Kuvataitelija Jari Jula puolusti väitöskirjaansa Sattuma taiteen tapahtumisen välineenä Aalto-yliopiston taiteen laitoksella perjantaina 20. huhtikuuta. Jari on Olli Koistisen filosofikoulun kasvatteja. Turun yliopistossa tehdyssä lisensiaatintutkielmassaan hän tutki kausaliteettia. Turkua Jari ei koskaan ole unohtanut. Eräässä lehtihaastattelussa hän mainitsee opiskelleensa taiteita useissa paikoissa, mutta yksi koulu on ollut ylitse muiden: Turun yliopiston teoreettinen filosofia.
Väitöskirjassaan Jari käsittelee laajasti Aristoteleen ajatuksia sattumasta. Onnistunut taide ilman sattuman panosta on vähintäänkin epätodennäköinen asia.
Jari Jula, Simpukka ja sateenvarjo (yksityiskokoelma)
Taputtaminen on kämmenten lyömistä vastakkain siten, että syntyy ääni. Kun monta ihmistä taputtaa samaan aikaan, äänikin on kovempi.
Taputtamisella on tärkeä vuorovaikutuksellinen tehtävä. Tavallisesti aploodeerauksella osoitetaan suosiota, kunnioitusta tai kohteliaisuutta. Mitä pidempään taputukset kestävät, sitä suuremmasta arvostuksesta on kyse. Huomattavan suosionosoituksen merkki on myös se, että aplodit annetaan seisten. Joku saattaa muistaa, kuinka Saku Koivu sai pitkät seisaaltaan annetut aplodit, kun hän palasi NHL-jäille vuonna 2002 selvittyään syövästä.
Tekstin kirjoittaja Mika Hämäläinen työhuoneellaan Jyväskylässä. Kuva: Sini Eerola
Yliopiston seminaareissa on monesti kohteliaana tapana, että esitelmöitsijälle taputetaan hänen puheensa päätteeksi. Harvemmin nämä ovat silti raikuvat aplodit. Toisinaan harvalukuinen yleisö lätkäisee käsiään yhteen muutaman kerran.
Minua kiinnostaa, uskaltaisivatko yliopistolaiset kokeilla seminaareissa aplodien antamista seisten. Seisoma-aplodeja ei tarvitsisi kuitenkaan edeltää poikkeuksellisen ansiokas esitelmä, vaan suosionosoitukset seisten annettaisiin järjestäen kaikille seminaaripuhujille. Kuulostaako ihan pöhköltä?
Seminaariaplodit seisten palvelisivat istumisen vähentämistä. Ne toisivat katkon penkillä jököttämiseen – sellaisen kuin Sosiaali- ja terveysministeriö suosittelee.
Taputuskokeilulla on hankaluutensa. Publicumin luentosalien kalustus ei suosi satunnaisia seisomaannousuja: taittuvat kirjoitustasot ja ylösnousevat penkit haittaavat sulavaa suoritusta. Suomalainen luonne saattaa myös vaivaantua. Ehkäpä puhujatkin vain nolostuvat, kun heitä näin ylenpalttisesti kiitellään. Pahimmillaan seisaaltaan annettujen aplodien arvostus kärsisi inflaation. Riskien perusteella kuulostaa kuitenkin siltä, että kokeilu olisi yrittäjyysyliopistoa mehevimmillään!
Seminaarimme on avoin eikä vaadi ennakkoilmoittautumista. Tervetuloa siis rohkeasti taputtamaan seisaaltaan filosofian professori Juha Räikälle, SUEKin tutkimuspäällikkö Nina Laaksolle, filosofian opiskelija Miika Tuomiselle, tämän tekstin kirjoittajalle, systemaattisen teologian professori Mikael Lindfeltille sekä itse seminaariyleisölle! Sosiaalisen kokeilun lisäksi tarjolla mielenkiintoista asiaa urheilusta, liikunnasta ja etiikasta.
Mika Hämäläinen
Kirjoittaja on Turun yliopistosta vuonna 2015 väitellyt filosofian tutkija. Hän työskentelee parhaillaan Jyväskylässä LIKES-tutkimuskeskuksessa, jonka toiminnan tarkoituksena on liikunnan ja terveyden edistäminen sekä niiden tutkimuksen tukeminen.
Turkulaiset filosofit menestyivät kansainvälisessä ELSA Neuroscience 2017 haussa. Professori Juha Räikän koordinoimassa hankkeessa “Therapeutic and enhancement uses of neuroscientific knowledge” tutkitaan erityisesti yksilön autonomiaa ja itsemääräämisoikeutta koskevia eettisiä kysymyksiä.
