Somekampanja on tehokas tapa lisätä tietoisuutta ja tavoittaa laaja yleisö lyhyessä ajassa. Tämän ajatuksen pohjalta ryhmä vapaaehtoisia DMKT-opiskelijoita päätti käynnistää kampanjan, jonka tavoitteena oli kertoa omista opiskelukokemuksistaan Digitaalisen kulttuurin, maiseman ja kulttuuriperinnön tutkinto-ohjelmassa, eli tuttavallisemmin DMKT:ssa. Kampanja alkoi marraskuun lopussa ja kesti yhteensä noin kolme viikkoa, joiden aikana tiimiläiset julkaisivat säännöllisesti yhdessä sovittuja videoita.
Kampanjan alkuun järjestettiin yhteistapaaminen digitaalisen kulttuurin yliopisto-opettaja Rami Mähkän kanssa. Hän auttoi kampanjan organisoinnissa ja tarjosi arvokkaita näkemyksiä siitä, mihin asioihin kampanjassa kannattaisi kiinnittää huomiota. Yhteisissä keskusteluissa nousi esiin, että Pori, Porin Yliopistokeskus ja DMKT ovat monille vielä tuntemattomia. Yhteisvoimin päätettiin, että tulevien videoiden aiheet keskittyvät näiden tunnettuuden lisäämiseen.
Tiimiläiset sopivat yhteisymmärryksessä, että videoissa halutaan tuoda esiin monipuolisesti erilaisia asioita opiskelusta. Tämä sisälsi esimerkiksi MyDay-tyyppisiä videoita, joissa opiskelijat näyttivät päivänsä kulun, sekä opiskelijatapahtumien esittelyjä. Ajatuksena oli, että jokaiselle tulevalle opiskelijalle löytyisi jotakin kiinnostavaa ja että videoiden avulla saataisiin mahdollisimman monipuolinen sekä kattava kuva opiskelusta Porissa.
Kampanjan onnistumisen taustalla oli tiivis yhteistyö ja yhteinen visio siitä, mitä haluttiin saavuttaa. Jokainen tiimin jäsen toi kampanjaan oman ainutlaatuisen panoksensa. Ryhmän tiiminvetäjäksi valittiin Juha-Pekka, joka kertoo seuraavaksi oman tarinansa kampanjan osalta.
Juha-Pekka
Omalta osaltani tarina alkoi Ramin kaikille DMKT-opiskelijoille lähettämästä viestistä, jossa haettiin uusia ääniä toteuttamaan tavallaan jo perinteeksi muodostunutta DMKT-somekamppista. Ajattelin, että mennään mukaan vain, koska juttu tavallaan kutkutti minua. Some, eli tässä tapauksessa Instagram ja Facebook, olivat minulle jo tuttuja toimintamekaniikaltaan. Olin kuitenkin aina ollut enemmän sivusta seuraaja kuin elämääni päiväkirjamaisesti tai muuten somessa jakava.
Ensimmäisessä tapaamisessa huomasin, että toinen ryhmän tytöistä oli jo tuttu aikaisemmalta DMKT:n peruskursseilta. Ryhmässä olikin helpompi lähteä mukaan heittämään ideoita, kun se oli pienempi. Luulin siis aluksi, että mukaan tulisi toistakymmentä opiskelijaa. Selväksi kävi myös, että tytöt olivat paljon enemmän kalenterin mukaan asioita järjesteleviä. Tässä tapauksessa se olikin hyvä, koska ideoita oli paljon ja toteutuksien järjestäminen oli helpompaa, kun oli mukana enemmän järjestelmällisyyttä.
Tytöt päättivät, että voisin olla ryhmän johtaja, koska heillä oli paljon duunia ja muuta juttua tulilla samaan aikaan somekamppiksen toteutuksen kanssa. Tituleerasin itseni ryhmän general manageriksi, joka on siis vanha vitsi vai sanotaanko jopa meemi jääkiekon MM-kisoista. Ylen toimittaja kutsui Jari Kurria leikkimielisesti Suomen MM-joukkueen general manageriksi. Tällainen titteli siis on Amerikan ammattiliigoissa tuttu käsite, mutta paljon koomisempi suomalaisen suusta kuultuna.
Alun ideoinnin ja järjestäytymisen jälkeen päätin sitten itse julkaista vähän talvisempia tarinoita metsän siimeksestä omat kasvoni näyttäen Instagramin humanistinaporissa-tilin Tarinat-osiossa. Julkaisin myös pienen esittelyvideon itäsuomenkarjaan kuuluvasta Josefiinasta. Mielestäni nämä loivat vähän vaihtelua, ettei taustalla näy vain Porin kaupungin maamerkit.
