The Nordic Alliance for Sustainability in Gaming -verkoston, tuttavallisemmin NASG, järjestämä NordEcoJam’22 pidettiin tänä kesänä 13.-17.6.2022 Tallinnan yliopistolla. Tapahtuma toi yhteen opiskelijoita kuudesta eri yliopistosta ja viidestä eri maasta. Turun ja Tallinnan yliopistojen lisäksi paikalla oli opiskelijoita niin Ruotsista, Tanskasta kuin Islannistakin. Osa opiskelijoista oli lisäksi tullut näihin yliopistoihin opiskelijavaihtoon, joten eri maiden kansalaisuuksien edustus oli vielä tätäkin suurempaa.
Viisipäiväisessä tapahtumassa tutkailtiin pelaamisen sekä kestävyyden monitahoisia yhteyksiä. Alkuviikon luentojen aiheet käsittelivät laajasti taloudellista, ekologista, sosiaalista ja kulttuurista kestävyyttä. Kuulimme luentoja esimerkiksi pelaamisen ja peliteollisuuden vaikutuksesta ympäristöön, pelien yhdenvertaisuudesta ja representaatiosta, pelien käyttämisestä pelaajan käytöksen muuttamiseen sekä siitä, miten erilaisia kestävyyden ongelmia on käsitelty peleissä.
Teemaan johdattelevien luentojen jälkeen päästiin varsinaiseen jammailuosuuteen – pelin tekemiseen. GameJam, suomalaisittain pelijamit, ovat tapahtuma, jossa osallistujat luovat yhdessä pelin. Jamien toteutus riippuu paljon järjestäjästä, mutta yleensä jamit ovat paripäiväisiä tapahtumia, joissa osallistujat luovat pelin tietyn teeman innoittamana.
Tällä kertaa teemana oli ekologinen ja kulttuurinen kestävyys. Varsinaiset jammailuryhmät oli koottu niin, että erilaiset taidot ja yliopistot pääsivät esiin joka ryhmässä. Työskentelykielenä toimi englanti.
City Planner Quackary – Samuli
Meidän ryhmässämme oli yhteensä viisi henkilöä: kaksi koodaria, äänitaiteilija, englannin maisteri ja minä. Ryhmässä tunsin itseni vähän ala-arvoiseksi, koska olin ainoa kandia suorittava opiskelija enkä osannut käyttää samoja sovelluksia kuin muut kanssaopiskelijat. Huomasin lopulta, että se ei haitannut yhtään. Tähän voisi käyttää termiä huijarisyndrooma. Pääsin suunnittelemaan pelin layouttia, UI:ta (user interface) sekä pelin aloitus- (kuva yllä) ja lopetuskuvaa. Alkujännityksestä huolimatta tunsin itseni hyödylliseksi ja arvostetuksi ryhmän keskuudessa.
Kaikki keskustelu tapahtui Discord-palvelimella. Ryhmässäni oli ihmisiä ympäri maailmaa, muun muassa Japanista, Tanskasta, Virosta, Suomesta ja Turkista.
Pelin ideana oli, että pelaaja saa rakentaa unelmakaupunkinsa valitsemalla siihen erilaisia rakennuksia, palveluita ja niin edelleen. ‘’Play’’-nappulaa klikatessa tapahtui iso twisti, sillä valintojen jälkeen pelaaja muuttui yhtäkkiä ankaksi keskelle turmellettua kaupunkia, jonka pelaaja suunnitteli pelin alussa.
Pelaajan piti liikkua ankanpoikasten seuratessa häntä saastuneen kaupungin läpi kohti maalia ilman, että ankat saastuisivat.Pelin koodissa oli ongelmia aikataulun takia, joten emme ehtineet viimeistelemään pelin maalia ja ankat pääsivät tarkoituksettomasti seinien läpi.
Pelin ideana oli, että kaupungin muokkaamisen määrä vaikuttaa pelin ympäristöön negatiivisesti, jonka pelaaja pääsee kokemaan ankkojen kautta. Pelin keskeneräisyyden takia peliä ei saatu julkaistua, mutta peliä päästiin kokeilemaan Gamejameilla viimeisenä päivänä ja saimme hyviä kommentteja pelaajilta ja opettajilta.
