsa saanut filosofian jatko-opiskelijoiden opintopiiri, joka keskittyy filosofian metodien ja metodologian tutkimukseen ja kehittämiseen.

Mitkä ovat filosofin työkaluja tutkimuksen tekoon? Vai onko filosofiassa edes mitään työkaluja?

Työpajan esitelmöitsijöinä olivat filosofian tutkija Tapio Korte Turun yliopistosta aiheenaan filosofian historian tutkimus, sekä professori Antti Kauppinen Helsingin yliopistosta aiheenaan filosofinen osaaminen.

Iltapäivän työpajaosuus keskittyi tutkimussuunnitelmien ja apurahahakemusten metodiosuuden suunnittelemiseen ja työstämiseen. Pohdimme muun muassa sitä, millaisiin tutkimuskysymyksiin millaisetkin metodit pystyvät antamaan vastauksia – ja toisaalta sitä, millaisia vastauksia kullakin metodilla voidaan saada. Mitkä ovat metodien haasteet ja vahvuudet? Kuinka kertoa filosofian metodiikasta ymmärrettävästi jollekin sellaiselle, jolle filosofia ei ole ollenkaan tuttua?

Tapio Korte esitteli puheessaan kahdeksan ohjetta filosofian tutkijoille. Numero 3: Ole rehellinen! Filosofian päämäärä on totuus, ei väittelyn voittaminen.

Työpajan saaman suosion jälkeen Metodimaanantai on aikeissa laajentaa toimintaansa ja järjestää lisää tapahtumia myös tulevaisuudessa. Tämä tapahtuma järjestettiin Turun yliopiston yhteiskunta- ja käyttäytymistieteiden tohtoriohjelman verkostoitumisapurahan tuella.

Lisäksi Metodimaanantai on tämän syksyn haussa saanut myös Turun yliopistosäätiön Granö-stipendin, jolla Metodimaanantain työryhmä lähtee ensi keväänä tutkijaresidenssiin Granö-keskus Villa Tammekanniin Tartoon työstämään filosofian metodivihkoa, josta suunnitellaan opetuksen oheismateriaalia perustutkinto-opetukseen.

MOLEMMIN PUOLIN -filosofiatapahtuma lauantaina 21.11.

Tervetuloa MOLEMMIN PUOLIN -filosofiatapahtumaan lauantaina 21.11.2020 klo 12–16. Tapahtuman järjestäjänä toimii filosofiaa ja ajattelun kulttuuria edistävä pieni yhdistys Sfääri ry yhteistyössä Turun yliopiston filosofian tutkijoiden kanssa.

Tämän vuoden tapahtuman teemana ovat UTOPIAT. Utopia on kirjaimellisesti paikka, jota ei ole. Se on paikka, joka on tunnetun todellisuuden ulkopuolella. Dystopiaa pidetään yleisesti utopian vastakohtana. Se on painajaismainen kuvaus maailmasta, jota emme halua, mutta jonka piirteitä nykyinen todellisuutemme saattaa jo sisältää. Tällaisessa vastakkainasettelussa utopia määrittyy usein eutopiaksi eli hyväksi paikaksi, jossa haluaisimme elää. Utopia voi kuitenkin olla myös puhdas mielikuvituksen luomus, jonka arvottamisesta voi pidättäytyä tai antaa se yleisön arvioitavaksi. Utopian luominen voi kuitenkin käynnistää prosesseja, jotka muuttavat tunnettua todellisuutta ja sulauttavat siihen utopian esiintuomia piirteitä tai ainakin synnyttävät uusia vaatimuksia ja jännitteitä.

Tapahtuma järjestetään koronan vuoksi verkosssa zoom-alustalla.  MOLEMMIN PUOLIN -filosofiatapahtuma sisältää kaksi osiota. Päivän ohjelman lisäksi tarjolla on vapaaehtoinen ennakkotehtävä, jossa tavoitteena on luoda yhteisesti koostettu UTOPIA-teksti. Päivän tarkempi ohjelma sekä ohjeet vapaaehtoiseen ennakkotehtävään löytyvät Sfääri ry:n sivuilta: http://www.sfaariry.fi/uncategorized/molemmin-puolin-filosofiatapahtuma-lauantaina-21-11/

Zoom-linkki MOLEMMIN PUOLIN -FILOSOFIATAPAHTUMAAN (21.11. klo 11.50 alkaen): 
https://utu.zoom.us/j/62001914752

Rahoitusta luottamuksen tutkimiseen

Sveitsiläinen tiederahoittaja FNSNF (Fonds National Suisse de la Recerche Scientifique) myönsi rahoituksen Geneven yliopistosta johdetulle luottamusta koskevalle tutkimushankkeelle. Projektissa Endogenous Institutional Trustworthiness (EnTrust) pohditaan instituutioiden luotettavuutta tarkastelemalla erityisesti niissä toimivien henkilöiden luotettavuutta. Kyseessä ei ole kuitenkaan toimijoiden henkilökohtaisten ominaisuuksien pohdinta vaan ne muodolliset, sosiaaliset ja moraaliset säännöt, jotka vaikuttavat ihmisiin.

Turun yliopiston filosofian oppiaine on mukana hankkeessa. Projektia johtaa Juha Räikän pitkäaikainen yhteistyökumppani Emanuela Ceva (Geneve). Mukana on tutkijoita myös Modenan ja Pavian yliopistoista ja Frankfurtin Goethe yliopistosta. Tutkimus kuuluu politiikan teorian ja yleisemmin yhteiskuntafilosofian alaan. Olennaista on selventää luottamuksen käsitteen suhde sen sukulaiskäsitteisiin (kuten reliabiliteettiin ja ennustettavuuteen) ja tutkia, millaiset emotionaaliset reaktiot vaikuttavat instituutiossa toimivien henkilöiden ratkaisuihin ja sitä kautta kyseisen instituution luotettavuuteen.

Hanke alkaa vuoden 2021 alussa ja kestää neljä vuotta. Myönnetty rahoitus on reilut 700 tuhatta euroa (777.801 Sveitsin frangia).