
Kuva: Tomboyprida / Wikimedia Commons.
Viimeisen reilun vuoden ajan maailmalla on kohistu Blueskyn räjähdysmäisesti kasvaneista käyttäjämääristä. Linkitysten ja sitaattien määrissä mitattuna IT-teollisuuden tapahtumia seuraavat mediat kiinnittivät palveluun huomiota jo keväällä 2024. Laajemmin mediajulkisuudessa erityisesti syksy 2024 oli tämän uuden sosiaalisen median palvelun läpimurron aikaa. Merkittävää on, että kasvu ei ole pysähtynyt vaan jatkunut ja kiihtynyt erityisesti tammikuun 2025 jälkeen. Millainen palvelu Bluesky sitten on? Pystyykö se oikeasti haastamaan lähes monopoliasemaan nousseen Metan?
Somen utopiasta dystopiaan
Ymmärtääksemme Blueskyn kasvanutta suosiota meidän on luotava katseemme tietotekniseen menneisyyteen, tarkemmin vuoteen 2007, jolloin käsite ”sosiaalinen media” oli vielä tuntematon. Ajankohdan historia on tallentunut hyvin alan tutkimuksiin. Olen monien nettihistoriaa tarkastelevien artikkelien lisäksi ollut mukana kirjoittamassa ja toimittamassa kolmea sosiaalisen median ja verkkokeskustelukulttuurin nousua tarkastelutta tietoteosta: Funetista Facebookiin (2009), Sosiaalisen median lyhyt historia (2013) sekä Digitaalisia kohtaamisia (2019).
Olen joutunut viime aikoina lukemaan ja kertaamaan useita kertoja millaisia havaintoja meillä alan tutkijoina oli vuosia sitten sosiaalisten verkostopalvelujen noususta. Havaintoihin on yhdistynyt paitsi oivalluksia netin kulttuurihistorian kehityskaaresta myös kriittisiä pointteja asiantuntijoiden lievästä naiiviuudesta suhteessa tarkasteltavaan ilmiöön. Noin vuonna 2007 nettiin ja sosiaalisiin verkostopalveluihin – tunnettiin myös nimellä Web 2.0 – kohdistui idealistisia ja optimistisia toiveita ja yleistä innokkuutta. Kansalaiset ja tutkijat olivat saaneet käsiinsä uuden ja vallankumouksellisen työkalun. Tällähän pystyään rakentamaan uutta kansalaiskeskustelua ja nettiyhteisöllisyyttä! Millaisia mahdollisuuksia tämä tarjoaa yrityssektorille! Uudesta sähköisestä työvälineestä tulisi uusi kansalaistaito!
Teosten kertomuksiin sävytettiin mukaan tarinoita muun muassa poliitikkojen hieman kömpelöstä suhtautumisesta uuteen teknologiaan. Heidän rinnalleen löytyi tietenkin sankaritarinoita edelläkävijöistä ja visionääreistä, joita olivat esimerkiksi vihreiden kansanedustaja Jyrki J.J. Kasvi ja Yhdysvaltojen presidenttikisassa menestyksekkäästi pärjännyt Barack Obama. Vuoteen 2019 mennessä tutkimuksemme sävy oli muuttunut kuitenkin monta astetta varovaisemmaksi ja nähtävästi siitä syystä näkökulmakin oli suuntautunut nettikeskusteluiden kulttuurihistorian laajempaan tarkasteluun – pyrimme tässä palaamaan takaisin ilmiön syntyhistoriaan ja yleisiin lainalaisuuksiin.
Visionäärit osasivat kuitenkin ennustaa jo tulevaa. Muistan Jyrki J.J. Kasvin vierailun Porin yliopistokeskuksessa syksyllä 2006, jolloin hän yleisöluennon aikana nosti esille tärkeän pointin: ”valtaapitävät eivät tällä hetkellä ymmärrä sitä, millaisia vaaroja tämän uuden teknologian käyttöön liittyy. Kymmenen vuotta tästä eteenpäin ja yhteiskunnassa ihmetellään laajasti miksi netissä roikkuvat kansalaiset ovat toistensa kurkuissa kiinni”. Tämä palautti mieleeni tutkimuksissamme toistuvasti esiin nousseen teeman: jo nettiyhteisöllisyyden varhaishistorian alkuaikoina ihmiset muodostivat herkästi kuppikuntia, jotka alkoivat käydä verbaalista sotaa toisiaan vastaan. Tässä mielessä netti on aina ollut kuin yhteiskunta pienoiskoossa.