‘’Seuraava vastaava Jami järjestetään kuulemma Kööpenhaminassa ja suosittelen kaikkia kiinnostuneita lähtemään sinne mukaan!’’ – Samuli
Hire Hamster – Jenni
Meidän ryhmässämme oli vain yksi varsinaista koodausta osaava henkilö, joten päädyimme hienoista ideoista huolimatta hyvin yksinkertaiseen versioon alkuperäisestä suunnitelmastamme. Tarkoituksenamme oli alun perin tehdä peli, joka tuo esiin yhdenvertaisuuteen liittyviä ongelmia työnhaussa. Eri pelitasot näyttäisivät esimerkiksi millaista syrjintää sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöt kohtaavat työelämässä.
Ajatuksenamme oli luoda matchmaker-tyylinen videopeli, jossa työnhakija swaippailee työnhakuilmoituksia ja käy haastatteluissa. Haastattelut eivät välttämättä mene aivan putkeen, vaan haastattelijana saattaa olla esimerkiksi misogynistinen henkilö.
Pelin teeman vakavuutta tasapainotimme söpöllä grafiikalla, joka luo myös hyvää kontrastia sisällön karmivuuteen. Pelihahmona toimii hamsteri, joka tarvitsee kiireellisesti uuden työn ennen kuin menettää asuntonsa.
Peliä pääsee testaamaan tästä.
Tiiviin viikon aikana tutustuimme hyvin toisiin opiskelijoihin. Paikalliset opiskelijat olivat järjestäneet meille heti ensimmäisenä päivänä yhteisillallisen, jossa pääsimme tutustumaan muihin. Tämän tyylistä vapaata iltaohjelmaa oli joka päivälle. Esimerkiksi kävimme yhdessä lähes joka ilta tutustumassa virolaiseen kulttuuriin. Viikon aikana tutustuimme esimerkiksi kaupunkiin sekä sen kulttuurikohteisiin, ravintoloihin ja baareihin tarkemmin. Luentojen lisäksi meille oli järjestetty myös muuta ohjelmaa.
Torstai-iltapäivänä kävimme ohjatulla museokäynnillä interaktiivisessa LVLup -videopelimuseossa. Jo etuovesta sisään astuessa edessämme oli nostalgisia videopelilaitteita. Pieneen museoon mahtui erilaisia konsoleita aina 1970-luvun Atarista 2010-luvun Wii U:hun. Museon hyllyt notkuivat erilaisista peleistä, joita sai pelata mielensä mukaan erilaisilla konsoleilla.
“Omassakin lapsuudessa loppuun kulutettu Playstation löytyi museosta. Yllätyksekseni hyllystä löytyi myös yksi silloisista lempipeleistäni, Wipeout 3. Vaikken olekaan omistanut pleikkaria vuosikausiin, oli ilo huomata, että taito oli silti tallella.” – Jenni
Muultakaan nostalgialta ei voinut välttyä istuessaan museon pehmeillä sohvilla, jotka toivat mieleen mummolan sisustuksen. Kodikkaassa pikkumuseossa olisi voinut helposti viettää useamman tunnin erilaisia pelejä kokeillen.
Tutkinto-ohjelmassamme ei varsinaisesti opeteta pelinkehitystä, vaikka opiskelijoiden onkin ollut monena vuonna mahdollista osallistua game jameihin yliopistokeskuksella. Työskentely sellaisten opiskelijoiden kanssa, jotka olivat opiskelleet pelinkehitystä sekä koodaamista oli hyvin opettavainen. Vaikkei tämän viikon perusteella pelinkehittäjäksi valmistuisikaan, sai koko pelinkehitysprosessista paljon sellaista tietoa, jota ei missään muualla saisi.
Samuli Mäkilä ja Jenni Jäntti
Kirjoittajat ovat Turun yliopiston Digitaalisen kulttuurin, maiseman ja kulttuuriperinnön tutkinto-ohjelman opiskelijoita Porin yliopistokeskuksessa.
Viimeisimmät kommentit