Gaudeamus on julkaissut Juha Räikän uutuusteoksen Salaliittoteorioiden filosofia Temppeliherroista liskoihmisiin. Kirjassaan Räikkä pohtii muun muassa salaliittoteorioiden suosion ja yhteiskunnallisen luottamuksen suhteita.
Salaliittoteorioiden tutkimus paljastaa, että monet näennäisesti toisistaan irrallaan olevat filosofian klassiset ongelmat, kuten kysymykset uskomusten etiikasta (ethics of belief) ja todistustiedon (testimonial knowledge) oikeutuksesta, kietoutuvat kuitenkin toisiinsa.
Tiedemaailmassa liskoihmisiä on tutkittu jostain syystä kovin vähän. Mutta nyt ne ovat tiukasti mukana kokonaisessa kirjassa!
Suomen Filosofisen Yhdistyksen vuosikollokvio järjestettiin hybriditapahtumana Turun yliopistolla 12.-13.8. Tämän vuoden kollokvion teema, Valistuksen perinnöt, inspiroi esitelmiä valistuksen ideaalien heijastumisesta tähän päivään ja tulevaisuuteen.
Valistuksen perintö on moninainen ja osin jännitteinenkin aateperhe ja prosessi. Yhtäältä valistuksen suuret eetokset sanan- ja uskonnonvapaudesta sekä ihmisoikeuksista ja tasa-arvosta liberalismiin eri muodoissaan ovat edelleen mitä ajankohtaisimmat. Valistusajatteluun liittyy vahvasti myös mielivallan, taikauskon ja irrationalismin vastustaminen. Tässä valossa valistuksen perintö näyttäytyy kuitenkin myös haasteellisena. Mikä on valistuksen projektin merkitys ja paikka nykypäivän maailmassa? Ovatko valistuksen saavutukset erityisen uhattuina ”totuuden jälkeisessä” ajassa? Entä saako ”sapere aude” – ”uskalla ajatella” – yksi valistusajan suurista motoista, myös ristiriitaisia tai jopa groteskeja tulkintoja modernissa keskustelukulttuurissa?
Kollokvion keynote puheenvuoroina kuultiin Martina Reuterin näkökulmia sukupuolesta valistuksen filosofiassa sekä Eerik Lagetspetzin esitys vapauden ja itsemääräämisen suhteesta osana valistuksen perintöä. Valistuksen perintöjen moninaisuus ja monitulkintaisuus näkyi myös kollokvion muissa esityksissä, jotka vaihtelivat teemoiltaan muun muassa rationaalisuuskäsityksistä ympäristöeettisiin näkökulmiin ja valistusideaalien ohjaamasta pedagogiikasta kauneusihanteisiin.
Tekstin kirjoittaja on filosofian opiskelija ja oppiaineen kesäharjoittelija, Niklas Holstikko.
Filosofian korkeakouluharjoittelijana pääsin osallistumaan osana Turun yliopiston filosofian oppiaineen järjestelytiimiä ISEE:n (International Society for Environmental Ethics) kahdeksanteentoista vuosittaiseen ympäristöetiikan konferenssiin, joka järjestettiin 30.6-3.7.2021.
Alun perin konferenssi oli tarkoitus järjestää Turun saaristossa Seilin saarella kauniin ja kesäisen luonnon keskellä, mutta vallitsevan koronatilanteen takia konferenssi järjestettiin lopulta etänä. Se ei kuitenkaan lannistanut vallinnutta hyvää tunnelmaa mitenkään.
Yleisesti ottaen, näin noviisin näkökulmasta, konferenssissa käsitellyt aiheet olivat todella mielenkiintoisia ja merkityksellisiä ja niistä syntyi vilkasta keskustelua. Ei haitannut mitenkään, etten ymmärtänyt aivan kaikkea; opin silti paljon uutta. Tässä tekstissä nostan esille joitakin mielenkiintoisia teemoja ja näkökohtia, joita esityksissä oli, ja ajatuksia, joita niistä heräsi.
Tämänvuotisen konferenssin isoja teemoja olivat elintila ja populaatiot ympäristöetiikan näkökulmasta. Esille nousivat etenkin kysymykset biodiversiteetistä ja sen suojelemisesta, ympäristönsuojelusta ja sen ratkaisuista, ihmisten maan- ja tilankäytöstä ja sen vaikutuksesta muihin eliölajeihin ja niiden populaatioihin. Lisäksi esillä olivat avaruuden tutkiminen ja asuttaminen sekä erilaiset muut populaatioeettiset kysymykset.
Konferenssin avaruusetiikkasessioissa kuultiin esityksiä mm. Marsin maankaltaistamisesta ja sen kolonisaation mielekkyydestä.
Yksi konferenssin kohokohdista oli palkintojenjakotilaisuus, jossa tohtori Melanie Harris palkittiin Victoria Davian -palkinnolla työstään ”ekofeminismin” ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden parissa.
