Kuukausi: kesäkuu 2023

DMKT:n yhteishaussa toiminut opiskelijoiden sometiimi reflektoi kokemuksiaan projektistaan.

Kesäloman alkaessa myös kevään töitä paiskinut sometiimi pääsee vihdoin kesälaitumille, niin muiden töiden kuin loman merkeissä!

Tässä blogipostauksessa sometiimimme esittäytyy viimeisen kerran tämän kevään osalta, kertoen hieman ajatuksiaan ja fiiliksiään tämän kevään ajalta.

Avaamme kunkin fiiliksiä kamppiksesta vapaalla tyylillä.

Henri:

Tällaisen somekampanjan teko oli minulle aivan uudenlainen kokemus. Vaikka olen viettänyt paljon aikaa eri somealustoilla, oli tällainen sometus minulle ihan uutta. Muistan, että tämän projektin aloittaminen jännitti minua todella paljon, vaikka olinkin pitkään ollut kiinnostunut somemarkkinoinnin ja -tuotannon tekemisestä.

Näin myöhemmin voin kuitenkin todeta, ettei missään nimessä olisi tarvinnut jännittää, sillä projekti sujui todella hyvin ja meillä oli aivan mahtava tiimi!

Toimin tässä kampanjassa meidän tiimin vetäjänä, mutta oli meillä niin upea tiimi, ettei missään vaiheessa tarvinnut jännittää projektin sujumista. Muut sometiimiläiset olivat minulle jo hyvin tuttuja vapaa-ajalta sekä ainejärjestömme hallituksen toiminnasta, joten yhteistyötämme varmasti helpotti jo olemassa oleva ystävyys.

Pääsimme tämän projektin aikana tekemään paljon erilaista, videoiden suunnittelusta niiden kuvaamiseen ja lopulta niiden editoimiseen. Päätimme jo projektin alussa, että haluamme “Humanistina Porissa” -Instagram-tilin lisäksi luoda videoita TikTok-videopalvelussa.

Koska tutkinto-ohjelmallamme ei ole omaa TikTok-tiliä, alustaksi päätyi luontevasti ainejärjestömme Kulma ry:n tili.Tämä osoittautui hyväksi ideaksi, sillä meidän luomilla TikTok-videoilla on yli 95 tuhatta näyttökertaa tätä kirjoittaessani!

Päätimme luoda videoita, joista osa avaisi katsojille porilaista opiskelijaelämää
sekä meidän tutkinto-ohjelman opintoja, mutta myös meemi-pohjaisia videoita, jotka lähtisivät mahdollisesti leviämään, täten levittäen tietämystä tutkinto-ohjelmastamme. Tämä onnistui erityisen hyvin yhden Porin murretta käsittelevän videon kanssa, jolla on katselukertoja yli 70 tuhatta.

Mukavaa oli myös tehdä MyDay-päivityksiä “Humanistina Porissa” -Instagramiin.

Oli mukava vastata ihmisten kysymyksiin ja näyttää porilaisen opiskelijan arkipäivää. Samalla päivät olivat osittain rankkoja, sillä niiden aikana kunnolla tajusi, kuinka paljon somettaminen vie aikaa ja miten puuduttavaa ja rankkaa se voi olla.

Voin silti kuitenkin täysin suositella muille opiskelijoille tällaisiin projekteihin liittymistä.

Vaikka joskus voi olla rankkaa tehdä tällaista kamppista opintojen ohessa, oli mielestäni tämä kokonaisuutena kuitenkin ylivoimaisesti positiivinen ja hyvin opettava. Ja saimme kuitenkin kaikki tästä viiden opintopisteen-suorituksen sekä todistuksen/suosituskirjeen vastuuopettajaltamme itsenäisesti tekemästämme työstä.

Koko projekti tuntui todella palkitsevalta kokemukselta ja oli ihana kuulla positiivista palautetta sekä henkilökunnalta että muilta opiskelijoilta. Olen itse
opiskellut DMKT:lla nyt puolitoista vuotta ja olen nauttinut opinnoistani paljon, joten oli hyvin mukavaa päästä kertomaan omista opinnoista ja jakamaan DMKT:n ilosanomaa eteenpäin! 🙂

Aleksandra:

Ensimmäinen vuosi DMKT:lla on melkein ohi tämän blogipostauksen jälkeen, huhhuh… Vuosi on mennyt nopeasti, mutta olen kiitollinen että lähdin tänne opiskelemaan.