Neurotieteiden uusia tuloksia voidaan hyödyntää paitsi hoidoissa myös ihmisten ominaisuuksien parantelussa ”normaalina” pidetyn tason yläpuolelle. Paranteluehdotukset eivät ole enää tieteisfiktiota, vaan ihmisiä voidaan jo yrittää muokata. Ei kuitenkaan ole selvää, missä merkityksessä trimmattujen aivojen avulla toimiva ihminen on autenttinen ja autonominen.
Hankkeessa selvitetään yksilön autonomian luonnetta neurotieteiden ja autonomiateorian viimeisimpien tulosten valossa ja tarkastellaan vaikuttaako neurotieteellisen tiedon käyttö yksilön autonomiaan eri tavoilla hoidon ja ihmisen parantelun yhteydessä.
Kansainvälisen hankkeen kokonaisbudjetti on noin 700.000 euroa. Turkulaisten partnereina toimivat Ottawan yliopiston oikeustieteen professori Jennifer Chandlerin ja Kölnin yliopistollisen sairaalan psykiatrian professori Kai Vogeleyn johtamat ryhmät.
Turkulaisten kokonaisbudjetti omakustannusosuuksineen on noin 350.000 euroa. Maaliskuussa alkava hanke kestää vuoteen 2021. Suomalaisten osalta rahoittajana on Suomen Akatemia.
Neuroetiikan ongelmat ovat filosofian laitoksen tutkijoille tuttuja, sillä samaa aihetta on tutkittu aiemminkin, tosin eri näkökulmasta. Kyseessä on Räikän seitsemäs hanke, jonka Suomen Akatemia 2000-luvulla rahoittaa.
ELSA Neuroscience 2017 haku kuuluu osana laajempaan neurotieteen ERA-NET rahoitusohjelmaan The Network of European Funding for Neuroscience Research (NEURON) (http://www.neuron-eranet.eu).
Juha Räikän alun perin vuonna 2006 julkaistu kokoelma Esseitä etiikasta on ilmestynyt uutena ja paikoin radikaalistikin muutettuna painoksena. Myös kirjan ulkoasu on uusi.
Kymmenessä vuodessa alkuperäisversiossa mainittuun maapallon asukaslukuun oli tullut melkein miljardin heitto.
Esseitä etiikasta koostuu viidestätoista kirjoituksesta, jotka kaikki koskevat tavalla tai toisella etiikkaa ja moraalia. Teos jakaantuu kolmeen osaan. Ensimmäisessä osassa pohditaan moraalipsykologian ongelmia, toisessa yhteiskuntaetiikan kysymyksiä ja kolmannessa aiheita, jotka heräävät geenitutkimuksesta ja sen sovelluksista.
Esseitä etiikasta kirjan uusi painos täydentää Räikän vuonna 2017 julkaisemaa teosta Ihmisen epätäydellisyydestä, jonka teemoja ovat mm. itsetuntemus, anteeksianto ja tasa-arvo.
Meutia Chaerani / Indradi Soemardjan http://www.indrani.net – Oma teos A basket of Chapulines (Roasted Cricket) in a market in Tepoztlán, Mexico, December 2006
Filosofian yhtenä tehtävänä tutkimuksen ja opetuksen lisäksi on tuottaa tietoa ja näkökulmia, joita ihmiset voivat käyttää omassa ajattelussaan ja päätöksenteossaan. Filosofin ei ole tarkoitus ajatella muiden ihmisten puolesta, vaan auttaa ajattelussa.
Tätä tehtävää filosofi voi toteuttaa puhumalla asioista julkisesti, tai tuottamalla yleistajuisia tekstejä. Erityisen hyödyllistä yleistajuistaminen on asioissa, jotka ovat monitahoisia ja ajankohtaisia. Esimerkki ajankohtaisen ja hankalan aiheen käsittelystä ovat hyönteisruokaan liittyvät kysymykset.
Suomessa hyväksyttiin hyönteisten kasvattaminen ihmisravinnoksi vuonna 2017. Tästä on seurannut eräänlainen hype hyönteisravinnon tarjoamien erilaisten mahdollisuuksien ympärillä. Uutisoinneissa hyönteisravinto tarjoaa lukuisia työllistymismahdollisuuksia samalla kun se pelastaa maapallon.
