Sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuus on rikas filosofinen kysymys

Tämä teksti on osa filosofian oppianeen blogin uutta tutkimusesittelyjen sarjaa, jossa oppiaineen tutkijat pääsevät ääneen esittelemään omia tutkimusaiheitaan ja -kysymyksiään. Sarjaan kuuluvia tutkimusesittelyjä julkaistaan blogissa vaihtelevalla säännöllisyydellä ja laaja-alaisesti erilaisista aiheista.

Kirjoittajana on Tiia Sudenkaarne, Turun yliopiston filosofian väitöskirjatutkija. Hänen väitöstutkimuksensa on osa Tampereen yliopiston projektia Technology, Ethics and Reproduction: Controversy in the Era of Normalisation (ReproEthics), jota rahoittaa Koneen säätiö. Hän on Argumenta-rahoitteisen Reproductive Futures –tutkimushankkeen jäsen. Hän on myös queer-nainen ja sateenkaariperheen äiti.

Sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuudella tarkoitetaan kokemusten, identiteettien, ilmaisun ja halujen kirjoa, joka ylittää kahden niin kutsutun vastakkaisen sukupuolen mallin ja niihin pohjaavan vastakohtien vetovoima –ajattelun. Näitä kahta ajatusvääristymää voi nimittää cis- ja heteronormatiivisuudeksi, joka vaatii rakentuakseen virheellisiä oletuksia ihmisyydestä ja hyvästä elämästä. Hetero-ja cisnormativiisuudella on moraalisesti arveluttavia seurauksia. Sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuus viittaa yhtäältä siihen, että sukupuolia ja seksuaalisuuksia on lukuisia, toisaalta siihen, että henkilö voi käsitteellistää itseään moninaisesti.  Sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuus on ja on ollut cis- ja heteronormatiivisuutta yleisempää kaikissa kulttuureissa kaikkina aikoina, joskin sen ilmenemismuotojen näkyvyys, merkityksellistäminen ja sääteleminen vaihtelee eri konsteissa huomattavasti. Tärkeä osa sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuuden tutkimusta on päästä myös tuon moninaisuuden omaehtoisille jäljille.

Omassa työssäni olen havainnut sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuuden teoreettisesti, metodologisesti ja moraalisesti hyväksi tutkimuskäsitteeksi. Länsimaissa sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuus käsitteellistetään yhteiskunnallisesti usein lesbouden, homouden, biseksuaalisuuden, queeriyden, intersukupuolisuuden ja transsukupuolisuuden kautta, joihin viitataan lyhenteellä LHBTQI. Usein perään liitetään plus-merkki (LHBTQI+) ilmaisemaan, että näiden identiteettipoliittisten positioiden nimeäminen ei ole tarkoitettu tyhjentäväksi esitykseksi sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuudesta. Ne ovat kuitenkin tärkeitä paikantamaan historiaa ja kulttuureita.

Eräs viime vuosisadan jälkipuoliskon suurista yhteiskunnallis-moraalisista saavutuksista oli seksuaalisuuden moninaisuuteen liittyvien epäkohtien nostaminen ihmisoikeuskysymyksiksi homo- ja lesboaktivismin kautta. Vaikka sukupuolen ja seksuaalisuuden sfäärejä ei tule ajatella kategorisesti erillisinä, trans-aktivistit olivat oleellinen osa viime vuosisadan HLBT-liikettä ja heidän kokemansa syrjintä on ollut tutkimuksellisesti tiedossa jo pitkään, on sukupuolen moninaisuus ihmisoikeuskysymyksenä noussut yleiseen julkiseen keskusteluun tällä vuosisadalla. Suomessakin on vihdoin herätty laajemmin pohtimaan esimerkiksi sukupuolenkorjaushoitojen epäkohtia ja intersukupuolisina syntyvien henkilöiden oikeutta ruumiilliseen koskemattomuuteen. Sukupuolen kategorisointi cis-sukupuolisuuden ja transsukupuolisuuden kautta on haastettu muunsukupuolisuuden käsitteellä. Ajatus sukupuolesta liukuvana binäärisyyden sijaan näkyy elettynä muunsukupuolisten henkilöiden ja globaalin transgender-liikkeen aktivismin kautta. Kasvava tietoisuus aseksuaalisten henkilöiden (hyvin vähän tai ei lainkaan seksuaalista kiinnostusta tuntevien) ja monisuhteisten henkilöiden (yhteisymmärrykseen perustuvat intiimit, kumppanuudelliset, seksuaaliset ja/tai romanttiset suhteet, joissa on enemmän kuin kaksi osapuolta tai joissa osapuolilla on rinnakkain useampia samanlaisia suhteita) kohtaamista syrjivistä käytänteistä ja käsityksistä haastaa edelleen pohtimaan hetero- ja cisnormatiivisen kiintymyksen oikeutusta merkityksellistämisjärjestelmänä ja yhteiskunnallisten rakenteiden perustana.     

Väitöstutkimuksessani olen kartoittanut sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuutta erityisesti bioetiikan kontekstissa. Bioetiikka tutkii terveydenhuollon sekä lääke- ja biotieteiden yhteydessä esiintyviä moraalisia kysymyksiä, kuten vaikkapa sukupuolenkorjaushoitojen suosituksia ja käytänteitä. Myös bioeettisen analyysin kautta on abstrahoitavissa laajempia filosofisia kysymyksiä. Esimerkiksi intersukupuolisten vauvojen lääketieteellisesti tarpeettomia, peruuttamattomia ja osin silpovia toimenpiteitä on perusteltu normalisaatiopyrkimyksellä, joissa normaalius on yhtä kuin cis- ja heteronormatiivisuus. Tällöin filosofinen taustaoletus on, että cis- ja heteronormatiivisuus on hyvän elämän edellytys, joka edellyttää myös poikkeavaksi mielletyn ruumiillisuuden (sukupuolitetun fysiologian) normalisaatiota.  Sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuus on kuitenkin mahdollista nähdä myös inhimillisen kukoistuksen lisääntymisenä; esimerkiksi saavutettavat sukupuolenkorjaushoidot niiltä osin, kun henkilö sellaisia haluaa, edistävät tutkitusti terveyttä, onnellisuutta ja elämänlaatua.

Sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuuden metafyysinen tarkastelu laajentaa käsitystämme ihmisyydestä, niiden eettinen tarkastelu taas hyvästä elämästä. Sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuus kytkeytyy kuitenkin myös haavoittuvuuksiin, joita olen väitöstutkimuksessani hahmotellut intiimiyden, kiintymyksen, toimijuuden ja eettisen kestävyyden kautta. Sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuus kytkeytyy oleellisesti keskusteluun lisääntymisoikeuksista, sillä niiden kautta rakentuu toivotun lisääntymisen normeja. Esimerkiksi vaatimus lisääntymiskyvyttömyydestä sukupuolenkorjaushoitojen ehtona kytkeytyy eugenistiseen eetokseen, joka määritteli toivotut ja ei-toivotut kansalaiset. Näiden kytkösten purkaminen, rakeenteellisen rasismin haltuunotto sekä rodullistamisen, sukupuolen ja seksuaalisuuden yhdistävä tutkimus on Suomessa elintärkeää. Hyvinvointivaltion rakentamisen eetoksen kriittinen uudelleen tarkastelu sen ulossulkemat keskiöön nostamalla ja eettiset katveet paljastamalla voi auttaa elinvoimaistamaan oikeudenmukaisuuden ja solidaarisuuden hyveet.

Lisätietoa tutkimusprojektista ja -hankkeesta:

https://www.riikkahomanen.net/kone-foundation-project/

Etusivu

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *