Lokakuun 19. päivä vietetään Maailman bioetiikkapäivää. Sitä vietetään kansainvälisesti kuudetta kertaa International Chair in Bioethics verkoston yksiköissä. Verkosto perustettiin vuonna 2001, kun UNESCO ja Haifan yliopisto sopivat UNESCO Chair in Bioethicsin perustamisesta Haifan yliopistossa sijaitsevaan International Center of Health, Law and Ethics’iin. Vuonna 2021 verkoston nimeksi muutettiin International Chair in Bioethics. Maailman bioetiikkapäivää vietetään tänä vuonna 248:ssa yksikössä ympäri maailman ja sen tarkoituksena on lisätä tietoisuutta bioeettisistä periaatteista, jotka on kirjattu UNESCO bioetiikan ja ihmisoikeuksien julistukseen.
Tänä vuonna Maailman bioetiikkapäivän teemana on tietoon perustuva suostumus (engl. informed consent). Aihe on valittu UNESCON julistuksen kuudennen artiklan inspiroimana. Artikla toteaa suostumuksen tärkeyden ehkäisevissä, diagnostisissa ja hoidollisissa lääketieteellisissä toimenpiteissä. Se myös korostaa suostumuksen merkitystä tutkimuksessa. Suostumuksen merkitys on korostunut vuosien mittaan myös muussa kuin lääketieteellisessä ihmisiin kohdistuvassa tutkimuksessa. Vuonna 2019 Tutkimuseettinen neuvottelukunta (TENK) julkaisikin Ihmiseen kohdistuvan tutkimuksen eettiset periaatteet ja ihmistieteiden eettinen ennakkoarviointi Suomessa.
Tämän vuoden Maailman bioetiikkapäivän teemana on tietoon perustuva suostumus.
Turun yliopiston filosofian oppiaineeseen sijoittuvan International Chair in Bioethics Suomen yksikön kansallisena tavoitteena on osallistua bioeettisesti tärkeään yhteiskunnalliseen keskusteluun ja edistää bioeettisten näkökulmien huomioimista. Näin yksikkö myös edistää suomalaisten bioetiikan tutkijoiden työn tunnetuksi tekemistä niin akateemisessa yhteisössä kuin yhteiskunnassa laajemminkin. Tänä vuonna Suomen yksikkö juhlii Maailman bioetiikkapäivää ilman perinteeksi muodostunutta seminaaria.
Viime syksyltä tutut Tuopillinen filosofiaa -pubiluennot pyörähtivät käyntiin tiistaina sarjan ensimmäisellä luennolla. Tuopillinen filosofiaa on kaikille avoin filosofiaa popularisoiva luentosarja, jossa filosofian tutkijat kertovat ja keskustelevat tutkimuksestaan tavalla, joka kutsuu mukaan pohtimaan suuria ja syvällisiä.
Ensimmäisellä luennolla keskusteltiin siitä, onko saalistaminen moraalinen ongelma, ja jos on, voitaisiinko se silti oikeuttaa eräänlaisena itsepuolustuksena, vähän samaan tyyliin kuin tappaminen sodassa. Vai onko saalistus lopultakaan oikeastaan puolustautumista? Ketä tai mitä vastaan? Jos jänis hyökkäisi sitä vaanivaa kotkaa vastaan, kyseessä olisi selkeä tapaus oikeutetusta suorasta itsepuolustuksesta. Mutta kun kotka nälissään hyökkää jäniksen kimppuun, on kyseessä ennemminkin isku viattomia sivullisia kohtaan oman selviytymisen turvaamiseksi. Voidaanko tällainen sivullisiin kohdistuva epäsuora puolustautuminen oikeuttaa vai tulisiko meidän puuttua siihen?
Ensimmäisellä Tuopillisella tupa oli täynnä ja tunnelma katossa! Koulun tutusti tomuinen historian luokka on omiaan siivittämään keskustelun filosofisiin sfääreihin!
Loppusyksyn luennoista riittää rutkasti valoa pimeneviin tiistai- ja keskiviikkoiltoihin klo 18-20. Mukana on myös vierailevia luennoitsijoita muista yliopistoista, kuten ensi viikon luennoitsija Oulun yliopistosta.
