Turun yliopiston Digitaalisen kulttuurin, maiseman ja kulttuuriperinnön tutkinto-ohjelman opiskelijoiden, henkilökunnan ja yhteistyökumppaneiden näkemyksiä kulttuurista, yhteiskunnasta ja yliopistoelämästä.

Avainsana: työkokemus

Monelle opiskelijalle työpaikan löytäminen on vaikeaa tai töitä ei löydy välttämättä lainkaan. Itse olen ollut opiskelujen ohella töissä jo viimeiset kuusi vuotta. Alla kerron lisää opiskelujen ohessa työskentelystä!

 

Päädyin 15-vuotiaana tet-harjoitteluun Porin Amarilloon, josta minulle tarjottiin myös samaksi kesäksi kesätöitä apulaisena. Seuraavaksi kesäksi päädyin Porin Rossoon ruoankantajaksi, jonka jälkeen päädyin taas takaisin Amarilloon. Sinne olen sitemmin myös jäänyt ja viimeiset viisi vuotta on menty suhteellisen lujaa. Viikonloput ja kesät on painettu töitä kovaan tahtiin.

Moni ihmettelee usein sitä, että olen ollut jo niin monta vuotta Amarillossa. Itselläni on kuitenkin käynyt hyvä tuuri työyhteisön suhteen. Amarillossa ollaan ymmärretty hyvin, että opiskelu on oma päätyöni. Vapaiden suhteen ollaan joustettu tosi paljon ja tärkeimmät tapahtumat kuten vappuviikko, on saatu vapaaksi. (toisaalta suhteellisen rankan vappuviikon jälkeen töihin meneminen ei ole yhtään kivaa)

 

 

Työskentelyssä on paljon hyviä, mutta myös huonojakin puolia

Suurin positiivinen puoli opiskelun ohella työskentelyssä on tietenkin raha. Pelkillä tuilla ei pärjää kovin pitkälle ja olen vältellyt opintolainan ottamista. Tulojen avulla olen pystynyt matkustelemaan paljon eikä ole tarvinnut erikseen säästellä kesätyöpalkkaa koko lukuvuodeksi.

Tulot aiheuttavat kuitenkin myös suurta päänvaivaa opiskelijalle. Opiskelujen ohessa työskentely tarkoittaa myös tarkkaa seurantaa siitä, että tienaako liikaa. Tilipäivän pitäisi olla ilon ja onnenpäivä. Aina se ei kuitenkaan sitä ole, koska tajuaa tehneensä liikaa töitä ja tilinauhasta lähteekin sitten suurin osa takaisin Kelalle. Olen joutunut tälläiseen tilanteeseen monta kertaa. Tehtyjä työtuntimääriä pitäisikin siis laskea tarkkaan, jos haluaa nostaa kaiken opintotuen. Työnantajan kanssa kannattaakin keskustella ja sopia tuntimääristä tarkkaan. Itse en ole (ainakaan vielä) saanut Kelalta suuria laskuja, mutta olen toisaalta myös palautellut tukia reippaasti takaisin. Tiettyjen työtuntien rajoissa pysyminen ei olekaan kovin helppoa. Tukia palautellessa on monta kertaa pohtinut, että miksi on edes töissä, koska ilmaista rahaakin tulee tilille koko ajan. Olen joskus pohtinut myös tukien lopettamista, mutta tällöin joutuisi lisäämään työmäärää reilusti. Tämä taas johtaisi siihen, että ainakin itselläni ei riittäisi enää aikaa opiskeluun.

Oman työni huonoihin puoliin kuuluu työskentely yleensä juuri silloin, kun muut ovat pitämässä hauskaa. Ravintola-alalla työskentely painottuu vahvasti ilta- ja viikonlopputöihin. Toisaalta tämä on myös hyvä puoli, koska opiskelijana näinä aikoina on helppo työskennellä. Työskentely ravintolassa ajoittuu juuri niihin aikoihin, kun on esimerkiksi opiskelijabileitä. Itse olen joutunut uhraamaan monet opiskelijabileet työvuorossa olemiseen ja katselemaan töissä muiden opiskelijoiden örveltämistä. Tähän on kuitenkin jo aika tottunut ja  ainakin seuraavana päivänä pääsee pirteänä luennoille.