Seuraavaksi oli vuorossa julkaista Welcome to DMKT –video, jonka julkaisemisen kanssa törmättiin pieniin tekijänoikeudellisiin probleemoihin. Video siis estettiin. Tein sitten uuden lyhyemmän videon ja spiikkasin oman ääneni videon päälle. Olin pahassa flunssassa ja ääneni oli oikeastaan enemmän laulaja Tommi Läntisen kuuloinen kuin täysin oma itseni.
Homma lähti sitten varsinaisesti kulkemaan. Tein myös lisää julkaisuja, kuten tekoälyä käsittelevän videon ja tekstin. DMKT:n yliopistonlehtori Petri Saarikoski opettaa mainiota Tekoälyn kulttuurihistoriaa –kurssia, johon suosittelen osallistumaan.
Emilia
Lähdin mukaan DMKT:n somekamppikseen, koska olin tehnyt kesällä työkseni viestintää Vaasan kaupungille. Jos olen aivan rehellinen, tarvitsin opintopisteitä suunnitelmien muuttuessa syksyllä ja ajattelin, että somekamppis olisi kiva ja hauska tapa suorittaa kurssi.
Suunnittelimme erilaisia videoita yhdessä. Aikataulutus muodostui tärkeäksi osaksi kamppista, koska jokaisella oli omasta takaa paljon hommaa joulukuulle. Somekalenteri muodostui tärkeäksi yhteiseksi aikataulutuksen kehykseksi. Olen tehnyt syksyllä kulttuurituotannon perusopintoja sivuaineena ja niiden kurssien oppeja, kuten aikatauluttamista, sai hyödyntää myös somekamppiksessa, joka oli kuin tuotanto pienoiskoossa.
Sometiimissä toimiminen oli käytännönläheistä, eli siis kaikkea muuta, mitä minä en ole. Oli kuitenkin virkistävää käydä oman mukavuusalueeni ulkopuolella. Olen opiskelijana yksin viihtyvä lukutoukka, joten oman arjen kuvaaminen tuntui erikoiselta. Erityisesti somen tekeminen omilla kasvoilla oli erikoista. Kuitenkin kamppis oli opettavainen erityisesti ryhmätyöskentelyn osalta.
Mutta myös tätä humanistia saa tulla vetämään hihasta tammikuussa, koska päätin aloittaa vielä tuutorina kevään uusille opiskelijoille. Kaikkea sitä tekeekin valmistumisensa eteen!
Ella
Päädyin mukaan sosiaalisen median kampanjaamme Emilian innostuksesta. Halusin oppia, miten tällaiset kampanjat toimivat, sillä en ollut aikaisemmin ollut vastaavanlaisessa mukana. Kampanja oli hyvää harjoitusta tulevaisuuden työelämää varten, koska teimme yhteistyötä osittain ennalta tuntemattomien ihmisten kanssa.
Omista julkaisuistani aloitin kampanjan My Day -tyyppisellä videolla, jossa esittelin opiskelijan päivää. Valitsin tarkoituksella päivän ilman luentoja, koska halusin näyttää uusille opiskelijoille, että yliopisto-opiskelu on muutakin kuin luennoilla istumista. Tehtäviä voi tehdä myös yhdessä!
Seuraavalla viikolla kuvasin Yliopistokeskuksen esittelyvideon. Mielestäni video oli hyvä idea, sillä opiskeluympäristö vaikuttaa myös opiskeluun. Meillä on viihtyisät tilat, joita kannattaa esitellä! Kolmannella viikolla tein videon, joka oli noussut TikTokissa trendiksi. Siinä käyttäjät ilmaisevat syvimpiä tuntemuksiaan aiheesta riippuen. Halusin videossa keskittyä Porissa opiskelun hyviin puoliin ja tuoda ne ytimekkäästi esiin.
All in all, jos somen tekeminen yhtään kiinnostaa ja haluaa saada sen tekemisestä kokemusta, voin suositella tätä kamppista ja siihen mukaan lähtemistä!
Lopuksi
Kaiken kaikkiaan somekamppis oli meille kaikille opettavainen kokemus. Vaikka jokaisen lähtökohta ja lähtötaso kamppiksen tekemiseen oli erilainen, saatiin paketti kokoon. Projektissa korostui suunnitelman tärkeys. Jokaisen ollessa kiireinen tahoillaan, on suunnitelma ja aikataulu tärkeässä roolissa.
Projekti oli käytännönläheinen. Kaikki työvaiheet ideoinnista lopulliseen postaukseen opetti erilaisissa projekteissa työskentelyä ja sosiaalisen median toimintamekanismeja. Koimme, että projekti antoi paljon mahdollisuuksia erilaisten ideoiden kokeilemiseen ja toteuttamiseen. Suosittelemme muitakin opiskelijoita hakemaan mukaan seuraaviin projekteihin, vaikka ei olisikaan omasta mielestään someinfluensseri!
Juha-Pekka, Ella ja Emilia
Kirjoittajat ovat DMKT:n perustutkinto-opiskelijoita.
Viimeisimmät kommentit