Aihearkisto: 1700-luku

1700-luku

Herman Spöring vanhemman mineraalikokoelma

Kommentoi

Herman Spöring istahti uupuneena mutta tyytyväisenä takaisin työpöytänsä ääreen. Hän oli juuri saattanut aloittelevan luonnontutkija Carolus Linnæuksen kotimatkalle Uppsalaan kestittyään häntä joitain päiviä sateisessa Turussa. Lopuksi hän oli vielä lainannut vähävaraiselle nuorukaiselle rahaa paluumatkaa varten. Oli lokakuu 1732.  

Georg Engelhardt Schröder: Herman Spöring vanhempi, 1756. http://libris.kb.se/bib/8205855

Spöring, joka oli toiminut vuodesta 1728 lähtien Turun Akatemian lääketieteen professorina, toivoi voineensa antaa inspiraatiota nuorelle opiskelijalle, olihan hän itsekin aikoinaan saanut paljon irti keskusteluista kokeneempien kollegojen kanssa. Tapaaminen olikin ollut kerrassaan miellyttävä. Spöring oli kehottanut Linnæusta hakeutumaan Alankomaihin, joka oli tärkeä luonnontieteen keskus. Hän oli myös esitellyt tälle simpukka- ja mineraalikokoelmaansa.

Spöring tiesi edustavansa vielä Isovihan ajoista toipuvassa Turussa uutta luonnontieteellistä ajattelua. Hänet oli valittu Suomen ensimmäisenä muodollisen yliopistokoulutuksen saaneena lääkärinä vain pari vuotta aikaisemmin jäseneksi samaan Uppsalan tiedeseuraan, joka oli rahoittanut myös Linnæuksen matkan. Turussa Spöring pyrki uudistamaan lääketieteen opetusta. Myös Akatemian rehtorina hän tulisi toimimaan kahdesti, ensin vuosina 1737–1738 ja myöhemmin vuosina 1746–1747.

Spöringiä pidettiin monilahjakkuutena, joka puhui useita kieliä. Kielitaidon ohella myös mineraalikokoelma oli tulosta vaikutteista, joille hän oli altistunut opiskellessaan Alankomaissa, Ranskassa ja Saksassa. Vastaavat kokoelmat ympäri 1700-luvun Eurooppaa kantoivat edelleen ajattelumalleja 1500- ja 1600-lukujen yksityiskokoelmista, kuriositeettikabineteista, joihin oli kerätty sekä luonnon että ihmisen muovaamia esineitä. Erityisesti Alankomaat oli tunnettu luonnontieteen ohella myös kuriositeettikaupan keskuksena jo yli sadan vuoden ajan.

Spöringin aikaan luonnontieteelliset näytteet olivatkin varastaneet pääroolin tieteessä teologisilta kirjoituksilta. Spöring keräsi opiskelijoidensa kanssa mineraalikokoelman, joka aloitti vuonna 1736 Turun Akatemian luonnontieteellisen kabinetin. Naturalie-kammaresta tulikin varsin mittava: esimerkiksi sen herbaariossa oli näytteitä parhaimmillaan 10 000 kasvilajista. Myös Spöringin kokoelma päätyi perinnöksi Akatemialle.

Mineraaleja. https://stockcake.com/

Myös Spöringin samannimiselle pojalle, joka syntyi Linnæuksen vierailun aikoihin, periytyi kiinnostus matkailuun. Spöring nuorempi sai mainetta osallistuttuaan James Cookin ensimmäiselle matkalle Tyynelle valtamerelle vuonna 1768. Toisaalta kivet liittyvät myös hänen tarinaansa: Aboa vetus Ars nova -museon muurissa voi yhä käydä ihailemassa Spöring nuoremman mukaan nimetyltä Tolaganlahden saarelta tuotua kiveä.

Kenties jotain tarttui Turun-vierailulta myös Linnæuksen ajatteluun. Linnæus, joka vuodesta 1762 tunnettiin nimellä Carl von Linné, oli kuin olikin siirtynyt heti matkansa jälkeen Alankomaihin. Vain kolme vuotta myöhemmin vuonna 1735 hän esitteli siellä kuuluisan taksonomiansa teoksessaan Systema naturæ. Kun Linnæus samassa työssä moittii Turun Akatemian kirjastoa “surkeaksi”, Spöringin mineraali- ja kivimuseota hän sen sijaan kehuu ”valikoimaltaan erinomaiseksi”.

Saara Penttinen

Lähteet:

Forsius, Arno: “Spöring, Herman Diedrich (1701–1747)”. Kansallisbiografia-verkkojulkaisu, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki 9.10.2006. Artikkelin pysyvä tunniste http://urn.fi/urn:nbn:fi:sks-kbg-002582 (Viitattu 2.10.2025)

Marjomaa Risto: “Spöring, Herman Dietrich (noin 1733–1771)”. Kansallisbiografia verkkojulkaisu, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki 9.10.2006. Artikkelin pysyvä tunniste http://urn.fi/urn:nbn:fi:sks-kbg-008155 (Viitattu 2.10.2025)

Siukonen, Jyrki: Mies palavassa hatussa. Professori Johan Welinin maailma. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki 2006.