Olen tutustunut niin moneen mahtavaan ihmiseen, oppinut paljon uutta itsestäni, osallistunut upeisiiin tapahtumiin ja minulle on avautunut paljon uusia ovia ja mahdollisuuksia, joista osasin aiemmin vain haaveilla.

Tuntuu kuin Poriin muutolla on todella tarkoituksensa. Sosiaalisen
median tekeminen ja vaikuttaminen on kiinnostanut minua aina ja olenkin joskus tehnyt sisältöä YouTubeen ja TikTokkiin, mutta jotenkin somejen muututtuessa pinnallisemmaksi ja “oman jutun” kateissa olemisen myötä omakin tekeminen vaikeutui.

Kuitenkin sometiimiprojekti muistutti minua, kuinka ihanaa on luoda aitoa sisältöä, ideoida, pyrkiä saamaan enemmän näkyvyyttä DMKT:lle ja saada ihanaa palautetta.

Pidin etenkin siitä, että saimme itse päättää kamppiksen sisällöstä opettajien antaessa meille täysin vapaat kädet, joka sai meidän neljän luovat päät pyörimään. Päätimme, että sometiimin tiimoilta aloitamme myös Kulma Ry:n TikTok “uran”.

Ryhmädynamiikkamme toimi erittäin hyvin ja ideoimmekin paljon millaista sisältöä haluamme postata ja milloin. Otimme mallia aiempien vuosien sometiimeiltä Instagram storyissa ja blogipostauksissa, josta oli erittäin iso apu, kiitos heille!

TikTokin kanssa meidän oli asetettava pohja ja ideoida mihin suuntaan Kulman TikTok lähtee, sillä aiemmat sometiimit eivät ennen meitä olleet ottaneet TikTokia käyttöönsä.

Meillä oli valtava määrä loistavia TikTok -ideoita, joita listasimme ylös, mutta joita emme ehtineet ajan puutteessa tekemään. Olen kuitenkin erittäin tyytyväinen siihen kaikkeen sisältöön, mitä ehdimme tehdä. Videoita oli
älyttömän hauska tehdä ja en ole pitkään aikaan nauranut niin paljon kuin tämän someprojektin aikana nauroin!

Etenkin Kulman Tarot kulma -TikTok videota tehdessä pokka ei meinannut
kestää, joten jos kamera hieman tärisee videossa, se kertoo siitä, että pokerinaamassa on vielä hieman kehitettävää :D. Lisäksi oli palkitsevaa nähdä myös, että katselukerrat nousivat jopa yhdessä videossa 75 tuhanteen näyttökertaan.

En ikinä aiemmin ole päässyt seuraamaan kuinka nopeasti näyttökerrat todellisuudessa kasvavat, joka oli ällistyttävää.

Pidin myös Instagram storyjen päivittämisestä. Yllätyin myös siitä kuinka erilaiselta tuntui postata johonkin muualle kuin omalle käyttäjälle. Minua ei jännittänyt läheskään yhtä paljon ja uskaltauduin jopa puhumaan videolle storeissa, jota en ikinä uskaltaisi tehdä omalle tililleni.

Opin sen, että päivittelisin mielelläni vaikka ammatikseni jonkin muun tiliä kuin omaani. Yllättävää oli myös se kuinka paljon aikaa ja työtä niinkin pieni osa kuin Instagram storyt veivät..

Ruutuaika kasvoi huomattavasti ja tuntui, että koko ajan piti olla päivittämässä sisältöä, jos halusi kuvata päivää mahdollisimman aidolla tavalla. Opin myös sen, että postaaminen siinä hetkessä on haastavaa, jos haluaa lisätä tekstejä yms. Silloin videot tai kuvat oli hyvä tallentaa ja postata hieman myöhemmin.

Minusta oli ihanaa ja yllättävää kuinka paljon kysymyksiä sain ensimmäisenä päivänä. Oli ihanaa auttaa ihmisiä ja sainkin viestiä potentiaaliselta hakijalta, mikä lämmitti sydäntäni!

