Avainsana-arkisto: Eerik Pommerilainen

Manausta ja kadonneita kirjeitä tuomiokapitulissa

Turun tuomiokapitulin arkkidiakoni Magnus Olai (Maunu Tavast, k. 1452) valittiin hiippakunnan piispaksi vuonna 1412. Piispuuskauden alku ei kuitenkaan ollut ihan ongelmaton. Hiippakuntatason päätöksen jälkeen piispaksi valitun electuksen tuli hankkia paavin siunaus valinnalleen. Tätä varten oli tapana hankkia kuninkaan suosituskirje. Uppsalan arkkihiippakunta oli maallisen hallinnon puolelta osa yhteispohjoismaista Kalmarin unionia ja tuolloin unionikuninkaana oli Eerik Pommerilainen (1382–1459). Magnuksella oli hyvät suhteet kuninkaaseen: hän oli Prahan opintojensa jälkeen työskennellyt Eerikin kansliassa useamman vuoden ennen siirtymistään Turun tuomiokapitulin jäseneksi. 

Kuninkaan suositus- ja suojelukirjeitä tarvittiin monessa tilanteessa. Kuvassa Suomen vanhin alkuperäisenä säilynyt asiakirja, kuningas Birgerin naisrauhakirje vuodelta 1316. Lähde: Wikipedia.

Ongelmia ei siis ennakoitu, kun Turun tuomiokirkon kaniikki Johannes Yölintu lähetettiin kuninkaan luo suosituskirjettä hakemaan. Matka sujuikin hyvin ja Johannes sai kirjeen. Kotimatkalla Turkuun hän kuitenkin hukkasi tämän kallisarvoisen dokumentin, eikä hän kehdannut palata kuninkaan luo pyytämään uutta kirjettä. Johannes turvautui ajan vakiintuneisiin ongelmaratkaisukeinoihin ja pyysi apuun eri pyhimyksiä – tuloksetta. Hätäpäissään Johannes lankesi jo hirvittäviin manauksiinkin. Lähteet eivät kerro, oliko kyseessä pikemmin nykymielessä sadattelu vai pahempaa: pyysikö hän kenties apuun yliluonnollisten voimien toista ääripäätä, demoneja kuten termi coniuraciones antaisi ymmärtää.

Tilanne ratkesi ja kirje löytyi vasta, kun Johannes ymmärsi pyytää apuun Linköpingin entistä piispaa Nicholausta. Tarinan sopiva päätepiste on, että muutama vuosi myöhemmin Magnus Olai toimi tämän Nicholauksen pyhimykseksi julistamisprosessissa komissaarina ja tutkittavien ihmeiden joukossa oli kuninkaan suosituskirjeen ihmeellinen löytyminen. Yksityiskohtaa manauksesta eivät tapauksesta todistaneet Turun tuomiokirkon kaniikit kuitenkaan kertoneen. Sitä ei siis löydy näistä paavillisista dokumenteista vaan ainoastaan tapauksesta kertovista maallisista asiakirjoista.

Sari Katajala-Peltomaa

Lähteet:

Diplomatarium Fennicum (=DF) https://df.narc.fi/ #1368

Sari Katajala-Peltomaa, Anna-Stina Hägglund, Sofia Lahti ja Marika Räsänen: Pyhimys naapurissa – Kuinka uskoa elettiin ja koettiin keskiajan Suomessa. Helsinki: Gaudeamus 2026,

Lundén, Tryggve (toim.): Sankt Nicolaus’ av Linköping Kanonisationsprocess – Processus canonizacionis beati Nicolai Lincopensis. Tukholma: Bonniers 1963.

Palola, Ari-Pekka: Maunu Tavast ja Olavi Maununpoika – Turun piispat 1412–1460. Suomen kirkkohistoriallisen seuran toimituksia 178. Helsinki: Suomen kirkkohistoriallinen seura, 1997