Lublinin Marii Curie-Skłodowskiej yliopiston seinää ja Laura.
Kuva: Eeva Raike.

Syyskuussa matkasimmekin esittelemään Satakunnan muuttuvat suomaat- eli tuttavallisemmin Satumaa-hanketta Itä-Puolaan, jossa järjestettiin maisemantutkijoille tärkeä viiden päivän tapahtuma, Permanent European Conference for the Study of the Rural Landscape, tuttavallisemmin PECSRL. Konferenssin Järjestäjänä toimi Lublinin Marii Curie-Skłodowskiej yliopisto. Kaksi ensimmäistä päivää konferenssi oli Lublinissa, kolmantena päivä oli koko konferenssin retkipäivä, jonka jälkeen siirryttiin puoleksitoista päiväksi Zamośćeen.

Hieman Satumaa-hankkeesta

Hankkeemme keskittyy turvetuotantoalueiden uusiin käyttömuotoihin ja niihin perustuviin elinkeinoihin. Pyrimme ymmärtämään soiden aiempia, nykyisiä ja mahdollisia tulevia merkityksiä osana taloutta, luonnon ekosysteemejä ja kulttuuria.

Aktiivinen turvetuotantovaihe on pieni hetki suon tuhatvuotisessa maisemahistoriassa, mutta se saattaa silti ulottua sukupolvien yli ja muodostua merkittäväksi osaksi paikallista kulttuuria, elinkeinoja ja elämäntapaa. Tuotantovaiheen jälkeen alkava seuraava kehitysvaihe saattaa jälleen jatkua useiden sukupolvien ajan, tai kenties vuosituhansia.

Hankkeen aikana kartoitamme Satakunnassa turvetuotantokäytössä olevien soiden ekologisia, aluetaloudellisia, sosiaalisia ja kulttuurisia arvoja, sekä keräämme paikallista tietoa kohteiksi valituilta kolmelta alueelta. Monitieteisen tarkastelun kautta luodaan yhdessä työhön osallistuvien ryhmien kanssa tulevaisuusskenaarioita tukemaan uusien käyttömuotojen valintaa ja elinkeinojen syntymistä.

Toimimme yhdessä kansainvälisen tutkijayhteisön kanssa, silla turvemaihin liittyvä energiamurros ja vihreä siirtymä uusine maisemavaikutuksineen on käynnissä muuallakin. Sen vuoksi on tärkeätä tavata toisia tutkijoita esimerkiksi konferenssien yhteydessä.

Toimivia koneita

Konferenssiesityksessämme toimme esille hankkeeseemme liittyvää tutkimusta sessiossa, jonka esitykset käsittelivät inhimillisten ja ei-inhimillisten toimijoiden vaikutusta luonnonmaiseman ja kulttuurimaiseman rajapinnalla. Tapaustutkimuksenamme oli Kihniössä sijaitsevaa Aitonevan turvetuotantoalue, joka on varsinainen turvetuotannon maisemanvaikutusten living lab. Teollinen turvetuotanto alkoi Aitonevalla jo jatkosodan aikana vuonna 1943, ja jatkui vuoteen 201 saakka. Samassa kohteessa voidaan siis havainnoida sekä nykyajan energiamaisemaa että jälkiteollista energiamaisemaa.

Tapaustutkimus osoitti toimijaverkostoteorian lävitse tarkasteltuna, että energiantuotantoon liittyvä teknologia on avainasemassa maisemavaikutusten osalta. Erityisesti kolme laitetta näyttäytyvät voimakkaasti maisemaa muokkaavina toimijoina: 1940-luvulla käyttöön otettu laahakauhakone, 1970-luvulla vauhdilla ja voimalla suomalaisille soille jalkautunut telaketjutraktori ja nykyisin käynnissä olevan vihreän siirtymän mukaista maisemaa hallitsevat tuulimyllyt.

Laura ja Eeva konferenssin ainoan vapaaillan vietossa Lublinin keskustassa.
Kuvan otti tuntematon ohikulkija.

Muita esityksiä ja keskusteluita

Konferenssin esiintyjät olivat suurimmaksi osaksi eurooppalaisia. Suurin ryhmä taisi olla hollantilaiset ja tietysti puolalaiset. Suomalaisia konferenssissa oli meidän lisäksi vain kaksi keynote-puhujaa: Oulun yliopiston maantieteen emeritus professori Antti Paasi sekä Itä-Suomen yliopiston monitieteisen rajatutkimuksen professori Jussi P. Laine. Ensimmäisen päivän keynote puhujana oli arvostettu Gentin yliopiston maantieteen emeritusprofessori Marc Antrop, johon saimme kunnian tutustua paremmin konferenssin jälkeisen retken aikana. Esitelmiä oli laidasta laitaan muun muassa tuulivoiman vaikutuksesta poron hoitoalueelle, kosteikkojen merkityksestä maisemaan ja ympäristöön, kulttuuriperinnöstä, turismista ja identiteetistä. Keskustelua syntyi pikkuhiljaa, kun ihmiset tutustuivat toisiinsa. Lopuksi parhaimmat keskustelut syntyivät kuitenkin konferenssin jälkeisen retken aikana. Tähän oli tietysti syynä pienempi ryhmä, tiivis yhdessäolo sekä epävirallisempi ympäristö.

