Kuva: Tommi Tarkiainen.
Viime keväänä YK:n yleiskokous julisti vuoden 2022 kansainväliseksi lasin vuodeksi. Ensimmäisen kerran yksittäinen materiaali nousee tällaisen huomion kohteeksi. Sitäkin mielenkiintoisempaa on huomata, että hakemuksen perusteluissa on viitattu turkulaisen yliopistoyhteisön tutkimussaavutuksiin.
YK:n yleiskokous on valinnut ja nimennyt teemavuosia jo useamman vuosikymmenen ajan. Niillä on avattu yhteiskunnallista arvokeskustelua tai aktivoitu toimenpiteitä esimerkiksi terveellisen elintarviketuotannon, uhanalaisen ympäristön, koulutuksen tai turvallisuuden hyväksi. Teemavuosien avulla on haluttu edistää pitkäaikaisia vaikutuksia – ratkaisuja ongelmiin tai tukea myönteiselle kehitykselle.
Miksi ihmeessä lasi on liitetty tähän tärkeiden asioiden sarjaan? Vastaus löytyy sekä menneestä että tulevasta.
Lasimateriaalia on pitkään valmistettu ja muokattu hyötykäyttöön. Sen myötä on vaihe vaiheelta löydetty uusia ominaisuuksia, uusia mahdollisuuksia. Siitä on tullut välttämätön osatekijä vaikkapa rakentamiseen, laboratoriotyöhön, optiikan maailmaan, tiedonsiirtoon, liikenteen keskelle. Lasi on muovautunut kotien arkikäyttöön sekä taide-elämysten lähteeksi. Tämä on toteutunutta – lasia on ympärillämme monin muodoin.
Teemavuoden tärkeimmät esitysperusteet ovat kuitenkin vahvasti kasvavissa odotusarvoissa. Lasimateriaalin ja sen yhdisteiden avulla haetaan ratkaisuja suuriin teknologisiin haasteisiin tai elinympäristön ongelmiin, esimerkkeinä puhtaampi vesihuolto tai uudistuva energiatuotanto. Terveydenhuoltoon lasi tuo erityismahdollisuuksia ja siinä astuu kuvaan turkulainen tutkimus.
Turussa hallitaan lasin bioaktiiviset ominaisuudet
Turun yliopisto ja Åbo Akademi ovat tehneet materiaalitutkimuksessa yhteistyötä 1980-luvulta lähtien. Tutkimushaasteeksi valikoitui erikoiskäyttöinen bioaktiivinen lasi. Kansainvälisesti vertaillen liikkeellelähtö oli varhainen, koska maailmalla oli julkistettu vasta yksi onnistuminen bioaktiivisen lasin kehittämisessä. Turussa haettiin omaa ratkaisua tarkalla ja laaja-alaisella tutkimusmenettelyllä. Muutamien vuosien työn tuloksena voitiin julkistaa uusi luukorjauksiin soveltuva bioaktiivinen lasi, nimikoituna S53P4. Myöhemmin vahvistettiin sen toimivuus myös pehmytkudosten kanssa ja vuosituhannen vaihteeseen mennessä löydettiin ainutlaatuinen lisäominaisuus – materiaali oli bakteerien suhteen steriili ja pystyi sen lisäksi heikentämään vaikutusalueensa bakteerikantaa.
Turkulaisen yhtiön Bonaliven S53P4 bioaktiivinen lasi on muun muassa hyväksytty kirurgisesti käytettäväksi luuinfektioiden eli vaikeimpien mahdollisten infektiotilanteiden hoitoon. Tuloksellisuus on vahvistettu ja tätä nimenomaista lasiyhdistettä voidaan ja halutaan entistä laajemmin käyttää taistelussa antibiooteille vastustuskykyisiä bakteereja vastaan. Lasin teemavuoden hakemuksessa bioaktiivisen lasin antibakteerista erityisominaisuutta tuodaan esiin ja siihen liittyvässä lähdeaineistossa S53P4 bioaktiivinen lasi on näkyvästi todettu.
