Kaikki kirjoittajan kamamo artikkelit

Ruokavalio ja paino

Yleinen

Liikunnan ohella on ruokavaliolla tärkeä merkitys, ellei jopa tärkeämpi merkitys, painonhallinnassa. Energiaa on helppoa ja nopeaa syödä. Neljäsosa kevyttä työtä tekevän naisen energiantarpeesta, 500 kcal, täyttyy syömällä pienen levyn (100 g) suklaata, minipussin sipsejä (100g) tai reilun palasen voileipäkakkua. Saman määrän kuluttaminen liikkumalla vaatii sen sijaan enemmän aikaa ja yritystä, noin tunnin verran voimistelua tai sauvakävelyä.

Painonhallitsija valitsee vähärasvaisia elintarvikkeita

Ruokavalion koostumuksella eli millaisia ruokia syö, ja ateriarytmillä eli kuinka usein syö on merkitystä painonhallinnassa. Rasvasta (9 kcal/g) saa kaksi kertaa enemmän energiaa kuin kahdesta muusta energiaa tuottavasta ravintoaineesta, proteiineista ja hiilihydraateista (4 kcal/g). Myös alkoholista saa huomaamatta paljon energiaa (7 kcal/g). Ensimmäiseksi kannattaa siis valita ruoista vähäenergiaiset vaihtoehdot eli mm. maitovalmisteet vähärasvaisina tai rasvattomina ja liha vähärasvaisena sekä karttaa runsaasti rasvaa sisältäviä ruokia kuten sipsejä, suklaata, rasvaisia makeita ja suolaisia leivonnaisia. Rasvaa toki tarvitaan, varsinkin sen pehmeässä muodossa, joten loraus kasviöljyä salaatinkastikkeessa, pieni määrä kasvirasvalevitettä leivällä ja pieni annos rasvaista kalaa, kuten lohta pari kertaa viikossa on paikallaan turvaamaan pehmeiden, hyvien rasvojen ja rasvaliukoisten vitamiinien saantia. Rasvoista on tulossa ihan oma juttunsa – seuraa blogiamme!

Proteiineista voi olla hyötyä painonhallinnassa

Entä proteiinit ja hiilihydraatit? Molempia tulee lähes kaikessa ravinnossa. Hiilihydraatteja saadaan viljavalmisteista, kasviksista, hedelmistä, maitotuotteista. Proteiinia saadaan lihasta, kalasta tms. ja maitovalmisteista, mutta myös esimerkiksi viljasta ja palkokasveista. Ravitsemussuosituksissa onkin lähdetty sille linjalle, että monipuolinen ruokavalio turvaa parhaiten myös monipuolisen ja tasapainoisen ravintoaineiden saannin. Tällöin myös suojaravintoaineita eli vitamiineja ja kivennäisaineita sekä välttämättömiä rasvahappoja ja aminohappoja (proteiini osasia) saadaan ravinnosta riittävästi. Tämä ruokavalio sopii siis painonhallitsijallekin! Ykkösenä ruokavaliossa tulevat kasvikset! Tätä täydennetään marjoilla ja hedelmillä, täysjyväviljalla, rasvattomilla maitovalmisteilla ja kohtuullisella määrällä lihaa, kanaa ja kalaa. Ravinnosta saatavaa proteiinia tarvitaan moniin tehtäviin elimistössä, mm. kudosten rakennusaineeksi ja monien elimistön toimintaa säätelevien yhdisteiden tuottamiseen. Proteiinia pidetään hyödyllisenä myös painonhallinnassa. Proteiinia saadaan suomalaisesta ruokavaliosta riittämiin ja helposti runsaastikin. Normaalisti noin 1 g per painokilo proteiinia on jo reilustikin tarpeeseen nähden, laihduttajalle hivenen suurempi määrä voi olla hyödyllinen. Tämän määrän proteiinia saa ihan tavallisista elintarvikkeista huolehtimalla, että jokaisella aterialla, myös välipaloilla on proteiinin lähteitä (vähärasvaista lihaa, kalaa, rasvattomia maitotuotteita tms.).