Keskustelukulttuurit kuitenkin oikeasti rakensivat kiinnostavaa, globaalia verkkokulttuuria, joka auttoi radikaalilla tavalla ihmisiä verkostoitumaan. Syntyi enemmän tai vähemmän asiasisältöisiä pienoiskulttuureja, joiden piirissä vaihdettiin ajatuksia ja kehitettiin yhteisiä asioita. Harrastajille ja sadoille alakulttuurien edustajille netti oli oikea aarrearkku. Marginaaliryhmille sähköiset alustat olivat suoranainen henkireikä: he saattoivat viimeinkin keskustella reaaliaikaisesti samassa asemassa olevien ihmisten kanssa.
Käyttäjämäärien ollessa vielä verrattain vähäisiä 1990-luvun lopulla, keskustelujen taso ja sävy pysyivät kuitenkin maltillisina. Piilevät ongelmat alkoivat kasvaa, kun massat saapuivat linjoille joskus 2000-luvun alkupuoliskolla. Globaalien käyttäjämäärien kasvaessa tapahtui luonnollinen, kapitalistisen logiikan mukainen käänne: kymmenet palvelut alkoivat kilpailla käyttäjistä ja rahavirroista. Taistelun päätepiste on nähtävissä: Meta dominoi suvereenisti kaikkia suosituimpia palveluja (Instagram, WhatsApp, Facebook, Threads). Rinnalle voidaan tietenkin laskea joitain merkittäviä poikkeuksia, kuten kiinalaisten masinoima TikTok ja nykyisin miljardööri Elon Muskin omaksi leikkikalukseen ostama X (ent. Twitter).
Mitä muutoksia sosiaalinen media toi mukanaan globaalissa mittakaavassa? Mediakenttä muuttui perusteellisesti, kansalaisten ajanvietto- ja verkostoitumistavat kehittyivät radikaalisti, ja yleensäkin sosiaalinen media luikerteli joka arkielämämme paikkaan yleisen digitaalisen kulttuurin leviämisen siivellä. Ongelmat ovat kuitenkin suoraan silmiemme edessä: näiden rinnalle saatiin myös vastakkainasetteluja, verkkovihaa ja valeuutisia. Somen sisältöjä ei kuratoi kukaan. Eniten huomiota saa se, joka huutaa eniten. Medialukutaito ja lähdekriittinen ajattelu ovat saneet todella pahasti siipeensä. Lisäksi nuoret ovat nykyisin niin riippuvaisia sosiaalisesta mediasta, että tutkimuksissa on lukuisia kertoja nostettu isoja punaisia lippuja sen aiheuttamista mielenterveysongelmista ja infoähkystä. Tästä on käytetty myös nimitystä social media fatigue. Graduopiskelijani Rosa Eerikäinen julkaisi aiheesta erinomaisen gradutyönsä vuonna 2023.
Nykyisin tekoäly on edelleen kiihdyttämässä tätä kehityskulkua. Tekoälyn vallankumouksellisuutta uutena digitaalisena työvälineenä on hehkutettu konsulttikielen sävytteisessä julkisessa keskustelussa jo kolmen vuoden ajan. Kaikki tämä on täysin totta, mutta samaan aikaan kehittyvät myös disinformaatiota sylkevät tekoälybotit, jotka vääjäämättä ja määrätietoisesti jatkavat valtioiden yhteiskuntarauhan rikkomista. Erityisesti syväväärennösten (engl. deep fake) yleistyminen on luonut tilanteen, että luottamus verkossa liikkuvan aineiston todistusvoimaan on nopeasti karisemassa.