Syksyn ohjelma:
12.10. Minna-Kerttu Kekki: Mediapohjainen julkinen keskustelu oppimisen paikkana
20.10. Polaris Koi: TBA
26.10. Joonas Martikainen: Ennakkoluulot, totuus ja yhteinen maailma
2.11. Mireille Isaro: Tekoäly, sodankäynti ja etiikka
10.11. TBA
23.11. Hemmo Laiho: Mitä tekemistä taiteella on moraalin kanssa?
30.11. Oskari Sivula: TBA
7.12. Mikko Puumala: Avaruus ja kestävä tulevaisuus
Ohjelma tarkentuu syksyn edetessä tapahtuman facebook-sivulle: https://www.facebook.com/Tuopillinen-filosofiaa-108767301514663
Suomen Filosofisen Yhdistyksen vuosikollokvio järjestettiin hybriditapahtumana Turun yliopistolla 12.-13.8. Tämän vuoden kollokvion teema, Valistuksen perinnöt, inspiroi esitelmiä valistuksen ideaalien heijastumisesta tähän päivään ja tulevaisuuteen.
Valistuksen perintö on moninainen ja osin jännitteinenkin aateperhe ja prosessi. Yhtäältä valistuksen suuret eetokset sanan- ja uskonnonvapaudesta sekä ihmisoikeuksista ja tasa-arvosta liberalismiin eri muodoissaan ovat edelleen mitä ajankohtaisimmat. Valistusajatteluun liittyy vahvasti myös mielivallan, taikauskon ja irrationalismin vastustaminen. Tässä valossa valistuksen perintö näyttäytyy kuitenkin myös haasteellisena. Mikä on valistuksen projektin merkitys ja paikka nykypäivän maailmassa? Ovatko valistuksen saavutukset erityisen uhattuina ”totuuden jälkeisessä” ajassa? Entä saako ”sapere aude” – ”uskalla ajatella” – yksi valistusajan suurista motoista, myös ristiriitaisia tai jopa groteskeja tulkintoja modernissa keskustelukulttuurissa?
Kollokvion keynote puheenvuoroina kuultiin Martina Reuterin näkökulmia sukupuolesta valistuksen filosofiassa sekä Eerik Lagetspetzin esitys vapauden ja itsemääräämisen suhteesta osana valistuksen perintöä. Valistuksen perintöjen moninaisuus ja monitulkintaisuus näkyi myös kollokvion muissa esityksissä, jotka vaihtelivat teemoiltaan muun muassa rationaalisuuskäsityksistä ympäristöeettisiin näkökulmiin ja valistusideaalien ohjaamasta pedagogiikasta kauneusihanteisiin.
Tekstin kirjoittaja on filosofian opiskelija ja oppiaineen kesäharjoittelija, Niklas Holstikko.
Filosofian korkeakouluharjoittelijana pääsin osallistumaan osana Turun yliopiston filosofian oppiaineen järjestelytiimiä ISEE:n (International Society for Environmental Ethics) kahdeksanteentoista vuosittaiseen ympäristöetiikan konferenssiin, joka järjestettiin 30.6-3.7.2021.
Alun perin konferenssi oli tarkoitus järjestää Turun saaristossa Seilin saarella kauniin ja kesäisen luonnon keskellä, mutta vallitsevan koronatilanteen takia konferenssi järjestettiin lopulta etänä. Se ei kuitenkaan lannistanut vallinnutta hyvää tunnelmaa mitenkään.
Yleisesti ottaen, näin noviisin näkökulmasta, konferenssissa käsitellyt aiheet olivat todella mielenkiintoisia ja merkityksellisiä ja niistä syntyi vilkasta keskustelua. Ei haitannut mitenkään, etten ymmärtänyt aivan kaikkea; opin silti paljon uutta. Tässä tekstissä nostan esille joitakin mielenkiintoisia teemoja ja näkökohtia, joita esityksissä oli, ja ajatuksia, joita niistä heräsi.
Tämänvuotisen konferenssin isoja teemoja olivat elintila ja populaatiot ympäristöetiikan näkökulmasta. Esille nousivat etenkin kysymykset biodiversiteetistä ja sen suojelemisesta, ympäristönsuojelusta ja sen ratkaisuista, ihmisten maan- ja tilankäytöstä ja sen vaikutuksesta muihin eliölajeihin ja niiden populaatioihin. Lisäksi esillä olivat avaruuden tutkiminen ja asuttaminen sekä erilaiset muut populaatioeettiset kysymykset.
