Avainsana-arkisto: reliikit

Turkulaiset Hemmingiä juhlimassa

Kun Autuaan Hemmingin reliikkien siirtämisjuhlaa suunniteltiin kesälle 1514, historiallisen mittavat juhlajärjestelyt eivät olleet hiippakunnan johdolle saati kaupunkilaisille tuttua puuhaa: Turussa ei ollut tapahtunut mitään vastaavaa pariin sataan vuoteen. Juhlien suunnitteluun saatiin onneksi apua kokeneelta mieheltä, joka oli kaiken kukkuraksi juhlien päähenkilön kaima: Linköpingin piispa Hemming Gadh kirjoitti turkulaisille yksityiskohtaiset ohjeet.

Kirkon ja katujen koristelun sekä liturgian eri vaiheiden lisäksi Gadh otti huomioon myös ravitsemuksen. Kirkonmenojen jälkeen tuomiokapitulin jäsenet kunniavieraineen nauttisivat komean juhla-aterian, jonka aikana luettaisiin ääneen kertomuksia Autuaan Hemmingin elämästä ja ihmeistä. Kaupunkilaisia hän kehotti menemään kotiinsa herkuttelemaan kinkulla, jos sitä oli saatavilla, ja juomaan hyvää suomalaista olutta.

Aarno Karimo, 1938: Keskiajan kaupunki, opetustaulu. WSOY. Turun kaupunginmuseo.

Gadh tiesi mistä puhui, koska hän oli ollut mukana useammassa kanonisaatio- ja translaatiojuhlassa ja nähnyt suuren maailman pyhimysjuhlia Roomassa asti. Ajallisesti ja maantieteellisesti lähin vertailukohta oli kuitenkin Katariina Vadstenalaisen reliikkien siirtämisjuhla Vadstenassa vuonna 1489. Juhlasta on säilynyt kaksi aikalaiskuvausta, joiden yksityiskohtia voi kuvitella myös Hemmingin juhlapäivästä hurmaantuneeseen Turkuun. Vadstenassa Katarinan reliikkejä kannettiin juhlakulkueessa, johon tuotiin mukaan myös muut Vadstenan reliikkiaarteet. Satoja ihmisiä kerääntyi kirkkoon, kirkkomaalle, heitä istui kirkkomaan aidoilla, ja väkeä oli kiivennyt kirkkoa ympäröivien talojen katoillekin nähdäkseen edes vilauksen juhlakulkueesta ja reliikeistä. Paikalle tulleita ihmisiä palkittiin aneilla sekä kosketusreliikeillä: heillä oli mahdollisuus saada mukaansa pisara pyhää vettä, jolla Katarinan luita oli huuhdeltu. Tällaisia tilanteita ei Turun juhlasta ole taltioitu, mutta väenpaljous oli varmasti samaa kokoluokkaa. Turussakin osallistujat lienevät saaneen juhlan kunniaksi sekä aneita että jonkin materiaalisen muiston – ainakin pyhimystä esittävän painokuvan, joita oli teetetty satamäärin juhlapäivänä jaettavaksi.

Sofia Lahti

Lähteet:

Den stora kyrkofesten för Sankta Katarina i Vadstena år 1489: samtida texter med översättning och kommentar. Utgivna genom Birgitta Fritz och Lars Elfving, 2004. Kungl. samfundet för utgivande av handskrifter rörande Skandinaviens historia: Handlingar, del 27. Uppsala: Swedish Science Press.

Diarium Vadstenense. The Memorial Book of Vadstena Abbey. A Critical Edition with Introduction. Clas Gejrot, 1988 (ed.). Stockholm: Almqvist & Wiksell International.

Diplomatarium Fennicum 5715, 5716 (https://df.narc.fi/document/5715, /5716)

Sari Katajala-Peltomaa, Anna-Stina Hägglund, Sofia Lahti ja Marika Räsänen: Pyhimys naapurissa – Kuinka uskoa elettiin ja koettiin keskiajan Suomessa. Helsinki: Gaudeamus 2026.

Kuvat Autuaan Hemmingin reliikkijuhlassa 1514, osa 2: Kirkko täynnä kuvia

1500-luvulle tultaessa Turun piispa Hemmingin (n. 1290–1366) pyhimysmaine oli kasvanut Turun hiippakunnassa ja Uppsalan arkkihiippakunnassa siihen mittaan, että häneen liittyviä ihmeitä oli koottu riittävästi ja kanonisatioprosessi saattoi alkaa. Translaatiojuhlassa kesällä 1514 Hemmingin ihmeitä luettiin Turussa ääneen juhlaväelle. Ei ole tiedossa, oliko ihmekokoelmasta vain käsikirjoitusversioita vai oliko siitä jo kenties tehty kirjapainokopioita. Yhtäkään kappaletta ihmekokoelmasta ei valitettavasti nykyään tunneta. Niinpä ei myöskään ole tiedossa, olisiko ihmekokoelma ollut kuvitettu.

Piispa Hemmingin sinetti, 1350. Lähde: Ilmari Salomies: Suomen kirkon historia I: Suomen kirkko keskiaikana, Helsinki 1944 / Wikimedia Commons.

Myös Hemmingin kuvat loistavat poissaolollaan. Ainoat todennäköisesti häntä esittävät kuvat ovat hänen piispallisessa sinetissään sekä Urjalan kirkon alttarikaapin paneelimaalauksessa. Myös Turun tuomiokirkossa on melko varmasti ollut pysyvästi vähintään yksi kuva Hemmingistä, esimerkiksi kaiverruksena tai reliefinä hänen hautansa kannessa, mutta sellaista ei ole säilynyt.