Aterioita säännöllisesti

Useimmiten avain onnistuneeseen painonhallintaan piilee säännöllisissä ruokailutottumuksissa. Säännölliset, ateriat pitävät yllä kylläisyyden tunnetta. Jos ateriaväli jää pitkäksi, tulee helposti syötyä liikaa tai vääränlaista ruokaa – jotain nopeaa, josta tulee helposti paljon energiaa. Välipalat täydentävät päivän pääaterioita, Tärkeää on joka tapauksessa mitä syö ja kuinka paljon. Aterioiden koostamisen ohjeeksi sopii vanha tuttu lautasmalli, josta tässäkin blogissa on aiemmin kerrottu. Onko sinun aterioillasi aina puolet kasviksia?

Miksi ylipainoa kertyy?

Ravitsemus, Yleinen

Monet elintapoihin liittyvät tekijät vaikuttavat ylipainon kertymiseen. Periaatteessa on kysymys saannin ja kulutuksen välisestä tasapainosta. Paino pysyy tasaisena, kun syödystä ruuasta saatava energian määrä on tasapainossa kulutetun (liikkuminen, liikunta tms.) energian määrän kanssa pitkällä aikavälillä. Syömisen lisääntyminen ja/tai kulutuksen väheneminen johtavat painon kertymiseen. Pienet heilahtelut tasoittuvat ajan mittaan, mutta toisaalta toistuva suurempi syödyn ruuan määrä (esimerkiksi pulla iltapäiväkahvilla tai kermajuusto voileivillä päivittäin) tai satunnaisetkin suuret ”piikit” (herkkuja pikkujoulussa, jouluaterialla, tapaninpäivän illallisella, uuden vuoden juhlissa, loppiaisena…) voivat kostautua painon nousuna. Myös toistuva liikunnan väheneminen vaikkapa pitkäkestoisen sairastumisen tai loukkaantumisen seurauksena voi näkyä painon nousuna.

Ruokavalion koostumuksella eli millaisia ruokia syö, ja ateriarytmillä eli kuinka usein syö, sekä liikkumisella on merkitystä painonhallinnassa. Nykyään puhutaankin painonhallinnasta eli tietoisesta syömisen ja liikkumisen tarkkailusta tai seurannasta, jossa on tavoitteena ylläpitää normaalipainoa. Myös laihduttaja pyrkii hallitsemaan painoaan, tavoitteena silloin on laihduttaa pois kertyneitä ylimääräisiä kiloja. Verrattain pienikin painon pudotus, 5-10 % eli 90 kg painavalla 4.5-9 kg painon pudotus tuo selvää terveyshyötyä. Tämä painon pudotus voi jo näkyä alentuneina veren kolesteroli- ja sokeriarvoina.

Ravinto ja liikunta ovat molemmat tärkeitä painonhallinnassa. Liikunnan (liikunnan harrastamisen) lisäksi arjessa tapahtuva liikkuminen ja fyysinen aktiivisuus ovat tärkeitä. Arkitoiminnoissa, kuten puutarhanhoidossa, portaiden kävelyssä hissin sijaan tai tekemällä kauppamatkan kävellen voi kulua yllättävän paljon energiaa. Arkitoimintoja tehdään joka päivä ja jopa useita kertoja päivässä, kun taas varsinaisia liikuntasuorituksia on yleensä muutamia kertoja viikossa. Liikkumaan on hyvä oppia jo pienestä pitäen, mutta uusia tapoja ja tottumuksia oppii myös aikuisena. Yllättävän nopeasti ihminen tottuu uusiin tapoihin olivatpa ne liikunta- tai ruokatottumuksia! Koetapa vaihtaa kevytmaito ykkös-maitoon ja lopulta rasvattomaan maitoon. Hetken päästä rasvaton maito maistuu parhaimmalle. Viime aikoina on tullut kotikäyttäjienkin ulottuville uusia ja hauskoja välineitä mm. erilaisia aktiivisuusrannekkeita tai mobiilisovelluksia mm. liikkumisen seurantaan ja lisäämiseen. Kannattaa kokeilla!

Ruokavaliosta jatketaan seuraavassa blogi-kirjoituksessa!