Kaiken kaikkiaan sometiimi oli iloinen pilkahdus talven kylmyyteen, sillä oli ihanaa tehdä jotakin luovaa ja palkitsevaa. Opettajastamme Ramista, tutkinto-ohjelmamme tutkimusavustajasta Nikosta ja muista sometiimiläisitä oli paljon apua ja iloa. En olisi voinut toivoa  parempaa porukkaa projektiin.

Projekti herätteli myös toiveita tulevaisuutta ajatellen, sillä toivon että tuleva ammattini on jotakin yhtä luovaa ja monipuolista. Rakastan myös videoiden kuvaamista ja editoimista, joten projekti oli lähellä sydäntä. Ihan super ihanaa, että meillä on DMKT:lla tällainen mahdollisuus vaikuttaa ja vieläkin ihanampaa oli kuinka ihanaa palautetta saatiin hyvästä työstä. Voisin lähteä ehdottomasti samanlaisiin projekteihin myös jatkossa!

Netta:

Yliopisto-opintoja on ensimmäinen vuosi takana, jonka aikana olen päässyt tekemään jo todella mielenkiintoisia asioita. Yhtenä juuri tämä somekampanja, josta siitäkin on jo 2 kuukautta.

Muistan, miten projektin alussa jännitti paljon, sillä aktiivisesti Instagramiin ja TikTokiin päivittäminen oli uutta. Vaikka käytän sosiaalista mediaa lähes päivittäin, en ole kuitenkaan omaan someen tuottanut näin aktiivisesti sisältöä.

Ideoiminen ja sisällön tuottaminen erityisesti jonkun muun someen oli todella hauskaa. Oli myös mielenkiintoista pyrkiä markkinoimaan Poria ja Porin yliopistokeskusta, jossa Turun yliopiston yksikkömme toimii, mahdollisimman kiinnostavalla tavalla. Tällaista voisin ehdottomasti tehdä myös lisää tulevaisuudessa ja olla mukana tällaisissa projekteissa!

Ensimmäisen MyDay-päivän jälkeen tajusin, että eihän tässä oikeasti edes ole mitään jännitettävää. Asiaan auttoi myös paljon se, että olimme some tiimiläisten kanssa jo ennestään tuttuja, joten kommunikointi meidän välillä toimi hyvin. Tiimimme whatsapp-ryhmä olikin näiden viikkojen aikana todella aktiivisessa käytössä ja sieltä löytyi aina tarvittaessa apua.

Päivittäminen Humanistina Porissa Instagramiin oli myös siitä puolesta kivaa, että siinä pääsi itse muistelemaan kulunutta vuotta Porissa ja DMKT:lla!

Oli myös kiva ideoida yhdessä kaikkia juttuja.

Halusimme tehdä sisällöstä mahdollisimman monipuolista, hauskaa, informatiivista ja rentoa. Yritimme myös itse pohtia, mitä kaikkea olisimme halunneet tietää muuttaessamme Poriin ja aloimme tätä kautta luomaan sisältöä. Yritimme myös tuottaa sisältöä, jossa kuuluisi niin opettajien kuin oppilaidenkin ääni. Ideoita syntyi paljon, joten TikTok- tilille tulee varmasti sisältöä myös syksyllä, vaikka varsinainen somekampanjamme loppui jo.

Koko projektissa eniten yllätti se, kuinka paljon aikaa somen päivittäminen vie. Erityisesti MyDay-päivinä tuntui, että kaikki muu ympärillä oleva jäi huomioimatta. Näinä päivinä oli todella vaikea olla läsnä myös muille ihmisille, sillä tuntui, että koko ajan oli jotain päivitettävää ja puhelin kädessä.

Opin projektin aikana todella paljon uutta ja se oli kokonaisuudessaan todella antoisaa. Pääsin muun muassa editoimaan, tekstittämään, kuvaamaan, ideoimaan ja esiintymään TikTok-videoilla.

Parasta oli se, että pääsimme kaikki tekemään monipuolisesti hommia projektin parissa. Ei ollut vain yhtä ihmistä joka kuvasi, editoi tai esiintyi videoilla. Meillä oli aivan mahtava porukka ja oli kiva yhdessä fiilistellä meidän tuotoksia, onnistumisia sekä saatua palautetta.

Suosittelen ehdottomasti lähtemään mukaan ensi vuonna vastaavaan someprojektiin, jos yhtään kiinnostaa!