Konferenssin avaruusetiikkasessioissa kuultiin esityksiä mm. Marsin maankaltaistamisesta ja sen kolonisaation mielekkyydestä.
Yksi konferenssin kohokohdista oli palkintojenjakotilaisuus, jossa tohtori Melanie Harris palkittiin Victoria Davian -palkinnolla työstään ”ekofeminismin” ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden parissa.
Sen lisäksi, että konferenssin osallistujat pitivät esityksiä omista tutkimusaiheistaan, ohjelmassa oli myös kaksi keynote-luentoa. Ensimmäisen näistä piti Teea Kortetmäki Jyväskylän yliopistosta. Hän käsitteli sitä, kuinka ihmiset voisivat elää moraalisesti kestävällä tavalla rinnakkain muiden lajien kanssa. Ihmisten toiminta kaventaa muiden lajien elinkelpoista elinaluetta. Tähän tulisi löytää ratkaisuja, jotka mahdollistavat kestävän rinnakkainelon ihmisille ja muille lajeille.
Toisen yhteisluennon piti ISEE:n presidentti Allen Thompson. Hän puhui siitä, mitä meidän tulisi tehdä, kun vaikuttaa siltä, että erinäiset ilmastoratkaisumme tulevat vääjäämättä epäonnistumaan. Hänen mukaansa emme voi jatkaa entiseen tapaan. Meillä on tulevia sukupolvia kohtaan vähintäänkin velvollisuus osoittaa, että me todella yritimme ja että olemme pahoillamme epäonnistumisestamme.
Ensimmäisen konferenssipäivän teemoja olivat muun muassa biodiversiteetti ja sen suojeleminen. Esitykset käsittelivät sitä, mitä on biodiversiteetti, ja millaisia argumentteja voidaan esittää sen suojelemisen puolesta. Esille tuli esimerkiksi ajatus toiseudesta luonnossa.
Ihmisen toiminta usein vähentää luonnon monimuotoisuutta monella tavalla.
Niin sanotuista tuhoeläimistä ja siitä, mitä niille on moraalisesti oikeutettua tehdä, saatiin aikaan todella mielenkiintoiset keskustelut. Mikä on esimerkiksi yksittäisten eliölajien, ekosysteemien tai eläinyksilöiden arvo? Aina ei ole helppoa ennustaa kaikkia vaikutuksia, joita eläinkantojen määrään puuttumisella tulee olemaan. Tuotiin myös mielestäni oikeutetusti esille, että ihmiset eivät koskaan ole viime kädessä täysin puolueettomia säädellessään eläinkantojen määrää ja ylipäätäänkin puuttuessaan ekosysteemien toimintaan. Ihmisten intressit vaikuttavat, myönnämme sitä tai emme. Olemme loppujen lopuksi vain yksi laji muiden joukossa.
Kissat voidaan nähdä tietynlaisina ympäristötuholaisina. Eräässä esityksessä pohdittiin, tuottavatko villit kissat metsästämisellään enemmän haittaa ja kärsimystä kuin mitä villikissojen populaation raju rajoittaminen tuottaisi.
Pidin toisen päivän keskustelua avaruusetiikasta erittäin mielenkiintoisena. En ollut aiemmin ajatellut, että avaruutta kolonisoimalla voitaisiin mahdollisesti ratkaista joitain ympäristöongelmia. Mutta samalla oli ilmeistä, että avaruuden kolonisoiminen herättää myös monia eettisiä kysymyksiä, jotka vaativat vastauksia. Esimerkiksi millainen velvollisuus ihmisillä on ylläpitää elämän jatkuvuutta universumissa? Esityksissä keskityttiin etenkin ajatukseen Marsin kolonisoimisesta ja terraformauksesta, eli siihen, että Marsista muokattaisiin Maan kaltainen planeetta. Esille nousi myös mielenkiintoisia kysymyksiä Marsin arvosta planeettana sekä kysymyksiä niistä poliittisista ja oikeudenmukaisuuteen liittyvistä haasteista, joita kolonisaatiolla on. Kaiken tämän lisäksi itselle jäi seuraava kysymys päällimmäisenä mieleen: onko oikein paeta maapallon ympäristöongelmia vai pitäisikö meidän yrittää ratkaista ongelmamme täällä?