Ylipaino naisilla

Yleinen

Seuraavien viikkojen aikana tulemme käsittelemään blogissamme aihetta, joka on hyvinkin yleinen suomalaisilla naisilla, nimittäin ylipaino. Kirjoituksissa kerromme mm. ylipainon yleisyydestä, ylipainon syntyyn vaikuttavista tekijöistä, kuten ravinnosta, ruuanvalinnasta ja geenien ja ympäristön osuudesta. Ja koska tutkimuksemmekin kohteena on raskaana olevat äidit, myös ylipaino raskauden aikana on yhtenä blogin aiheena.

Ylipainon määrittäminen

Painoindeksiä eli BMI:tä (Body Mass Index) ja vyötärönympärysmittaa käytetään yleisesti luokitteluperusteina ylipainon määrittelyssä. Indeksin laskeminen on yksinkertaista: paino jaetaan pituuden neliöllä eli:

                      paino kg                                                                                                                                 BMI= pituus (m) x pituus (m)

Esimerkkinä: painoni on 65kg, pituuteni 1.60 m; BMI 65/(1.6 x 1.6)= 25.4

Ylipainon raja-arvo on BMI:lle 25.0 kg/m2 tai yli ja lihavuuden raja-arvo on 30.0 kg/m2.

Vyötärönympärysmittaa käytetään arvioimaan keskivartaloon (vatsaontelon alueelle ja sisäelimiin) sijoittuvaa liikarasvaa ja vartalolihavuutta (”omenalihavuus”). Naisilla vyötärönympäryksen tavoitemitta on alle 80cm, vyötärölihavuuden raja-arvo on 90cm. Myös vyötärön ja lantion ympärysmittojen suhdetta voidaan käyttää kun arvioidaan lihavuustyyppiä. Näitä kuvaavat ne tutut omena-ja päärynävartalot.

Ylipaino on naisilla yleistä

Suomessa naisten painoindeksi on noussut 1980-luvulta alkaen, kuitenkin viimeisen viiden vuoden aikana tilanne on tasaantunut: naisten painoindeksi väestöstä mitattuna keskiarvona ei ole enää noussut, lihavien ja vyötärölihavien naisten osuus ei ole lisääntynyt ja ylipainoisten määrä on jopa laskenut. Tämä kertoo todennäköisesti parantuneista elintavoista ja yleisesti lisääntyneestä mielenkiinnoista terveyteen ja hyvinvointiin. Uusimman (2012) väestötutkimuksen mukaan noin puolet naisista (46 %) oli painoindeksin perusteella ylipainoisia ja lihavia oli noin viidennes (19 %). Vyötärölihavia eli kun vyötärönympärys on yli 90cm naisia oli 30 % eli heillä vyötärönympärys ylittää 90cm. Lihavuus ja etenkin vyötärölihavuus kasvattaa monien sairauksien ja oireyhtymien riskiä: sisäelinten ympärille kertyneen rasvan on todettu altistavan mm. tyypin 2 diabetekselle, verenpainetaudille, unihäiriöille, metaboliselle oireyhtymälle ja sydänsairauksille. Naisilla vyötärölihavuus mm. voi lisätä lisäksi kuukautiskierron häiriöitä, liikakarvoitusta ja alentaa hedelmällisyyttä.

Ylipainon taustalla useita tekijöitä

Lihavuuden ja ylipainon taustalla on useita tekijöitä: elämäntapatekijöistä kulutustottumukset eli ravinnon laatu ja määrä vaikuttavat kuten myös työ -ja arkiliikunnan vähentyminen. Painoon vaikuttaa myös elimistön aineenvaihdunnan säätelyyn liittyvät tekijät ja jotkin sairaudet. Lievääkin ylipainoa suositellaan hoidettavan ja jo pieni painonpudotus, 5-10 %, vaikuttaa hyödyllisesti ehkäisemällä lihavuuteen liittyviä vaaratekijöitä. Laihduttaminen elintapoja muuttamalla tai jo ylipainon kertymisen ennaltaehkäisy lisää naisten terveyttä ja hyvinvointia. Raskauden aikana ylipainoa ei suositella hoidettavan, imetyksen aikana voi laihduttaa maltillisesti, mutta varsinaisen laihduttamisen aika on vasta imetyksen loppumisen jälkeen. Raskausajan painonhallintaan soveltuvat yleiset ravitsemussuositukset raskaana oleville naisille. Näistä olemme kertoneet blogissamme jo aiemmin.