Iisa:

Syksyllä 2022 suuntasin Poriin aloittamaan opintoni Digitaalisen kulttuurin, maiseman ja kulttuuriperinnön tutkinto-ohjelmassa. Ensimmäinen opiskeluvuoteni on siis pian tulossa päätökseen ja nyt onkin ihana muistella kulunutta vuotta.

Muuttaminen Poriin oli tosi jännittävää. Kaupunki oli vieras, yliopistossa opiskelusta minulla ei ollut aikaisempaa kokemusta ja uusien ihmisten tapaaminen jännitti. Jo orientaatioviikon aikana hermostuneisuuteni hälveni, kun pääsin tutustumaan opiskelijakavereihini. Hassua todeta nyt ensimmäisen opiskeluvuoden ja alun epävarmuuden jälkeen, kuinka paljon pidänkään Porista opiskelijakaupunkina.

Poriin on päätynyt ihania tyyppejä ja koko tutkinto-ohjelman opiskelijoiden välillä valitsee mielestäni yhteisöllinen ilmapiiri.

Kun tutkinto-ohjelmamme yliopisto-opettaja Rami Mähkä etsi somemarkkinoinnista kiinnostuneita opiskelijoita tuottamaan sisältöä DMKT:n sosiaalisen median kanaviin, päätin lähteä pienestä jännityksestä huolimatta mukaan. Myös tuttujen opiskelukavereideni ilmoittautuminen sometiimiin lisäsi intoani lähteä mukaan projektiin. Tehtävänämme oli siis tuottaa materiaalia tutkinto-ohjelmamme sosiaalisen median kanaviin.

Instagramissa #humanistinaporissa -tilille jokainen sometiimiläinen julkaisi hetkiä omasta päivästään ja kertoi opiskelustaan Porissa. En ole oikeastaan koskaan julkaissut omiin somekanaviini mitään, joten Instagram-tarinoiden päivittäminen oli uutta ja jännittävää.

Yhden julkaisun tekemiseen saattoi kulua paljonkin aikaa ja puhelimen ääressä vierähti iso osa päivästä. Instagram-tarinoihin kuvien ja videoiden ottaminen sekä omasta elämästäni Porissa kertominen oli kuitenkin todella mielekästä. Päivittelyssä kehittyi koko ajan ja sisältöä uskalsi pikkuhiljaa tuottaa rennommin.

Myös TikTok -videoiden ideointi ja kuvaaminen oli todella hauskaa, sillä sometiimissämme oli rento ilmapiiri. Kaikkien ideoille annettiin tilaa ja siitä syntyikin loistavaa materiaalia Kulma ry:n TikTok -tilille. Videosisältöjen ideointi ja kuvaaminen olikin ehkä koko projektin hauskin juttu.

Projektin aikana löysin itsestäni pienen sisällöntuottajan ja näkisin itseni tulevaisuudessakin mahdollisesti saman tyylisissä projekteissa. Yhdessä tekeminen, uuden oppiminen ja itsevarmuuden lisääntyminen olivat projektin parasta antia! 🙂

Henri Kari, Aleksandra Niva, Netta Tollola ja Iisa Laine

Kirjoittajat ovat Digitaalisen kulttuurin, maiseman ja kulttuuriperinnön tutkinto-ohjelman opiskelijoita.

‘Translation’ as a word is a combination of two Latin words: trans, ‘across’, and latum, a conjugated form of ferre, ‘to carry’. The idea is that whatever is being translated (traditionally called the source text or ST) is lifted up and borne across by the magic of linguistic skill and cultural knowledge, to be set down in its new environment as a target text (TT), there to live out its days in service of new readers. This is certainly sort of what happens, but the process is far from straightforward.

Working in translation has a lot in common with most other work – you operate within certain limits, you try to achieve the goal, and you are paid for it. However, there’s plenty that sets it apart.

It certainly requires an emphasis on very different skills depending upon the topic you are working with. You might be required to have qualifications in law, you might need skills from the area of discourse analysis, you might need knowledge of advertising, academic writing, politics, literature – or physics, electronics, astronomy or medicine. But most of all, you need the ability to write something that is what the person who gave you the job wants – and something that affects the new readers in the right way.

If you are working in literary translation, that requires knowledge of the differences between cultures, awareness of what needs adapting and a dose of creative flair. And if you are translating an author with the abilities and wide-ranging interests of the fantasy author Sir Terry Pratchett (1948 – 2015), you will need all of those things in spades.