Stén, Johan: Kulta-aika. Valistus ja luonnontieteet Turun Akatemiassa. Art House Oy, Helsinki 2021.

1700-luku

Turusta lähtemisen vaikeudesta

Kommentoi

Turku toukokuun alussa vuonna 1795. Nuori akateeminen mies on lähdössä ensimmäistä kertaa elämässään ulkomaille. Hän on antanut sidotuttaa itselleen muistikirjan, jonka valkoiset sivut ovat vielä tyhjät. Matkan aikana nuo sivut tulevat täyttymään muistiin kirjatuista kokemuksista aina baletti- ja ooppera-arvioista keskusteluihin erilaisten tuttavuuksien kanssa aatelisherroista munkkeihin ja katulapsiin. Suuren seikkailunsa kynnyksellä hän kirjoittaa: ”Turusta Amsterdamiin: pahuksenmoinen matka nuorukaiselle, joka on nähnyt vain vähän opiskelukamarinsa ja atlaksensa ulkopuolella olevaa maailmaa.” 

Reinberg, Johan Jakob. Slottet. (Åbo). Åbo Slott. Vy Från Berget Vid Varvsgatan Mot Slottet, Hirvensalo, Tjärholmen Och Runsala. 1852. Åbo Akademin arkistokokoelmat.

Näin kirjoittaessaan Frans Michael Franzén hiukan liioitteli. Nuori hän kyllä oli – täyttänyt helmikuussa 23 vuotta – mutta sentään poistunut kammaristaan Uppsalaankin opiskelemaan. Ruotsin valtakunnan ulkopuolella oululaissyntyinen Franzén ei kuitenkaan ollut käynyt. Turkuun hän oli muuttanut jo 13-vuotiaana aloittaessaan opintonsa Turun akatemiassa. 17-vuotiaana Franzén oli jo maisteri, muutamaa vuotta myöhemmin dosentti. Oppineiden maailma oli avautunut hänelle varhain jo lapsena tunnistetun lahjakkuuden, nopean oppimiskyvyn ja lukeneisuuden ansiosta. Mutta nähdä maailmaa omin silmin olisi tietysti toista kuin siitä lukeminen. Franzén osoittautui mainioksi matkapäiväkirjan kirjoittajaksi. Hänen merkintänsä ovat tarkkanäköisen ja kirjallisesti lahjakkaan ihmisen huomioita lähes kaikesta maan ja taivaan välillä. Franzénin matka ulottui lopulta Amsterdamia paljon laajemmalle alueelle Manner-Euroopassa ja Brittein saarilla. 

Toukokuisessa Turussa matkaanlähtö kuitenkin kesti, sillä tuulet eivät olleet suotuisia. Helsingöriin suuntaava kauppalaiva oli lähtövalmiina Pikisaaren satamassa. Sen mukana Franzén ja hänen matkakumppaninsa Carl Fredrik Bremer pääsisivät Tanskan puolelle, josta matka jatkuisi kohti Manner-Eurooppaa. Mutta nyt laiva vain odotti. Ja Franzénin matkakuume paheni. Lopulta useiden päivien viivästyksen jälkeen matka oli alkamassa. Purjelaivan ympärillä hääräili vielä matruusien puolisoita. Nämä olivat tulleet saattamaan miehiään matkaan. Kun alus irtosi laiturista, vaimot seurasivat lähtöä kyynelsilmin. 

Turku hävisi näköpiiristä. Edessä kokonainen saarten labyrintti – näin Franzén saaristoa kutsui – jonka kaiken aikaa muuttuvia maisemia matkustaja saattoi ihailla. Kunnes Korppoon kohdalla tuuli jälleen tyyntyi ja matka pysähtyi. Odottelussa tuhraantui taas useita päiviä ja Franzénin kärsivällisyys oli koetuksella. Suuri seikkailu antoi odotuttaa itseään. 

Franzénin merimatka Turusta Helsingöriin kesti lopulta kolmisen viikkoa. Kokonaisuudessaan hänen Euroopan-matkansa kesto oli lähes puolitoista vuotta.

Heli Rantala

Lähteet:

Frans Michael Franzén: ”Antekningar under en Utrikes resa”, Åbo Tidning 31.1.1801. [Jatkokertomuksen ensimmäinen osa.]

Heli Rantala: Pikisaaresta Pariisiin. Suomalaismatkaajien kokemuksia 1800-luvun Euroopassa. Helsinki: Gaudeamus, 2020.