Päivä synnytyssalissa

Raskaus, Yleinen

Olen naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri ja työskentelen TYKS:ssä raskaana olevien parissa 50 prosenttia työajastani. Työpisteeni vaihtelee jonkin verran päivästä toiseen, koska olemme päätyneet työkavereiden kanssa kiertävään työnjakoon. Vaihtoehtoisia työpisteitämme ovat synnytyssali, äitiyspoliklinikka ja raskaana olevien osasto, johon kuuluu myös toinen lapsivuodeosastoistamme. Kaikilla työpisteillä on omat hyvät ja haastavammat puolensa, mutta seuraavaksi kerron synnytyssalityöstä, jossa työ on erityisen vaihtelevaa, ennakoimatonta ja siksi kiinnostavaa.
Synnytys on luonnollinen tapahtuma, joka ei hyvin sujuessaan lääkäriä kaipaa. Rauhallisena päivänä salissa on pari tervettä uudelleensynnyttäjää, joiden synnytykset ovat käynnistyneet spontaanisti täysiaikaisina ja etenevät normaalisti. Lääkäriä saatetaan tarvita ehkä kohdunkaulan puudutukseen ja loppupäivän voi vaikka suunnitella seuraavalla viikolla pidettävää esitelmää, perehtyä synnytysopilliseen kirjallisuuteen tai käydä erikoistuvan lääkärin kanssa lävitse perätila- tai kaksossynnytyksen hoitoa. Useimpina päivinä kuitenkin hommia lääkärilläkin riittää, onhan sairaalassamme synnytyksiä n. 4000 vuodessa. Tavallisimpiin synnytyslääkärin töihin kuuluvat mm. päätös käynnistystavasta tai antibioottihoidon tarpeesta, lapsivesikalvojen puhkaisu, sikiön tarjonnan tarkistus, ennalta sovittu keisarileikkaus tai ehkä kevyt imukuppiulosautto ponnistusvaiheen pitkityttyä. Toki vastuullista ja tärkeää työtä, muttei erityisen jännittävää, kun päätöksiä ja toimenpiteitä ehtii rauhassa pohtia ja kokemusta on. Kaikki synnytyssalityötä tekevät tiedostavat kuitenkin alati, että rauhallinen tilanne voi äkisti muuttua ja siihen varaudutaan. Erityisesti päivystysaikaan tilanteiden kasautuminen on tavallista, kun miehitys tai ennemminkin naisitus on pienimmillään. Yhdessä synnytyshuoneessa sikiön sydänäänet laskevat, toisessa synnyttäneellä ilmenee runsas vuoto eikä istukka irtoa, kolmannessa ponnistaa äiti kaksosia ja poliklinikalla odottaa pari potilasta rauhallisemmissa merkeissä. Näissä tilanteissa kokeneenkin päivystäjän pulssi nousee väistämättä, vaikkei yhdelläkään äidillä tai lapsella loppujen lopuksi olisikaan hätää: uhkaavatkin tilanteet usein korjaantuvat spontaanisti tai kevyin, mutta rivakoin toimenpitein. Päivystävä lääkäri tuntee kuitenkin vastuunsa raskaana erityisesti aamuyöllä valitettavan lyhyestä, mutta syvästä unesta herätessään ja joutuessaan nopeaan päätöksentekoon ja melko usein myös toimenpidettä suorittamaan. Vaakakupissa on sekä äidin että lapsen terveys. Vastasyntyneellä on koko elämä edessään ja sen aloitukseen halutaan antaa mahdollisimman hyvät eväät. Synnytyssalityö on onneksi tiimityötä parhaimmillaan: niin kätilöt, lastenhoitajat kuin lääkärikollegatkin ovat alansa rautaisia ammattilaisia ja näyttöön perustuvia ohjeistuksia on tilanteeseen kuin tilanteeseen. Siksi perinataalikuolleisuus (kohtukuolemat 22 raskausviikon jälkeen + alle viikon iässä kuolleet vastasyntyneet) onkin Suomessa vain n. 5 tuhatta syntynyttä lasta kohti (5 ‰). Ei voi kieltää, ettemmekö kokisi onnistumisen tunnetta ja ylpeyttä, kun voimme edesauttaa taas yhden pienokaisen astumista maailmaan turvallisesti. Perheiden ilo on helppo jakaa. Työn palkitsevuus onkin se, mikä auttaa jaksamaan vastuuta, kiirettä ja unen puutetta.
Tutkimustyö on hyvää vastapainoa kiireiselle klinikkatyölle. Työ on omaehtoista ja vastuu luonteeltaan erilaista. Molemmat työt kuitenkin tukevat toisiaan eikä lääketiede edisty ilman tutkimustyötä. Näyttöön perustuvaa hoitoa on kehitettävä jatkuvasti, jotta äidit voisivat vielä entistä turvallisemmin olla raskaana ja synnyttää terveitä lapsia. Eikö olekin hienoa, että voimme olla mukana kehittämässä jotain uutta?

