Arkistot kuukauden mukaan: kesäkuu 2026

1900-luku

Valokuvia turkulaisten ylioppilaiden juhlista 1930-luvulla

Kommentoi
Juhlahumua Eemeli Reunan kuvaamana. Kuva: Eemeli Reuna, Atelier Alppila. Reprokuva: Eija Karnisto / Turun kaupunginmuseo. Finna.fi.

Turun yliopiston ylioppilaskunnalla (TYY) ja sen opiskelijoilla on ollut alusta lähtien vilkas ja säännönmukainen huvittelukulttuuri. Ylipäänsä ylioppilaat ovat olleet näkyvä osa kaupunkikulttuuria, johon he ovat jättäneet monia jälkiä. TYYn vuodesta 1922 alkanutta historiaa on kuitenkin valokuvattu varhaisvuosilta harvakseltaan erityisesti juhlakulttuurin näkökulmasta. Turun Ylioppilaslehden sivuilla on siitä välähdyksiä 1930-luvulta, mutta alkuperäiset kuvat eivät ole jääneet lehden tai ylioppilaskunnan arkistoihin.

Tästä syystä ilahduin, kun huomasin Turun kaupunginmuseon digitoineen yli neljäkymmentä valokuvaa TYYn 1930-luvulla järjestämistä erilaisista juhlista. Kuvat on ottanut Atelier Alppila -nimisen valokuvaamon yrittäjänä toiminut Eemeli Reuna, joka valokuvasi ylioppilaskunnan laskuun. Kuvia käytettiin esimerkiksi Turun Ylioppilaslehden kuvituksessa, mutta monikaan nyt digitoiduista kuvista ei päätynyt lehden sivuille. Valokuvaamonsa 1916 perustaneella Reunalla ei näytä olleen suoraa kytköstä ylioppilaskuntaan, vaan hurvittelevan nuorison kuvaaminen oli tilaustyö.

Valtaosa Reunan valokuvista on otettu sisätiloissa, mikä oli vielä tuolloin harvinaista. Ylioppilaskunnan juhlatilat olivat valaistuja, mutta samalla ilta-aikaan järjestettyinä kuitenkin vailla luonnonvaloa. Reuna käytti kuvissaan salamavalolamppuja, jotka olivat vielä 1930-luvun Suomessa varsin uutta teknologiaa. Kamerateknologia oli muutenkin edistynyt sisäkuvien näkökulmasta 1920- ja 1930-luvuilla. Objektiivit olivat aikaisempaa valovoimaisempia, sulkimet nopeampia ja filmit herkempiä. 

Sisätiloissa otetut valokuvat jakautuvat karkeasti kahteen luokkaan: virallisluoteisempiin kuviin kunnan tapahtumista sekä tilannekuviin, joissa asetelmat ja ideat ovat kenties syntyneet illan aikana. Jälkimmäisissä kuvissa ihmiset istuvat yleensä pöytien ääressä, sohvilla tai muuten vaan poseerasivat spontaanin oloisesti Reunan kameralle. Virallisemmat poseerauskuvat taas henkivät tunnelmaa asialleen omistautuneista ylioppilaista.

Juhlakuvissa ihmiset olivat luonnollisesti iloisia ja tunnelma oli vapautunut. Valokuvissa esiintyvät naiset ja miehet olivat ylioppilaskunnan aktiiveja, mikä osaltaan selittää kuvissa pilkehtivää toverillisuutta. Osa kuvista on otettu ylioppilaskunnan tai maakuntakerhojen vuosijuhlissa tai muissa virallisemmissa tapahtumissa, osa taas naamiaisissa tai rapujuhlissa. 

Toverillisuutta höystettiin 1930-luvulla jo avoimesti alkoholilla, toisin kuin vielä edellisellä vuosikymmenellä, jolloin alkoholitarjoilut piti pitää piilossa. Avoimen alkoholinkäytön ja tupakoinnin vastapainona ylioppilaskunnan piirissä toimi myös aktiivinen raittiusseura T.Y.R.Y., jonka tilaisuuksissa juotiin erityisesti piimää. Myös tällaisia hetkiä on tallentunut Reunan kameraan.

Topi Artukka

Lähteet:

Atelier Alppilan valokuvat, Turun kaupunginmuseon kokoelmat, 1930-luku, https://www.finna.fi/Search/Results?lookfor=%22Atelier%20Alppila%22&type=Author 

Turun Ylioppilaslehti, vuosikerta 1936.