Kahden viimeisen päivän teemoja olivat kestävyys, kulutus ja inhimillinen kukoistus, energia ja energiaratkaisujen käyttökelpoisuus sekä energian tulevaisuuteen liittyvät oikeudenmukaisuuskysymykset ja ajatus luonnon – jopa mikrobien – ei-instrumentaalisesta arvosta. Kysymys siitä, olemmeko vastuussa kulutuksestamme tuleville sukupolville, on haastava. Entä missä määrin kukoistuksemme on riippuvainen siitä, että huolehdimme tulevista sukupolvista? Miten tulisi yhdistää inhimillinen kukoistus ja kestävä elämäntapa? Millaisia seikkoja energiaratkaisuissamme ja ns. energiademokratiassa tulisi ottaa huomioon? Viimeisenä on kysymys mikrobien arvosta: millaista arvoa niillä on, kun otetaan huomioon niiden valtava vaikutus elämämme ylläpitämisessä?
Niklas Holstikko, filosofian opiskelija ja kesäharjoittelija, 15.7.2021.
Perjantaina 4.6. juhlittiin Helena Siiven 50-vuotisjuhlaa. Juhlan kunniaksi järjestettiin filosofian kesäseminaari, jota päästiin viettämään mitä parhaimmassa kesäisessä säässä kasarmialueen Tuomaanpuistossa.
Seminaariin kuului opiskelijoiden juhlapuheiden lisäksi seminaariesityksiä Helenan tutkimusintresseihin liittyen. Aurinkoisen aamun aloitti Markku Oksanen luennolla ruuantuotannon ja biodiversiteetin yhteydestä. Esitelmän keskusteluosuudessa äidyttiin pohtimaan muun muassa sitä, mihin luonnon monimuotoisuuden arvo perustuu ja pitäisikö ihmiskunnan lähettää syväjäädytettyjä eläinten alkioita avaruuteen.
Puistofilosofit kesälaitumella
Päivää jatkoi psykologian professori Paula Salo Climate Nudge -hankkeesta aiheenaan ilmastonytkyjen eettiset haasteet. Saako ihmisiä manipuloida toimimaan ilmastoystävällisemmin, ja mitä eettisiä ongelmia saattaa syntyä, jos ihmisiä tuupataan heidän tiedostamattaan kohti haluttavampia käyttäytymismalleja?
Seminaarin päätteeksi kuultiin Elisa Aaltolan luento luontorakkaudesta ja rakkauden lajeista. Kuten arvata saattaa, filosofialla on tarjota useita eri rakkaustulkintoja. Erään tulkinnan mukaan rakkaus perustuu yhteisestä historiasta yhteiseen tulevaisuuteen kurkottavaan suhteeseen, jonka jaamme rakkautemme kohteen kanssa.
Filosofian oppiaine onnittelee Helenaa, kiittää jaetusta historiastamme ja kurkottaa innolla kohti yhteistä tulevaisuutta!
Metodimaanantai järjesti viime torstaina 19.11. panimoravintola Koulussa filosofian metodologia-aiheisen työpajan filosofian jatko-opiskelijoille ja jatko-opiskelijoiksi halajaville.
Metodimaanantai on syksyllä 2019 alkunsa saanut filosofian jatko-opiskelijoiden opintopiiri, joka keskittyy filosofian metodien ja metodologian tutkimukseen ja kehittämiseen.
Mitkä ovat filosofin työkaluja tutkimuksen tekoon? Vai onko filosofiassa edes mitään työkaluja?
Työpajan esitelmöitsijöinä olivat filosofian tutkija Tapio Korte Turun yliopistosta aiheenaan filosofian historian tutkimus, sekä professori Antti Kauppinen Helsingin yliopistosta aiheenaan filosofinen osaaminen.
Iltapäivän työpajaosuus keskittyi tutkimussuunnitelmien ja apurahahakemusten metodiosuuden suunnittelemiseen ja työstämiseen. Pohdimme muun muassa sitä, millaisiin tutkimuskysymyksiin millaisetkin metodit pystyvät antamaan vastauksia – ja toisaalta sitä, millaisia vastauksia kullakin metodilla voidaan saada. Mitkä ovat metodien haasteet ja vahvuudet? Kuinka kertoa filosofian metodiikasta ymmärrettävästi jollekin sellaiselle, jolle filosofia ei ole ollenkaan tuttua?