Sosiaalisen median historia paljastaa teknologian historian pitkään siteeratun yleisen lainalaisuuden: lyhyen ajan muutoksia liioitellaan, pitkän ajan muutoksia aliarvioidaan. Täsmälleen näin on käynyt myös sosiaalisen median tapauksessa. Alkuaikojen hype-puheita ja markkinapöhinää on aina seurannut väistämätön alastulo realistisempaan kehityssuuntaukseen. Loppupäässä – usein vasta vuosien tai vuosikymmenien jälkeen – huomataan, miten vallankumouksellisesta muutoksesta on ollut kyse. Sama kaava on nähty esimerkiksi, kun kotitietokoneet arkipäiväistyivät 1980-luvulla ja netti saapui kansalaisten saataville 1990-luvun loppupuolelta lähtien. Ja sama kehityskaava tulee näkymään myös tekoälyn suhteen.
Hajautetun verkoston täsmäaseet ja Twitterin vaikutus
Mitä tällä kaikella on tekemistä Blueskyn kanssa? Paljonkin. Jos me emme ymmärrä sosiaalisen median kehityshistoriaa, me emme voi myöskään ymmärtää miksi Bluesky on noussut niin suosituksi ja millaisiin sosiaalisiin tarpeisiin se vastaa. Lyhyesti sanottuna Bluesky on kauan odotettu, mutta ei suinkaan ensimmäinen, vaihtoehto some-palveluiden joukossa. 2010-luvulla, jolloin sosiaalisen median jättiläiset houkuttelivat yhä laajempia käyttäjämassoja puolelleen, tietyissä käyttäjäpiireissä syntyi voimakas halu irrottautua kehityksen matkasta. Tätä edesauttoi ymmärrettävä sosiaalinen kaipuu turvallisempaan ja käyttäjäystävällisempään palveluun – pois suuryritysten ja miljardöörien hallitsemalta kaoottiselta some-kentältä. Tuloksena oli vuonna 2016 perustettu Mastodon, joka on open source -pohjainen, hajautettu ja täysin käyttäjiensä kontrollissa oleva verkosto. Näiltä osin se kuuluu laajempaan Fediverse-verkostoon. Muistan itse törmänneeni Mastodoniin noin neljä vuotta sitten, kun muutama Facebook-kavereistani ilmoittivat lopettavansa tilin käytön ja siirtyvänsä uudelle alustalle.
Käytettävyydeltään Mastodon muistuttaa hyvin paljon Twitterin aikoinaan menestyksekkäästi toteuttamaa mikrobloggaus-formaattia. Vuonna 2006 lanseerattu Twitter otti mallia aikaisemmista, suosituista pikaviestipalveluista, joista tärkeimpinä mainittakoon erityisesti Microsoft Messenger ja IRC. Lisäksi merkkirajoitusten suhteen – alun alkaen viestien maksimipituus oli 140 merkkiä – vaikutteita otettiin myös matkapuhelinten tekstiviesteistä. Näiden palvelujen merkitys sähköisten pikaviestikulttuurin kehittymisen kannalta oli oleellinen erityisesti 2000-luvun alkupuoliskolla. Twitter vain toteutti pikaviesti-formaattia reaaliaikaisen bloggaus-palvelun suuntaan, varsinkin sen jälkeen, kun viesteihin tuli mahdolliseksi liittää kuvia ja videoita. Twitter kasvoi äärimmäisen suosituksi erityisesti Yhdysvalloissa ja sitä käytettiin hyvin laajasti myös globaalisti.
Suomessa Twitter ei koskaan lyönyt itseään kunnolla läpi ja suurimmat syyt lienevät Facebookin muutamassa vuodessa tapahtuneessa läpimurrossa. Käyttöliittymältään Twitter toimi myös melko lailla eri logiikalla kuin Facebook: palveluissa ei ollut ”ystäviä” vaan ”seurattavia”, joiden kanavien feedejä pystyi kääntämään omaan näkymäalueeseen. Viestien eli ”tviittien” läpivirtausta käyttäjän oli mahdollista kontrolloida esimerkiksi erilaisilla listaus- ja priorisointiasetuksilla. Omien postausten näkyvyyttä pystyi parantamaan lisäämällä niihin sopivia avaintunnisteita. Palvelun mielekäs käyttö edellytti käyttäjältä pientä teknistä kekseliäisyyttä.