As a member of staff at the Department of English at the University of Turku, I have my teaching and administrative duties, but whenever possible I am moonlighting, researching into how the Discworld novels of Pratchett have been translated into Finnish from British English and ‘carried across’ to Finland from their home in the UK. Pratchett’s fantasy Discworld series, set on a flat planet and carried through space by four elephants perched atop a giant turtle, is principally one of satire, full of humour and packed with cultural references, some writ large, others near invisible to the naked brain.

My particular area of interest is how the translator has tackled cultural references in the text. Pratchett was writing principally for a British audience – how do these get transferred for the Finnish readership?

One of the joys of literary translation, and there are many (one of which is getting paid), is the creativity that you have to have with the language. But before creativity, you have to have understanding. Why did the author choose this phrase or term? Is it a description of something by the writer, or is a character speaking or thinking? What effect does it have on the reader? What effect does it have on the other characters in the book hearing or seeing it? Is it a reference (cultural issue)? Is it a pun (linguistic issue)? Is it both? Is it understandable in translation as it stands, without change, in Finnish? If not, what to do?

Fortunately, there is no shortage of theoretical advice for translators who find themselves in such a bind. If we concentrate here on cultural references, there are many articles and theses that discuss categorisations of such references and their purposes in the source text. There are also many proposals for strategies to address these different types. Here are a few.

Options for translating cultural references

Transposition is one option, which essentially means you simply take the word, words, or phrase and drop it wholesale into the new text without translation. This doesn’t require much work, clearly, but it can leave the new reader without any clear idea of what the reference is supposed to mean – and in some cases they may not even spot that it is a reference at all. On the other hand, if the reference is one that is shared across cultures, this might work perfectly well.

Another strategy is direct translation, which entails a literal translation of the source, but with minimal changes to make sure that it reads naturally in the new language. This requires a little more effort but can leave the reference disguised as it is not as obviously a reference as it was when it remained in its own language as it did with transposition above. As a result, whatever the purpose of the reference, it might no longer function as it did.

Replacement is another solution – take the troublesome bit out and replace it with something else in the new language and culture, either something that is a reference to something in the new context or some words that aren’t a reference at all but fill in the gap in the text. The problem here is that if you wish to keep the reference, you have to determine what its role was in the first place and then rack your brains to think of an equivalent that will do the same job. This requires analytical skills and a deep knowledge of both cultures.

An additional strategy would be to check to see if there is an established translation. So, if a famous line from a movie is being used as a reference, you have a look to see what the film’s subtitles or dubbing said and use that. This is also useful for, for instance Biblical quotations and similar.

This list is getting long, so although there several other strategies perhaps I’ll conclude it with the strategy nuclear option. Okay, that’s not actually its name, but for a translator it might as well be – omission. Here, you look at the source text, think about the reference, consider the problem and gradually let your head sink into your hands.

Sometimes, nothing can be done but to accept that this reference can’t be treated in such a way that it both does its job and sounds natural in its new environment. Any attempt to make it fit would seem artificial and stand out too much to the reader. Joking aside, it is actually an important skill to be able to determine when discretion is the better part of valour.

In the Discworld series, Pratchett essentially writes satire in a humorous manner and fills it with cultural references. To translate these novels well means to understand how these different elements interact with each other and reproduce them as well as possible so that the new reader experiences the satire, understands the humour and has a chance to appreciate the references. The latter is challenging – some references are clear, some more hidden, and some positively arcane. One of the elements that makes reading Pratchett so rewarding is identifying them and decoding them, and this pleasure needs to be available to the reader of the translation, too.

Jingo; or, Pojat urhokkaat

Let’s have a look at some examples involving these five strategies. The book I am currently analysing for my research is called Jingo (1997) – a satirical look at nationalism, racism and Othering at a time of war. Its plot follows several groups of characters, some seeking to instigate a war for political purposes, others endeavouring to prevent it. It involves assassination attempts, personal growth, and multiple cultural references to real world events.

The first example involves the most central issue possible, the title itself: Jingo. The storyline of the novel involves a war being whipped up between two nations over an insignificant matter, and nationalism and racism (encouraged by secretive plotters on both sides) bring the nations close to disaster. The English original refers to a (fairly) well-known music hall song from the late 1870s known as MacDermott’s War Song.