Outi Pellonperä

Monipuolista ruokaa vauvalle

Lapsi, Ravitsemus, Yleinen

Lapselle suositellaan annettavaksi ainoastaan rintamaitoa puolen vuoden ikään saakka. Imetystä muun ruoan ohella olisi hyvä jatkaa vuoden ikään saakka. Lisäruokien antamisen voi aloittaa yksilöllisen tarpeen mukaisesti neljän – kuuden kuukauden iässä.

Lapsen voi totuttaa jo pienestä pitäen monipuoliseen kasvisvalikoimaan, esimerkiksi porkkana, kukkakaali, kesäkurpitsa, maissi ja kurkku ovat vauvalle sopivia kasviksia.

Marjoista sopivat vadelmat, mustikka, herukat, karviaiset, puolukka ja ruusunmarja. Hedelmistä sopivat omena, banaani, luumu, päärynä, persikka, aprikoosi. Marjat ja hedelmät annetaan aluksi soseina (aikaisintaan neljän kuukauden iässä), sitten raasteina ja tuorekiisseleinä noin kahdeksan kuukauden iästä alkaen.

Vauva tarvitsee lihaa, mutta vain pieniä määriä. Alkutotuttelussa noin 1 tl ja alle yksivuotiaallekin riittää vielä 1-1.5 rkl lihaa ateriaa kohti. Liha voi olla punaista lihaa (sika, nauta), broileria ja myös kalaa sekä munaa voi antaa noin viiden kuukauden iästä lähtien. Kalaa olisi hyvä tarjota parilla kolmella aterialla viikossa.

Myös viljaa voi antaa lapselle viiden kuukauden iästä alkaen. Makoisan puuron saa täysjyväviljasta
vaihdellen: kaura, ohra, vehnä, ruis, riisi ja myös: tattari, hirssi ja maissi sopivat vauvalle. Puuroa voi ohentaa äidinmaidonkorvikkeella, tai jos rintamaitoa on runsaasti tarjolla, niin rintamaidolla.

Kun vauva saa rintamaitoa tai äidinmaidonkorviketta, ei hän tarvitse rasvalisää ruokaan. Jos energian saanti jää riittämättömäksi, saa rasvalisästä nopeasti lisäenergiaa. Rasvan laatu on tärkeää jo vauvalle, kasviöljy tai margariini ovat hyviä vaihtoehtoja.

Ensimmäisen ikävuoden lopulla lapsen ruokavalio on jo monipuolistunut ja hän saa päivittäin aterioilla vaihtelevasti ruokia eri ruokaryhmistä. Tätä hyvää ruokavaliota voi jatkaa edelleen ensimmäisen ikävuoden jälkeenkin ja edelleen tottua uusiin makuihin yhdessä muun perheen kanssa.