Twitterin heikkous ja vahvuus perustui tähän avoimeen toiminta-arkkitehtuuriin. Viestivirta muuttui helposti kaoottiseksi massaksi, jonka mielekäs seuraaminen oli varsin vaikeaa. Toimiessaan oikein Twitter oli kuitenkin ylivoimaisesti tehokkain some-kanava reaaliaikaisten tapahtumien seurantaan. Sen avulla oli mahdollista myös havainnoida muoti-ilmiöiden ja trendien kasvua ja hiipumista. Esimerkiksi erilaisten ”somekohujen” seurannan kannalta Twitter oli hyvin tehokas kanava. Tästä syystä esimerkiksi toimittajille ja yleensä media-alan ammattilaisille Twitter oli lähes välttämätön työväline. Tietoturva-asiantuntijoille ja vaikkapa poliisille Twitter oli myös jatkuvan mielenkiinnon kohteena. Twitter tuli tunnetuksi myös kriisiviestinnästä, koska sinne ajankohtaista tietoa kanavoitui aina ensimmäisenä – usein vain sekuntien ja minuuttien viiveellä. Itse käytin esimerkiksi Twitteriä aktiivisesti, kun seurasin helmikuussa 2022 Ukrainan sotatapahtumien dramaattisia alkuvaiheita.
Twitter sai varsinkin vuoden 2016 jälkeen ”törkykanavan” leiman, mikä johtui useistakin edellä mainituista somekulttuurin lieveilmiöistä. Tehokkaana tiedotuskanavana Twitter sopi erinomaisesti esimerkiksi ääriliikkeiden propagandan, valeuutisten ja salaliittoteorioiden levittämiseen. ”Valkoisen kohinan” seurauksena käyttäjien oli yhä vaikeampaa erottaa oikeaa tietoa disinformaatiosta. Tämä ei tarkoita, etteikö Twitter olisi tunnistanut ongelmaa ja pyrkinyt puuttumaan siihen aktiivisesti. Valetilejä ja botteja poistettiin aktiivisesti, ja tekoälyn käyttöä sisältöjen filtteröinnissä parannettiin. Tästä huolimatta osa käyttäjäsegmenteistä alkoi pikkuhiljaa poistua Twitteristä. Lopullinen käänne nähtiin lokakuussa 2022, jolloin kontroversiaalisen maineen saavuttanut Elon Musk osti palvelun itselleen. Uuden toimintapolitiikan seurauksena Musk erotti valtavan määrän yrityksen työntekijöitä, nimesi sen vuonna 2023 X:ksi ja purki sen viestiliikenteeseen sääntelyjä. Seuraukset olivat loogisia: vihapuheen ja disinformaation määrä palvelussa kasvoi räjähdysmäisesti. Nykyisin X:n brändi on varsinkin Euroopassa romahtanut ja yhä useampi käyttäjä, organisaatio ja yritys on luopunut kokonaan sen käytöstä.
Blueskyn kannalta käänne oli ratkaiseva. Sen kehittäminen alkoi Twitterin tutkimushankkeena vuonna 2019, mutta kasvoi omaksi itsenäiseksi yrityksekseen vuonna 2021. Käyttäjämäärät alkoivat kasvaa lähes välittömästi Muskin Twitter-kauppojen vanavedessä. Blueskyn suosio on selvästi kytköksissä Yhdysvaltojen nykypolitiikan muutoksiin, sillä seuraava piikki käyttäjämäärien kasvussa nähtiin välittömästi Donald Trumpin voitettua presidentinvaalit. Tässä vaiheessa Bluesky noteerattiin myös ensimmäisen kerran laajemmin Euroopassa ja myös Suomessa.