Tapio Korte esitteli puheessaan kahdeksan ohjetta filosofian tutkijoille. Numero 3: Ole rehellinen! Filosofian päämäärä on totuus, ei väittelyn voittaminen.
Työpajan saaman suosion jälkeen Metodimaanantai on aikeissa laajentaa toimintaansa ja järjestää lisää tapahtumia myös tulevaisuudessa. Tämä tapahtuma järjestettiin Turun yliopiston yhteiskunta- ja käyttäytymistieteiden tohtoriohjelman verkostoitumisapurahan tuella.
Lisäksi Metodimaanantai on tämän syksyn haussa saanut myös Turun yliopistosäätiön Granö-stipendin, jolla Metodimaanantain työryhmä lähtee ensi keväänä tutkijaresidenssiin Granö-keskus Villa Tammekanniin Tartoon työstämään filosofian metodivihkoa, josta suunnitellaan opetuksen oheismateriaalia perustutkinto-opetukseen.
Tervetuloa MOLEMMIN PUOLIN -filosofiatapahtumaan lauantaina 21.11.2020 klo 12–16. Tapahtuman järjestäjänä toimii filosofiaa ja ajattelun kulttuuria edistävä pieni yhdistys Sfääri ry yhteistyössä Turun yliopiston filosofian tutkijoiden kanssa.
Tämän vuoden tapahtuman teemana ovat UTOPIAT. Utopia on kirjaimellisesti paikka, jota ei ole. Se on paikka, joka on tunnetun todellisuuden ulkopuolella. Dystopiaa pidetään yleisesti utopian vastakohtana. Se on painajaismainen kuvaus maailmasta, jota emme halua, mutta jonka piirteitä nykyinen todellisuutemme saattaa jo sisältää. Tällaisessa vastakkainasettelussa utopia määrittyy usein eutopiaksi eli hyväksi paikaksi, jossa haluaisimme elää. Utopia voi kuitenkin olla myös puhdas mielikuvituksen luomus, jonka arvottamisesta voi pidättäytyä tai antaa se yleisön arvioitavaksi. Utopian luominen voi kuitenkin käynnistää prosesseja, jotka muuttavat tunnettua todellisuutta ja sulauttavat siihen utopian esiintuomia piirteitä tai ainakin synnyttävät uusia vaatimuksia ja jännitteitä.
Tapahtuma järjestetään koronan vuoksi verkosssa zoom-alustalla. MOLEMMIN PUOLIN -filosofiatapahtuma sisältää kaksi osiota. Päivän ohjelman lisäksi tarjolla on vapaaehtoinen ennakkotehtävä, jossa tavoitteena on luoda yhteisesti koostettu UTOPIA-teksti. Päivän tarkempi ohjelma sekä ohjeet vapaaehtoiseen ennakkotehtävään löytyvät Sfääri ry:n sivuilta: http://www.sfaariry.fi/uncategorized/molemmin-puolin-filosofiatapahtuma-lauantaina-21-11/
Huhtikuun ensimmäisellä viikolla filosofian oppiaineen väki sai tilaisuuden esitellä tutkimustaan Milanosta vierailulle saapuneelle tutkijajoukolle. Milanon filosofit puolestaan kertoivat omasta viimeaikaisesta työstään. Aihepiirit liikkuivat ajan filosofiasta tunteiden filosofiaan ja teon ja toiminnan filosofiasta neuroetiikkaan. Milanosta alustuksen pitivät Anna Ichino, Giuliano Torrengo ja Clotilde Calabi, Turusta taas Elisa Aaltola, Valtteri Arstila ja Mireille Musangamfura. Joseph Almog osallistui aktiivisesti seminaarin loppukeskusteluun, jossa pohdittiin neurotieteiden ja filosofian suhdetta ja erityisesti kysymystä siitä, mitä ne voivat antaa toisilleen.
Bilateraalinen yhteistyö Milanon kanssa on nyt käynnistetty. Seuraavaksi tavataan Milanossa. Vastaavia kahdenvälisiä kumppanuuksia Turun filosofeilla on menneinä vuosina ollut mm Upsalan, Tarton ja Jerevanin filosofien kanssa.