Kaiken kaikkiaan työskentely opiskelujen ohessa on antanut minulle paljon ja suosittelen sitä kaikille. Työn ei aina tarvitse liittyä omaan alaan ja siitä voi silti oppia valtavasti. Asiakaspalvelutyöskentely on opettanut paljon ihmisistä ja varsinkin oman työn kautta on tullut koettua kaikenlaista. Suosittelen siis hakemaan kesätyötä rohkeasti muualtakin kuin omalta alalta!

Emilia Merisalo, kulttuuriperinnön tutkimuksen pääaineopiskelija

(kaikki kuvat; Porin Amarillo)

Työharjoittelu yliopistossa?

Rosenlew-museo. Kuva: http://www.maisa.fi/rosenlew-museo

Kuten aiemmista blogikirjoituksista on käynyt ilmi, on opiskelu Kulttuurituotannon ja maisemantutkimuksen koulutusohjelmassa hyvin käytännönläheistä ja on helppo saada kontakteja työelämään. Seuraavaksi haluan nostaa esille museologian sivuaineen pakollisen harjoittelun. Missään muussa sivu- tai pääaineessamme ei ole pakollista harjoittelua, kuten yleensäkää yliopistossa ei ole (ainakaan humanisteilla). Harjoitteluja saa kyllä suorittaa, mutta niistä pitää sopia erikseen. Porin seudulla kuukauden museologiaharjoittelut ovat yleensä palkattomia, mutta opintotukea pystyy nostamaan harjoittelukuun aikana, kiitos Kulma ry:n. Aikaisemmin kuukauden harjoittelusta sai vaan kaksi opintopistettä vaikka se olisi palkaton, mutta ainejärjestömme teki asiasta kannanoton ja turvasi opiskelijoidemme toimeentulon. Palkattomista kuukauden harjoitteluista saa siis tänä lukuvuonna viisi opintopistettä.

Harjoittelu perinteisesti kestää kuukauden ja on kokopäivätyötä. Mielestäni oli mielenkiintoista kokea perinteinen työtuntijako, sillä omat työt kaupan kassalla ja opinnot ovat niin satunnaisia, että kesti hiukan tottua arkipäivisin aikaisin heräämiseen ja vapaisiin viikonloppuihin.

Kuva entisestä Rosenlew-tehtaasta. Osa Teollisuus oli, teollisuus on -näyttelyä. Kuva: https://www.pori.fi/material/images/hallintokunnat/kulttuuriasiainkeskus/satakunnanmuseo/rosenlew-museo/r-museonnayttelyt/71Zcxcj57/Toto08.jpg

Olin harjoittelussa viime elo-syyskuussa Satakunnan Museoon kuuluvassa Rosenlew-museossa, Porin teollisuusalueella Aittaluodossa. Kun aloitin harjoittelun, en kuvitellut pääseväni niinkin laajasti käsiksi museotyöskentelyyn. Ohjaajani intendentti Leila Stenroos oli itsekin yllättynyt kuinka laaja valikoima erilaisia tehtäviä minulle oli mahdollista antaa. Joskus harjoittelussa saattaa joutua tekemään vain arkistointia. Minulla kävi kuitenkin tuuri, sillä harjoitteluni aikana vaihtui museon vaihtuva näyttely, joten pääsin sekä purkamaan vanhaa ja luomaan uutta. Oli hieno hetki kun nimeni oli uuden näyttelyn rakentajien ja suunnittelijoiden plakaatissa ja intendentti vielä kiitti minua ja muita harjoittelijoita näyttelyn avajaisissa.

Teollisuus oli, teollisuus on -näyttelyn rakentajat ja yhteistyökumppanit. Leila oli unohtanut painaa siihen minun nimeni..

Näyttelyä varten kirjoitin muutamia esinetekstejä, etsimme yhdessä näyttelyyn tulevia esineitä intendentin kanssa museon valtavasta varastosta, ja kävimme käsin noutamassa erityyppistä energiajätettä Porin Energialta museon naapurista.