Mastodonin tavoin Bluesky on hajautettu, avoimella lähdekoodilla toimiva alusta, joka noudattelee edellä esiteltyä Twitterin/X:n mikroblogi-formaattia. Merkittävimpiä eroja muihin some-palveluihin on, että palvelussa ei ole lainkaan mainoksia. Blueskyn taustayritys toimii yleishyödyllisenä organisaationa ja toistaiseksi sitä ei ole tarkoitus muuttaa kaupalliseksi pörssiyhtiöksi. Palvelun algoritmit eivät myöskään kerää käyttäjädataa yrityskäyttöön, ja käyttäjillä on hyvin vapaat kädet hallita miten ja millä tavalla toimia alustalla. Vastaavasti palvelulla on merkittäviä teknisiä rajoituksia disinformaation ja trollauksen levittämiselle. Näiltä osin on hyvin loogista, miksi Bluesky vetoaa tiettyihin käyttäjäsegmentteihin. Asiantuntijoiden lisäksi palveluun on alkanut ilmestyä myös runsaasti alakulttuurien edustajia.
Tässä suhteessa somen historia näyttää toistavan itseään: uusimmat ja innovatiivisimmat verkostopalvelut ovat alkuvaiheessa kiinnostaneet paitsi IT-teollisuuden ammattilaisia myös laajemmin asiantuntijoita, tutkijoita ja opiskelijoita. Tätä kirjoittaessa palvelulla on noin 33 miljoonaa rekisteröitynyttä käyttäjää, ja vaikuttaa ilmeiseltä, ettei se kymmenien muiden vastaavien some-palvelujen osalta tule häviämään markkinoilta lähivuosina. Myönteisestä kehityksestä huolimatta Bluesky on käyttäjämäärissä mitattuna edelleen marginaalinen palvelu. Esimerkiksi arvioiden mukaan X:llä on edelleen 317 miljoonaa rekisteröitynyttä käyttäjää ja Metan kilpailevalla Threads-palvelulla 252 miljoonaa käyttäjää. Tätä kirjoitettaessa on joka tapauksessa nähtävissä, että Bluesky – ja sen rinnasteisina palveluina Mastodon/Fediverse-verkosto – edustavat sosiaalisena ja kulttuurisena kokemuksena jotain sellaista, mitä on kauan kaivattu ja tuo mieleen häivähdyksen sosiaalisten verkostopalveluiden alkuvaiheista.
Käyttäjäkokemuksia Blueskystä
Tulin itsekin vuodenvaihteessa tietoiseksi palvelun olemassa olosta ja päätin mielenkiinnosta tutusta sen toimintaan. Kokeilun taustalla vaikutti epäilemättä turhautuneisuus Metan tekoälyalgoritmien pilaamaan Facebook-käyttöliittymääni, joka oli taantunut pelkäksi roskan sekamelskaksi. Lisäksi en pystynyt enää itse vaikuttamaan riittävässä määrin millaista sisältöä halusin nähdä. Vuodenvaihteen tapahtumat Yhdysvalloissa vielä korostivat tätä muutosta, jolloin osa postauksista alkoivat toistaa tyypillistä somen kaikukammio-efektiä ahdistavuuteen asti.
Bluesky-profiilin teko on helppoa ja käyttäjätili koostuu itse valitusta käyttäjänimestä ja @-merkillä varustetusta palvelulinkistä. Profiilissa voi määritellä vapaasti mitä sisältöjä haluaa omalle näkymäalueelle ja haku-toiminnolla löytyy seurattavia kavereita. Algoritmit tarjoavat avusteisesti suosituksia ja tarjoaa samalla vinkkejä sillä hetkellä trendaavista aiheista. Kätevänä työkaluna tähän löytyy valmiita välilehtiä, jotka jäsentävät sisältöjä todella helppokäyttöisiksi kanaviksi. Omia listoja voi luoda sen rinnalle. Twitteristä tuttu #-feedi on tietenkin myös käytössä. Bluesky toimii hyvin samalla tavalla kuin Twitter aikoinaan, yhdellä suurella erolla: feedin liikenne on huomattavasti verkkaisempaa ja rauhallisempaa siihen verrattuna. Notification-valikko ilmoittaa uusista päivityksistä, mutta ei pakota niitä näkymäalueelle ennen kuin käyttäjä oikeasti haluaa sitä – tässäkin iso ero Facebookin pakkosyötteeseen. Omien postausten tekeminen ja liitteiden lisääminen tapahtuu normaalilla tavalla. Omien havaintojen mukaan suomenkieliset postaukset eivät saa juuri mitään näkyvyyttä, joten pelkästään englanniksi operoiminen on lähes välttämätöntä.