Vauva tarvitsee kiinteää ruokaa puolen vuoden iässä

Imetys, Lapsi, Ravitsemus

Noin puolen vuoden iässä vauva tarvitsee muutakin ruokaa kuin rintamaitoa. Jos lapsi kasvaa nopealla vauhdilla, saattaa hän tarvita lisäruokaa jo aiemmin – neljän, viiden kuukauden iässä. Suosituksena on antaa lapselle ainoastaan rintamaitoa puolen vuoden ikään ja jatkaa imetystä vuoden ikään saakka. Lisäruokien antaminen aloitetaan kuitenkin yksilöllisen tarpeen mukaisesti. Imetyksen jatkuvuuden kannalta saattaa olla parempi antaa vauvalle lisäruuaksi soseruokaa kuin siirtyä käyttämään äidinmaidonkorviketta tai vellejä. Tarjoamalla vauvalle lisäruokia, turvataan mm. riittävä energian, proteiinien ja raudan saanti. Sikiökautena kertyneet rautavarastot riittävät noin puolen vuoden ikään saakka, jolloin lapsi tarvitsee rautaa lisäruuasta, mm. lihasta.

Vauvan ruokavaliota laajennetaan neljän – kuuden kuukauden iässä hitaasti, yhdellä, kahdella uudella ruoka-aineella viikkoa kohti. Kun ruoka-aineet annetaan yksitellen, on mahdollista havaita helposti mikäli joku ruoka ei sovi vauvalle. Pikkuhiljaa makuannoksia suurennetaan ateria-annoksiksi. Aluksi ruoka tarjotaan vauvalle kypsennettyinä, hienojakoisina soseina. Pikkuhiljaa voi ruokaan jättää purupaloja ja noin kahdeksan kuukauden iässä voi vauvalle antaa jo tuoreraasteita ja siten totutella häntä jo isomman lapsen ruokavalioon. Myös lehmänmaitoa, aluksi ruuanvalmistuksessa tai hapanmaitovalmisteina voi alkaa antaa pieninä määrinä 10 kuukauden iässä. Rintamaito, tai sen puuttuessa äidinmaidonkorvike on kuitenkin pitkälti vauvan ruokavalion perusta ensimmäisen ikävuoden aikana.

Lapsen voi totuttaa jo pienestä pitäen monipuoliseen ruokien valikoimaan, esimerkiksi erilaisiin kasviksiin ja marjoihin. Toisaalta muutamakin lisäruoka on riittävä turvaamaan vauvan ravintoaineiden tarpeen, kun ruuat valitaan monipuolisesti kaikista ruokaryhmistä. Kasvis- ja marja- ja hedelmäsoseita sekä perunaa voi vauvalle antaa neljän kuukauden iästä alkaen. Lihaa ja viljapuuroa sekä kalaa voi vauvalle antaa viiden kuukauden iästä alkaen. Mikäli imetys sujuu hyvin ja vauva kasvaa hyvin, kannattaa imetystä jatkaa ja vasta lähempänä puolta vuotta aloittaa tarjoamaan vauvalle kiinteitä lisäruokia.

Yksinomaan imetetty tai pelkkää äidinmaidonkorviketta saava vauva ei juuri tarvitse vettä. Lisäruokien aloituksen jälkeen lapselle on hyvä tarjota aterioilla vettä mukista tai nokkamukista. Alle yksivuotiaan ruokaan ei lisätä suolaa. Makua saa halutessa paitsi itse raaka-aineita, esimerkiksi kasviksista, niin suolattomista yrttimausteista. Alle yhden vuoden ikäiselle vauvalle ei tarjota nitraattipitoisia ruokia, kuten punajuurta ja lanttua.

Yhden vuoden iästä alkaen lapsi siirtyy pitkälti tavalliseen perheen ruokailuun. Toki vielä kestää aikansa ennen kuin lapsi oppii omatoimiseksi ruokailijaksi ja apua ruuan pilkkomisessa ja ruokailussakin tarvitaan vielä pitkään. Tutkimusten mukaan lapsen ruokavalion ravintoainesisältö heikkenee, kun lapsi siirtyy syömään samaa ruokaa kuin muukin perhe. Esimerkiksi suolan ja sokerin määrä ruokavaliossa kasvaa reippaasti. Tässä kohtaa muun perheen olisikin hyvä siirtyä enemmän vauvan ruokailun suuntaan – eli huolehtia mm. monipuolisesta kasvisten käytöstä sekä pitää suolan ja sokerin määrät kohtuullisina.

