Uuden museolain tullessa voimaan viime vuoden alussa siirryttiin kulttuuriympäristösektorilla aivan uuteen aikaan. Työnsä aloittivat alueelliset vastuumuseot, jotka korvasivat 1970-luvulta asti toimineet maakuntamuseot ja aluetaidemuseot. Aiemmin osittain maakuntamuseoissa ja osittain Museovirastossa hoidetut kulttuuriympäristön viranomaistehtävät siirtyivät pääosin vastuumuseoiden hoidettaviksi Suomen kaikissa maakunnissa. Tilkkutäkin korvasi yhtenäinen järjestelmä. Loppuvuodesta 2019 eri puolilla Suomea oli haettavana laskujeni mukaan seitsemän uutta rakennustutkijan ja seitsemän rakennustekniikan asiantuntijan paikkaa sekä useita arkeologin paikkoja. Tämä oli varmasti ilouutinen alan koulutusta antavissa yliopistoissa!
Kuulun itse alan pioneerisukupolveen. Rakennussuojelun hallintotoimikunta päätyi mietinnössään vuonna 1986 esittämään, että kaikkiin maakuntamuseoihin tulisi saada rakennushistorian asiantuntija maakuntamuseoiden kehittämiseksi Museovirastoa avustaviksi alueellisiksi asiantuntijaelimiksi. Siihen asti rakennusperinnön suojeluasioita hoidettiin keskitetysti Museovirastossa Helsingissä. Ajatuksena oli vuonna 1985 säädetyn rakennussuojelulainsäädännön hengessä luoda rakennussuojelun alueellinen toimijaverkosto. Vuonna 1986 myönnettiin valtionavustus kolmelle maakuntamuseolle ja seuraavana vuonna vielä kolmelle museolle rakennustutkijan palkkaamiseen. Aloitin rakennustutkijana Satakunnan Museossa vuonna 1990 uuden viran ensimmäisenä haltijana. Vuonna 2019, ennen alueellisia vastuumuseoita, Suomessa oli vielä viisi maakuntaa, joista rakennustutkija puuttui.
Me ensimmäiset maakunnalliset rakennustutkijat tulimme kaikki nuorina vastavalmistuneina maistereina uusiin tehtäviin. Olimme luomassa alan tehtäväkuvaa, maakunnallista roolia sekä toimintatapoja. Olemme lähes kaikki myös viihtyneet aikanaan uusia uria avanneessa työssämme. Sen lisäksi, että alalla aukesi viime vuonna suuri joukko kokonaan uusia paikkoja, on pioneerisukupolvi myös väistymässä. Muutaman viime vuoden aikana ainakin seitsemän maakunnallista rakennustutkijaa on jäänyt eläkkeelle ja lisää eläköitymisiä on näköpiirissä.
Alan työpaikkoja on ollut poikkeuksellisesti todella tarjolla ja tulee edelleen olemaan. Varsinkin kauempana alan koulutusta antavista yliopistoista päteviä hakijoita on joskus ollut vaikea löytää. Työkokemusta etenkään viranomaistehtävistä ei hakijoilla välttämättä ole ollut. Tässä olisi saumaa itsenäisistä ja alati muuttuvista työtehtävistä kiinnostuneille humanisteille! Mikäli rakennustutkijan ammatti kiinnostaa, kannattaa valita aineyhdistelmäänsä muitakin opintoja sen lisäksi, mitä Turun yliopiston kulttuurintuotannon ja maisemantutkimuksen tutkinto-ohjelma Porissa tarjoaa. Hyvä tietämys toisaalta asutushistoriasta ja toisaalta modernista arkkitehtuurista ja rakennustekniikasta ei ole varmasti haitaksi.
Uusi museolaki ja siirtyminen alueellisiin vastuumuseoihin korostavat kulttuuriympäristötyön moniammatillisuutta. Alkuvuosina tein työtäni kollegoideni tapaan pääosin yksin. Nyt lähes kaikissa vastuumuseoissa on vähintään kolmen hengen kulttuuriympäristötiimi, jossa esimerkiksi erilaisia lausuntoja valmistellaan yhteistyössä. Se tuo tukea usein hankaliin kysymyksiin, mikä on tärkeää, koska asiat monimutkaistuvat muun muassa kuntatalouden tiukentumisen takia.
Lisäksi varsin nuorta rakennusperintöämme, kuten kouluja, uhkaa nyt purkaminen sisäilmaongelmien, ikäluokkien pienenemisen sekä suurten kaupunkiseutujen imun myötä. Rakennussuojelutyön painopiste on siirtynyt perinteisestä rakentamisesta sotien jälkeen syntyneeseen moderniin rakennusperintöön. Tarvitaan lisää tietoa – uusia rakennus- ja kulttuuriympäristöinventointeja sekä uusia välineitä tallentamiseen, hallinointiin ja jakamiseen.
Tarvitaan uusia ja osaavia ihmisiä kulttuuriympäristötehtäviin eri puolille Suomea!
Liisa Nummelin
Kirjoittaja on rakennustutkija Satakunnan Museossa.
Viimeisimmät kommentit