Syksy tutkimusavustajana opetti monia taitoja ja kiinnitti osaksi yhteisöä

Määräaikainen työni Turun yliopiston Digitaalisen kulttuurin, maiseman ja kulttuuriperinnön tutkinto-ohjelman [jatkossa DMKT] tutkimusavustajana kaarrottelee kovaa vauhtia loppuaan. Elokuun puolivälissä aloittaessani työt oli vielä kesä. Nyt Porin yliopistokeskuksen viereistä, sateista Kutomonaukiota valaisevat muutamat jouluvalot ja opiskelijatkin ovat aloitelleet joululomansa. On aika siivota työpiste ja kiittää kuluneesta syksystä.

Hain tutkimusavustajaksi viime keväänä. Työ vaikutti omaan tilanteeseeni ihanteelliselta: olin valmistumassa alkusyksystä eikä minun tarvitsisi heti pudota tyhjän päälle. Lisäksi esikoiseni oli aloittamassa koulun, ja saisin sovittaa työaikani ekaluokkalaisen lukujärjestyksen mukaisesti. Tulin onnekseni valituksi. Joustava työ ja 50 % työaika ovat mahdollistaneet elämään kuuluvista äkkikäännöksistä selviämisen ongelmitta, ja töihin on ollut joka aamu kiva lähteä.

Pöytä tyhjenee mutta muistot jäävät

Työpöydälleni on syksyn aikana kohonnut kunnioitusta herättävä pino papereita, lappuja ja erilaisia muistiinpanoja. Aloittaessani tutkimusavustajan tehtävät en tiennyt, mitä odottaa. Työtä hakiessa työnkuva oli esitelty seuraavasti: ”Tutkimusavustaja avustaa opetuksen ja tutkimuksen valmisteluun liittyvissä tehtävissä sekä tutkinto-ohjelman sosiaalisen median viestinnässä.” Tiesin, että tutkimusavustajien työnkuvat muovautuvat aina tekijänsä näköiseksi. En kuitenkaan tiennyt, miltä minun näköiseni tutkimusavustajan työkuva näyttäisi.

Nyt siivoillessani ja käydessäni läpi papereiden muodostamia sedimenttejä ja pöydälle muodostuneita aikapoimuja, alkaa työkuvani hahmottua. En voi kuin todeta, että tehtävät ovat olleet monipuolisia eivätkä työpäivät ole toistaneet itseään. Olen saanut oppia rutkasti uusia taitoja ja myös vaikuttaa itse siihen, mitä olen tehnyt, mihin projekteihin lähtenyt mukaan ja milloin olen työtä tehnyt.

Nyt on aika tehdä yhteenveto kuluneesta syksystä, palautella mieleen syksyn parhaita hetkiä ja tyhjentää pöytä seuraavaa tutkimusavustajaa varten.

Moodletiiliä ja opetusjärjestelyjä

Tutkimusavustajan tehtävänkuvaan kuuluvat opetuksen valmisteluun liittyvät tehtävät. Nämä tehtävät kattoivat käytännön järjestelyihin kuuluvia asioita Moodle-alustojen päivittämisestä ja luennon tekstittämisestä etäseurannan järjestämiseen, luennoitsijoiden vastaanottamiseen ja tenttivalvontaan. Noin muutamia mainitakseni.

Nämä tehtävät olivat yleensä nopeita tehdä pitkäjänteisempää työskentelyä vaativien hommien lomassa. Oli myös mukava saada auttaa opiskelijoita erilaisten pulmien kanssa. Ihmiskontaktit toivat piristävää vaihtelua näyttöpäätteen takana istumiseen.

Nyt kuitenkin opetustyöhön liittyvät muistilaput ja erilaiset paperit saavat lentää roskikseen, ne ovat tehtävänsä tehneet. Kurssit on saatettu aikaa sitten päätökseen ja opiskelijoidenkin matka jatkuu jo kohti seuraavia haasteita.

Aineistojen äärellä: Töitä on riittänyt, vaan ei rahaa*

*Otsikko viittaa läpikäymääni Translocalis-aineistoon, ei tutkimusavustajan työhön, josta kyllä sain ihan asianmukaisen korvauksen!

Pöydältäni löytyy muun muassa läjä kopioita tilastollisen vuosikirjan sivuista vuodelta 1912 ja paperien nurkkiin kirjoitettuja epämääräisiä lukuja, päivämääriä sekä tukkimiehen kirjanpitoa. Vilkaistessani paperilta tilastoa maanviljelystyöväen palkkaehdoista vuodelta 1910 iloitsen sukupuolten välisen tasa-arvon edistymisestä, mutta pohdiskelen, mikä kaikki selittää alueelliset valtavat erot. Kaninkoloon tippuminen on lähellä, mutta kovetan mieleni ja laitan paperin keräyslaatikkoon.

Tutkimusta tukevat tehtävät haukkasivat työajastani suurimman siivun, joskin nämä olivat myös niitä tehtäviä, joihin pystyin paljon itse vaikuttamaan. Autoin DMKT:lla työskenteleviä tai tutkinto-ohjelmaan liittyviä tutkijoita tutkimusaineistojen keräämisessä. Taulukoin sosiaalihistoriallista aineistoa Exceliin, kahlasin läpi Translocalis-lehtileikeaineistoa bongaten tiettyihin raameihin sopivia tekstejä, etsin tutkijalle käyttöön sopivaa tutkimuskirjallisuutta ja kävin läpi kymmeniä-, (jos en satoja-) tuhansia Hesarin juttuja keräten tietyt ehdot täyttäviä kirjoituksia ja niiden metatietoja.