It is a profoundly pro-war and nationalistic work that calls upon the British to fight Russia if necessary and recall their role as a Great Power. It includes the following phrase, “We don’t want to fight but by jingo if we do, we’ve got the ships, we’ve got the men, we’ve got the money too!” The phrase ‘by Jingo’ was already in use as a bowdlerised version of ‘By Jesus’ or ‘By God’, but as a result of a contemporary comment by Viscount Sherbrooke, a British politician and this song, the term ‘jingoism’ was born: an extreme form of nationalism accompanied by an aggressive foreign policy.

It clearly isn’t reasonable to expect a modern Finn to understand the connection here, so the translator decided on replacement as the strategy as it was important to reflect as much of the source title’s meaning as possible.

The title was translated as ‘Pojat urhokkaat’ as this has several matching elements. The phrase, although not exact, comes from another late 19th century military song, Porilaisten marssi, where the opening line is “Pojat, kansan urhokkaan” – though here the bravery is associated with the nation, not the ‘lads’. There is another possible side-reference that the translator may well have known about, though more obscure: there is a song from 1993 called Ganjalasta kajahtaa by Pirkka-Pekka Petelius, which is itself profoundly satirical and contains the line ‘pojat urhokkaat hei!’

The translator here has done well to find a culturally significant reference (or two) that functions well as a song title and that serves a similar purpose. Regardless of the actual source of the new reference, the translator’s strategy has worked – a new reference has been created with the same effect on the reader.

As a second example, part of the plot of Jingo involves an attempted assassination of a foreign dignitary, and the way this is written makes it a parallel to the assassination of John F. Kennedy in 1963. One way in which this connection is made clear is the use of similar phrases, one of which is the term ‘lone bowman’, clearly intended to bring to mind the ‘lone gunman’ of the real event.

The Finnish translation used is ‘yksinäinen jousimies’, a direct translation that does not use a standard Finnish translation – based, for instance, on the phrase ‘yhden ampujan teoria’ (the established translation for the ‘lone gunman theory’). The reference is therefore made to stand out a little more through its strangeness, helping the reader to notice that something is there, but at the same time, is not so obvious and clear that it removes all ambiguity.

Another example from the book, this time involving a reference to silent film, involves a senior law enforcer referring to two policemen as ‘the keystones of the Watch’. Readers know that they are both largely incompetent (although the person being spoken to in the story does not), and this completes the reference for those that are aware of the American silent comedy series between 1912 and 1917, Keystone Cops. For many Finns, however, this series is more than likely completely unknown. How does a translator handle such a problem?

On this occasion, the translator has gone for ‘vartioston kulmakiviä’, a direct translation that translates the basic sense but loses the reference. Not too much could be done about this – unless perhaps the translator decided to work the phrase ‘maltti on valtti’ into the text and thereby refer to the two somewhat-less-than-competent policemen from Pikku Kakkonen instead. Here, unlike the direct translation above, the decision was to let the story continue and not risk making the reference too obvious/distracting for the Finnish reader.

The book also contains references to more modern film and TV. The Mission: Impossible franchise contains the well-known phrase, ‘This message will self-destruct in five seconds.’ This appears in slightly modified form as, ‘This note will self-destruct in five seconds’ in the book when one character receives a message from others, updating him on how the mission is going. The message, therefore, is not carrying out its usual function of setting up the mission at the beginning of the story, but plays a smaller role.

Nonetheless, Pratchett has chosen to use the phrase, so the translator must consider whether it needs adaptation, here opting for “tämä viesti tuhoutuu itsestään viidessä sekunnissa”. Checking the phrase used in Finnish on Netflix reveals that it is rendered as “tämä viesti tuhoutuu viidessä sekunnissa,” effectively the same as the established translation, although here we run into the issue that sometimes the subtitles for film and TV are not the same, either for reasons of space or rights issues, so variants may be possible.

In addition to political matters and film, there are also several references to a British comedian, Tommy Cooper, who died in the early 1980s. He was famous for wearing a red fez while performing and for his catchphrase, ‘Just like that!’ We encounter this in Jingo, when one of the main characters is performing a trick:

‘Donkey, minaret,’ said Lord Vetinari. ‘Minaret, donkey.’
‘Just like that? said a guard.