Emmi-Kaisan toinen tutkimuskäynti

Yleinen
ek
Minkähän värinen pupu lähtee kotiin Emmi-Kaisan mukana tutkimuskäynnillä?

Emmi-Kaisa Mietoisista, 29 v, kävi toisella Raskausdiabetes ja Ravinto –tutkimuskäynnillään harmaana marraskuun päivänä. ”Kiva tulla taas käymään!”, sanoo iloinen Emmi-Kaisa tullessaan. Hän kävi ennen tutkimuskäynnille tuloaan antamassa laboratoriossa verinäytteen, josta hän saa tulokset kotiin parin viikon sisällä. Nyt käynnin aikana mitataan hänen kehonkoostumuksensa BodPod-laitteella ja siitä hän saa tulokset saman tien. ”On kiva saada tietoa omasta terveydestään ja kehostaan”, iloitsee Emmi-Kaisa. Myös käynnillä tehtävää ultraäänimittausta Emmi-Kaisa pitää tosi hyödyllisenä. ”Mukavaa saada kuulla, että vauvalla on kaikki hyvin ja että hän kasvaa niin kuin pitääkin. On rauhallisempi mieli odotella synnytystä”, Emmi-Kaisa miettii.
Emmi-Kaisa toi käynnille mukanaan täyttämänsä ruokapäiväkirjan, johon hän oli merkinnyt syömänsä ruoat ja juomat 3 päivän ajalta. Myös siitä hän saa palautteen kotiin. ”Ensimmäiselle käynnille täyttämästäni ruokapäiväkirjasta oli suuri hyöty myös sillä tavoin, että sen avulla pystyimme kartoittamaan syömistäni neuvolassa”, Emmi-Kaisa toteaa.
Alun perin Emmi-Kaisa lähti mukaan tutkimukseen, koska hän haluaa antaa oman osansa tutkimuksen hyväksi. ”Saa itselle hyvän mielen, kun voi olla
tulevaisuudessa hyödyksi muille”, hän sanoo.
”Tutkimuksessa mukanaolo ei ole vaatinut paljon resursseja itseltäni. Kannustan muitakin odottajia osallistumaan!”, kehottaa Emmi-Kaisa. Seuraavalle käynnille hän tulee vauvan kanssa ja vauva saa kiitoksena pehmeän pupujussin kotiin viemisenä!

Rintaruokinta on monella tapaa hyödyllistä vauvalle

Imetys, Yleinen

Vauvaa suositellaan ruokittavan rintamaidolla puolen vuoden ikään saakka ja imetyksen tulisi jatkua muun ruokinnan ohella vuoden ikään saakka. Lisäruokia aletaan antamaan vauvalle puolivuotiaana ja yksilöllisten tarpeiden mukaan voi lisäruokia tarjota jo hivenen aiemmin neljän kuukauden iästä alkaen.

Imetyssuositukset perustuvat tutkimushavaintoihin, joissa on todettu, että rintamaito tarjoa vauvalle ravintoaineita kasvuun ja kehitykseen, mutta myös terveyshyötyjä. Imetys mm. suojaa ripulilta ja hengitystieinfektioilta, erityisesti kansainvälisesti tarkasteltuna kehittyvissä maissa. Imetys edistää hermoston kehitystä ja näön kehitystä. Imetys, joka jatkuu vähintään kolme kuukautta, saattaa lisäksi suojata erilaisilta sairauksilta mm. allergioilta ja lihavuudelta. Lyhyt imetys puolestaan saattaa lisätä vaaraa sairastua tyypin 1 diabetekseen, keliakiaan tai tulehduksellisiin suolistosairauksiin.

Imetyksen terveyshyötyjä on haastavaa tutkia tieteellisten periaatteiden mukaisesti. Koska imetyksen hyödyt ovat niin selvät, ei ole mahdollista tehdä satunnaistettuja tutkimuksia, joissa osa äideistä ruokkisi lastaan rintamaidolla ja osa äidinmaidonkorvikkeella. Olemassa olevista tutkimuksista voidaan kuitenkin tehdä joitakin päätelmiä. Liian varhaisesta tai liian myöhäisestä lisäruokien aloittamisesta ei näyttäisi olevan terveyshyötyä lapselle.