Sen lisäksi, että konferenssin osallistujat pitivät esityksiä omista tutkimusaiheistaan, ohjelmassa oli myös kaksi keynote-luentoa. Ensimmäisen näistä piti Teea Kortetmäki Jyväskylän yliopistosta. Hän käsitteli sitä, kuinka ihmiset voisivat elää moraalisesti kestävällä tavalla rinnakkain muiden lajien kanssa. Ihmisten toiminta kaventaa muiden lajien elinkelpoista elinaluetta. Tähän tulisi löytää ratkaisuja, jotka mahdollistavat kestävän rinnakkainelon ihmisille ja muille lajeille.
Toisen yhteisluennon piti ISEE:n presidentti Allen Thompson. Hän puhui siitä, mitä meidän tulisi tehdä, kun vaikuttaa siltä, että erinäiset ilmastoratkaisumme tulevat vääjäämättä epäonnistumaan. Hänen mukaansa emme voi jatkaa entiseen tapaan. Meillä on tulevia sukupolvia kohtaan vähintäänkin velvollisuus osoittaa, että me todella yritimme ja että olemme pahoillamme epäonnistumisestamme.
Ensimmäisen konferenssipäivän teemoja olivat muun muassa biodiversiteetti ja sen suojeleminen. Esitykset käsittelivät sitä, mitä on biodiversiteetti, ja millaisia argumentteja voidaan esittää sen suojelemisen puolesta. Esille tuli esimerkiksi ajatus toiseudesta luonnossa.
Ihmisen toiminta usein vähentää luonnon monimuotoisuutta monella tavalla.
Niin sanotuista tuhoeläimistä ja siitä, mitä niille on moraalisesti oikeutettua tehdä, saatiin aikaan todella mielenkiintoiset keskustelut. Mikä on esimerkiksi yksittäisten eliölajien, ekosysteemien tai eläinyksilöiden arvo? Aina ei ole helppoa ennustaa kaikkia vaikutuksia, joita eläinkantojen määrään puuttumisella tulee olemaan. Tuotiin myös mielestäni oikeutetusti esille, että ihmiset eivät koskaan ole viime kädessä täysin puolueettomia säädellessään eläinkantojen määrää ja ylipäätäänkin puuttuessaan ekosysteemien toimintaan. Ihmisten intressit vaikuttavat, myönnämme sitä tai emme. Olemme loppujen lopuksi vain yksi laji muiden joukossa.
Kissat voidaan nähdä tietynlaisina ympäristötuholaisina. Eräässä esityksessä pohdittiin, tuottavatko villit kissat metsästämisellään enemmän haittaa ja kärsimystä kuin mitä villikissojen populaation raju rajoittaminen tuottaisi.
Pidin toisen päivän keskustelua avaruusetiikasta erittäin mielenkiintoisena. En ollut aiemmin ajatellut, että avaruutta kolonisoimalla voitaisiin mahdollisesti ratkaista joitain ympäristöongelmia. Mutta samalla oli ilmeistä, että avaruuden kolonisoiminen herättää myös monia eettisiä kysymyksiä, jotka vaativat vastauksia. Esimerkiksi millainen velvollisuus ihmisillä on ylläpitää elämän jatkuvuutta universumissa? Esityksissä keskityttiin etenkin ajatukseen Marsin kolonisoimisesta ja terraformauksesta, eli siihen, että Marsista muokattaisiin Maan kaltainen planeetta. Esille nousi myös mielenkiintoisia kysymyksiä Marsin arvosta planeettana sekä kysymyksiä niistä poliittisista ja oikeudenmukaisuuteen liittyvistä haasteista, joita kolonisaatiolla on. Kaiken tämän lisäksi itselle jäi seuraava kysymys päällimmäisenä mieleen: onko oikein paeta maapallon ympäristöongelmia vai pitäisikö meidän yrittää ratkaista ongelmamme täällä?
Kahden viimeisen päivän teemoja olivat kestävyys, kulutus ja inhimillinen kukoistus, energia ja energiaratkaisujen käyttökelpoisuus sekä energian tulevaisuuteen liittyvät oikeudenmukaisuuskysymykset ja ajatus luonnon – jopa mikrobien – ei-instrumentaalisesta arvosta. Kysymys siitä, olemmeko vastuussa kulutuksestamme tuleville sukupolville, on haastava. Entä missä määrin kukoistuksemme on riippuvainen siitä, että huolehdimme tulevista sukupolvista? Miten tulisi yhdistää inhimillinen kukoistus ja kestävä elämäntapa? Millaisia seikkoja energiaratkaisuissamme ja ns. energiademokratiassa tulisi ottaa huomioon? Viimeisenä on kysymys mikrobien arvosta: millaista arvoa niillä on, kun otetaan huomioon niiden valtava vaikutus elämämme ylläpitämisessä?
Niklas Holstikko, filosofian opiskelija ja kesäharjoittelija, 15.7.2021.