Filosofiselta kannalta tämäkään asia ei ole niin yksioikoinen, kuin ensinäkemältä voisi vaikuttaa. Yle Turun toimittaja Jorma Tuominen lähestyi oppiainetta kysyäkseen hyönteisten tuotantoon liittyvistä eettisistä näkökohdista. Haastateltavakseen hän sai ympäristöfilosofista väitöskirjaansa valmistelevan Jari Kärkkäisen.
Kärkkäisen mukaan hyönteiskysymystä voi pohtia eläinoikeusnäkökulmasta, ympäristönäkökulmasta ja tuotantoeläinten hyvinvoinnin näkökulmasta. Mikään näistä näkökulmista ei ole eettisesti ongelmaton.
Hyönteisten tuottaminen ruoaksi herättää kysymyksiä hyönteisten mahdollisen kokemuksellisuuden merkityksestä, ruoantuotannon ympäristövaikutusten kohdentumisesta ja laajuudesta, sekä tuotannon vaikutuksesta eläintuotantokokonaisuuden negatiivisten hyvinvointitekijöiden mahdolliseen vähenemiseen. Oman lisänsä aiheen monimutkaisuuteen tekee kysymys siitä, miten meidän tulisi suhtautua omien hyvien valintojemme mahdollisiin haitallisiin seurauksiin.
Ei siis ole ihme, jos ihmisillä on vaikeuksia muodostaa omaa kantaansa hyönteisruokaan.
Erilaisten näkökantoja tuntemalla niiden yhdistelmästä voi olla mahdollista muotoilla omaa suhdettaan kokonaisuuteen. Oppiaineessa tehtävä etiikan tutkimus pyrkii vastaamaan tällaisiin kysymyksiin, joihin ei ole selkeästi mitattavissa olevia vastauksia.
Tuomisen ja Kärkkäisen kolmen vartin tapaaminen tiivistyi yhdeksän minuutin radio-ohjelmaan, joka on kuultavissa Areenassa [https://areena.yle.fi/1-4323788]. Lisäksi tammikuun alkupuoliskolla valmistuu pidempi kirjoitelma, jossa aihetta avataan vähän laajemmin.
Keskiviikkona 20. joulukuuta yliopistolla oli tarjolla joulupuuroa henkilökunnalle. Tarjoilusta vastasivat rehtorit ja dekaanit. Paikalla oli suuri joukko väkeä, filosofit olivat löytäneet tiensä Machiavellin puuropisteellä.
Laitoksella juhlittiin 1.12. opintosihteerimme Hanna-Mari Salosen syntymäpäiviä kakkukahvien ja puheiden muodossa. Puheissa korostuivat Hannan suuri merkitys filosofian oppiaineen henkilökunnalle ja opiskelijoille. Hannan todettiin olevan se luottohenkilö, joka osaa aina auttaa ongelmissa, olivatpa ne pieniä tai suuria, työhön liittyviä tai henkilökohtaisia.
Hannan sosiaaliset ja organisointitaidot, joita hän käyttää opetus- ja tutkimushenkilökunnan ja opiskelijoiden hyödyksi; hänen kattavat tietonsa meidän ekologisen lokeromme, yliopiston, toiminnasta, jonka avulla hän auttaa meitä muita luovimaan tässä toisinaan käsittämättömässä maastossa; sekä Hannalle vuosien mittaan kertynyt hiljainen tieto tutkijoidemme temperamenteista aina professorien IT-osaamisen tasoon, jonka avulla hän tietää minkälaista apua kukin avunhakija todella tarvitsee – nämä ovat merkittävässä osin vastuussa työyhteisömme erinomaisesta toimintakyvystä.
Dekaani Juha Räikkä ojensi päivänsankarille Primus motor -pro gradun.
Hanna laski olleensa enemmän kuin puolet elämästään töissä filosofian oppiaineessa. Hänelle annettiinkin lahjaksi oppiaineessa valmisteltu Pro Gradu -työ, nimeltään Primus motor, joka kokosi yhteen kuvin ja sanoin monia muistoja Hannan monista vaiheista oppiaineessamme. Gradun yleisökappale säilytetään laitoksella, ja sitä lainataan luettavaksi paikanpäällä.
Filosofian oppiainevastaava Helena Siipi hoiti kukittamisen.
Seuraava Eerik Lagerspetzin kirjoittama runo Hannalle löytyy myös gradusta:
Hannalle
Hannalle, joka on jo täällä kun tulet.
Hannalle, joka on jo keittänyt kahvia.
Hannalle, joka muistaa kun unohdit.
Hannalle, joka kertoo kun et tiedä.
