Turun yliopiston filosofian oppiaine on perustanut uuden julkaisusarjan nimeltä Acta Philosophica Turkuensia! Sen tarkoituksena on tarjota kiinnostava alusta erilaisille filosofisille tutkimusjulkaisuille, kuten väitöskirjoille ja toimitetuille kokoomateoksille. Ensimmäisen julkaisun kunnian sai keskiviikkona 12. marraskuuta väitellyt Ville Kokko väitöskirjallaan The Paradox of Freedom: Determinism, Free Will and Responsibility.
Samalla viikolla oli lisää juhlan aihetta, kun perjantaina 14. marraskuuta Acta Philosophica Turkuensian toimituskunta kokoontui Suomalaisen Tiedeakatemian tiloissa Helsingissä. Tilaisuudessa emeritusprofessori Eerik Lagerspetz piti esitelmän ”Akateeminen vapaus”. Paikalla olivat paitsi emeritusprofessori itse, myös julkaisusarjan päätoimittajat Valtteri Arstila ja Juha Räikkä Turun yliopistosta ja lisäksi toimituskunnan jäsenet Johanna Ahola-Launonen Aalto-yliopistosta, Jaakko Kuorikoski ja Visa Kurki Helsingin yliopistosta, Vili Lähteenmäki Oulun yliopistosta ja Susanne Uusitalo Oulun ja Turun yliopistosta. Kaikki toimituskunnan jäsenet eivät valitettavasti kiireiltään ehtineet mukaan ensitapaamiseen.
Ohessa linkki julkaisusarjan verkkosivuille: https://sites.utu.fi/acta-philosophica-turkuensia/
Turun Yliopistossa järjestettiin 2-4.7.2025 Perspectives on Agency and Disadvantage -työpaja. Tapahtuma oli osa Koneen Säätiön rahoittamaa Toimijuus kokemuksena ja kykyinä -tutkimusprojektia. Järjestäjinä toimivat Polaris Koi, Anssi Bwalya ja Joonas Martikainen, jotka muodostavat myös tutkimusprojektin jäsenistön. Paikan päälle saapui kolmisenkymmentä osallistujaa. Tapahtumaa pystyi seuraamaan etäyhteydellä Zoomissa, ja tätä mahdollisuutta hyödynnettiinkin, etäosallistujien määrän ollessa noin parikymmentä. Kaukaisin vieras, Macquarien yliopiston Jeanette Kennett, saapui Australiasta puhumaan köyhyyden, etuoikeuksien ja toimijuuden suhteesta.
Mielenkiintoisia esityksiä oli kaikkiaan 14. Keynote-puhujina toimivat Lilian O’Brien (Helsingin yliopisto, Tampereen yliopisto), Nelli Hankonen (Tampereen yliopisto) ja Jeanette Kennett (University of Macquarie). Aiheita olivat muuan muassa riippuvainen intentionaalinen toiminta (Catherine Dale), rikoslain sisältämä käsitys persoonasta (Esko Yli-Hemminki) ja pluralistinen näkemys episteemisestä toimijuudesta ja episteemisestä korjaamisesta (Amandine Catala). Esitykset synnyttivät runsaasti keskustelua, ja puheensorina jatkui äänekkäänä myös taukojen aikana; lieneekin turvallista uskoa, että ne herättelivät osallistujien ajattelua aiheisiinsa liittyen.
Kahden ajatteluntäyteisen päivän jälkeen osallistujat pääsivät halutessaan nauttimaan kierroksesta Turun Linnassa ja risteilystä kesäisen kauniissa Turun saaristossa.
Tapahtuma oli kokonaisuudessaan onnistunut, niin järjestelyiltään kuin varsinaisen asiasisältönsä puolesta. Tutkimus tämän ajankohtaisen teeman parissa jatkuu tulevaisuudessakin vilkkaana.
Metafysiikan tutkijat ympäri Suomen kokoontuivat Turun yliopistolle viettämään vuotuista Dynamis-seminaaria 15.5.–17.5.2024.
Seminaarissa kuultiin lukuisia kiinnostavia puheenvuoroja metafysiikan eri osa-alueilta. Pääpuhujana oli metafysiikan ja mielenfilosofian ansiokkaista tutkimuksistaan tunnettu professori John Heil Washingtonin yliopistosta. Heil on yksi maailman vaikutusvaltaisimmista nykyfilosofeista.
Tunnelma oli rento ja lämminhenkinen, kun filosofit pääsivät tapaamaan tuttuja kollegoitaan ja tutustumaan uusiin tuttavuuksiin. Tapahtuma oli hyvin onnistunut.
Turussa järjestettiin avaruusteemainen filosofian seminaari 27.3.2023. Lieneekö ollut ensimmäinen laatuaan Suomessa?