Kolme oppiainetaustaista osallistujaa kansainvälisessä urheilufilosofian konferenssissa Oslossa syyskuussa 2018: Mika Hämäläinen, Arvi Pakaslahti ja Miika Tuominen
Turun yliopiston filosofian oppiaineen vahvuusalueita ovat muun muassa filosofian historia ja yhteiskuntafilosofia. Mielenkiintoinen yksityiskohta oppiaineessa on kuitenkin urheilufilosofia. Vuoden 2018 suurimmassa urheilufilosofian konferenssissa Oslossa oli mukana kolme henkilöä, joilla on vahva kytkös oppiaineeseen.
Noora Ronkainen (Liverpool John Moores University) ja Miika Tuominen (Turun yliopisto sekä Jyväskylän yliopisto) kansainvälisessä urheilufilosofian konferenssissa Oslossa.
Konferenssiin osallistuivat tohtorit Mika Hämäläinen ja Arvi Pakaslahti, jotka ovat molemmat laatineet väitöskirjansa oppiaineeseen. Hämäläinen on käsitellyt tuotannossaan muun muassa paremmuutta, urheiluennätyksiä ja dopingia. Pakaslahti on julkaissut saavutuksista ja menestyksestä urheilussa sekä myös haastanut Hämäläisen ajatuksia. Miika Tuominen puolestaan osallistui ensimmäiseen kansainväliseen konferenssiinsa Oslossa. Hän kirjoittaa pro gradu -työtään oppiaineeseen.
Konferenssin ajankohtana oli 5.-8.9.2018, ja kansainvälinen urheilufilosofian järjestö IAPS oli valinnut tapaamispaikaksi Norges idrettshøgskolen. Miika Tuominen pääsi pitämään esityksensä konferenssin avauspäivänä. Hän puhui suloisesta jännityksestä (sweet tension) urheilussa ja liikunnassa. Tuomisen esitystä olivat kuuntelemassa muun muassa alan merkittävät osaajat Scott Kretchmar ja Sigmund Loland. He ovat molemmat käsitelleet urheilun ja liikunnan suloista jännitystä kirjoituksissaan.
Tuomisen ensimmäinen konferenssimatka osoittautui onnistuneeksi:
”Oslon konferenssi jäi mieleen erityisen positiivisena. Konferenssissa vallinnut rohkaiseva ja ystävällinen ilmapiiri torjui tehokkaasti ensimmäisen konferenssi-osallistumisen aiheuttamaa jännitystä. Mielenkiintoisia esityksiä ja mukavia ihmisiä – vahva suositus aihepiiristä kiinnostuneille!”
Miika Tuominen esitelmöimässä ensimmäistä kertaa kansainvälisessä konferenssissa.
Konfenssin suomalaiset osallistujat eivät rajoittuneet kolmeen filosofian oppiaineeseen linkittyneeseen ihmiseen. Esitelmänsä pitivät myös Noora Ronkainen (Liverpool John Moores University) ja Matti Tainio (Aalto yliopisto).
Juha Räikän koordinoima kansainvälinen tutkimushanke Therapeutic and Enhancement Uses of Neuroscientific Knowledge: A Question of Individual Autonomy käynnistyi perjantaina 31.8 Turussa. Kokouksen ensimmäinen puhuja oli professori Jennifer Chandler Ottawan yliopistosta. Chandlerin kiinnostava havainto oli, että neurotieteiden tulokset voivat itse asiassa lisätä vastuullisuuttamme eivätkä vähentää sitä, kuten usein on arveltu. Kun saamme tietää, mitä voisimme tehdä estääksemme tietyt (näennäisesti kontrollimme ulottumattomissa olevat) teot, olemme noista teoista tulevaisuudessa vastuussa, mikäli emme estä niitä. Niin kutsuttu ”tracing principle” kannustaa meitä jäljittämään hetken, joka saa meidät vastuuseen, ainakin välillisesti.
Kokouksen muita puhujia olivat Kai Vogeley, Tuija Takala, Polaris Koi, Jukka Varelius ja Valtteri Arstila. Kuvassa Koi, jonka alustus koski rikollisten parantamisen moraalia – tai sen puuttumista, kun puhutaan itsekontrollin lisäämisestä lääkityksen avulla.