Translaatiojuhlan suunnitelmassa kuvaillaan, millaisia kuvia Hemmingistä piti valmistaa juhlaa varten. Kaupungille teetettäisiin satoja pienempiä painokuvia, mutta myös kirkossa kuvia olisi useita, kaikissa ovissa ja pylväissä sekä pylväiden väliin ripustettuna. Suurin, maalattu kuva piti tehdä kaksipuolisena, jotta se näkyisi joka suunnasta. Myös Hemmingin reliikeille tehdyssä uudessa, kultavärillä maalatussa reliikkiarkussa tulisi olla jokaisella sivustalla Hemmingin kuva reliefinä tai maalattuna. Kun arkkua kannettaisiin juhlakulkueessa, sen yläpuolella kannettaisiin kevyttä baldakiinia (eräänlaista katosta), jossa olisi myös suuria, värikkäitä Hemmingin kuvia. Kuvia on varmasti säilytetty kirkossa juhlan jälkeenkin, mutta nähtävästi yhtäkään ei ole säilynyt tähän päivään asti.

Miltä Hemming olisi kuvassa näyttänyt? Koska hän ei kuollut marttyyrinä, hänen kuvaansa ei kuulunut kärsimykseen viittaavaa esinettä eikä myöskään jalkojen alla makaavaa vihamiestä kuten Pyhällä Henrikillä. Hemming on varmasti kuvattu samaan tapaan kuin sinettikuvassa ja Urjalan maalauksessa: tavallisissa piispan varusteissa hiippoineen ja sauvoineen, pyhimyskehä pään takana komeillen. Ehkä kädessä on ollut kirja oppineisuuden merkkinä ja kenties jokin Turun hiippakuntaan viittaava symboli. Juhlaan teetettävissä kuvissa piti näkyä piispan itsensä lisäksi myös hänen vaakunansa, mutta sen ulkomuoto on myös nykyisin tuntematon.

Sofia Lahti

Lähteet:

Diplomatarium Fennicum 5715, 5716 (https://df.narc.fi/document/5715, /5716).

Sari Katajala-Peltomaa, Anna-Stina Hägglund, Sofia Lahti ja Marika Räsänen: Pyhimys naapurissa – Kuinka uskoa elettiin ja koettiin keskiajan Suomessa. Helsinki: Gaudeamus 2026.

Sofia Lahti: Poissaoleva pannisellus. Kuvakalske-blogi 2023 (https://blogs.helsinki.fi/kuvakalske/2023/12/19/poissaoleva-pannisellus/).

Kuvat Autuaan Hemmingin reliikkijuhlassa 1514, osa 1: Painokuvat myöhäiskeskiajan massamediana

Vain muutamaa vuotta ennen reformaation tuomia hartauskulttuurin muutoksia Turku koki historiansa suurimman pyhimysjuhlan. Piispa Hemmingin (n. 1290–1366) reliikkien siirtämiseen haudasta uuteen reliikkiarkkuun oli saatu paavillinen lupa. Juhlavalmisteluita varten laadittu yksityiskohtainen suunnitelma on ainoa laatuaan Suomessa.

Reliikkilipas, mahdollisesti Hemmingin reliikeille, 1400-luku, Turun tuomiokirkko. Kuva: P.O. Welin, Museovirasto, finna.fi.

Samantapainen suuri juhla oli järjestetty varmasti myös vuoden 1300 paikkeilla, kun Pyhän Henrikin reliikkejä tuotiin Nousiaisista Turun tuomiokirkkoon, mutta siitä ei ole säilynyt tarkempia tietoja. On myös syytä olettaa, että vuonna 1514 resurssit juhlimiseen olivat vielä suuremmat kuin kaksisataa vuotta aikaisemmin.

Koko kaupunki valmisteltiin juhlan näyttämöksi, vaikka pyhimmät tapahtumat toki keskittyivät Tuomiokirkkoon. Kaupunkilaisia kehotettiin siivoamaan katunsa ja koristelemaan ne lehvillä Hemmingin kunniaksi. Kirkkoon mahtuneita osallistujia aiottiin suunnitelman mukaan ällistyttää muun muassa pienimuotoisilla ilotulituksilla ja holveissa lentävillä linnuilla.

Suunnitelma on historiallinen myös kuvien käytön kannalta. Se on ainoa dokumentti painettujen pyhimyskuvien käytöstä eräänlaisena massamediana keskiajan Suomessa. Painotekniikka mahdollisti suuren kuvamäärän tuottamisen ja levittämisen ennennäkemättömässä mittakaavassa. Tieto Hemmingistä ja juhlasta levisi tehokkaasti ympäri kaupunkia, kun 500–600 painokuvaa ripustettiin kaduille ja jaettiin juhlaväelle. Kuva esitti Hemmingiä piispallisine vaakunoineen.

Painokuvat eivät olleet kierrätykseen päätyvää kertakäyttötavaraa, vaan niistä tuli varmasti vaalittuja hartauskuvia turkulaisiin koteihin ja sukupolvelta toiselle periytyviä muistoja Turun suuresta pyhimysjuhlasta. Yhtäkään tällaista Hemmingin kuvaa ei ole säilynyt, mutta vastaavanlaisia painettuja pyhimyskuvia tunnetaan muualta Euroopasta.

Sofia Lahti

Lähteet:

Diplomatarium Fennicum 5715 (https://df.narc.fi/document/5715).

Sari Katajala-Peltomaa, Anna-Stina Hägglund, Sofia Lahti ja Marika Räsänen: Pyhimys naapurissa – Kuinka uskoa elettiin ja koettiin keskiajan Suomessa. Helsinki: Gaudeamus 2026.