Päivän aikana kuultiin viisi esitystä, joissa muun muassa haastettiin lockelaisen omistusoikeusteorian soveltuvuutta avaruuteen, pohdittiin, ovatko avaruussalaliittoteoriat episteemisesti erityisiä, tarkasteltiin pitkän matkan avaruusmissioita varten tehtävän ihmisen parantelun etiikkaa ja keskusteltiin Mars-siirtokuntien toteutettavuudesta ja moraalisesta haluttavuudesta.
Seminaarin kansainvälinen vieras Tony Milligan (King’s College London) analysoi uuden avaruus-skeptisismin sisältöä ja muotoja. Päivä vietettiin kosmisissa tunnelmissa vilkkaan keskustelun siivittämänä!
Terveys, diagnostiikka ja lääkekehitys (HDDD) on temaattinen kokonaisuus, joka on yksi kuudesta Turun yliopiston tutkimuksen ja koulutuksen profiloitumis- ja vahvuusalueista. Keskiviikkona 8.2. 2023 HDDD järjesti kestävyysteemalla iltapäiväseminaarin, jossa myös etiikalla oli näkyvä rooli.
Temaattisen kokonaisuuden HDDD:n puheenjohtaja Jyrki Heino ja Health Campus Turun toiminnanjohtaja Eriikka Siirala avasivat tilaisuuden. Kutsuttu puhuja, planetaarisen terveyden asiantuntija Hanna Haverinen avasi biodiversiteetin ja terveyden kytköksiä esitelmässään.
Kuva: Kaisa Hakkila
Tämän jälkeen iltapäivää vietettiin kahden paneelikeskustelun pyörteissä. Ensimmäinen paneeli käsitteli ruoan ja lääkkeiden elinkaaren ympäristövaikutuksia. Paneelia moderoi Niina Vieno Laki ja Vesi Oy:stä, ja paneeliin osallistuivat Sanja Karlsson Helsingin yliopistosta, Saska Tuomasjukka Turun yliopiston Funktionaalisten elintarvikkeiden kehittämiskeskuksesta ja Terhi Lehtinen Lääkealan turvallisuus ja kehittämiskeskuksesta FIMEAsta.
Filosofian oppiaineen oma kasvatti, erikoistutkija Susanne Uusitalo alusti ja moderoi lääkkeiden hintaa koskeneen eettisen paneelikeskustelun. Panelisteiksi oli pyydetty terveystaloustieteen professori Mika Kortelainen, työelämänprofessori ja lääkeyrityksessä asiantuntijatehtävissä toimiva Juha Laine ja Tyksin lasten ja nuorten klinikan tulosryhmäjohtaja ja ylilääkäri Heikki Lukkarinen. Keskustelu oli vilkasta ja se jatkunee tilaisuuden jälkimainingeista pitkälle tulevaisuuteen.
Turussa pidettiin väitöskirjatutkijoille ja muille kiinnostuneille suunnattu seminaari aiheesta ”Moraalisia ja tiedollisia perusteita uskoa” 18. marraskuuta 2022.
Jaakko Hirvelän (Helsingin yliopisto) alustuksessa pohdittiin, voisiko joidenkin uskomusten episteemiseen hyväksyttävyyteen vaikuttaa niiden moraalisesti kyseenalainen sisältö.
Filosofian oppiaineen Philosopher’s Club on käynnistynyt kesän jälkeen kansainvälisissä merkeissä. Lokakuussa professori Adrian Blau (King’s College London) puhui ajatuskokeiden ja muiden tutkimusmenetelmien suhteesta ja professori Michael Cholbi (University of Edinburgh) empatiakyvyn ja surun tunteen mahdollisesta yhteydestä. Molemmat alustukset synnyttivät vilkkaan keskustelun!
Tämä teksti on osa filosofian oppiaineen blogin tutkimusesittelyjen sarjaa. Kirjoittaja on filosofian oppiaineesta väitellyt tutkija, Veli Virmajoki, joka työskentelee tulevaisuuden tutkimuskeskuksella.
Kesällä 2014 olin harjoittelijana filosofian oppiaineessa ja kirjoitin graduni viimeisiä rivejä. Minut kutsuttiin mukaan veikkaajat.net:in MM-kisa veikkaukseen, jonka kilpailuryhmä koostui oppiaineen väestä. En voittanut. Seuraavan kerran osallistuin vastaavaan kisaan 2016, kun olin juuri aloittanut väitöskirjatutkijana. En voittanut. Kesällä 2018 olin edelleen töissä oppiaineessa ja väitöskirjani oli loppusuoralla. En voittanut.
