Kuva: Simo Laakkonen.
Velka on veli otettaessa, veljenpoika maksettaessa, sanoo sananlasku. Jos ja kun menneinä vuosikymmeninä on varoitettu Venäjästä, niin yhtä paljon on varoitettu velan otosta. Ja molempia on ajoittain noussut puolustamaan vaikutusvaltaisia tahoja, joiden mielestä kumpaankaan ei ole sisältynyt sen kummempia riskejä. Ei olekaan silloin kun ajat ovat olleet hyvät. Mutta kun taivaalle on noussut synkkiä pilviä, niin kummassakaan ei ole mitään mukavaa – päinvastoin.
On tullut aika vähentää riippuvaisuutta sekä Venäjästä että velkaantumisesta, etenkin kun ne kietoutuvat riskeinä monin tavoin toisiinsa. Molempien välttämisessä on pohjimmiltaan kyse Suomen valtion olemassaolon ja sen kansalaisten turvallisuuden varmistamisesta turvaamalla valtion toimintavapaus ja -kyky äkillisten kriisien aikana. Valtion velkataakan keventäminen – tai ensiksi pikemminkin sen kasvun vähentämispaineet – alkavat siksi nousta nyt esille kaikessa painavuudessaan.
Myös Turun yliopiston johdon suunnasta viime viikkoina tulleet uutiset kertovat pohjimmiltaan tällaisista kehityskuluista ja uhkakuvista. Turun yliopiston taloudellista tilannetta ja talouden tervehdyttämistä koskeviin uutisiin on liittynyt ymmärrettävästi monenlaista kuohuntaa – etenkin kun on puhuttu jopa yliopiston kenttäasemien ja etäyksiköiden lopettamisesta.
Myös Porin yliopistokeskukseen liittyvät epävarmuudet ovat olleet esillä. Mutta etenkin Rauman opettajankoulutus on ollut lehtitietojen mukaan ”liipaisimella”. Huhut koulutuksen alasajosta ovat aiheuttaneen sen, että Rauman yksikön opettajien ja opiskelijoiden keskuudessa on vallinnut ”ällistys ja kauhistus” (SK 18.11.2022).
Tilanne, joka on tulehtunut pahoin julkisuudessa, on selkiytynyt hieman menneen viikon aikana. Ei vähiten siksi, että Turun yliopiston johto ymmärsi tuoda huolensa aiheet julkisuuteen ja vastata niin avoimesti kuin mahdollisesti esille tuleviin yhteisiin, koko Turun yliopistoyhteisöä koskeviin, kysymyksiin. Ja kysymyksiä riittää, koska siitä ei pääse, että osana valtiontalouden oikaisemista Turun yliopiston tulee myös osallistua säästötoimiin.
Tämä koskee luonnollisesti myös Historian, kulttuurien ja taiteiden tutkimuksen laitosta ja sen kautta tutkinto-ohjelmaamme.
Mutta minkälaiselta Porin yliopistokeskuksen tulevaisuus sitten näyttää? Asiaa käsiteltiin viikko sitten Poriin yliopistokeskuksessa järjestetyssä rehtorikokouksessa, johon osallistui niin Tampereen kuin Turun yliopiston rehtorit, dekaaneja, laitosten ja yksiköiden johtajia kuin Porin kaupungin sekä Porin yliopistokeskuksen johtoa. Rehtorikokouksessa kuullut pääuutiset olivat seuraavanlaisia.
Ensiksi yliopistokeskuksen tekniikkapuolella on alkanut uusia professuureja: yksi ohjelmistotekniikan ja toinen työelämäprofessuuri. Toiseksi Satakunnan korkeakoulusäätiö on päättänyt osallistua uuteen yhteisrahoitteiseen väitöskirjaohjelmaan, joka tulee olemaan avoin yliopistokeskuksen kaikille yksiköille. Myös Satakuntaliitto on halukas osallistumaan väitöskirjojen tukemiseen.
Kolmanneksi Turun ja Tampereen yliopistojen yhteistyön tuloksena Porin yliopistokeskuksessa alkaa syksyllä 2023 aivan uusi tekniikan kandiohjelma, johon on näillä näkymin liitettävissä myös digitaalisen kulttuurin opintoja. Neljänneksi Porin vt. kaupunginjohtaja ilmoitti, että kaupungin merkittävä rahallinen tuki Porin yliopistokeskukselle pysyy ensi vuonna entisellään.
Rehtorikokous päättyi Tampereen yliopiston rehtorin Mari Wallsin toteamukseen, että Porin yliopistokeskuksen toiminta ”vain vahvistuu”.
Suurempia uhkia ei ole näkyvissä Porin uuden kaupunginjohtajan valinnan myötäkään. Uudeksi kaupunginjohtajaksi vastikään valittu VTM Lauri Inna on toiminut aiemmin Turun yliopiston neuvottelukunnan varapuheenjohtajana. Haastattelussa (SK 15.11.2022) Inna ilmoittautuu koulutuksen vankkumattomaksi kannattajaksi ja painottaa, että hän on valmis turvaamaan Porin yliopistokeskuksen jatkuvuuden kaupungin läsnäololla: ”Kaupungin tuen on syytä jatkua.” Haasteista huolimatta Porissa on jatkossakin hyvä opiskella.
Simo Laakkonen
Kirjoittaja on maisemantutkimuksen yliopistonlehtori. Hän on Digitaalisen kulttuurin, maiseman ja kulttuuriperinnön tutkinto-ohjelman johtaja.
Kuva: Simo Laakkonen.
Viimeisimmät kommentit