Pääsin myös ihan lihasvoimin kantamaan arkistolaatikoita varastoon, tutkimusta tukevaa työtä sekin!

Innostun herkästi ja oli valaisevaa nähdä, minkälaisten aineistojen parissa tutkijat tekevät työtään. Samojen seinien sisään mahtuu monenlaisia mielenkiinnonkohteita ja erityisosaamisia. Kahlatessani aineistoja läpi mielikuvitukseni lensi, eläydyin milloin elämään 1860-luvun Tuusniemellä, milloin 1990-luvun lama-aikaan Lahdessa.

Tutkimusta tukevista tehtävistä mieleenpainuvin on vaikea valita. Yksi kiinnostavimmista oli tilaisuus päästä kuuntelemaan luentoa Mäntyluodon telakkaan liittyen ja tekemään tutkijaa varten muistiinpanoja. Minut toivotettiin tervetulleeksi kuin prinsessan ja sain istumapaikankin aivan aitiopaikalta. Pääsin muistiinpanojen tekemisen ohessa vaikuttumaan Rosenlewin Hopeakerhon porukasta ja sen toiminnasta.

Muista tykätä!

Jokaisen aamun alkajaisiksi avasin tutkinto-ohjelmamme Instagramin, kävin läpi kuvavirtaa ja tykkäilin muiden postauksista. Tutkimusavustajan työhön kuuluu tutkinto-ohjelman viestintään, eritysesti sosiaalisen median päivittämiseen kuuluvia tehtäviä. Instagram-postaukset ja tykkäykset ja blogin päivittäminen kuuluivat työtehtäviini, samoin pääsin esimerkiksi editoimaan podcastia sekä suunnittelemaan julistetta ja haalarimerkkiä.

Paperinkeräyslaatikko saa lisäkerroksen erilaisista kokeiluista ja luonnoksista. (Hetkinen, tuo yksihän näyttää ihan kivalta. Poimin sen vielä talteen. Ehkä toimitankin sen eteenpäin.)

Olen todella iloinen, että olen saanut työskennellä tämän syksyn yliopistolla! Olen saanut hyödyntää omaa osaamistani ja kartuttaa niin käytännön taitoja kuin abstraktimpaakin pääomaa. Tutkimusavustajan pesti johdatti minut monenlaisiin uusiin tilanteisiin: löysin itseni esimerkiksi spontaanisti Satakunnan Historiallisen Seuran kojun takaa teollisuusperintömessuilla, haastateltavana Satakunnan Kansan kahden sivun artikkeliin tutkinto-ohjelmastamme (päädyin jopa lehden kansijuvaan!) sekä delegaatiosta, joka toivotti Turun yliopiston vararehtorin tervetulleeksi Poriin. Olen saanut verkostoitua, oppia projektinhallintaa ja huomata käytännössä, että humanistitkaan eivät ole kaikki samalla muotilla valettuja: monenlaisilla vahvuuksilla ja persoonallisuuksilla pärjää!

Itselleni tärkein mahdollisuus, jonka työ tutkimusavustajana avasi, oli tutustuminen tutkinto-ohjelmamme lämpimään, monenkirjavaan ja älykkääseen porukkaan, joka oli aiemmin tuttu opiskelijan näkökulmasta. Nyt yliopistomaailmaan avautui aivan uudenlaisia näkökulmia osana henkilökuntaa.

Loppusyksystä tutkimusavustajan työsuhteeni vaihdettiin täysiaikaiseen projektitutkijan pestiin tiedekasvatushankkeessa. Tästä mahdollisuudesta olen enemmän kuin iloinen. Pääsin harjoittelemaan akateemiselle uralle tärkeitä taitoja (eli rahoituksen hakemista, hankesuunnitelman kirjoittamista ja yhteistyökuvioiden virittelyä) ja työskentelemään lasten kanssa. Tietysti CV näyttää nyt myös hyvältä. Syksy DMKT:n tiloissa ja osana porukkaa vahvisti haaveitani ja antoi potkua väitöskirjatutkimussuunnitelmani kirjoittamiseen.

Kuin symbolinen loppuhuipennus tälle kaikille oli, kun minut valittiin maisteripuhujaksi Turun yliopiston Humanistisen tiedekunnan publiikkiin, jossa juhlistetaan hiljan valmistuneita tohtoreita ja maistereita. Taas uusi kokemus, kun puhuu upeassa Turun Akatemiatalossa kollegoiden ohella arvovaltaiselle yleisölle dekaanista alkaen.

Työpöytäni on nyt siisti ja lähes tyhjä. On aika astua sivuun, käydä vielä viemässä paperit käytävän isoon keräyslaatikkoon ja sammuttaa valot. Kiitollisin mielin loksautan oven viimeisen kerran lukkoon ja lähden viettämään joululomaa perheeni parissa.

Rauhallista joulua ja hyvää uutta vuotta kaikille!

Lotta Hietava

Kirjoittaja on tutkinto-ohjelmasta valmistunut filosofian maisteri, joka aloittelee tosissaan rakennusperintöaiheista väitöskirjaansa kunhan on ensin pistäytynyt töissä museolla...