The first part, spoken by Lord Vetinari, is also important, as it matches the part of a performance where the magician shows the two things that he will make disappear, change places or whatever. The translator has translated the exchange as;

”Aasi, minareetti”, lordi Vetinari sanoi. ”Minareetti, aasi.”
”Ai että tuosta vain?” yksi vartijoista sanoi.

This is a direct translation that makes no attempt to create a reference in Finnish, for, as far as I am aware, the guard’s response is not a well-known catchphrase in Finnish.

However, what is interesting here is that the same character uses the same introductory phrase a little earlier in the book, where he sets up a different trick and says, “Egg, melon! Melon, egg!”, but the translator has there omitted the entire phrase. Perhaps he felt that it sounded strange in that context and opted for omission, merely translating the elements around the statement that set up the trick.

Finally, one of the countries encountered in the story is Djelibeybi. In Discworld, the name is said to be created from the name of the river that flows through the desert, the ‘Djel’, and the fact that the country owes its existence to the life-giving waters makes the nation ‘the child of the Djel’. The source text is alluding to ‘Jelly Babies’, which are British sweets, so this is a very good play on words, but it only makes sense if you know of the product.

One could perhaps try to create an alternative, such as ‘Rio de Oreo’ based upon the historical region Río de Oro (which would retain the idea of a river) and the well-known biscuit brand (something sweet to eat) but would lose the ‘child’ part. Given the difficulty here, the translator has opted for transposition and used the word as it stands, with no alteration to fit Finnish orthography or pronunciation.

***

Translation is rarely as straightforward as it may seem, and if this is true for literature in general, it is especially so for Pratchett’s work. Identifying references and analysing the role they play is at the heart of the task, but then deciding which strategy to use to convey both the reference and its purpose to the new readers needs another level of skill and cultural knowledge.

So, sometimes translators must be creative with their solutions – and be kääntäjät urhokkaat – and sometimes a Djelibeybi can only be a Djelibeybi…carry it across and the job is done, “just like that!”

Damon Tringham

The author (M.Phil.) is a university teacher at the Department of English at the University of Turku. His research focuses on culture- and humour-related issues in the translation of the Discworld novels of Terry Pratchett.

Mietteitä Pori Laboratory of Play -ryhmään sidotusta taidelähtöisestä tutkimuksestani

Otanko teesin ja muovaan sille antiteesin? Kirjoitanko tyhjälle paperille hypoteesin, josta muovaan tutkimuskysymyksen? Sitten ritisampsaan luettelon, jota dispositioksi kutsutaan. Mietin metodit ja analyysitavat ja teoreettisen kehyksen.

Tämän suuntaisilla opeilla saatan ohjata graduseminaarilaisia ja näin toimin itsekin. Tämä on kuitenkin vain osa totuutta. Näiden kysymysten ja vastausyritysten, luetteloiden, aineistohallinnan ja analyysimallien sisälle mahtuu monta tapaa tehdä ja toimia.

Taiteen ja tieteen yhdistämisestä on tullut koko tutkimushistoriani punainen lanka. Mitä enemmän asiaa pohdin, sitä luonnollisemmalta se tuntuu. Olen aina ollut kiinnostunut kokemuksesta ja sen moniaistisuudesta sekä sen sitoutumisesta toisaalta subjektiiviseen kehoon, affektiivisuuden piiriin sekä kulttuurilliseen ja muistoista rakentuvaan omaan arkistoonsa.

Erilaiset taidelähtöiset tutkimustavat niin aineiston muodostamisessa, sen analysoimisessa sekä tutkimustulosten esittämisessä liittyvät tutkimuksissani moniaistisen maailman ja sen kokemisen tavoittamiseen.

Kaikki kietoutuu kokemuksen ja etnografian ympärille. Kaikki liikkuu strukturalistisen ja subjektiivisen välillä; siitähän etnografiassa on kyse. Ja minun tämänhetkinen etnografiani on paljolti tutkimusta asioista, jotka eivät puhu; kalat syvänteissään, meduusat rannoillaan, tuulen muovaamat puunrungot, meren hiomat kalliot. Eivätkä vain nämä itsessään vaan nimenoman suhteessa ihmiseen ja kokijaan.

Veistän siis hiljaa ja itsekseni ja tarvitsen monta tapaa tuottaa aineistoja ja lähestyä aineistojani.