Varhainen lisäruokien aloittaminen, alle kolmen kuukauden iässä on riskitekijä mm. allergian synnylle. Joku aika sitten Ruotsissa muutettiin imeväisten ruokinnan ohjeistuksia siten, että lapsille aloitettiin antamaan hyvin varhain viljaa sisältäviä vellejä. Pian todettiinkin keliakian yleistyminen pikkulapsilla. Sittemmin ruokintaruosituksia muutettiin uudelleen ja palattiin viljavellien sijasta suosittelemaan pikku-imeväisille viljattomia äidinmaidonkorvikkeita, kun lisäruokinta rintamaidon ohella oli tarpeen. Keliakia-epidemia taittui ruokinnan muuttuessa. Vastasyntyneen suolisto on siis vielä epäkypsä. Rintamaidon kautta vauva saa äidin muokkaamia proteiinien osasia sopivassa muodossa tukemaan suolistonsa kypsymistä.

Liian myöhäisestä lisäruokien aloittamisesta ei ole myöskään hyötyä. Esimerkiksi joissakin tutkimuksissa on todettu, että kun lisäruuat annetaan suositeltua 6 kk ikää myöhemmin, kehittyy lapselle herkemmin allergia. Imeväisiässä onkin todennäköisesti herkkyyskausi tai –kausia, jolloin tarvitaan ruuan mukana tulevia altistuksia ympäristön proteiineille, jotta lapsen elimistö oppii tunnistamaan ne normaaleiksi. Rintaruokinta tukee tätä toleranssin kehittymistä.

Mikä sitten on oikea aika antaa lapselle lisäruokia? Tästä ei ole täyttä selvyyttä, koska tutkimusten tekeminen on haasteellista. Jossain nykysuositusten lähimailla oltaneen pitkälti oikeissa suosituksissa. Olemassa olevaa näyttöä pohditaan parhaillaan työryhmässä ja uusista suosituksista vauvan ruokinnan osalta kuultaneen ensi vuoden puolella.

Jatan ensimmäinen tutkimuskäynti

Raskaus, Yleinen

Turkulainen Jatta, 24 v, kuuli Raskausdiabetes ja Ravinto –tutkimuksesta ensimmäisellä neuvolakäynnillään. ”Sain terveydenhoitajalta tutkimuksesta kertovan esitteen ja innostuin heti osallistumaan”, kertoo Jatta. ”Minusta on kiva olla tutkittavana. Ja ajattelen niin, että jos osallistumisestani on tulevaisuudessa hyötyä muille odottaville äideille, niin toki haluan auttaa! Ilman tällaisia tutkimuksia mitään uusia ravintosuosituksia odottaville äideille ei voida antaa”. Jatan isällä on tyypin 2-diabetes, joten hänellä on sukurasite diabeteksen puhkeamiseen, ja sekin innosti osallistumaan. Myös tutkimukseen kuuluva ylimääräinen ultraäänitutkimus ja lapsen painoarvion saaminen raskauden loppupuolella houkutteli osallistumaan.

Nyt ensimmäisellä tutkimuskäynnillä Jatalta mitattiin verenpaine ja kehonkoostumus. Hän myös täytti kyselylomakkeita koskien mm. syömiskäyttäytymistään ja liikkumistaan. Käynnille hän toi tullessaan täyttämänsä 3-päivän ruokapäiväkirjan, josta hän saa kirjallisen palautteen kotiin. Samoin verinäytteestään Jatta saa tulokset kotiin viikon sisällä. Niistä selviää hänen paastoverensokeri- ja –insuliiniarvot sekä ns. pitkäaikaissokeriarvo.

Käynniltä Jatta kertoi menevänsä kahvilaan syömään aamupalaa, koska verinäytteitä varten piti paastota yön yli. Kotiin viemisinä Jatta sai tutkimuskapselit ja purkin D-vitamiineja. ”Nähdään ensi kerralla”, huudahti Jatta iloisesti lähtiessään. Niin tehdään ja silloin Jatta onkin jo aloittanut äitiyslomansa.