Maailman tapahtumien seuraaminen onnistuu jo verrattain hyvin Blueskyn välityksellä – itse asiassa varsinkin News-kanava toimii tällä hetkellä erittäin tehokkaasti. Kiinnostavat taide- ja kulttuurisisällöt löytyvät helposti, mutta ovat maantieteellisesti rajoittuneita – Yhdysvaltojen tuotannot näyttävät selvästi hallitsevan. Suosittelen myös tutustumaan myös varsin poikkitieteelliseen Science-kanavaan. Kollegoita on jonkin verran siirtynyt palvelun äärelle, mutta he ovat ilmeisesti omaksuneet saman melko passiivisen seuraajan roolin kuin itsekin. Omien kontaktieni osalta ainoastaan kourallinen ystäviä löytyy tällä hetkellä palvelusta. Postauksiani on käyty ”tykkäämässä” – peukun sijaan Bluesky käyttää sydän-merkkiä – mutta yhtään kommenttia en ole vielä saanut. Chat-valikko on puolestaan käyttökelvoton, koska ihmisiä ei tavoita sitä kautta – tästä syystä Facebookin oma Messenger on edelleen ammatillisestikin täysin välttämätön työkalu.
Blueskyn suosion kasvun haasteet ovat ilmeiset. Siirtyminen pelkästään tälle alustalle ei itselleni mahdollista, koska lähes kaikki kontaktini ovat toistaiseksi muualla. Huomion jakaminen kahdelle pääkanavalle on puolestaan hankalaa jo ihan ajankäytöllisistä syistä. Olen toistaiseksi tyytynyt kompromissiin, jossa seuraan jatkuvasti Blueskyn liikennettä, seuraan mieleisiäni kanavia ja käyn ylipäätään hakemassa sieltä mielenrauhaa muun some-kentän masentavalta pauhinalta.
Vain muutamien kuukausien käyttökokemusten perusteella on vielä mahdotonta sanoa mihin kaikkeen Bluesky taipuu. Näkemykseni mukaan jo tällä hetkellä se toimii verrattain hyvin asiantuntija-lähtöisessä tiedonhakemisessa ja maailman tapahtumien reaaliaikaisessa seurannassa. Viestiliikenne jäsentyy myös juuri niin kuin pitää eli pysyy käyttäjän kontrollissa. Nämä ovat suurimpia kokeilukäytössä löytyneitä etuja. Lisäksi jos kuuluisin johonkin aktiiviseen alakulttuuriin, saisin varmasti itseäni kiinnostavaa seuraa. Sen sijaan esimerkiksi viestintä- ja markkinointitarkoitukseen palvelua ei kannata vielä käyttää.
Maltillinen ja verkkaiseen tahtiin päivittyvä, kontrolloitu some on juuri sitä mitä lähdin etsimään palvelusta ja kitkatekijöistä huolimatta juuri näitä löysinkin. Bluesky ei ole nykyisen somen korvike, mutta se on silti selkeästi toimivat vaihtoehto, jota tutkijoiden ja opiskelijoiden kannattaa vähintään käydä kokeilemassa. Infoähkyyn totuttautuneelle ja välittömiä mielihaluja etsivälle Bluesky on väärä palvelu.
Kysymys vain kuuluu, että haluammeko jatkaa pakkomielteisesti olemassa olevien palvelujen käyttöä vai haluammeko oikeasti jotain muutosta? Haluammeko mielenrauhaa ja silti pysyä perillä asioista? Tämä voi tapahtua pala kerrallaan, pienin askelin. Bluesky yhdessä Mastodon/Fediverse-verkoston kanssa tarjoavat joka tapauksessa jo nyt kouluille ja yliopistoille rauhallisen ja turvallisen nettityöskentely-ympäristön.
Petri Saarikoski
Kirjoittaja on Turun yliopiston digitaalisen kulttuurin yliopistonlehtori Digitaalisen kulttuurin, maiseman ja kulttuuriperinnön tutkinto-ohjelmassa.
Viimeisimmät kommentit