Artukka, Topi, Liisa Lalu, Otto Latva & Panu Savolainen: Tyylikkäät vuodet. Turun yliopiston ylioppilaskunta 100 vuotta. TYY, Turku 2022.

Ijäs, Minna (toim.): Kuvalähde. Valokuvia Turun museokeskuksen kokoelmista. Turun museokeskus, Turku 2016.

Männistö-Funk, Tiina: Itse tehty moderni. Gramofoni, polkupyörä ja valokuvaus suomalaisten elämässä 1880-luvulta 1940-luvulle. Turun yliopisto, Turku 2014.

Eemeli Reunan valokuvia Turun kaupunginmuseon kokoelmista:

Reprokuvat: Eija Karnisto / Turun kaupunginmuseo.
1900-luku

”Leikitellen ensimmäisenä perille”

Kommentoi
Kilpajuoksua Turun Urheilupuistossa 1914. Kuva: Lizzie ja August Blombergin kokoelma, Turun kaupunginmuseo, Finna.fi.

Helluntaiviikonloppu 1914 oli poikkeuksellinen. Aurinko helli yleisöä, joka oli kokoontunut Urheilupuistoon seuramaan I.F.K.:n kansallista urheilukilpailua. Kolmen päivän kuluessa kisattiin juoksu- ja kenttälajien lisäksi pyöräilyssä ja moottoripyöräilyssä. Kisoissa pelattiin myös jalkapallo-ottelu Helsingin ja Turun I.F.K:n välillä, vaikkakin Turun Sanomien toimittaja totesi sen tasosta, että ”huonompaa ottelua ei täälläkään juuri ole pelattu”. Urheilulajien joukossa oli myös erikoisuuksia, kuten sadan jaardin juoksu.

Poikkeukselliseksi kisan teki nuori lahjakkuus, joka herätti kaikkien huomion sunnuntaina 31. toukokuuta. Kun lehdistössä muutoin lähinnä lueteltiin voittajat ja tulokset, kaikissa raporteissa kuvattiin sitä ylivoimaa, jolla 16-vuotias juoksijalupaus Paavo Nurmi oli voittanut alle 18-vuotiaiden 3000 metrin juoksun. Åbo Underrättelser kertoi, miten Nurmi karkasi toiseksi viimeisen kierroksen alussa joukosta hämmästyttävän kevyesti ja saavutti voiton muutaman kymmenen metrin erolla. Sosialisti-lehti kuvasi, miten ”Nurmi voitti juoksun aivan ylivoimaisesti pitkällä ja voimakkaalla loppupinnistyksellään”. Turun Sanomat korosti, miten Nurmen ”loppupinnistys oli aivan erikoinen”.

Paavo Nurmen 3000 m:n juoksua kuvattiin Turun Urheiluliiton lehdessä. Tekstissä juoksu on ajoitettu lauantaille 30.5., mutta se juostiin sunnuntaina 31.5.1914. Kuva: Kisa-Torvi 5/1914., Kansalliskirjasto.

Turun Urheiluliiton jäsenlehti Kisa-Torvi oli syystäkin ylpeä, sillä vuonna 1897 syntynyt Nurmi oli liittynyt Urheiluliittoon vasta aiemmin samana vuonna. ”Kunniata niitti 16-vuotias jäsenemme Paavo Nurmi”, lehti totesi ja jatkoi kuvaamalla, miten Nurmi oli tullut ”aivan leikitellen ensimmäisenä perille ajalla 10 min. 06,9 sek. joka vertailun vuoksi on ainoastaan 24,4 sek. huonompi piirin kevätjuhlassa samalla matkalla ’täysmittaisten’ juoksussa ensimmäiseksi saapuneen paimiolaisen A. Marttilan tulosta”.

Nurmen ylivoimaa osoitti se, että toiseksi tullut Fredrik Karlsson jäi viimeisillä kierroksilla lähes kymmenen sekuntia.

Kaikki tämä oli kuitenkin vasta alkusoittoa. Nurmi täytti 17 vuotta 13. kesäkuuta 1914. Ensimmäisen Suomen ennätyksensä hän juoksi Turussa vuonna 1920. Menestyksen vuodet olivat edessä.

Hannu Salmi

Lähteet:

”I.F.K.;n kilpailut”, Turun Sanomat 3.6.1914.

”I.F.K.:s stora idrottsfest”, Åbo Underrättelser 2.6.1914.

”I.F.K.:n urheilukilpailut”, Sosialisti 2.6.1914.

Kisa-Torvi, näytenumero 1914.