Tuohon aikaan käsittelin paljon historiallisen kontingenssin – sattumanvaraisuuden – teemaa. Tietyt ilmiöt vaikuttavat vääjäämättömiltä eivätkä riipu historiallisista yksityiskohdista. Toiset ilmiöt vaikuttavat sattumanvaraisemmilta. Veikkauskisatappioiden hetkillä puolustauduin itselleni sillä, että jalkapallo vaikuttaa kuuluvan kontingenttien ilmiöiden piirin: Pallo menee muutaman sentin ohi maalista; puolustajan käsi nousee sekunnin kymmenesosan väärään aikaan; tähtipelaaja on sairaana. Kaikki nämä olisivat voineet helposti olla toisin ja johtaa toisenlaiseen lopputulokseen. Kontingenssi tekee myös tulevaisuuden arvioinnista vaikeaa: Mitä helpommin asiat voivat muuttaa kulkusuuntaansa, sitä vaikeampi lopputulosta on arvioida.
Kolmannen tappion jälkeen kuitenkin turhauduin tähän selitykseen. Jalkapallo ei ole niin kontingenttia, että voisin mennä sen taakse piiloon. Loistava joukkue voittaa usein, vaikka sillä olisi huonoa tuuria. Hyvä pelaaja ei vedä palloa helposti ohi eikä tähtipelaajan sairastuminen haittaa, jos joukkueen muu taso on korkea, ja niin edelleen. Kun tällaiset seikat otetaan huomioon, kontingenssin vaikutelma hälvenee. Samalla jalkapallo nousee ennustettavaksi ilmiöksi. Enkä nyt puhu tilastonikkarien rakentamista malleista, jotka rakentuvat melko abstraktien tilastojen varaan, vaan tavallisen jalkapallofanin kokemusmaailmasta.
Kesän 2018 tappion jälkeen koitti syksy ja koitti talvi. Väitöskirja oli esitarkastuksessa. Tammikuussa 2019 istuin Kerttu-ravintolassa loistavan mentorini Krister Talvisen kanssa, joka on väitellyt filosofian oppiaineesta kymmenisen vuotta aiemmin. Keskustelimme tulevaisuudesta ja siitä, mitä tekisin seuraavaksi, väitöskirjan jälkeen. Kerroin, että minua on alkanut vaivaamaan tulevaisuuden ennakointi ja erityisesti kysymys tieteen tulevaisuuden ennakoinnista. Aiheesta ei ole kirjoitettu juuri mitään systemaattista ja aihe on yleensä tuomittu mahdottomaksi. Kuitenkin ymmärrämme tieteen kehitystä ja siihen vaikuttavia tekijöitä samoin kuin vaikkapa jalkapalloon liittyviä ilmiöitä. Jos jalkapallossa on jokin, kenties piilotettu, systemaattisuus, joka auttaa ennakoimaan sen lopputuloksia, miksei tieteessäkin olisi?
Aloin hakemaan rahoitusta aiheen tutkimiseen ja lopulta sitä sainkin. Samalla siirryin työskentelemään Tulevaisuuden tutkimuskeskukseen ja täten filosofian oppiaineen ulkojäseneksi. Oliko kyseessä puhdas tutkimuksellinen siirto vai vaikuttiko valintaan halu voittaa jalkapallo-veikkaus, on kysymys, jota en voi objektiivisesti pohtia. Tieteenhistoriassa internalistit korostavat tieteen sisäisten seikkojen vaikutusta tieteen kehitykseen, kun taas eksternalistit korostavat ulkoisten seikkojen merkitystä. Halu voittaa veikkaus-kisa olisi eksternalistin tarjoama selitys muutolleni kun taas tutkimuksen toteuttamiseen liittyvät seikat olisivat internalistin tarjoama selitys. Kysymykseen liittyy myös sattumanvaraisuuden kysymys: Jos veikkaus-kisoja ei olisi ollut, olisinko päätynyt tutkimaan tulevaisuutta? Vai oliko siirtymä tutkimuksellisten tekijöiden pakottama?
Niin tai näin, kesällä 2021 voitin lopulta filosofian jalkapallo-veikkauksen. Olin tässä kohtaa työskennellyt vuoden suoraan tulevaisuutta koskevien kysymysten parissa. Sattumaa? Kuka tietää. Mitä olisi tapahtunut ilman koronaa, kun kisat olisivat olleet 2020? En tiedä olisinko saanut kristallipalloani kiillotettua ajoissa. Sattuman kauppaa.
