1500-luvulle tultaessa Turun piispa Hemmingin (n. 1290–1366) pyhimysmaine oli kasvanut Turun hiippakunnassa ja Uppsalan arkkihiippakunnassa siihen mittaan, että häneen liittyviä ihmeitä oli koottu riittävästi ja kanonisatioprosessi saattoi alkaa. Translaatiojuhlassa kesällä 1514 Hemmingin ihmeitä luettiin Turussa ääneen juhlaväelle. Ei ole tiedossa, oliko ihmekokoelmasta vain käsikirjoitusversioita vai oliko siitä jo kenties tehty kirjapainokopioita. Yhtäkään kappaletta ihmekokoelmasta ei valitettavasti nykyään tunneta. Niinpä ei myöskään ole tiedossa, olisiko ihmekokoelma ollut kuvitettu.

Myös Hemmingin kuvat loistavat poissaolollaan. Ainoat todennäköisesti häntä esittävät kuvat ovat hänen piispallisessa sinetissään sekä Urjalan kirkon alttarikaapin paneelimaalauksessa. Myös Turun tuomiokirkossa on melko varmasti ollut pysyvästi vähintään yksi kuva Hemmingistä, esimerkiksi kaiverruksena tai reliefinä hänen hautansa kannessa, mutta sellaista ei ole säilynyt.

Translaatiojuhlan suunnitelmassa kuvaillaan, millaisia kuvia Hemmingistä piti valmistaa juhlaa varten. Kaupungille teetettäisiin satoja pienempiä painokuvia, mutta myös kirkossa kuvia olisi useita, kaikissa ovissa ja pylväissä sekä pylväiden väliin ripustettuna. Suurin, maalattu kuva piti tehdä kaksipuolisena, jotta se näkyisi joka suunnasta. Myös Hemmingin reliikeille tehdyssä uudessa, kultavärillä maalatussa reliikkiarkussa tulisi olla jokaisella sivustalla Hemmingin kuva reliefinä tai maalattuna. Kun arkkua kannettaisiin juhlakulkueessa, sen yläpuolella kannettaisiin kevyttä baldakiinia (eräänlaista katosta), jossa olisi myös suuria, värikkäitä Hemmingin kuvia. Kuvia on varmasti säilytetty kirkossa juhlan jälkeenkin, mutta nähtävästi yhtäkään ei ole säilynyt tähän päivään asti.

Miltä Hemming olisi kuvassa näyttänyt? Koska hän ei kuollut marttyyrinä, hänen kuvaansa ei kuulunut kärsimykseen viittaavaa esinettä eikä myöskään jalkojen alla makaavaa vihamiestä kuten Pyhällä Henrikillä. Hemming on varmasti kuvattu samaan tapaan kuin sinettikuvassa ja Urjalan maalauksessa: tavallisissa piispan varusteissa hiippoineen ja sauvoineen, pyhimyskehä pään takana komeillen. Ehkä kädessä on ollut kirja oppineisuuden merkkinä ja kenties jokin Turun hiippakuntaan viittaava symboli. Juhlaan teetettävissä kuvissa piti näkyä piispan itsensä lisäksi myös hänen vaakunansa, mutta sen ulkomuoto on myös nykyisin tuntematon.

Sofia Lahti

Lähteet:

Diplomatarium Fennicum 5715, 5716 (https://df.narc.fi/document/5715, /5716).

Sari Katajala-Peltomaa, Anna-Stina Hägglund, Sofia Lahti ja Marika Räsänen: Pyhimys naapurissa – Kuinka uskoa elettiin ja koettiin keskiajan Suomessa. Helsinki: Gaudeamus 2026.

Sofia Lahti: Poissaoleva pannisellus. Kuvakalske-blogi 2023 (https://blogs.helsinki.fi/kuvakalske/2023/12/19/poissaoleva-pannisellus/).