Turkulaisen tutkimusyhteistyön toinenkin menestyksellinen osa-alue on hakemuksessa esillä, sekin bioaktiiviseen lasiin perustuvaa. Kyse on lääkeannostelun menetelmästä, jossa bioaktiiviset partikkelit täsmäsijoitetaan elimistöön ja ne vapauttavat sisältään lääkityksen halutulla nopeudella. Turkulainen Delsitech Oy perustettiin vuosituhannen alussa tätä toimintoa kehittämään. Tuloksista on yhtenä esimerkkinä muutamia viikkoja sitten julkistettu Maailman terveysjärjestö WHOn myöntämä erityisrahoitus yhtiön kansainväliselle tuotekehitysprojektille. Kohteena on vaikeasti hallittavien lastenlääkkeiden annosteluteknologia.
Turkulaiset yliopistoyhteisöt ja tutkimusta kaupallistavat yritykset ovat siis kansainvälisellä foorumilla edustettuina tutkimustulosten kautta ja tulevaisuuteen liittyvien odotusten voimalla ilman, että niitä suoraan nimillä esiin nostetaan. Sekin riittää johtopäätökseen, että Turussa hallitaan lasin bioaktiivisia ominaisuuksia.
Mitä vuosi tuo tullessaan
Teemavuodesta on toistaiseksi uutisoitu lähinnä lasialan kansainvälisillä sivustoilla. Suomessa tiedotus on ollut niukkaa, oikeastaan olematonta. Tilanne epäilemättä korjaantuu viimeistään vuoden vaihteen jälkeen ja tapahtumiakin asia tuottanee. Aihetta siihen on, sillä Suomelle lasinvalmistus on ollut merkittävä teollisuudenala. Näkyvyyttä on saatu myös maailmalla. Tosin sieltä on saatu kilpailuhaasteitakin vaikeuksiin asti – lasi on varsin rajaton materiaali.
Suomen lasimuseo on keskeinen kotimainen toimija. Teemavuodelle juuri sopivasti museo valmistelee uusia toimintoja Suomen lasiakatemian nimikkeellä. Tavoitteena on säilyttää ja jakaa digitaalisesti suomalaista lasin valmistukseen liittyvää perinnetietoa ja lasinvalmistusmenetelmiä. Ensi vuoteen liittyy myös monikansallinen hakemus saada käsin valmistettuun lasiin liittyvä tieto ja taito nimetyksi Unescon aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon. Suomi on mukana aloitteessa ja on lasimuseon toimin ollut sen aktiivinen vauhdittaja.
Tutkin suomalaisen lasiosaamisen monimuotoisuutta
Suomalainen lasiosaaminen on viimeisimmän sadan vuoden aikana ollut monipuolista ja kansainvälisesti korkeaa tasoa. Teen väitöstutkimusta suomalaisen lasinvalmistuksen kulttuuriperinnöstä. Tutkin aihetta teollisena kulttuuriperintönä, jolle kehityksen monimuotoisuus antaa erityisen lisän. Katson tekemisen jälkiä taaksepäin, mutta samalla pitää selvittää mitä lasin maailmassa tapahtuu juuri nyt. Siksi olen seurannut teemavuosihankkeen etenemistä hakemuksen esittämisestä lähtien.
Bioaktiivisen lasin kehittäminen on tutkimuksen yksi tärkeä osa-alue, sillä se linkittyy ehkä hieman yllättäenkin muuhun lasinvalmistusosaamiseen. Tapaustutkimukseni muut osat suuntautuvat tasolasin muuntuneisiin tekotaitoihin sekä käyttö- ja taidelasin vaiheisiin tehdasyhteisöjen tai studiolasituotannon ympäristöissä. Lasi on elävää kulttuuriperintöämme.
Hannu Rastas
Kirjoittaja on kulttuuriperinnön tutkimuksen tohtorikoulutettava.
Viimeisimmät kommentit