Näyttelyn rakentamiseen osallistumisen lisäksi keräsin aineistoa 18.12. pidettyyn Joulupuuro-tapahtumaan, joka pohjautui Rosenlewin työntekijöiden pikkujouluihin ja jossa näyttelijät esittivät keräämäni aineiston perusteella Rosenlewin entisiä työntekijöitä. Aineistoa kerätessä tutustuin hyvin museon arkistoon ja tehtaan historiaan. Seuraavien viikkojen aikana myös kävin läpi pohjapiirustuksia ja suunnitelmia 1800-luvulta kansioista jotka olivat unohtuneet Satakunnan Museon arkiston nurkkiin. Inventoin piirustukset ja tarkistin niiden kunnon pintapuolisesti. Samalla tuli harjoiteltua ruotsin kieltä sekä vanhojen käsialojen tulkitsemista kun yritimme intendentin kanssa tulkita ketkä ovat suunnitelleet tai hyväksyneet kyseiset piirustukset. Satunnaisesti etsin myös asiakkaiden pyynnöstä jostain tietystä esineestä tai tapahtumasta tietoa. Yksi asiakas oli selvittämässä sukuhistoriaansa ja halusi tietää kuoliko eräs sukulainen yhden Rosenlewin valmistaman laivan kyydissä 1800-luvulla. Valitettavasti en löytänyt hänelle matkustajaluetteloa tai laivan mukana uponneiden ja kuolleiden luetteloa, mutta oli mielenkiintoista perehtyä myös Rosenlewin aikaisempaan tuotantoon ja tapahtumiin.

Intendentin kanssa keräämässä näyttelymateriaalia Porin Energian takapihalla. Kuva: Petra Nikula

Harjoittelun aikana tutustuin myös museon arkistointijärjestelmään, arkistointiin ja kevyeen esinekonservointiin ja esineiden käsittelyyn. Nykyään sattuu henkisesti kun näen jonkun koskevan esineisiin museoissa, ellei se ole erikseen sallittu. Vaikka vanhat esineet ovat usein kestäviä ja siksi säilyneetkin vuosisatoja, tuhoaa kosketus ja ihosta välittyvät bakteerit niitä nopeammin.

Museon perusnäyttely. Kuva: https://www.pori.fi/material/images/hallintokunnat/kulttuuriasiainkeskus/satakunnanmuseo/rosenlew-museo/5x55SepJR/rautaa041net.jpg

Ehdoton suosikkitehtäväni oli haastatella yhtä Rosenlewin pitkäaikaista työntekijää ja museollekin paljon kuvia sekä materiaalia lahjoittanutta Heikki Pälsiä. Tarkoitus oli mennä keräämään häneltä saatujen kuvien taustatietoja, eli kuvissa esiintyvien ihmisten nimet, kuvanottopaikka ja- aika. Loppujen lopuksi haastattelu venyi kolmeen tuntiin ja sain kuulla paljon mielenkiintoisia hetkiä hänen elämästään ja keskuudestamme poistuneesta vaimostaan. 80-vuotias Pälsi oli erittäin energinen ja halukas jakamaan muistojaan jotta ne eivät häviäisi hänen mukanaan. Hän muisti tapahtumien yksityiskohdat hämmästyttävän tarkasti ja sai minut häpeämään omaa muistiani kun en muista edes mitä söin eilen lounaaksi, saati sitten mihin kellonaikaan. Pälsin tapaamiset (kävin hänen luonaan kaksi kertaa) olivat yksi antoisimmista tapahtumista harjoitteluni aikana, ja varmasti hyvää kokemusta tulevia tutkimuksia ja mahdollisia työtehtäviä ajatellen. Hän oli niin hauskaa seuraa ja oikein huumorimiehiä, ja juttua olisi ollut vaikka mistä. Tämän jälkeen ymmärrän entistä paremmin olevani juuri oikealla ja tärkeällä alalla. Muistojen kerääminen on tärkeää, se tuottaa tietoa muille ja jakaminen iloa itselle. Harmi että toisella kerralla jouduin lähtemään kesken mielenkiintoisen tarinan työpaikkaromansseista, mutta toivottavasti tapaan hänet vielä uudelleen.

Harjoitteluni Rosenlew­museossa oli erittäin antoisa ja tunnen saaneeni siitä myös paljon uutta itseluottamusta ja alan kokemusta. Leila Stenroos oli erinomainen ohjaaja ja sain hyvin palautetta ja korjausehdotuksia jokaisesta työstäni. Viihdyin museolla ja oli hienoa päästä tutustumaan myös avoinnapitohenkilökuntaan sekä muihin museon työntekijöihin.

 

Linkki Teollisuus oli, teollisuus on -näyttelyn kuvaukseen: https://www.pori.fi/kulttuuri/museot/rosenlew-museo/uutiset/2016/09/teollisuusoli.teollisuuson-nayttelyavautuu.html#.WHzA5BuLQ2w

Kulttuuriperinnön pääaineopiskelija ja museologian sekä kulttuuri- ja elämysmatkailun sivuaineopiskelija

Petra Nikula

 

© 2024 Humanistina Porissa

Theme by Anders NorenUp ↑