Kesän 2021 voitto olisi myös voinut kehittyä tappioksi. Se oli useiden kontingenttien tapahtumien lopputulos. Mieleenpainuvin näistä on Wales—Sveitsi-ottelun loppuhetki. Peli päättyi 1-1, ja olin veikannut tuota tulosta. Sain täydet pisteet. Kuitenkin ottelun loppuhetkillä Sveitsi oli tehdä maalin. Olin kauhuissani ennen kuin maali hylättiin hiuksenhienona paitsiona. Muutama sentti, muutama millisekunti toisin tuossa tilanteessa, enkä olisi ehkä voittanut kilpailua. Toisaalta tekisi mieli sanoa, että tuollaiset yksityiskohdat eivät ratkaisseet: ennemmin tai myöhemmin sitten vuoden 2014 oli käytävä joku satunnainen tapahtuma, joka vie minut voittoon.
On mielenkiintoista, miten kontingenssin ja vääjäämättömyyden vaikutelma riippuu siitä, oliko lopputulos itselle suotuisa. Suotuisa lopputulos tulkitaan vääjäämättömänä seurauksena omista hyvistä attribuuteista, kun taas huono lopputulos oli kontingentti ulkoisten tapahtumien seuraus. Näin muuten usein ajatellaan tieteestäkin: Kun se saavuttaa jotain merkittävää, kyse on tutkijoiden erinomaisuudesta; kun asiat menevät pieleen, ongelma on ulkoisessa paineessa ja onnenonkimisessa. Tiede ja jalkapallo kulkevat käsi kädessä monella tasolla, mitä tulee historiaan, kontingenssiin ja ennakointiin.
Jalkapallon EM-kisat jäävät mieleen myös siinä, että ne osoittivat elämän itsensä kontingenssin ja sen, mikä oikeasti on tärkeää ja huomionarvoista. Ensimmäisessä ottelussaan Christian Eriksen tuupertui kentän pintaan. Maailma seurasi järkyttyneenä ja peläten pahinta. Onneksi kaikki päättyi lopulta hyvin. Tuolla hetkellä kuitenkin korostui se, miten usein keskitymme ennakoimaan niitä tapahtumia, joilla ei lopulta ole niin väliä, ja miten vähän kykenemme ennakoimaan elämän merkittävimpiä käännekohtia. Tulevaisuusajattelu tuntuu joskus pyrkimykseltä unohtaa elämän syvimmät kontingenssit.
Jotakin kuitenkin myös kisoista opittiin. Olin veikannut Englantia mestariksi ja Harry Kanea maalikuninkaaksi. Uusi hypoteesi falsifioitui ja vanhat totuudet säilyttivät statuksensa: Älä koskaan luota Englantiin. Ronaldo on ikuinen.
P.S. On kyseenalaista, missä määrin historialliset narratiivit vastaavat historian todellisuutta, ja missä määrin niissä on konstruktivistisia ja jopa fiktiivisiä piirteitä. Yllä oleva kertomus luultavasti tukee jälkimmäistä näkemystä, jonka mukaan kerromme tarinoita hataran muistin, jälkiviisauden ja intressien värittäminä.
Lauantain 28.8. väitöstilaisuudessa Tiia Sudenkaarne puolusti menestyksekkäästi väitöskirjaansa Queering Bioethics: A Queer Feminist Framework for Vulnerability and Principles. Väitöksen vastaväittäjänä toimi LHBT- ja Queer-bioetiikan uranuurtaja professori Jamie Nelson Michiganin yliopistosta. Kustoksena puolestaan toimi dosentti Helena Siipi. Näin ollen tämä oli tiettävästi oppiaineen ensimmäinen väitös, jossa väittelijä, kustos ja vastaväittäjä kaikki olivat naisia.
Väitös järjestettiin onnistuneesti hybriditilaisuutena niin, että vastaväittäjä sekä iso osa kuulijoista osallistui etänä Zoomin välityksellä.
Väitöksen osapuolia puhuttivat harkinnan tasapainon menetelmä bioeettisten periaatteiden muodostamisessa, bioetiikan neljä periaatetta queer-bioetiikan näkökulmasta tarkasteltuna sekä haavoittuvuuden käsite ja sen suhde näihin neljään periaatteeseen.
Gaudeamus on julkaissut Juha Räikän uutuusteoksen Salaliittoteorioiden filosofia Temppeliherroista liskoihmisiin. Kirjassaan Räikkä pohtii muun muassa salaliittoteorioiden suosion ja yhteiskunnallisen luottamuksen suhteita.
Salaliittoteorioiden tutkimus paljastaa, että monet näennäisesti toisistaan irrallaan olevat filosofian klassiset ongelmat, kuten kysymykset uskomusten etiikasta (ethics of belief) ja todistustiedon (testimonial knowledge) oikeutuksesta, kietoutuvat kuitenkin toisiinsa.
Tiedemaailmassa liskoihmisiä on tutkittu jostain syystä kovin vähän. Mutta nyt ne ovat tiukasti mukana kokonaisessa kirjassa!