Hannalle, joka selvittää mitä mikin tarkoittaa.
Hannalle, joka on paikalla kun kukaan muu ei ole.
Hannalle, joka neuvoo eksynyttä.
Hannalle, joka tuo kukkaset.
Hannalle, jolle olet harvoin, aivan liian harvoin, muistanut sanoa:
Kiitos,
kiitos siitä, että kaikki nämä vuodet olet ollut, olet, tulet olemaan
Sinä, Hanna.
Erinomaisen paljon onnea, Hanna, ja kiitos väsymättömästä työstäsi osana porukkaamme!
Turussa filosofian oppiaineesta vuosina 2017 ja 2016 maistereiksi valmistuneet filosofian jatko-opiskelijat Mikko Puumala ja Jari Kärkkäinen saivat omiin väitöstyöhankkeisiinsa rahoitusta yhteensä kuuden henkilötyövuoden edestä Maj ja Tor Nesslingin säätiöltä.
Puumalan työlle Moraalin vaativuus ja ihmisen moraalin adaptiiviset rajat (Moral Demandingness and the Adaptive Limits of Human Morality) myönnettiin neljän vuoden rahoitus. Kärkkäisen työ Intentionaaliset mielet – Ei-ihmiskeskeinen näkemys arvottajasta ja luonnon kompleksien arvosta (Intentional minds – A nonantroposentric view on valuer and the value of natural complexes) sai kahden vuoden jatkorahoituksen. Apurahansaajat arvostavat erityisesti saamansa apurahan pitkää kestoa, minkä ansiosta pitkäjänteiseen työhön voi keskittyä vakavasti ja täysipainoisesti. Rahoitushakemusten paineesta vapautuminen antaa myös tilaa kasvaa rauhassa tutkijana.
Työt ovat luontevaa jatkoa oppiaineessa tehdylle ympäristöfilosofialle ja laajemmin bioetiikalle. Molemmat tutkijat saivat kipinän aiheeseen Markku Oksasen ja Sanna Jorosen lukuvuonna 2012 vetämiltä ympäristö- ja ilmastoetiikkaa käsitteleviltä luentosarjoilta. Yleiselle ympäristöfilosofialle löytyy niin opiskelijoiden kuin henkilökunnankin osalta oma harrastajakuntansa, ja ympäristöfilosofialle läheisestä bioetiikasta löytyy oppiaineessa erityisen vahvaa osaamista ja perinnettä.
Puumala tarkastelee työssään yksilöiden moraalista velvollisuutta osallistua ilmastonmuutoksen aktiiviseen torjuntaan riippumatta omista moraalipsykologisista kyvyistä motivoitua toimintaan. Kärkkäisen työssä tarkastellaan mielellisen toimijan arvokokemuksen merkitystä luonteeltaan kompleksien systeemien arvolle.
Tulevina vuosina nämä kaksi uransa alkutaipaleella olevaa tutkijaa tullaan näkemään ahkeraan hiihtelemässä oppiaineen käytävällä, erityisesti kahvihuoneen tienoilla.
Filosofian tutkija Jani Sinokki oli puhumassa rasismista filosofian näkökulmasta Turun kirjamessuilla 6.10.
Sinokin toimittama Rasismi ja filosofia -teos (Eetos ry 2017) oli myös esillä Kirjan talon esittelypisteessä messuhallissa. Kokoelman kuudestatoista kirjoituksesta yhdeksän on Turkulaisten filosofien kirjoittamia.
Samasta aiheesta tehtiin myös lähetys Turun yliopiston uutukaiseen podcast-sarjaan Aamukahvit tutkijan kanssa. Podcast on kuunneltavissa soundcloud.comissa, ja jaksoon pääsee käsiksi vaivattomasti sarjan sivujen kautta yliopiston nettisivuilta.
Aiheesta tulossa lisää myös tämän vuoden Ajatus-aikakauskirjassa (Suomen Filosofisen Yhdistyksen vuosikirja), jossa piakkoin julkaistavassa kirjoituksessa Sinokki tarkastelee rasismin käsitteen väitettyä epämääräisyyttä, ja sitä koskevan käsitenihilismin perustaa ja vaaroja.
Filosofian oppiaineessa väitöskirjaansa valmisteleva Polaris Koi osallistui TIVIAn ja Future Ethics -ryhmän järjestämille Teknologian etiikan päiville. Hänen esityksensä ”Self-control neuroenhancements in criminal rehabilitation” palkittiin seminaarissa parhaana esitelmänä.