Kisa-Torvi 5/1914.

1400-luku

Turun oma messukirja

Kommentoi

Turun keskiaikaisessa hiippakunnassa oli ilmeinen ongelma: papit olivat hankkineet liturgisia käsikirjoituksia kuka mistäkin, mikä tarkoitti että hiippakunnan jumalanpalveluselämässä oli sisällöllistä variaatiota. Piispa Konrad Bitz (piispana 1460–1489) vaikuttaa tarttuneen ongelmaan tehokkaimmin aikana, jolloin jo saattoi turvautua painokoneen apuun. 1400-luvun lopulta säilyneiden Missale-käsikirjoituskatkelmien runsaudesta on päätelty, että hän aikaansai hiippakunnan suuren liturgisen yhtenäistämishankeen. Bitz mahdollisesti teki seurakuntien puolesta yhteistilauksen lyypekkiläiselle kirjanpainajalle Bartholomeus Gothanille, joka painoi Missale Aboensena tunnetun teoksen Lyypekissä vuonna 1488. Tämä Missale Aboensena tunnettu, Turun hiippakunnan oma messukirja, sisältää tekstit ja ohjeita messun viettämiseen kalenterivuoden mukaisessa järjestyksessä.

Missale Aboensen aloituskuva, vesivärikopio Museovirastossa. Kuva: Finna.fi.

Missale Aboensen alkulauseet, jotka kirjan tilaaja piispa Bitz on muotoillut, antavat ymmärtää, että painettu messu perustui Turun hiippakunnassa vakiintuneelle liturgiselle kaavalle. Uuden painetun kirjan tavoitteena oli Bitzin tekstin mukaan korjata ja yhdenmukaistaa eri seurakunnissa vallinneita, ilmeisen vaihtelevia messukäytäntöjä. Painetun aineiston lisänä oli edelleen käsikirjoituslisäyksiä, jotka voivat viitata tarpeeseen muokata liian yleisestä liturgisesta kulttuurista tulevaa traditiota vastaamaan hiippakunnan omintakeisia piirteitä.

Missale Aboense -kirjassa on jotakin merkkejä, jotka viittaavat siihen, että tekstikokonaisuutta on muokattu juuri Turun hiippakuntaan sopivaksi, kuten kirjan aloitussivu, sitä seuraava kalenteri, osio ”Kuningaskunnan patronusten juhlapäivään” (De festo patronorum regni) ja sekvenssit ”pro ecclesia aboensis”. 

Aloitussivua hallitsee puupiirros, johon on kuvattu hiippakunnan suojeluspyhimys Henrik sekä hänen seuranaan itse piispa Konrad Bitz ja tuomiorovasti Magnus Nicolai Stjernkors (Maunu Särkilahti). Kalenterin tunnistaa hiippakunnalle tehdyksi etenkin kahdesta siihen merkitystä juhlasta: tuomiokirkon pyhittämisjuhlasta (Dedicatio ecclesie) ja Pyhän Henrikin translaatiopäivästä (Translatio Henrici), jotka ovat peräkkäisinä päivinä 17. ja 18. kesäkuuta. Kuningaskunnan suojeluspyhimykille nimikoidussa osassa suurin osa on yleisiä pohjoismaisia pyhimyksiä, eikä erityisesti Ruotsin valtakuntaan yhdistettäviä. Turun tuomiokirkolle nimetty osio ei sekään vaikuta kovin erityiseltä; se sisältää tyypilliset dominikaanisääntökunnan liturgiassa käytetyt, suositut laulut. 

Matti Parvio onkin esittänyt, että Missale Aboense -painoksen viimeisen osion otsikkoon olisi vain lisätty viimeiseksi sanat pro ecclesia Aboensis. Kysymykseen miksi näin on tehty ja miksi sekvenssit haluttiin omistaa juuri tuomiokirkolle, ei ole vastausta. Ehkä messukirjan lopussa haluttiin palata sen alussa luotuun illuusioon Turun hiippakunnan omasta liturgiasta: olihan puupiirroksen kunniapaikalla Turun hiippakunnan suojeluspyhimys Henrik kädessään kirja ja jaloissaan murhamies Lalli.

Marika Räsänen 

Teksti pohjautuu teokseen Sari Katajala-Peltomaa, Anna-Stina Hägglund, Sofia Lahti ja Marika Räsänen, Pyhimys naapurissa. Kuinka uskoa elettiin ja koettiin keskiajan Suomessa. Gaudeamus 2026.