 Konferessin jälkeen retkelle

Konferenssin jälkeen oli mahdollisuus osallistua vielä kahden ja puolen päivän matkalle Zamośćen kaupungista itään aina Valko-Venäjän rajalle. Konferenssivieraista matkalle lähti noin 25 henkilöä, joiden kanssa aika perjantaista sunnuntai-iltapäivään vierähti nopeasti.  Ensimmäisen retkipäivän ensimmäinen kohde oli idän ja lännen rajakaupunki Chełm ja siellä vanhankaupungin alla kaoottisesti kiemurtelevat keskiaikaiset liitukaivoksen käytävät, joista matkailijoille on avattu noin kahden kilometrin reitti. Koko päivän teemana oli monikulttuurisuus ja uskonnot. Tutustuimme Włodawassa ja parissa muussa kohteessa juutalaiseen, roomalaiskatoliseen, kreikkalaiskatoliseen ja ortodoksiseen kulttuuriin ja niiden pyhiin rakennuksiin. Päivän pimetessä kävimme myös Puolan ja Valko-Venäjän rajajoella Läntisellä Bugilla katsomassa vaatimatonta raja-aitaa. Poistuessamme kävellen rajan tuntumasta pimeällä metsätiellä vastaan tuli kaksi raskaasti aseistautunutta puolalaista sotilasta, joten rajaa valvotaan varsinkin pimeän aikana.

Toisen päivän tärkein kohde oli Białowieżan laaja metsäalue, joka sijaitsee Puolan ja Valko-Venäjän alueilla. Kohde on Euroopan viimeinen jäljellä oleva lauhkean aarniometsän alue ja se hyväksyttiin maailmanperintökohteeksi vuonna 2014 nimellä “Białowieżan metsä, Puola, Valko-Venäjä”. Alueella asustaa maailman suurin Euroopan biisoni- eli visenttipopulaatio. Näimme visenttejä tarhattuna, mutta metsäalueella oli hiljaista.  Kansallispuiston sisävyöhykkeellä on vanhojen metsien valtakunta, jonne pääsee tutustumaan 10 hengen ryhmissä oppaan ohjaamana. Kiersimme noin 8 kilometrin lenkin, jonka aikana näimme todella upeaa vanhaa aarniometsää. Myös suoalueita näimme ajaessamme Itä-Puolaa ristiin rastiin.

10 hengen ryhmämme Białowieżan kansallispuiston vanhojen metsien valtakunnassa.
Kuva: Retken opas.

Kolmantena aamuna lähdimme majapaikastamme läheltä Valko-Venäjän rajaa kohti Varsovaa. Tämän viimeisen päivän kohteista mielenkiintoisimmat olivat Lebiedziewin vanha tataarihautausmaa sekä Nowa Suchan 22 rakennuksen puuarkkitehtuurin ulkomuseo, joka oli jäänyt oman onnensa nojaa ja kovaa vauhtia rapistumassa. Alue oli syrjässä ja herätti kysymyksiä, miten tällainen jo rapistumassa oleva kohde voitaisiin pelastaa.  Sunnuntai-iltapäivänä saavuimme Varsovaan, jossa hyvästelimme matkalla olleet tutkijat ja kollegat.

 Konferenssimatkan tavoitteena oli kerätä tietoa Euroopassa käynnissä olevasta, aiheeseemme liittyvästä tutkimuksesta ja kasvattaa omaa verkostoamme kansainvälisen tutkimuksen kentällä. Konferenssimuotoiset tapaamiset toimivatkin yleensä hyvin tämän kaltaisten tavoitteiden toteuttamiseksi, ja niin kävi myös tällä kerralla. Omassa sessiossamme oli useita esityksiä, jotka sivusivat aihettamme ja toivat siihen lisävalaistusta. Ohjelman lomassa olevilla tauoilla, retkipäivinä ja aterioiden aikana ehti hyvin keskustella muiden osallistujien kanssa, ja kysyä lisää kiinnostavista tutkimuksista. Kotiintuomisina oli uusia tuttavuuksia, kirjoituskutsuja ja lisää ymmärrystä työn alla olevasta tutkimusaiheesta.

Laura Puolamäki ja Eeva Raike

Puolamäki on maisemantutkimuksen erikoistutkija ja Raike maisemantutkimuksen yliopisto-opettaja.