Aina en ole ollut erakko. Moni menetelmistäni on muovautunut osallistamisen merkeissä. Uusia etnografiseen kenttätyöhön sidottuja taidelähtöisiä osallistamisen menetelmiä olen päässyt kehittämään ja testaamaan useassa hankkeessa.

Ensimmäinen oli Elävä Suomenlinna -hanke, jossa tutkimme asuttua maailmanperintökohdetta. Osallistin asukkaita, avovankilan vankeja sekä päiväkodin lapsia yhteisöllisen runouden keinoin havainnoimaan ja pohtimaan suhdettaan ja kokemustaan omasta maisemastaan. Lasten kanssa myös kuvasimme kehyksiin merkityksellisiä paikkoja.

Samoja menetelmiä hyödynsin myöhemmin lähiötutkimushankkeessa Kulttuurisuunnistelu, joka oli osa Ympäristöministeriön rahoittamaa lähiöohjelmaa 2020–2022 ja meidän tutkimuksemme siinä kohdistui kahteen porilaiseen lähiöön Väinölään ja Pihlavaan.

Lähiöhankkeessa menetelmät laajenivat myös pohtimaan äänimaisemia, kadunnimistöön liittyvää kulttuuriperintöä sekä paikkatietoon sidottua kokemuksellisuutta. Osallistavina menetelminä edellisten lisäksi kokeilin muun muassa piiritanssin yhteisöllistä sanoittamista, runovideoiden koostamista sekä freestyle-räpätyn kävelyhaastattelun toteuttamista.

Nyt tutkimaani erään saaren muotokuvaa veistäessäni minun on aika osallistaa itseni taidelähtöisiin menetelmiin, jotka ovat osa aineiston muodostamistani sen analysointia ja lopuksi myös tutkimustulosten julkaisemista.

Meneillään olevassa tutkimuksessani piirrän kokonaiskuvaa Saaristomeren saaresta Borstöstä, johon liittyen minulla on niin autoetnografista kuin biografistakin arkistoaineistoa, representaatioita saaresta niin karttoina kuin kertomuksinakin sekä havainnointiin liittyvää taidelähtöistä multimodaalista aineistoa.

Tässä kohtaa taidelähtöisyyteen liittyy syvästi moniaistinen maailman havainnointi. Aineistoa kokoan kuunnellen, äänittäen, soutaen, kävellen, uiden, piirtäen, kuvaten… Työ on kehollista ja saaren affektiiviseen piiriin asettumista. Aineiston analysoinnissa hyödynnän samaten moniaistisuuteen kiinnittyviä menetelmiä.

Tässä tutkimuksessa menetelmäni kiteytyvät hyvin käsitteeseen omavaraisuudesta. Borstön saari, jossa olen lapsuudestani saakka vieraillut ja asunut pätkittäin sekä itsenäistynyt, on aina edustanut minulle arkielämän omavaraisuutta. Olen saanut siellä tutustua ihmisiin, jotka kalastavat omat kalansa, kutovat omat verkkonsa, takovat omat saranansa…

Minussa tämän saaren omavaraisuus on henkisempää. Olen siellä laulanut omat lauluni, säveltänyt kallioihin lyövät mainingit, kirjoittanut omat runot ja maalannut omat taivaanrannat.

Taidelähtöiseen etnografiseen aineistonmuodostukseen omavaraisuus istuu hyvin. Taide on tapa nähdä ympäröivä maailma, analysoida sitä ja välittää tutkimustuloksia. Sitä ei pidä arvioida taiteena taiteen vuoksi vaan osana tutkimusta. Annan tutkimuskohteeni siis soida, värehtiä, himmertyä, kirkastua, poetisoitua… Sen muotokuva syntyy tutkimalla ja tutkimus syntyy asettumalla moniaistisesti taidelähtöisiin menetelmiin.

Tutkimukseni saari on minun leikillinen laboratorioni. Sen luonnollinen toteutusympäristö on puolestaan PLoP, eli Pori Laboratory of Play, joka on osa Digitaalisen kulttuurin, maiseman ja kulttuuriperinnön tutkinto-ohjelman toimintaympäristöä.

Laura Seesmeri

Kirjoittaja on kulttuuriperinnön tutkimuksen tutkijatohtori, joka on väitellyt maisemantutkimuksesta. Hän kehittää hankkeessaan PloPin laboratorista taidelähtöisyyttä.