Filosofi Esa Saarinen piti vierailuluennon torstaina 23.4. otsikolla ” Reflections on Socratic Existentialist Philosophy”. Saarinen kartoitti luennossaan pääasiassa omakohtaisten esimerkkien avulla mahdollisia tapoja tehdä filosofiaa sokraattisesta hengessä. Hänen luentonsa oli osa oppiaineen järjestämää eksistentiaali-filosofian kurssia.
Saarisen viesti filosofian opiskelijoille ja tutkijoille oli, että maailmaan voi vaikuttaa muutenkin kuin tutkimuksen kautta. Oma filosofian tuntemus ei saa jäädä pelkäksi abstraktiksi tiedoksi, vaan sen täytyy konkretisoitua myös arjessa ja omassa elämässä, erityisesti toisten ihmisten kohtaamisessa. Tässä Saarinen katsoi nykyisellä akateemisella filosofialla olevan vielä parantamisen varaa.
Muutama yleisökysymys haastoi Saarisen oman painotuksen, joka on selvästi positiivisessa. Erityistä huolta aiheutti perinteisen filosofian argumentatiivinen luonne, joka tuottaa vastakkainasettelun näkemysten välille, ja se, voiko Saarisen positiiviseen keskittyvä filosofia olla yhteen sovitettavissa tämän perinteisemmän, konfrontaatioita tuottavan filosofian kanssa.
Saarinen totesi, että filosofit ovat monesti tarkkoja siitä, miten ”filosofia” terminä määritellään, ja jos se, mitä hän tekee, ei lopulta sovi tuohon määritelmään, ei se haittaa häntä. Toisaalta Saarinen ei nähnyt todellista ristiriitaa argumentatiivisen filosofian ja hänen oman positiivisen asennoitumisensa kanssa: argumentoidakin voi monella eri tavalla, myös positiivisesti ja riitelemättä, kuten Saarisen oma esimerkki eittämättä osoittaa.